ÄITIYDEN AAKKOSET

Kiitos vaan sinne muutama kilometri johonkin ilmansuuntaan Valeäidille, joka lähetti vanhan kunnon blogihaasteen. Sen verran aion nyt muistella, että kun me aloitettiin nämä bloggausbisnekset (joista siis toiselle tästä tuli bisnes, toinen kirjoittelee saunanlauteilla ihan ilmaiseksi, voitta arvata kumpi on kumpi) samaan aikaan siinä 2012 niin näitä kiersi joka blogissa. En nyt ala sen enempää nostalgisoimaan, …

Jatka artikkeliin ÄITIYDEN AAKKOSET

IHAN PARAS IKÄ

Mulla ei toki ole kokemusta lapsista, omista siis, kuin kymmeneen ikävuoteen asti mutta jotenkin epäilen että ne sitä seuraavat (varhais)teiniyden ajat eivät kuitenkaan näin vanhemman näkökulmasta ole se kaikista antoisin ajanjakso. Siksi uskallan ihastella sitä miten ihana ikä kuopuksella on menossa. Siitä asti kun hän täytti neljä, kun pahin uhmaikä oli taputeltu ja nyt kun …

Jatka artikkeliin IHAN PARAS IKÄ

JA SITTEN LAHJATON JOULU

Minulla on hämäriä mielikuvia siitä, että ennen kuin sain lapsia – jolloin muutenkin olin kaikin puolin parempi kasvattaja kuin nykyään – vannoin etten lähde ollenkaan siihen klassiseen Joulupukkilavastukseen. Muistan, miten surkealta tuntui kun joskus tokaluokkalaisena mulle selvisi että meidän perheen oma tonttu olikin ollut vain äitini sivupersoona; nyt aikuisena sitä omaan tonttuun liittyvää taikaa muistelee …

Jatka artikkeliin JA SITTEN LAHJATON JOULU

EI MIKÄÄN TIMANTTI

Moi Heli! En tiedä muistatko mua, mutta tuossa reilu kymmenen vuotta sitten vietettiin aika paljon aikaa yhdessä eräässä punavuorelaisessa koirapuistossa. Mulla oli musta, sekarotuinen Lola-koira, mutta en kuollaksenikaan muista mikä oli sun aika villin, nuoren uroskoiran nimi. Ehkä Samu? Rasmus? Max? No, ei se ollut nyt se pointti. Silloin sinä olit, ymmärtääkseni, yksinhuoltaja ja minä …

Jatka artikkeliin EI MIKÄÄN TIMANTTI