ST.MICHAEL’S CAVE JA GREAT SIEGE TUNNELS

gibraltar

Kun me nousimme talvella ensimmäisen kerran Gibraltarinvuorelle, emme tienneet mitä odottaa ja ostimme varmuuden vuoksi vain menolipun ylös kaapelihissillä. Sen jälkeen kiipesin säännöllisin väliajoin ylös vuoren näköalatasanteelle asti ihailemaan maisemia ja moikkaamaan apinoita, mutta emme koskaan kolmen kuukauden aikana ”ehtineet” käydä Gibraltarinvuorella sijaitsevissa suosituissa turistikohteissa: St. Michael’s Cave-tippukiviluolassa, Great Siege Tunnels eli pitkään piirityksen aikaisten tunnelien muodostamassa verkostossa josta löytyy nykyään museo tai maurilaisessa linnassa, joka myös sijaitsee vuorenrinteellä juuri ennen kuin villi luonto vaihtuu urbaaniksi asutukseksi.

unspecified-12kaapelihissi

No, onneksi meille tuli ystäväperhe päiväksi kylään Gibraltarille ja saimme itsekin hyvällä syyllä leikkiä turisteja ”kotikaupungissamme”. Kuten viimeksikin vuorelle mentäessä, ostimme liput rajalla Espanjan puolelta – suosittelen aina tulijoita jättämään auton Espanjaan La Línean puolelle parkkiin, sillä jonot rajanylitykseen voivat olla molempiin suuntiin mentäessä todella pitkät, pahimmillaan tunteja, eikä Gibraltarin ahtailla kaduilla ajaminen tai parkkipaikkojen metsästäminen ole ehkä se tapa, jolla tähän pikkuvaltioon tahtoo tutustua. Kun kaapelihissilipun ostaa rajalta, saa ilmaisen bussikuljetuksen rajalta noin kolmen kilometrin päähän kaapelihisseille. Kyydin saa myös takaisin rajalle, jos ehtii alas vuorelta ennen kello kolmea.

näköalatasanneapina

Tällä kertaa otimme meno-paluulipun kaapelihissillä sekä Nature Reserve-lipun, jolla pääsee tutustumaan kaikkiin vuoren ja kaupungin välillä sijaitseviin turistikohteisiin: tippukiviluolaan, tunneleihin sekä maurilaiseen linnaan. Aikuiselle tämä lysti maksaa 31 euroa ja lapselle (5-12v) 19 euroa. Jälkiviisaana annan vinkin: Hieman halvemmalla pääsee jos ostaa pelkän kaapelihissillä menon ylös (16.50€/7.50€) ja Nature Reserve-lipun paikan päältä – hinta on noin 10 puntaa, eli halpaa hupia näillä kursseilla. Nimittäin jos haluat käydä läpi kaikki paikat, huomaat kävelleesi koko vuoren alas ja jos haluat hyödyntää kaapelihissin paluulipun joudut kiipeämään noin kolme kilometriä jyrkkää ylämäkeä, ja voin luvata että siinä vaiheessa kun on kerran päässyt vuorelta alas niin se vaihtoehto ei enää houkuttele. Toinen vaihtoehto on ottaa rajalta kiertoajelu taksilla, joka on noin 12 puntaa per henkilö (ei sisällä Nature Reserve-lippua), ja sillä pääsee niin vuorelle kuin näihin suosituimpiin turistikohteisiin.

millajaapinatippukiviluola

St.Michaelin tippukiviluola on nykyään myös konserttisali, jossa pidetään myös messuja ja muotinäytöksiä. Puitteet ovatkin upeat, tosin itseäni hieman värikkäät valot ja varsin lujaa luolassa kaikuvat diskohitit hämmensivät. Lapset pistivät tanssiksi Abban tahtiin ja juoksivat kilpaa kapeissa portaissa, joita pitkin pääsi yhä syvemmälle tippukiviluolan uumeniin. Tämä visiitti kalkkikivivuoren uumeniin kannatti, vielä enemmän siitä olisi saanut irti jos ei olisi tarvinnut pelätä että lapset törmäilevät vuosisatoja vanhoihin tippukivimuodostelmiin ja halkaisevat vaihtoehtoisesti joko kallonsa tai kivimuodostelmat.

stmichaelcavestmichaelscave

St.Michaelin luolan sisäänkäynnillä on pieni matkamuistomyymälä sekä kahvila, ja mikäli aiot jatkaa matkaa muihin kohteisiin jalan suosittelen tässä vaiheessa tankkaamaan jäätelöä ja ostamaan vettä  mukaan. Me nimittäin tehtiin se virhe, että lähdettiin reilu parin kilometrin matka kohti piirityksenaikaisia tunneleita hyvin kevyellä varustuksella – huolimatta siitä että aurinko paahtoi, mukana oli neljä leikki-ikäistä lasta ja lämpötila oli reippaasti yli kolmenkymmenen. Vaikka kävely on pääasiassa alamäkeä ja matkalla on hyvä pysähtyä vaikka Ape’s Den-luolalle katsomaan yhtä vuoren kuudesta apinayhdyskunnasta, se tuntui kyllä jaloissa ja otti koville myös lapsille. Kesän kuumimpana aikana suosittelen siis tutustumaan kohteisiin vaikka taksilla, koska 15 kiloisen lapsen kantaminen vuorelta alas tuntuu pohkeissa ainakin viikon verran.

unspecified-10vuori

Vuoren sisältä löytyvät The Great Siege Tunnels olivatkin pitkän ja hikisen kävelyn jälkeen oikea paratiisi: Pimeää ja viileää! Tämä labyrinttimäinen tunneliverkosto kaiverrettiin vuoren sisään 1700-luvulla kun niemeä piiritettiin, ja alueella on pidempi tunneli- kuin tieverkosto! Tunnelista löytyy tykkejä, vahanukkeja ja paljon tietoa Gibraltarin mielenkiintoisesta ja varsin sotaisasta historiasta. Koska tässä vaiheessa pienimmät vuorikiipeilijät olivat jo aivan kantamiskunnossa, me pyörähdettiin vain tunneliverkoston alkupäässä. Jos haluaa kävellä läpi vuoren itäpuolelle asti vievän verkon kannattaa aikaa varata reilusti yli tunti ja varautua hankaliin olosuhteisiin – jättäkää siis rattaat suosiolla pois.

museounspecified-19

Mikäli vielä palaamme Gibraltarille päin, vien ehdottomasti pojat tutustumaan uudestaan tunneleihin. Heistä museo hieman pelottavine vahanukkeineen oli todella kiinnostava, ja omaa kotitaloa oli kiehtovaa kurkkia luolan pienistä aukoista. Aikuisille saattaa iskeä kevyt klaustrofobia kun kuvittelee, millaista on ollut louhia tätä verkostoa ja elää siellä vuosikausia. Kääk.

siegetunneltunneli

Tunneleiden jälkeen olisimme päässeet vielä vajaan kilometrin päässä sijaitsevaan maurilaiseen linnaan, mutta seurueen kärsiessä nälästä ja nestehukasta päätimme kävellä suoraan kaupunkiin – tunneleilta alamäkeä on keskusaukiolle matkaa noin 20 minuuttia jalan. Koostan Gibraltarin-vinkkini varmasti vielä yhdeksi postaukseksi, mutta tiivistäen suosittelen lasten kanssa reissatessa harkitsemaan joko taksilla tehtävää kiertoajelua tai kohteiden pilkkomista parille eri kerralle, esimerkiksi maurilainen linna ja tunnelikierros yhdellä kertaa ja Top of the Rock-näköalatasanne ja St.Michael’s Cave toisella.

vahanuketmoorishcastle

Parasta vuorella on mielestäni paitsi näkymät niin ne ihanat berberiapinat eli magotit, joista iso osa oli saanut vauvan sitten viime käynnin. Apinat tarjosivatkin viihdettä koko rahan edestä: Julki-imetystä ja pieniä rääpäleitä roikkumassa emojensa vatsavilloissa, eväspusseja mukaan ottaneiden erehtyväisten turistien jahtaamista nyrkkejä heristäen, juuri ostettujen tuliaispussien varastamista hölmistyneiltä briteiltä ja bussejen ja autojen katoilla matkustamista.

unspecified-11

ONNEA 2-VUOTIAAN ÄIDILLE!

Meillä ei enää asu yhtään alle 2-vuotiasta. Vau.

Se ei tietenkään ole korkean elintason Suomessa 2010-luvulla suurikaan saavutus, että saa jälkeläisensä pidettyä hengissä kaikista itsetuhoisimman taaperovaiheen yli. Haluaisin kuitenkin nostaa itselleni maljan.

Olen ollut alle 2-vuotiaan äiti yhteensä 2192 päivää. Teknisesti ottaen luku ei pidä ihan paikkansa, sillä vuonna 2012 meillä oli noin 2,5 kuukauden ajan kaksi alle 2-vuotiasta, mutta koska yksikin päivä kahden alle 2-vuotiaan kanssa vastaa noin kolmea viikkoa ilman alle 2-vuotiaita joten en nyt lähde muuttamaan numeroita. Mukaan on huomioitu kaksi karkauspäivää alle 2-vuotiaiden kanssa.

Olen vaihtanut vaippoja niin paljon, että Libero-kerho on sulkenut kerran tilini epäiltyään bonusten väärinkäyttöä. Olen oppinut, että ei muuten kannata väsyneenä pestä kertakäyttövaippaa pesukoneessa. Vielä taloutemme ei ole täysin vaipaton, mutta näen jo valoa Libero-tunnelin päässä.

Olen nukkunut hyvin vähän. Täydet, katkeamattomat, yhtäjaksoiset kahdeksan tunnin yöunet viimeisen kuuden vuoden ajalta ovat liioittelematta laskettavissa yhden käden sormilla. Viimeiset kaksi viikkoa myös kuopus on osoittanut lupaavaa kehitystä mitä tulee öihin ilman herätyksiä, mutta sen enempää en uskalla ääneen puhua tästä edistyksestä etten vain jinxaa sitä.

Olen lentänyt 14 kertaa alle 2-vuotiaan kanssa. Tuntuu varsin vapauttavalta, että seuraavan kerran lentokoneessa kenenkään lipussa paikaksi ei ole merkitty minun syliäni.

Olen imettänyt yhteensä 1166 päivää. Se tarkoittaa yhteensä noin 15 kiloksi pikkupoikaa muuttunutta määrää maitoa, kahta kautta OITNB:ia Netflixistä, 72 litraa jääteetä ja sellaista määrää suklaata, jolle ei ole inhimillisiä määreitä.

Olen itkenyt noin kahdeksan litraa keskisuolaisia kyyneleitä. Milloin mistäkin syystä: Hormoneista, riittämättömyyden tunteesta, kiukusta, huolesta, niin suuresta rakkaudentunteesta etten osaa sitä oikein itsekään käsitellä, ilosta ja joskus kivustakin, kun alle 2-vuotias on purrut rinnasta, hypännyt suoraan vatsan päälle tai heittänyt jollain huonekalulla päähän.

Olen työntänyt rattaita noin 7000 kilometriä alle 2-vuotias kyydissä. Vieläkin pidempi matka on matkustettu bussilla ja metrolla. Tämä on vaatinut kahdet ja puolet rattaat ja ainakin kuusi renkaidenvaihtoa. Sekä tosi monta pit-stoppia S-Marketissa.

Olen tuntenut itseni lähes korvaamattomaksi alle 2-vuotiaiden äitinä. Nyt kuopuskin on itsenäistyvä, omatoiminen ja sitäkin itsepäisempi oma erillinen yksilönsä, joka ei anna äitinsä edes valita vaatteitaan.

Olen joka päivä, viimeistään silloin kuin alle 2-vuotias on nukahtanut, ollut niin kiitollinen, ylpeä ja onnellinen tästä porukasta ja siitä uhmakkaasta hurjapäästäkin, etten olisi voinut edes kuvitella ennen kuin sain elämääni alle 2-vuotiaan. Uskon, että tämä tunne kestää myös yli 2-vuotiaiden kanssa.

13838442_10154373033822498_1572525078_o
Tältä se oikeasti näyttää

IKÄVÄ TULEE

Lähdemme huomenna kotimatkalle. Ei sillä että yölento yksin kolmen lapsen, yhden rescuekoiran ja kamojen kanssa nyt muutenkaan houkuttelisi, mutta lähteminen… se tuntuu pahalta. Kyllä, olen ikävöinyt paljon samoja juttuja kuin viimeksikin: Soijanakkeja, omaa sänkyä, tiskikonetta ja joogatunteja, mutta olen ollut vallan onnellinen ilman niitäkin. Mutta tämä kesä on ollut ihana. Tämä kaupunki kaikessa rähjäisyydessään tuntuu omalta, olemme kulkeneet Pokémon Go:n ohjaamina syrjäkujille, olemme vallanneet oman paikan uimarannalla, olemme tutustuneet paikallisiin paremmin kuin talvella ja minä olen löytänyt oman paikkani löytöeläinten auttamisessa.

En juuri nyt keksi mitään houkuttelevampaa vaihtoehtoa kuin hankkia pieni talo pihalla tuosta viereisiltä vuorilta, adoptoida sinne eräs aasi joka vei sydämeni ja ottaa turvaan ainakin ne pienimmät pennut koiratarhalta, viedä poikia joka päivä rannalle harjoittelemaan surffauksen alkeita, hymyillä vastaantuleville ihmisille ja… no, jollain sitten pitäisi elääkin. Tämä haave ei siis ihan heti toteudu ilman lottovoittoa, joukkorahoitusta tai tolkutonta palkankorotusta Käytännön Miehelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ikävä tulee espanjalaisia vanhuksia, jotka kokoontuvat joukolla iltaisin torille, valtaavat vaikka koko ravintolan jos siltä tuntuu ja kävelevät käsikkäin kaduilla.

Ikävä tulee meidän omaa jäätelöbaaria, jonka jokaista makua emme kovasta yrityksestä huolimatta ehtineet maistaa.

Ikävä tulee iltaisin hellivää lämpöä ja päivien paahdetta, joka antaa luvan nukkua monen tunnin päiväunet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ikävä tulee retkiä rannalle, kun isot pojat kiljuvat riemusta aalloissa ja minä rakennan hiekkakakun toisensa jälkeen kuopukselle rikottavaksi.

Ikävä tulee viiden kilometrin kävelyä koiratarhalle, jonka aikana kuljen läpi kauniin keskustan, likaisen gheton ja lopulta olen melkein maaseudulla, jossa vastaan tulee herrasmiehiä hevosillaan ratsastaen ja nostaen hattua tervehdykseksi.

Ikävä tulee naapurin churreriaa, josta saa eurolla seitsemän tulikuuman papitaksen annoksen, jonka jaamme poikien kanssa kävellessämme pitkin kaupunkia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ikävä tulee kaunista Gibraltarinvuorta, jonka näemme ensimmäisenä kun pääsemme ulos kotirapusta.

Ikävä tulee kahden euron viinipulloa, ikuisesti jatkuvaa parsasesonkia, crema catalana-purkkivanukkaita, 50 sentin uunituoreita patonkeja, vuohenjuustoa ja jäähilejuomia.

Ikävä tulee tätä kaikkien aikojen ensimmäistä työtöntä kesää, jolloin olemme olleet vähän liikaakiin yhdessä, mutta joka toivottavasti jää poikien mieleen kesänä, jolloin ei ainakaan perheaikaa puuttunut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten paljon helpompaa olisikaan lähteä, jos tietäisi että pääsee tänne takaisin.

 

ENSIMMÄINEN JA EHKÄ VIIMEINEN MEIKKIPOSTAUS IKINÄ

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tätä ei kovin usein tapahdu. Ja kun nyt katson näitä kuvia isolla näytöllä niin täytyy sanoa, että ei tapahdu uudestaan ainakaan ennen kuin opin vähän retusoimaan noita silmäpusseja Photoshopilla. Mutta asiaan: Meikkipostaus! Ihan vain siksi, että tarvitsen apua – mun meikkaustaidot on noin 6-vuotiaan lapsen tasolla, ja vaikka luen naistenlehtiä ja blogeja niin olen silti ihan uusavuton mitä tulee itsensä ehostamiseen. Mitään meikkitutoriaaleja ei ole luvassa jatkossakaan.

Jos Suomessa meikkaan (nimenomaan jos, ei kun) niin se tarkoittaa ripsiväriä, poskipunaa ja peitepuikkoa – ei tietenkään tässä järjestyksessä  mutta yhtään enemmän tuotteita niin alan muistuttaa drag queenia. Olen kuitenkin aina salaa haaveillut silmänrajauksista. Suomessa olen ostanut nestemäisen linerin, rajauskynän ja jonkun tussinkin ja lopputulos on aina sama: Näytän epileptiseltä gootilta kun rajaukset muistuttavat sydänkäyrää. Luultavasti Loch Nessin hirviö on nähty useammin kuin mulla silmänrajaukset. Ihan syystäkin.

Täällä sitten löysin paikallisen S-Marketin eli Mercadonan meikkihyllystä tuon kajalkynän. Koska hintaa oli huimat neljä euroa niin uskalsin sen ostaa, vaikka arvelin sen päätyvän samalle epäonnistuneiden rajaustuotteiden hautausmaalle noiden aiemmin mainittujen tuotteiden kanssa. Mutta! Sain tällä aikaiseksi jotain silmänrajauksen tapaista. Lopputulos nyt ei ollut ihan ässä, koska niiden sisäilmaongelmien takia mulla on päällä joku krooninen allergiareaktio ja silmänympärykset on niin turvonneita, että muistutan vähän Vesa-Matti Loiria, mutta viiva oli aika suora, se osui siihen mihin pitikin eikä lähemmäksi kulmakarvoja kuin ripsiä ja olo oli hetken aika foxy. Tosta silmienympäriltä ainakin.

Nyt sitten kysynkin neuvoa: Onko Suomessa olemassa vastaavaa tuotetta? Tollainen hiilimäinen kynä? Varmasti on, mutta you know, neuvokaa mua niin kun neuvoisitte isosiskomaisesti 11-vuotiasta pikkusiskoanne, jonka käsitys meikkaamisesta on ruskea huultenrajaus ja valkoista puuteria päälle. Mä nimittäin olen yhä vähän siellä 90-luvulla meikkitrendien tuntemisen osalta, ja kaipaisin kyllä ihan kädestä pitäen opetusta näissä jutuissa. Aion hamstrata Mercadonasta kaikki kajalit kotiin ja mun meikkaustahdilla neljällä kynällä pärjätään eläkeikään, mutta jos vaikka alan juosta blogigaaloissa ja sellaisissa on hyvä varautua vähän paremmalla arsenaalilla. Saa siis vinkata.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA