MISSÄ MUN MIELENRAUHA?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hitto. Koko syksynä en ole juossut en joogannut enkä tehnyt muutenkaan mitään kovin fyysistä. Sen jälkeen kun tuli se Skodakin, on tullut lähinnä istuttua autossa. Matkoilla olen tietty kävellyt ja kierrellyt, mutta silloinkin saanut aina täyslaidallisen virikkeitä. Huomaan, että kropan lisäksi urheilua ja sellaista maadottumista ja keskittymistä ja fokusta kaipaa etenkin pää.

Omituinen levottomuus – joka on varmasti ollut luettavissa teksteistäkin – on vaivannut koko Espanjassa olon ajan. Odotin, että tänne tuleminen olisi rauhoittanut tämän levottoman sielun, kun pitkään jatkunut välivaihe kahden maan välillä tuli päätökseen eikä arki ollut enää päivien laskemista lentoihin. Olin kuitenkin väärässä. Täällä olo on yhä väliaikaisuuden kiusaama, kun tiedän, ettei miljoonasta eri syystä La Líneasta tule loppuelämän asuinpaikkaa, ei edes kovin pitkäaikaista varmasti.

Ajattelua ei varsinaisesti edesauta se, että kotona huudetaan äitiä kellon ympäri. On tietenkin ihanaa olla rakastettu ja sitäkin enemmän tarvittu, mutta usein en kuule edes omia ajatuksiani, en, vaikka sanoisin ne ääneen. Äitiiiiiii! Miksi toi vaihtaa kanavaa? Äitiii! Pyyhkimään! Äitiiiii! Mä en löydä mistään mun sukkia. Äitiiiii! Saako pelata viis minuuttia Minecraftia? Äitiiii! Mulla ei oo mitään tekemistä! Tietenkin osaan arvostaa tätä lyhyttä ja (toivottavasti, heh heh) nopeasti ohimenevää elämänvaihetta, mutta kuulisinpa joskus sisäisen ääneni yhtä selkeästi kuin kolmikon kiljunnan.

Ja jos sattuu käymään niin hyvin, että saan nauttia hiljaisuudesta, esimerkiksi keskiyöllä, alkavat aivoni välittömästi suunnitella tulevaisuutta. Ikävöidä asioita Suomesta. Sipsejä. Mäkelänrinteen uimahallia. Pikkujouluja. Astianpesukoneita. Lasten ystäviä. Omia ystäviä. Ja samalla ahdistua ajatuksesta kurahousuista ja pimeydestä, ankeista ihmisistä jotka ovat töykeitä toisilleen, lapsista ja kännyköistä. Samat loputtomat plus-miinus-listat kirjoittavat itse itseään mun päässä koskien myös La Líneaa. Ja niitä muita vaihtoehtoja, maailmahan on täynnä paikkoja, jonne voi muuttaa!

PB010356.jpg

Sekä Madridin että Brightonin minilomat olivat ihania, mutta uuvuttavia. Sen sijaan, että olisin pysähtynyt hengittämään, kävelin parin maratonin verran ja nautin seurasta. Se oli siis aivan mahtavaa, mutta ei ehkä juuri sitä, jota pääni kaipasi eniten. Ensi viikolla menemme Marokkoon, kun isoäitini ja muutama muu sukulainen Suomesta saapuvat tekemään tupatarkastuksen. Sen jälkeen, ehkä sitten ensi vuonna, yritän raivata itselleni sellaisen viikonloppuloman, jolloin voin vain levätä. Mielellään ilman internetyhteyttä ja mitään mielekästä tekemistä. Yhtäkkiä huomaan haaveilevani vankilan eristyssellistä.

Nämä kuvat ovat Tarifasta keskiviikolta. Pojilla oli paikallisen pyhäinpäivän ansiosta keskellä viikkoa vapaata koulusta, ja ajoimme alle tunnin matkan tuohon ihanaan rantakaupunkiin. Sieltä lähtee kilometrien mittainen hiekkaranta, joka on leijasurffaajien ja ratsastajien suosiossa ja jossa tosiaan mieli lepäsi. Hiekkakakut, kivien murskaaminen kämmeneen ja tuuli, joka kuljetti ne äiti-huudot toiseen suuntaan, tekivät hyvää levottomalle mielelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MITEN ASUA ULKOMAILLA?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAPA213425.jpg

Vaikka olen ollut vähän laiska kommentoimaan muiden blogeihin, kun yksi all time favouriteni, Juliaihminen, vihjaisi, että Espanjassa lämmityskulut olisivat jotenkin alhaiset… No, oli pakko tietenkin mennä pätemään! Mutta oikeasti olen samaa mieltä siitä, mistä Juliakin postasi: En oikein ymmärrä neliöiden päälle. Varsinkin nyt, kun oma maallinen omaisuus on karsittu minimiin niin lisätila lähinnä pelottaa. Olen varma, että muutamassa viikossa hamstraisin itseni taas siihen pisteeseen, että nurkat on täynnä tavaraa jolle ei ole mitään käyttöä. Olen oikeastaan tehnyt sen oman, trendikkään ”kuolinsiivoukseni” jo tänä keväänä.

Espanjassa olemme valinneet asumismuodon jälleen hyvin samoilla kriteereillä kuin Suomessa: Sijainti on tärkeämpi kuin asunnon koko tai piha. Tietenkin kun oli se asunnonhaku käynnissä, ei niitä vaihtoehtoja niin kauheasti ollutkaan. Jos saisin valita, asuisimme keskustassa kodissa jossa oli takapiha, trampoliini ja uima-allas mutta ei se ole täälläkään mahdollista. Vaihtoehdot ovat olleet aika pitkälti joko asuminen tiiviisti keskustassa tai sitten muuttaminen tuonne taajamiin, portilla aidatuille esikaupunkialueille joissa taloyhtiöillä on omat uima-altaat, mutta lähellä ei mitään palveluita.

Sellaisesta elämästä saimme maistiaisen kun ajelimme tunnin verran kohti Aurinkorannikkoa kylään ystävällemme, jolla on uima-allas. Ja kun lokakuun lopussa sai istua altaan reunalla kylmä siideri kädessä kun lapset keskenään väsyttivät itsensä ja toisensa vesileikeissä, mietti sitäkin vaihtoehtoa että ei asuisi homeisessa – tai ainakin homeelta haisevassa – melko ahtaassa kerrostaloasunnossa, jossa on vielä ne ihan jäätävät huonekalut. En usko, että itse kotiudun tuohon asuntoon ikinä. Se tuntuu kuitenkin parhaalta vaihtoehdolta, etenkin kun vuokranmaksukyky on rajallinen, multa uupuu ajokortti ja myös koska arvostan liikaa aikaa viettääkseni pari tuntia päivästä moottoritiellä.

Mutta kyse on myös budjetista ja priorisoinnista.

Tällä hetkellä maksamme vuokraa noin 70 neliön neliöstä (jossa kaikki elämä keskittyy olo/ruokailuhuoneeseen muiden huoneiden ollessa todella ahtaat) 680 euroa. Sijainti on mitä parhain, vaikka haaveet 20 metrin koulumatkasta jouduttiinkin kuoppaamaan. Vuokran lisäksi internetyhteys maksaa muistaakseni noin 50 euroa kuussa, veteen menee noin 60 euroa (jos pesisimme vähemmän pyykkiä ja kylpisimme vähemmän tässä olisi helppo säästökohde!) sekä sähköön ja kaasuun vähän sesongista riippuen 50-150 euroa kuussa. Ihan kauhean kauas emme lopulta jää Helsingin hintatasosta, mutta toki jos vertaisimme sijaintia siihen, missä kotimme olisi Stadissa niin asuisimme jossain Senaatintorin kupeessa. Mutta tietenkin La Línea ja Helsinki eivät ole aivan vertailukelpoisia.

Kun kesällä katselimme asuntoja noin 20 minuutin ajomatkan päässä, olisi paritalon puolikkaan kolmella makuuhuoneella saanut noin tuhannella eurolla. Me oltaisiin kuitenkin tarvittu jokin kuljetusratkaisu, sillä noilla alueilla ei ole juuri ollenkaan palveluita, eikä kouluja. Kun on tottunut toimivaan ja edulliseen julkiseen liikenteeseen, on espanjalainen autoriippuvuus välillä ahdistavaa. Isommassa talossa lämmityskustannukset nousisivat luultavasti todella isoiksi talvisin. Olisi tietenkin fantastista, että lapset voisivat ulkoilla itsekseen omalla pihalla, opetella uimaan omassa altaassa ja saisi itsekin ottaa aurinkoa takapihalla. Ehkä siihenkin tulee tilaisuus vielä, sillä vaikka se omakotitalohulluus iskee välillä Suomessakin, niin Espanjassa se tuntuu jo oikeasti järkevältä asumismuodolta, kun 8 kuukautta vuodesta voi uida.

Nyt sitten nautin siitä, että kävelen aamulla churreriaan noin kolme minuuttia, kodin siivoaa nopeasti (harmi, ettei se nopeus yhtään inspiroi siihen touhuun muuten…) ja kun kaipaan ihmisvilinän sekaan ihmettelemään, ei tarvitse kuin kävellä pari sataa metriä. Toiseen valtioonkin kävelen viidessä minuutissa, ja lähimmälle lentokentälle yhtä reippaasti. Nyt kun uima-altaallinen ystävämme palaa Suomeen, on hankittava varmaan muita kavereita, joiden pihalla leikkiä viikonloppuisin talollista. Koska Espanjassa se on varsin mukava leikki.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

VAIHTELEVASTI

Olen oikeastaan todella kiitollinen, että tämä ei ole ensimmäinen kerta kun muutan ulkomaille. Tietenkin kaikki on nyt aivan erilaista kuin 15-vuotiaana vaihtarina, mutta on monella tapaa helpompaa paitsi eläytyä ummikkoina espanjankieliseen ympäristöön joutuneiden lasten uupumukseen tämän loputtoman kielikylvyn keskellä ja tukea heitä muutenkin kun itse on käynyt saman läpi jo kerran aiemmin. Puhumattakaan siitä, että osasin varautua myös omiin tunnemyrskyihini; siihen, että saman päivän – tai jopa saman puolituntisen – aikana voi käydä läpi koko tunneskaalan järkyttävän ihanasta vapaudentunteesta syvään inhoon uutta kotimaata kohtaan. Täysin skitsofreenista menoa, ja jollen olisi jo kerran ajanut tällä vuoristoradalla epäilisin omaa mielenterveyttäni tai hormonitoimintaani.

Kuluneet kolme viikkoa ovat olleet juuri sellaiset, että olen vuoron perään ollut pakkaamassa laukkuja – koska kun on 19 muuttolaatikon voimin tullut niin parilla matkalaukullahan sitä voi lähteä – ja sitten toisena hetkenä suunnilleen suudellut maata jalkojeni alla. Olen ikävöinyt kaikkea mahdollista Suomesta, ja ehkä juuri eniten niitä asioita joita ajattelin etten ikävöisi: maaliskuussa bussipysäkillä palelemista, ruokaostoksia vanhassa tutussa lähikaupassa, kuntosalia, jonka kanta-asiakas ehdin olla monta vuotta. Olen kaivannut sellaista tuttuutta, joka on liittynyt myös ärsyttäviin asioihin. Varmuutta siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi ja sellaista rutiinia, joka liittyy kaikkeen kanssakäymiseen Suomessa. Täällä joudun koko ajan olemaan hieman valppaampi, jo pelkästään siksi että kielitaidosta huolimatta andalusialainen aksentti on välillä hieman haastava puheenparsi.

Se pahin, öisinkin valvottanut ikävä on kuitenkin ikävöity. Jollain tasolla ero entisestä elämästä on nyt prosessoitu ja olen tavallaan päästänyt irti siitä arjesta, mitä elimme Suomessa. Nimittäin pelkään, että vaikka palaisimmekin takaisin se ei olisi samanlaista. Täällä meidän tämänhetkisessä asuinpaikassamme ärsyttää liian moni asia, jotta voisin kuvitella että asettuisimme tänne kovin pitkäksi aikaa. Tiedän tietenkin senkin, että ärsyyntyminen osa sitä sopeutumisprosessia, mutta huomaan koko ajan kaipaavani jonnekin vielä kauemmas. Vuoron perään haaveilen paluusta Suomeen ja täydellisestä asettumisesta Itä-Helsinkiin ja toisena hetkenä mietin, kuinka kauas voisimmekaan matkustaa. Alan hieman epäillä, että kun olen kerran lähtenyt liikkeelle, en ehkä osaakaan enää pysähtyä. Tai sitten tämäkin on vain ohimenevä vaihe, kuka tietää, sillä vaiheilua näihin viikkoihin on mahtunut.

Kaipaan Suomen kirpeää syksyä ja limaisia lehtiä jalkojen alla. Toisaalta rakastan aamupäiviä, kun voin maata sängyllä parvekkeen ovi auki ja erilaiset tuoksut (naapurin puhdas pyykki, lounasruoat, omituinen luultavasti niinkin romanttiseen asiaan kuin roskienpolttoon liittyvä palaneen haju johon tykästyin juuri Karibialla asuessani) tulvivat sisään. En tahtoisi enää ollenkaan että lapset menevät kouluun, joissa ekaluokkalaiset sekoilevat Whatsapp-ryhmissä ja iltapäiväkerhossa kiusataan. Toisaalta en kestä enää yhtään kertaa että taksikuski huijaa rahaa, kaupan kassa päättää lähteä kesken ostostapahtuman juttelemaan ystävänsä kanssa tai aikuiset vain nauravat kun lapsensa sikailevat. Toisaalta nyt on ollut hyvä hetki pysähtyä ja antaa tunteiden tulla ja mennä, koska en voi juuri nyt lähteä yhtään mihinkään. Nauttia tästä vuoristoradasta ja yrittää välillä katsoa myös maisemia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

TRIPADVISOR-KOSTAJA

Olette saattaneet huomata, että olen ihminen joka tykkää analysoida. Voin keskustella loputtomasti ravintola-annokseni syvimmästä olemuksesta, suhtaudun ulkona syömiseen usein kuin sosiologiseen kokeeseen johon kuuluu oleellisena osana muiden ruokailijoiden ruotiminen (onko kyseessä ujot ensitreffit vai mököttävän avioparin 19. hääpäivän illallinen?) ja usein ruokani ehtii jäähtyä kun ensin se pitää valokuvata, arvioida annoksen asettelu, sitten maistella läpi kaikki ruoka-aineet ja tietenkin raportoida joka havainto seuralaisilleni. Joidenkin mielestä olen siis aivan fantastista, toisten mielestä taas aivan sietämätöntä seuraa ulkona syömiseen.

Nyt olen löytänyt täydellisen palvelun meille ylianalysoijille. Tripadvisor! Sen lisäksi, että saan mehustella ravintolaelämyksellä paikan päällä, pääsen vielä uudestaan kirjaamaan ylös kaikki yksityiskohdat ja antamaan vieläpä tähtiä kokemuksestani. Esimerkiksi ihanan pääasiassa syömiseen ja hieman myös juomiseen keskittyneen tammikuisen Sevillan-matkan jälkeen oli oikea jälkihekuma päästä kotona arvioimaan kaikki ne upeat ravintolat, joissa söimme viikonlopun aikana. Onhan näitä palveluita muitakin, siinä missä muut selaavat AirBnB:tä ehkä enemmän sisustusinspiraation perässä, minä tykkään lukea majoittajien saamia arviointeja. Tietenkin siinä on se ikävä puoli, että AirBnB:ssä arvioidaan myös asiakas – ei sen puoleen, mehän käyttäydymme aina esimerkillisesti.

Parasta tietenkin Tripadvisorissa on se, että siellä maksava asiakas saa todella äänensä kuuluviin. Kun mut suorastaan ryöstettiin espanjalaisessa kahvilassa, jossa kylmä kahvi (joka ei siis ollut mikään jääkahvi) ja rasvassa lilluvat taikinakikkareet maksoivat viisi euroa eikä mun valitusta tiskillä otettu kuuleviin korviin, sain suurta tyydytystä kun saatoin kymmenen minuutin päästä avautua Tripadvisoriin. Saivat yhden tähden, yllättäen. Jos ravintolassa joutuu oikeusmurhan uhriksi, saa kokemuksen jakamisesta koko maailmalle hieman lohtua. Tahdon luonnollisesti antaa reiluja ja rehellisiä arvioita, ja periaatteen naisena yritän ottaa huomioon aina olosuhteet sekä inhimillisten virheiden mahdollisuudet. Yleensä ravintolassa huonoa ruokaa voi kompensoida hyvällä palvelulla, tai toisin päin, mutta jos koko homma niin sanotusti kusee niin silloin jo maksuvaiheessa luonnostelen päässäni myrkyllistä Tripadvisor-arviotani.

Eräs todella viisas ihminen kuvaili itseään fraasilla ”mielipide joka asiaan, ei asiaa joka mielipiteeseen”. Saatan tunnistaa tästä itsenikin. Millaista olisikaan, jos ei tahtoisi pohtia puhkia jokaista ateriaa alkuruokasta jälkkäriin, vaan keskittyisi vaan tankkaamiseen. No varmaan tosi tylsää. Oikeastihan Tripadvisorista on ollut myös apua; joskus yksittäinen arvio paljastaa juuri sellaisen epäkohdan, joka itseäni ärsyttäisi varmasti, toisinaan kokonaiskuva kertoo jo paljon paikan tasosta. Salaa kyllä välillä ikävöin matkustelua 15 vuoden takaa, jolloin Lonely Planet matkaopas oli kuin Raamattu, josta selattiin vinkit ja varoitukset, ja jos joskus eksyi off the beaten track, siis sellaiselle polulle jota tuossa rohkeille kokeilijoille suunnatussa Lonely Planetin sektorissa ei oltu edes suositeltu, tunsi itsensä todelliseksi pioneeriksi. Nyt netin kautta on helppo löytää pienet ja paikalliset paikat, toisaalta samalla tavalla monet hyvin varjellut salaisuudet tulevat ilmi suurelle yleisölle. Koska nyt on aikomus taas aktivoitua reissaamisessa, saa tänne paljastaa omat suosikkisovellukset ja ne sivut, joita itse selaa ennen lomaa!