PITÄISIKÖ BOIKOTOIDA?

statue-of-liberty-1210001_1280

On joitain maita, joihin en ole matkustanut periaatteellisista syistä. Yleensä ne liittyvät valtion harjoittamaan politiikkaan, yleiseen ihmisoikeustilanteeseen tai johonkin sellaiseen kulttuurihistorialliseen piirteeseen, jota ylläpidetään siitäkin huolimatta että se on voimakkaasti vastoin mun arvomaailmaani. Olen kuitenkin sellainen rusinat pullasta-boikotoija; kieltäydyn matkustamasta niihin paikkoihin, jotka eivät välttämättä muutenkaan olisi kovin korkealla listallani. Sen sijaan käyn säännöllisesti Espanjassa, jossa härkätaistelut ovat yhä iso osa paikallista kansallisidentiteettiä ja jossa esimerkiksi lainsäätäjiä ei eläinten asema kiinnosta. Ja niin paljon kuin Putinin harjoittama politiikkaa niin maan sisällä kuin rajojen ulkopuolella ahdistaakin, niin silti haaveilen reissusta raiteita pitkin Pietariin. Ylipäänsä siitä voi olla montaa mieltä, kuinka tehokas tapa vaikuttaa on yksittäisen turistin kiukuttelu ja millaisia seurauksia laajamittainen boikotointi voi aiheuttaa siellä, missä matkailu on tärkeä tulonlähde köyhemmille.

Ja nyt, ennen kuin tänne löytää joku arvostelemaan tätä itsekästä näkökulmaa kirjoitukselle, totean heti että en kuvittele että tässä maailmassa mun matkustushaluni tai mahdollisuuteni reissata olisi millään tavalla kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä. Mutta tämä on yksi näkökulma, joka liittyy mulla niin matkailuun kuin ihan yleisesti omien arvojeni mukaisesti toimimiseen, ja toisaalta on aihe josta on tasaisin väliajoin keskusteltu esimerkiksi matkabloggaajien keskuudessa. Kannattaako boikotoida, mitä boikotoida ja voiko boikotista olla enemmän hyötyä vai haittaa.

Mulla ei ole vuosiin enää ollut sellaisia suuria matkustushaaveita, että pitäisi nähdä Machu Picchu tai kiivetä Mount Everestille. Olen tyytyväisesti palannut kerta toisensa jälkeen Etelä-Eurooppaan ja listalla on ollut vain muutamia sellaisia kohteita, joihin oikeasti unelmoin vielä pääseväni. Esimerkiksi Islanti, Japani ja Kolumbia. Mutta sitten on kaksi sellaista reissua Yhdysvaltoihin, joita olen suunnitellut vuosia. Toinen olisi yksin New Yorkissa vietetty lokakuu: olen ollut Nykissä viisi kertaa, mutta tuntuu että siellä on silti kaikki vielä näkemättä. Tahtoisin mennä yksin, luuhata museot läpi omassa tahdissa, syödä läpi lempiravintolat ja kaikki uudet, hengittää sitä suurkaupungin tunnelmaa. Ja sitten tahtoisin tehdä roadtripin Tennesseestä alas New Orleansiin koukaten ja etelärajaa jatkaen. Country-musiikki on mun salainen paheeni ja etelävaltioiden punaniskaisuudesta huolimatta tahtoisin silti kerran kokea Austinin, Phoenixin ja muutamia muita pysähdyspaikkoja.

On ollut selvää, että Trumpin hallinnon aikana nämä haaveet eivät toteudu, mutta en tiedä miten suhtautua Yhdysvaltojen tilanteeseen noin yleisesti. Olen viettänyt Jenkeissä aika paljon aikaa, ja tietenkin omat kokemukseni ovat positiivisia: olen valkoinen, kielitaitoinen skandinaavi joka yleensä on tullut tapaamaan paikallisia ystäviään omine rahoineen. Vastaanotto on ollut juuri sellainen amerikkalaisen imelä. Vielä kymmenen vuotta sitten, kun kävin Yhdysvalloissa useamminkin, ei maan rakenteellinen rasismi tai poliisien harjoittama sorto olleet tapetilla samalla tavalla kuin juuri nyt. Tai ehkä olivat, mutta sosiaalisen median puuttuessa ei sana ollut levinnyt yleisiin tietouteen täällä pohjolassa. Totta kai USA:n rotusorron dominoima historia on tuttu, mutta olin kuvitellut että tilanne olisi jo huomattavasti parempi ja tasa-arvoisempi. Mutta tietenkin, näitä tapauksia on joka vuosi, joka kuukausi, jatkuvasti. Osa uutisoidaan, mutta pääasiassa rasismi on hiljaista, yläpuolelta hyväksyttyä, jatkuvaa, ylisukupolvista, tukahduttavaa.

Nyt mietin, mikä on oikea tapa matkustaa Yhdysvaltoihin, tai olla matkustamatta. En ole vaatimassa jokaiselta turistilta moraalista analyysia ennen matkaanlähtöä, mutta mulle matkakohteen yhteiskunnallinen tilanne on tärkeä muutenkin kuin oman turvallisuuteni takia. En usko, että osaisin nauttia lomasta paikassa, jossa paikallisten elämä on jokapäiväistä taistelua tai jossa länsimaalaiset turistit läsnäolollaan jollain tapaa osoittavat tukensa hirveälle hallinnolle. Asia ei todellakaan ole yksinkertainen eikä mulla ole vastauksia siihen, mutta haluaisin omalta osaltani olla hyvä liittolainen. Mutta kyllä, haluaisin myös päästä kuuntelemaan kantria Nashvilleen ja viettää viikon New Yorkin MoMassa – hyvällä omatunnolla.

EHDOKKAANA HOK-ELANNON VAALEISSA

Tämänhetkisessä tilanteessa on aika vähän myönteisiä puolia, jollei halua heittäytyä tosi linkolalaiseksi, mutta yksi asia sai introvertin huokaisemaan helpotuksesta: kaikki ulkotiloissa tapahtuva kampanjointi kiellettiin, ja vaalit siirtyivät käytännössä täysin verkkoon. Jaa, mitkä vaalit vai? No, jos asut Uudellamaalla ja omistat S-Etukortin, sait luultavasti alkuviikosta postia: nehän ovat tietenkin osuuskauppavaalit! Meni paperinkeräykseen vai? No ei hätää, ylihuomisesta alkaen voit perinteisen kirjeäänestyksen lisäksi kantaa kortesi kekoon myös netissä. Ja mikä parasta vai? No tietenkin se, että nyt on mahdollisuus äänestää lempibloggaajaasi (ja jos olet vihalukija niin äänestä kuitenkin, vaikka et äänestäisi mua) vaikuttamaan asioihin.

Olen siis ehdokkaana HOK-Elannon edustajistovaaleissa, joiden aika on 26.3.-6.4.2020. HOK-Elanto on suurin S-Ryhmän osuuskunta, ja edustajisto käyttää siellä asiakasomistajille kuuluvaa ylintä päätösvaltaa. Tämähän ei kuulosta kovin svengaavalta, varsinkaan jos alkaa vertailla muihin päätöksentekoelimiin, mutta koska olen kuluttajana ihan kamala kriitikko (ja opiskellut muuten sivuaineena osuuskuntaopinnot, eli myös muodollisesti pätevä!) niin mua jopa ihan oikeasti kiinnostaisi olla päättämässä mistä ostetaan banaaneja, mitä tehdään positiivisella tuloksella ja kuinka esimerkiksi kauppa voi olla ratkaisemassa kaupunkilaisten kierrätysongelmia. Olen ehdokkaana numerolla 319, Helsingin vasemmistoliiton listoilla (en omista puolueen jäsenkirjaa, mutta varmasti kaikille lukijoille on tullut selväksi henkinen sijoittumiseni sinne vihervassareiden fillarikommunistilinjalle). Vasemmistoliiton tulevaisuusohjelman voi lukea täältä – pystyn sen itse allekirjoittamaan hyvillä mielin, joten sikälikin olen iloinen puoluevalinnasta.

Olen vastannut vaalikoneessa kysymyksiin, ja suosittelen nyt käyttämään ääntään vaikka ihan ajankuluksi jos ei aihe muuten kiinnosta (mutta jos esimerkiksi kiinnostaa rakennetaanko aggressiivisesti automarketteja vai pyritäänkö laajentumaan sinne, missä on julkista liikennettä, sitten toivottavasti kiinnostaa!). Jos katsoo nykyisen edustajiston kokoonpanoa, niin siellä on vahvasti edustettuina kansanedustajat ja eläkeläiset – toisin mielelläni vastapainoksi sitten vähän erilaista näkökulmaa Itä-Helsingistä. Ja jos mun ajatukset eivät resonoi, niin äänestä kuitenkin. Kannattaa äänestää ihmistä, joka on suunnilleen samassa elämäntilanteessa, koska näillä valinnoilla on sellaista arkipäivän merkitystä: mihin suuntaan kehitetään kauppakassipalveluita, millaista harrastus- ja kulttuuritoimintaa tuetaan, boikotoidaanko ehkä palmuöljyä vielä joskus tulevaisuudessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itselleni tärkeimpiä teemoja ovat, yllätys yllätys, eettiset ja ekologiset kysymykset. En ole kiinnostunut siitä, miten S-Ryhmä voi vahvistaa markkina-asemaansa ja tehdä parempaa tulosta vaan siitä, miten esimerkiksi HOK-Elanto voisi suurimpana osuuskuntana olla suunnannäyttäjä muille osuuskaupoille esimerkiksi kutistamalla valikoimaansa lihatuotteiden osalta ja panostamalla vahvemmin paikallisiin pientuottajiin sekä satokausituotteisiin. Hävikin minimointi on tärkeämpää kuin törkeän laaja valikoima, ja tuotantoketjujen pitää olla läpinäkyviä ja selvitettävissä – on myyjän tehtävä pitää huoli, että hyllyillä olevat tuotteet on valmistettu eettisesti, ei asiakkaan. Ja kuluttajana tietenkin pidän pienituloisten perheiden ääntä.

Otetaan nyt siis irti siitä, että voi harrastaa kansalaisvaikuttamista myös kotoa käsin. Jos siis olet äänioikeutettu, äänestä. Silloin saat nurista paistopisteellä jos Omar-munkit ovatkin loppu tai itkeä paremman paristokierrätyksen perään. Ja jos et keksi mitään muuta numeroyhdistelmää, niin 319 on kovin hyvä vaihtoehto.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

VIERASPOSTAUS: ILMASTO-OMATUNTO EI PAIJAA

Tässä on tämän blogin ensimmäinen postaus, jota ei ole kirjoittanut bloggaaja itse. Syy, miksi tämä postaus julkaistaan on tämän ja tämän postauksen kommenteissa käyty keskustelu. Lupasin tarjota tälle vieraskirjoittajalle, joka on siis sama henkilö joka kommentoi nimimerkillä ”Ilmasto-omatunto ei paijaa” (ja jonka henkilöllisyys on meikäläisen tiedossa), alustan julkaista mielipiteensä, sillä kommenttiboksin väittely ei tuntunut etenevän yhtään mihinkään. Joten nyt pidän lupaukseni, editoimatta, mitään lisäämättä tai lyhentämättä, olkaa hyvät:

Hyvät blogistit:

te luotte kulttuurisia ilmiöitä yhteiskunnassamme. Syötätte tarpeettomiakin tarpeita seuraajillenne. Teillä on nykyisin yhteisönä paljon valtaa muiden kuluttavien kuolevaisten käyttäytymiseen. Kyllä: teillä on valtaa.

Yksikin Eeva Kolun postaus saattaa saada aikaan tietyn tuotteen loppumisen kaupasta. Ravintolatrendien lisäksi bloggareilta imitoidaan uudet vaatteet ja matkat. ”Aah, Mungo-Anna on taas ihanalla/täydellisellä/mahtavalla lomalla ja mäkin haluuuuun”.

Uusi ihana postaus: uudet halut ja tarpeet x-määrälle uskollisia seuraajia, jotka vuosia ovat apinoineet idoleitaan.

Tästä seuraa, että teillä on myös vastuuta. Kyllä. En aio silotella ja paijata ja kertoa, kuinka ”kyllähän te teette jo tarpeeksi”. Jos tavallinen taavi kerskuu lomamatkoistaan somessaan, kattavuus on todennäköisesti pienempi kuin teillä somemaailman kuningattarilla.

Tätä asemaanne voi käyttää myös hyvään.

Mitä jos blogistit eivät himoitsisikaan kollektiivina kerskakulutukseen perustuvia kaukomatkoja? Mitä jos loisitte vain vastuullisia trendejä, jotka olisivat ok maapallonkin kannalta? Mitä jos bloggarit eivät vain puhuisi rakenteellisista muutoksista, vaan tekisivät kansalaisaloitteita, joissa vaaditaan kieltoja ja muita lakeja?

Teillä on sanoittamisen taito. Teillä on seuraajia. Teillä on kyky saada porukkaa toimimaan.

Use it for good things!

Ja te bloggarien seuraajat: vaatikaa sisältöä, joka ei saa himojanne valloilleen. Jotka kestävät historiallisen ja moraalisen tarkastelun siitä, että tämä aikakausi ei ollut vain itsekäs aikakausi muiden joukossa, jossa jeesusteltiin paljon, mutta ei oltu valmiita tekemään riittävästi, koska ”lopulta eihän yksilö nyt voi oikein tehdä mitään”. Uskaltakaa kyseenalaistaa tätä hymisevän käden lämpöistä konsensusta siitä, että totta kai me voidaan elää miten lystää, kunhan on lystiä. Ja lähtekää mukaan tukemaan bloggareita, jotka jakavat virallisia ja ei niin kivoja postauksia, joissa vaikutetaan ihan oikeasti niihin rakenteisiin.

Lopuksi: Yes we can. Meidän pitää vaan alkaa nyt prkl oikeasti toimia ja lopettaa lörpöttely.

Bloggarit ja seuraajat, tää tulee teille kaikille.

Joten, jos mahdollista, älä kommentoi tähän, vaan säästä aikasi ja näkemyksesi rakenteiden muuttamiseen:

1. Hop, hop. Tällä on jo kiire: Julkinen kuuleminen hiilineutraalisuuteen tähtäävästä Suomen pitkän aikavälin strategiasta

https://www.otakantaa.fi/fi/hankkeet/432/

2. Kirjoita kansalaiskirje työ- ja elinkeinoministeriöön, jonka lähetät kirjaamoon:

Otsikoi: Kansalaiskirje ja tietopyyntö, vaadin vastausta rakennerahasto-ohjelman osalta

Miten varmistetaan, että tulevina vuosina rakennerahastosta käytetään alueiden ilmastotyöhön 35 % rahoituksesta? Miten voin kansalaisena seurata tätä työtä? Vaadin päästä työ- ja elinkeinoministeriön sidosryhmälistalle, josta saan tietoa TEM:n vastuualan ilmastotoimista, kuten vähähiilikartasta, ilmasto- ja energiastrategian valmistelusta ja ilmastolain mukaisen pitkän aikavälin suunnitelman valmistelusta. Kuinka näissä prosesseissa turvataan ilmastotieteen mukainen toiminta?

Huom. jollet saa vastausta kahdessa viikossa, voit kannella oikeuskanslerille.

3. Kirjoita kansalaiskirje valtiovarainministeriöön, jonka lähetät kirjaamoon:

Otsikoi: Kansalaiskirje ja tietopyyntö koskien Fortumin omistajanohjausta, vaadin vastausta

Mitä Suomi aikoo tehdä omistajaohjauksen keinoin, että Fortumin ja Uniperin toiminta ei riko Pariisin sopimusta, johon Suomi on sitoutunut? Kuinka voin osallistua omistajaohjauspolitiikan tekemiseen?

Huom. jollet saa vastausta kahdessa viikossa, voit kannella oikeuskanslerille.

Cheers,

Ilmasto-omatunto ei paijaa, jollet tee kaikkeasi ilmastokriisin pysäyttämiseksi

Ps. jollet jaksa muuta, niin katso edes tämä sarja,  niin ymmärrät psykaa sen taustalla, miksi ihmiskunta ei osaa käsitellä tätä kriisiä: https://areena.yle.fi/1-50118864

JOS EI ME NIIN MITEN MUUTKAAN?

Kaverini tekee tasaisin väliajoin Sitran elämäntapatestin, joka antaa hyvin osviittaa siitä, paljonko oma hiilijalanjälki on. Niinpä taas päätin hoitaa maailmantuskaani sunnuntaiaamuna katsomalla, kuina hyvä ihminen olen; en ole koskenut punaiseen lihaan tai kanaan yli 20 vuoteen, asumme tiiviisti ja maksamme vähän ekstraa ekosähköstä, liikumme lähinnä jalan, emme ikinä yksityisautolla ja julkisillakin alle 100 kilometriä viikossa. Emme syö joka aterialla, emme joka päiväkään, maitotuotteita tai kananmunia, emme ratsasta, ei ole mökkiäkään. Kierrätämme intohimoisesti ja shoppailulakon takia emme oikein ostakaan mitään. Joten siinä missä monella elämänalueella olen alisuorittaja, niin tässä testissä se katsotaan hyveeksi. Ja siltä se näyttääkin, ruokahävikkiä hysteerisesti välttelevän ja kohtuullisia suihkuja suosivan ihmisen hiilijalanjälki:

Näyttökuva 2020-2-19 kello 17.32.17

Mutta en voi keulia tuloksella, koska se ei pidä paikkaansa. En ole laskenut mukaan yhtään laivamatkaa, lennoista puhumattakaan. Tämä on totuus:

Näyttökuva 2020-2-19 kello 17.35.52

Olemalla rehellinen reissuista viisinkertaistin oman aiemman tulokseni, ja melkein tuplasin keskivertotestaajan tuloksen. Ja nyt: en tykkää lentämisestä, ja yritän vähentää sitä ihan oikeasti. Tänä vuonna olisin varmasti tehnyt vähän erilaisia ratkaisuja jos olisin arvannut, että vietän pian kaksi vuorokautta lentokoneessa kun matkustan Nepaliin. Mutta samalla tiedän, että olen mediahuomiosta huolimatta oman tuskani kanssa vähemmistössä: ne, joilla on rahaa, lentävät melko kevyin mielin. Eivätkä hiilidioksidipäästöt synny suinkaan pelkästään taivaalla vaan pari ruotsinristeilyä ja muutama päiväretki laivalla Tallinnaan kyllä jättävät jälkensä.

Se, mikä eniten huolestuttaa on se, että edes minä – melko pienituloinen, tiedostava, tällainen klassinen vihervasemmistolainen maailmanparantaja – en meinaa pääse päästötavoitteisiin kuin vähän huijaamalla, niin entä ne perheet joissa on tehty toisenlaisia valintoja? Syödään runsaasti eläinperäisiä tuotteita, ajellaan autoilla, asutaan isosti? Näyttää synkältä. En itse oikein jaksa käydä näitä keskusteluja yksilötasolla, koska jokaisella on syynsä elää niin kuin on valinnut eikä kukaan tykkää uhrauksista – ainoa mahdollisuus on kai odottaa, että meitä verotetaan, kielletään, rangaistaan tai sitten vain katsella, että maailma muuttuu Mad Max-tyyppiseksi dystopiaksi. Ihailen kaikkia, jotka onnistuvat säilyttämään optimistisuutensa sen osalta, että teknologia pelastaa tai että luonto korjaa itse itsensä.

Tämä oli nyt tällainen hiihtoloman angstipostaus, kun ihmiset ovat paenneet joko pohjoiseen tai etelään ikuista marraskuuta, joka lienee sellainen talvi (tai eihän tämä edes ole terminen talvi vaan tällainen useamman kuukauden märkä ja pimeä välivaihe) johon meidän on paras tottua. Toistaiseksi lienee vain paras toivoa parasta, irrotella muovikorkkeja pahvitölkeistä ja jatkossa liikkua raiteita pitkin mahdollisimman pitkälle. Ja äänestää oikein – ensi kuussa pääkaupunkiseudulla on mahdollisuus äänestää muakin vaaleissa! Olen myös asennoitunut odottamaan kevättä; olen melkoinen vilukissa joten henkilökohtaisesti pakkasten puuttuminen ei ole haitannut, mutta sydäntä särkee norppien, siilien ja mahdollisten lastenlasten puolesta, koska pulkkailusta taitaa tulla poikkeus ennen niin säännönmukaisissa talvissa. Että tulkaa nyt joku tiedeihminen tänne lohduttomaan mua, silittäkää selkää ja sanokaa että ihmiskunnalla on ihan hyvin aikaa korjausliikkeisiin ja kyllä me saadaan homma sujumaan vaikka kukaan ei joutuisikaan laskemaan elintasoaan ja luopumaan lomamatkoista. Antakaa mulle toivoa!