BIKINIKUNNOSSA, ESPANJALAISITTAIN

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Nakitin esikoisen kuvaamaan – tässä on paras otos.

Olen kirjoittanut aiemminkin siitä, että täällä katukuvassa näkyy enemmän ylipainoisia ihmisiä, ja erityisesti ylipainoisia lapsia, kuin esimerkiksi Suomessa. Huomioni ei ole ihan väärä, sillä yli puolet Espanjan aikuisista ovat ylipainoisia ja johtavat tilastoissa suomalaisia, samoin ylipainoisten lasten osuus on jonkin verran suurempi kuin Suomessa. Toisaalta, vaikka tilastot tukevat empiiristä kokemustani, niin täällä ero tuntuu korostuvan entisestään: Asumme melko pienessä kaupungissa, jossa väestöstä suurin osa tuskin on kovin korkeasti koulutettuja, ja juuri matala koulutustaso korreloi korkeamman painoindeksin kanssa. Sen lisäksi Suomessa näen ihmisiä lähinnä toppatakeissa, kesät talvet, joten vartalonmalliin ei tule niin kauheasti kiinnitettyä huomiota. Täällä taas… No, palataan siihen vielä. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut paheksua numeroita tai tehdä sosiologista analyysia ylipainoisuudesta itsessään – me kaikki tiedämme terveyshaitat, omakin painoindeksini on sillä 25:n paksummalla puolella, eikä se nyt oikeastaan kuulu mulle ollenkaan minkä kokoinen kukakin on – vaan kertoa siitä, miten tämä ruumiillinen moninaisuus on vaikuttanut minuun täällä maailmalla.

En nyt varsinaisesti ole enää vuosiin jaksanut häpeillä vartaloani, varsinkin nyt kun olen ollut kuusi vuotta raskaus-imetys-raskaus-limbossa, jossa muiden huomio on kiinnittynyt mahaani ihan muista syistä kuin makkaroista. En ole kroppaani täysin tyytyväinen, vaan vähintäänkin alitajuisesti yritän tarkkailla kaloreita kuten länsimaisen naisen kai kuuluukin. Mutta en ole antanut raskausarpien tai löysän lihan estää rantaleikkejä lasten kanssa ja juoksisin shortseissakin, jollei se näillä sisäreisillä olisi tavattoman epämukavaa. Koen kuitenkin Suomessa yleisen ilmapiirin jossain määrin vaativaksi; vertaillaan palautumisia synnytyksistä ja raskauksista, liikuntaa ja ”itsestään huolehtimista” (jonka itse taas käsitän vaikka virkkaamiseksi ja sudokujen täyttämiseksi, jos se rentouttaa) arvostetaan korkealle, urheilusuorituksista kuuluu humblebragata vähintäänkin parin blogipostauksen verran kuten eräs muutama viikko sitten puolimaratonin juossut periaatteellinen bloggaaja teki. Ja ihan mielikuvituksen tuotetta nämä ulkonäköpaineet eivät voi olla, sillä siellä täällä, yleensä netissä ja nimettömänä, aina joku muistuttaa että varmaan kannattais tehdä tolle perseelle jotain tai että vois ajatella muita rannalla olevia ja pukea jonkun burkhan päälle jos on selluliittia.

P6170200.jpg
En ehdi vetää mahaa sisään, koska vahdin ettei kuopus huku. Ja otan selfien, tietysti.

No, tervetuloa Espanjaan. Täällä ei ole kuultu mistään 25-25-säännöstä (tai jotain sinne päin, mutta sellainen mukavan moderni ja suvaitsevainen periaate, jonka mukaan yli 25-vuotiaiden tai yli 25:n painoindeksillä olevien ei kai kuuluisi pukeutua mihinkään pilkkihaalaria paljastavampaan) ja jos oltaisiin, sille naurettaisiin räkäisesti. Täällä mammat, joista useimmilla on sitä muotoa vaikka muille jakaa, pukeutuvat just niin kuin haluavat. Ja se ei muuten ole mitään ”isojen tyttöjen osaston” telttamallista tunikaa vaan niitä mikroshortseja, minihameita, tiukkoja toppeja, napapaitoja ja läpinäkyviä leggingsejä. Samalla tavalla pukeutuvat toki sirommatkin espanjattaret, ja olinkin yllättynyt kun talvella klassisiin tikkitakkeihin ja konservatiivisiin suoriin housuihin pukeutuneet paikallisetkin pyörivät nyt kylillä puolialasti. Siis ihan mahtavaa! Onneksi pakkasin itsekin mukaan kaikki ne hellehepenet, mille ei Suomen kesässä koskaan tule käyttöä.

Sama pätee uimarannalla, ei täällä kukaan hikoile missään kukkamekossa vaan less is more-sääntö pätee myös biitsillä. Ja Espanjassa sillä ”vähällä” viitataan nimenomaan päällä olevan kankaan määrään, ei mihinkään yksinkertaiseen, hillittyyn tai klassiseen tyyliin. Iso osa naisista pyörii yläosattomissa ihan mummoikäisenäkin, ja kukaan ei pidättele hengitystään tai yritä asetella itseään pyyhkeelle mahdollisimman edulliseen kulmaan. Tulee vähän mieleen suomalainen uimahalli, jossa voi nähdä kaikki variaatiot naisvartalosta. Meidän porukka herättää toki huomiota noin yleensä paikassa, jossa ei ole kauheasti turisteja, niin rannalla olen ilakoinut vapautuneesti murehtimatta selluliittia tai alleja ja jenkkakahvoja, joille aivan varmasti ei ole sanaa espanjan kielessä. Vaikka viihdyn itse paremmin kun kroppa on vähän tiiviimmin pakattu, on ollut hyvä huomata että ei kannata lopettaa elämistä siksi aikaa kunnes ne legendaariset ”viimeiset viisi kiloa” on kadonneet vyötäröltä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ehkä se on myös ”ikäjuttu”, jos niin saa kolmekymppisenä sanoa. En enää kilpaile mistään kaksikymppisten kissojen kanssa ja mulla on kolme tosi toimivaa tekosyytä tälle lievälle repsahtamiselle, ja on jo aika paljon muutakin mietittävää kuin se oma olemus. Sen lisäksi olen ahminut HBO:lta Girlsiä, jossa Lena Dunhamin roolihahmo Hannah on monella tapaa raivostuttava, mutta ah-niin-sinut oman vartalonsa kanssa. Ja siihen päälle vielä pikakelauksella Orange is the New Blackin neljäs tuotantokausi, jossa esitellään naiskasvojen koko kirjo epäedustavissa vankilavaatteissa ja pääasiassa ilman ehostusta. Ehkä se ei siis ole vain Espanja. Enkä väitä, etteikö täälläkin lehtien kannessa olisi hoikkia naisia ja juuri talvella nousi kohu, kun juuri SEN Lena Dunhamin kuvaa retusoitiin varsin rankalla kädellä kaventaen kurvikas kansikuvatyttö Twiggy-kopioksi, mutta täällä ehkä hyväksytään todellisuuden ja epärealistisen naiskuvan ero paremmin? Tai ainakin osataan iloita avoimemmin siitä, millainen on, eikä kurkita jokaisesta näyteikkunasta omaa peilikuvaa kriittisesti mittaillen. Eikä muuten mittailla muitakaan, saati mitään passiivisaggressiivista mutinaa ylileveistä kuljetuksista tai liian pienistä vaatteista.

Voihan se olla, että Espanjan korkeat lukemat ylipainoisten osalta johtuvat osittain sallivasta asenteesta, jossa ei liikaa stressata ruoan koostumusta, säännöllisiä ruokailuaikoja tai rajoiteta alkoholinkäyttöä. Täällä katukuvassa ylipäänsä näkee paljon enemmän erilaisia ihmisiä, etenkin vanhempi sukupolvi on vallannut kahvilat ja puistojen penkit, toisaalta teinien sallitaan kokoontua yhden limun hinnalla useaksi tunniksi ravintolaan ja valloittaa leikkipuistot iltaisin – ehkä se on se ilmasto, ehkä vain yleinen elämänasenne. Kävin eilen ensimmäisellä joogatunnillani Espanjassa. Se järjestettiin puistossa, hankin huonoa karmaa tappamalla kokonaisen muurahaisyhdyskunnan joka marssi matolleni kesken harjoituksen ja hengittelin syvään vieressäni paikallinen nainen, jonka tytär asuu Porissa. Sain todeta myös, että espanjalaisessa mittakaavassa suhtaudun joogaan aivan liian tosissani ja olen henkisesti takakireä skandinaavi, jonka pitäisi löysätä ponnaria. Tällä mentaliteetilla mennään siis tämä kesä, onnellisesti höllyen.

Advertisements

15 kommenttia artikkeliin ”BIKINIKUNNOSSA, ESPANJALAISITTAIN

  1. Hyvin kirjoitettu! Kyllähän espanjalaiset näyttävät osaavan sen rentoutumisen ja elämästä nauttimisen taidon, ja tosiaan itsekin totuin näkemään biitsillä reilunkokoisia ja sangen kypsässä iässä olevia espanjalaisnaisia lähestulkoon ilman rihmankiertämää. Kieltämättä se on aika vapauttava maa asustaa 🙂

    Tykkää

    1. Joo, paitsi kyllä mulle meikittä ja tukka hätänutturalla tulee sellainen fiilis, että olen ”laittamaton”, mutta taas vaatteiden ja vartaloiden suhteen ollaan tosi vapaamielisiä. Toi ranta on kyllä aika koominenkin välillä kun ne mammat siellä vetää röökiä ja pelaa korttia onnellisesti stringibikineissä :D.

      Tykkää

  2. Asiaa! Itsekin huomaan tulleeni huomattavasti armollisemmaksi itselleni ja vartalolleni iän ja kolmen lapsen myötä. Ja osittain varmaan siksi, ettei niin ehdi enää sitä peiliä tuijottaa ja omia puutteitaan miettiä, kun pitää huolehtiä muistakin kuin itsestään. Ja toisaalta raskaudet ja imetykset väistämättä näkyvät, mutta nehän ovat vain eletyn elämän merkkejä! Ja kyllä täällä Saksassakin näkee kaikenlaista kulkijaa ja tuntuu vapauttavalta, että saa olla ihan minkä näköinen vaan. Pukeutumisessakaan ei tarvitse niin muotia seurata. Saa olla just niin laittautunut kuin haluaa tai just niin luonnollinen kuin haluaa.

    Tykkää

    1. Mä en tiedä, ehkä mun kokemat ulkonäköpaineet Suomessa liittyy asuinpaikkaankin; pyörin paljon keskustassa ja Helsingissä tuntuu olevan standardi, että ollaan tyylikkäitä (vaikka se onkin sitten sellaista hipsterjengiä, jolle täällä päin vain naurettaisiin eikä osattaisi yhtään arvostaa niiden cooliutta) ja pidetään itsestä huolta, kun taas muualla Suomessa saattaa olla vähän löysempi suhtautuminen niihin standardeihin. Ja some ja muu media varmasti vaikuttaa myös näihin fiiliksiin. Ja peili… se on niin täynnä kädenjälkiä ettei sieltä oikein mitään näe :D.

      Tykkää

  3. Moi Milla! Kiitos näistä sanoista! Tää oli tosi hyvä teksti. Asioita mitä on tullut mietittyä itsekin liian varhaisten vaihdevuosien jälkeen ja keväällä, kun mittari pyörähti lähemmäs neljää, kun kolmea kymppiä. Just tällaista maalaisjärkistä ajattelutapaa mä kaipaan. Sitä, ettei ihmistä arvostella ulkonäön perusteella, eikä naisilla ole sen enempää ulkonäköpaineita, kun miehillä.

    Sä oot ihan mahtava ❤

    Tykkää

    1. Voi kiitos ❤ Sinun sanomanasi tämä lämmittää erityisen paljon!
      Olen kyllä itse oppinut läksyni viime vuosina ulkonäön suhteen, nuorempana olen ollut paljon kriittisempi sekä itseäni että kanssaeläjiä kohtaan (ei mikään ylpeyden aihe) mutta nyt oikeastaan ilahdun siitä, kun näen mitä erilaisimpia ihmisiä ja tyylejä ja tekisi vain mieli halailla kaikkia, että olkaa rohkeasti omia itsejänne… *Olen hurahtanut*.

      Tykkää

  4. Heini

    Moi Milla! Ensiksi kiitos mahtavasta blogista! Oon lukenut sun juttuja jo viime blogin ajoilta mutta en vielä koskaan kommentoinut. Näitä Espanjaan ja Espanjassa oloon liittyviä juttuja luen erityisellä mielenkiinnolla koska itse asun Barcelonassa jossa oon ihmetelly samoja asioita niin lapsiin (kasvatukseen) liittyen kuten muihin tapakulttuurisiin eroihin. Välillä tosin asioissa ja tavoissa huomaa eroja tälläkin (BCN-La Linea) akselilla. Täällä esimerkiksi yleisesti ottaen suurin osa mamoista (ja lapsista) on hyvässä kunnossa ja pidetään tärkeänä että näytetään hyvältä. Kynsiä laitetaan ja karvanpoistoja tehdään ahkeraan ja esim edullisia silikonirintoja mainostetaan joka kadun kulmassa (kertooko se jotain naisiin kohdistuvasta ulkonäköpaineesta, ehkä). Toki on niitä rantamummeleita ja nuorempiakin naisia jotka näyttää nauttivan olemisestaan ilman painetta tai enempiä vaatekerrastoja. Siksi nuo ylipainotilastot onkin mielenkiintonen tieto. Täällä tosiaan katukuvaa kun katsoo en olisi osannut ajatella että ylipaino on iso ongelma. Toisaalta kun tietää mitä täällä syödään ja lapsillekin annetaan (päiväkodissa mm. marmeladileipää aamupalaksi ja suklaata iltapäivällä) ei tieto yllätä ja siksi oonkin ehtinyt ihmetellä miksei paikalliset ole pulleempia. Pointti siis oli että kiitos mielenkiintosesta tekstistä on tosi kiva lukea sun ajatuksista siellä. Ja voimia kuumuuteen, siellä sitä kai riittää vielä enemmän kun täällä! /Heini

    Tykkää

    1. Kiitos! Ja kiva kun kommentoit, etenkin muiden maanvaihtajien kokemukset ja näkemykset kiinnostaa aina (ja tietty kaikkien muidenkin, mutta hauska kuulla myös näistä maansisäisistä eroista 😀 ). En kyllä ehkä hirveästi ylläty, että Barcelonassa panostetaan ulkonäköön vähän enemmän – tää on melkoinen tuppukylä, ainakin henkisesti, vaikka yllätyin kyllä tänään kun keskusaukiolla liehui sateenkaarilippu (!!!). Silikonit sen sijaan on kyllä selvästi hyvin arkipäivää täällä, sen verran povekkaita mimmejä liikkeellä (suhteuttaen heidän kokoonsa muuten). Ehkä se on La Linea, joka pitää huolta Espanjan ylipainotilastoista :D. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa kirjoittaa tuosta ruokapuolestakin, juuri noi marmeladipaahtoleivät ja suklaaleivokset iltapäivällä, huh! Ja miten näin kuumassa pystyy kukaan syömään mitään!? Sinne myös vilvoittavia tuulia!

      Tykkää

  5. Päivitysilmoitus: PELKKÄÄ POSITIIVISTA – Periaatteen Nainen

  6. Päivitysilmoitus: JOULUVERSIO PIENEMMISTÄ PAINEISTA – Periaatteen Nainen

  7. Päivitysilmoitus: HERKUTTELUPÄIVÄ FOREVER – Periaatteen Nainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s