TALLINNASSA LASTEN KANSSA: ENERGIA AVASTUSKESKUS

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mun täytyy ehdottomasti kiittää Joko Mennään-blogin Rosaa, joka vinkkaa mulle aina niitä Tallinnan tekemisiä, joista arvelee meikäläisen lauman tykkäävän. Proto-vinkki meni maaliin, ja myös heinäkuisena sunnuntaina testattu Energia Avastuskeskus oli mitä mainioin käyntikohde jos satutte Viron pääkaupunkiin lähiaikoina matkustamaan. Tällä kertaa koekaniiniksi pääsi keskimmäinen lapsi; muutama kuukausi sitten kahdeksan täyttänyt tuleva tokaluokkalainen. Hän sai kulutettua paitsi energiaa myös aikaa parin tunnin verran, mutta luultavasti kaikista optimaalisin kävijä olisi muutaman vuoden vanhempi, tai ainakin sen verran rauhallinen seuralainen että tutkittaviin ilmiöihin ehtisi perehtyä hieman paremmin, vähemmällä kiireellä juosta pisteestä toiseen.

Mikä Energia Avastuskeskus sitten on? Suomalaisin vastine sille olisi Heureka, joskin kaikella rakkaudella sympaattista Energiaa kohtaan, se on hieman kotikutoisempi ”tutkimuskeskus” lapsille ja aikuisille. Tämä entinen generaattorihalli aivan Vanhan kaupungin kupeessa, ja varsin lähellä satamaterminaaleja, on nykyään kolmikerroksinen tila joka on omistettu sähkölle ja energiantuotannolle, luonnonilmiöille ja kaikelle ihmeelliselle. Jos olisin fysiikan opettaja, haluaisin tuoda kaikki oppilaat luokkaretkelle Energiaan (ja kuittaisin sillä ainakin muutaman kurssin verran demonstroivaa opetusta).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meidän visiittimme aikana suurin osa kohteista – jotka siis ovat pääasiassa itse kokeilua tai tekemistä, vähintään napin painamisen verran – oli auki, vain muutama juttu oli kiinni koronatoimenpiteiden takia. Planetaariossa pyöri esitys revontulista, mutta salin ovella meille ilmoitettiin että esitys oli eestiksi eikä siksi varmasti kiinnostaisi meitä. Jätimme siis sen väliin, mutta ilman planetaarioesitystäkin aikaa sai uppoamaan kolmatta tuntia. Kahdessa ylimmässä kerroksessa keskitytään erityisesti sähköön, sähkölaitteiden historiaan ja sen tuotantoon (pientä propagandan makua, sillä paikallinen energiayhtiö on voimakkaasti läsnä osassa materiaaleja…) ja alimmassa kerroksessa ihmetellään valon, äänen ja liikkeen ilmiöitä esimerkiksi piikkimatolla makaamalla, dinosauruksen luurankoa hiekasta huiskuttamalla, tuulitunnelissa ja erilaisten ääniaaltoja tuottavien vekottimien parissa.

Omat suosikkini olivat nimenomaan alimman kerroksen jutut, kuten lähes myrskylukemiin yltävä tuulitunneli, peililabyrintti ja erilaiset ääntä tuottavat viritelmät, joista tuli parhaimmillaan mieleen äänimaljarentoutukset. Toki ihan kauhean rentouttava ympäristö ei ollut, mutta ei se mitään. Mitä selkeämpi oli yhteys oman toiminnan ja siitä seuraavan reaktion välillä, sitä enemmän lapsi tykkäsi. Ilmiöiden yksityiskohtiin perehtyvät jutut taas ohitettiin aika nopeasti, koska lapselta puuttuu kokonaan insinöörigeeni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omaa heikkoa osaamistaan tällä luonnontieteiden sektorilla sai hävetä. Jokaisessa pisteessä kyllä selitettiin suomeksi, eestiksi, englanniksi ja venäjäksi mitä piti tehdä ja mitä tapahtui ja miksi, minä en ehtinyt vauhdikkaan seuralaisen perässä kuin hieman tavaamaan että okei, tämä liittyi sähkön johtavuuteen ja tämä eristykseen ja sitten jo mentiinkin ja aika moni asia jäi mulle mysteeriksi. Mutta jos siis aihepiiri kiinnostaa niin tässä on teidän taivaanne!

Paikan yksi suosituimmista vetonauloista taitaa olla ”salamahäkki”, jossa synnytetään ihan oikeita salamoita. Salamashow’n aikataulu kannattaa tarkastaa etukäteen jos mahdollista, meidän vierailupäivänä se toteutui kolmesti ja me ehdimme näkemään viimeisen kello neljältä (yleensä Energia Avastuskeskus on auki joka päivä 12-18). Salamashow’n jälkeen on mahdollisuus testata miten sähkövirta nostattaa hiuksia, sitäkin rohkea 8-vuotias meni kokeilemaan ja sai sen jälkeen parin tunnin ajan kevyitä sähköiskuja. Hauskaa oli!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Energiassa on myös museokauppa (eli pari vitriiniä tiskin takana, mutta lapsi sai sieltä marmorikuulia ja slimeä ja oli onnensa kukkuloilla, joten tätä ei sovi väheksyä) sekä leikkialue pienemmille. Sanoisin, että yhden vanhemman ei kannata kokeilla tätä kohdetta yksin useamman lapsen kanssa vaan huoltojoukkojen vahvuus kannattaa olla suunnilleen samaa luokkaa kuin lasten. Noin yleensä kyseessä on toiminnallisempi kohde kuin VR-maailmaan keskittyvä Proto, ja jos on esimerkiksi pelkästään päiväristeilyllä ja haluaa vielä ehtiä Vanhan kaupungin puolelle niin Energia Avastuskeskus on näistä kahdesta varmasti parempi vaihtoehto. Lapsi meillä itse nimesi Proton näistä kahdesta suosikikseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Energia ei ole miljöönä yhtä vaikuttava kuin Noblessnerin alueella sijaitseva super cool Proto vaan se on hieman kotikutoinen; henkilökuntaa on huomattavasti vähemmän ja kielitaidon kanssa oli vähän niin ja näin, mutta ystävällistä ja avuliasta väkeä kuitenkin. Aikuisen lippu maksoi 9 euroa ja kassalla kyseltiin Siljan Club One-kortin perään siihen malliin, että sillä saisi pientä alennusta sisäänpääsyssä. Hinta-laatusuhde oli kohdallaan: perhelippu jopa viisihenkiseltä perheeltä oli 25 euroa, mikä on esimerkiksi Heurekan hintoihin verrattuna lähes ilmaista.

Tallinna on siis entistä vahvemmin yksi lempikohteitani lasten kanssa. Toiminnallista tekemistä riittää ja hintataso on huomattavasti huokeampi kuin Helsingissä, ja tietenkin tyypit fanittavat laivamatkoja. Energia Avastuskeskus tullaan varmasti käymään läpi joskus uudestaan, viimeistään kun lapsilla alkaa kemian ja fysiikan opinnot, ja sitä ennen kertaan vähän vanhoja koulukirjoja itse, että mistä ne kaikki sähköiskut syntyvätkään…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MUUMIMAAILMA 2.0

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun sen lyhyen, epätodellisen hellepätkän jälkeen heinäkuiset kesäkelit ovat vastanneet suomalaisia säästereotypioita pahimmillaan, olen muutaman kerran saattanut miettiä mitä tekisin juuri nyt uima-altaalla Espanjassa kylmän tinto de veranoni kanssa… Mutta koska poikkeuksellisesti pitää ottaa ilo irti lyhyestä kesästä kotimaassa, lupasin lapsille sen uusintakäynnin Muumimaailmaan. Edellisen kerran kävimme loppukesästä 2018 ja silloin puhuttiin, että pian 6-vuotias ja 8- ja 10-vuotiaat eivät ehkä tämän kesän 2020 jälkeen innostu Muumimaailmasta, ja jollain ”viimeinen Muumimaailma ikinä”-nimellä tämä retki meillä olikin. Mutta paljastan heti alkuun, että jälleen kerran kun istuttiin bussissa Naantalista takaisin Turkuun lapset huokailivat, että kyllä nyt vielä ainakin kerta vielä (vinkki: Turun joukkoliikenteen Föli-sovellus on erinomainen, ja bussiliput voi ostaa monella ei maksutavalla ja lippu on voimassa 2 tuntia, hinta aikuiselle 3 euroa ja 7-14-vuotiaille 1,5 euroa).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sinällään moni asia itse Muumimaailmassa ja sen viehätyksessä ei ole muuttunut sitten kahden vuoden takaisen reissun, mutta nyt ”koronakesänä” tietty tällaiset suurten ihmismassojen suosikit joutuvat tekemään aika paljon uudella tavalla. Isoin muutos oli tietenkin se, että liput tuli ostaa etukäteen eli ex tempore-reissulla saattaa joutua pettymään, mikäli päivä on etukäteen myyty loppuun. Heinäkuussa Muumimaailma on auki 10-18 ja sen jälkeen kauden loppuun 11-17. Liput tulee hankkia ennakkoon ja ne ovat voimassa vain tiettynä päivänä, mutta lippujen hintaa ei palauteta mikäli peruutus tulee alle viikon varoitusajalla. Tietäen miten usein lapsiperheessä suunnitelmat muuttuvat (ja yleensä paljon lyhyemmällä aikajänteellä kuin seitsemän päivää ennen suunniteltuja menoja) tuntuvat varausehdot vähän julmilta. Ymmärrän, että näin varmistetaan paitsi mahdollisemman monen halukkaan sisäänpääsy sekä se, etteivät ihmiset kikkaile sääennustusten mukaan (ja toki, liputhan voi ostaa vaikka edellisenä päivänä jos omat suunnitelmat ja hermot sen sallivat), mutta tässä tilanteessa toivoisin enemmän joustoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäinen huomiota herättävä asia Muumimaailmassa oli sen tyhjyys. Saavuimme seitsemän lapsen ja kolmen aikuisen seurueena paikalle noin tunti ovien auettua ja paikka oli lähes autio! Toki tilanne korjaantui päivän mittaan, mutta satunnaisesta sateesta huolimatta en usko, että normaalisti heinäkuussa Muumimaailma tuntuu hylätyltä puutarhalähiöltä. Rajoitetun asiakasmäärän ja aukiolon yksi keskeisimpiä ongelmia oli myös palveluiden rajoitettu saatavuus: kahvilat ja ravintolat ovat auki vähemmän aikaa, esityksiä on harvemmin ja, luonnollisesti, kasvomaalaukset voi unohtaa. Valitettavasti myös muutama toiminnallinen kohde lapsille oli remontissa tämän kesän – loistava ajankohta sinällään – ja mikä järkytys: se ihana iso laiva, jonka kannelta oli liukumäki, on kadonnut ja tilalla on hieman vaisu ”Niiskun keksintöpuisto”, joka kuulostaa hieman hienommalta kuin onkaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Väljyys teki vierailusta toki paljon mukavamman, jonottamista oli yllättävän vähän. Edelliseen visiittiin verrattuna hahmot olivat mielestäni vähemmän käyskentelemässä ihmisten parissa (ja kun 5-vuotias näkee Nipsun, siinä ei paljoa turvavälejä mietitä). Käsidesiä oli tarjolla säännöllisin välimatkoin, ja ruokailut oli keskitetty ulkotiloihin (varokaa verenhimoisia lokkeja!). Kaiken kaikkiaan Muumimaailma tuntui kuitenkin nyt korona-aikana olevan hieman valjumpi versio itsestään. Kun muutama toiminnallinen juttu (kuten se pieni rakennettu puro aivan Muumitalon edessä) oli poissa pelistä, tilalle oli tullut ranneke, jonka QR-koodilla saattoi saada pieniä temppuja aikaiseksi muutamissa kohteissa. Tästä informoitiin hieman huonosti, meillekin eri paikoissa näkyvien simpukkakuvien tarkoitus selvisi vasta kun olimme pyörineet alueella aikamme. Lapset olivat innoissaan tästä ja vaikka itse nurisinkin siitä, että eikö edes Muumimaailmasta olisi voitu jättää tekniikka vähemmälle niin olkoot, lapset tykkäsivät, ja muistivat silti juosta ja riehua ja kaatuilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä kesä ottaa varmasti koville montaa kotimaan(kin) kohdetta, joten on vaikeaa kritisoida siitä että hinnat ovat yhä melko korkeat (30 euroa kaikilta yli 2-vuotiailta, perheliput puuttuvat nyt kokonaan). Mutta sanon nyt silti, että jonkinlainen kompensaatio olisi ollut kohdallaan, jos ei sisäänpääsymaksoissa niin alueen yleisessä hintatasossa. Esimerkiksi pehmoleluissa oli melkoista Naantali-lisää, kun sama Mörkö maksaa Muumi Shopissa neljä euroa vähemmän kuin Muumimaailman ytimestä ostettuna. Kyllä, tuhlasin siis lähes 65 euroa kolmeen pieneen pehmoleluun, jotka olin erehtynyt lupaamaan viime vuosikymmenellä. Ei, lapseni eivät muista jos kaksi minuuttia aiemmin käsken pestä kädet tai viedä likaiset sukat pyykkiin, mutta tuon lupauksen ne muistivat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muumimaailma on silti ihana. Niin rakennettu ympäristö kuin luonto toimivat upeasti yhteen, ja satupolkujen varsilta pystyi poimimaan evääksi mustikoita (muuten ruokavaihtoehdot ovat transrasvoja ja suolaa eri muodoissa). Hahmot ovat aina yhtä ystävällisiä ja sympaattisia, ja isommatkin lapset uppoavat siihen muumimaiseen fiilikseen. Nytkin 5-10-vuotiaista koostunut jengi jaksoi juosta labyrinttia läpi uudestaan ja uudestaan, tutkia Muumitaloa, katsoa nukketeatteria ja hukata tavaroitaan lähes seitsemän tuntia putkeen, mikä on aika saavutus. Myös meiltä mukana olleilta aikuisilta. Vaikka olin vannonut että meidän Muumi-ura oli tässä, niin en sitten tiedä pitäisikö ensi kesänä käydä toteamassa millaisia uudistuksia tämän hiljaisen sesongin jäljiltä on tehty.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

SYYSLOMA STADISSA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Okei, jos olen aivan rehellinen niin ensi viikko hieman jännittää: keskelle työkiireitä ilmestyi jostain kummasta viikoksi kiinni menevät koulut ja lempeästi painostava päiväkoti, jossa vihjailtiin erityisjärjestelyillä ja lapsen kaipuulla lomaan. Olen kyllä sitä mieltä, että lapset tarvitsevat ja ansaitsevat myös lomansa, vaikka yritin vähän mutista että meillä on sairasteltu niin paljon että varmasti yli puolet vuodesta vietetään kotioloissa. Mutta syysloma saapui, ja ei auta kuin keksiä tekemistä. Kokeiltiin viikonloppuna ihan testimielessä olla puolipäivää pelkästään kotona ja se oli niin traumaattista, että olen täyttänyt maanisesti kalenteria eri ohjelmanumeroilla.

Maanantaina menemme leffaan. Koska lapset ovat jo nähneet Toy Story 4:n, joka kuulemma oli hyvä (tämän tarkempaa arviota ei ollut valitettavasti tarjolla), on vuorossa nyt Late Lammas – Farmageddon. Nimi naurattaa jo tarpeeksi, joten tämän on koko perhe hyväksynyt. Mun roolini elokuvissa on kyllä nykyään lähinnä nukkua päiväunet ja sen jälkeen hieman häpeillen selittää lapsille etten juuri nyt osaa nimetä lempikohtaustani. Aiomme mennä myös HopLoppiin, taas, sillä olimme siellä eilenkin. Ja olin kaukaa viisas ja ostin alle kympin maksavan paluulipun: nyt kun kuopuksella on taas yksien HopLop-synttärien jäljiltä kuukauden ilmainen sisäänpääsy, veljet pääsevät periaatteessa puoli-ilmaiseksi kun ostamme käynnin aikana puoleen hintaan seuraavan sisäänkäynnin, joka on käytettävä kuukauden aikana. Oikeasti sisäleikkipuistojen infernaalinen äänimaailma, tahmeat lattiat sekä tuliaisiksi tarttuvat lintuinfluenssat eivät ole se tapa, jolla kaksikymppisenä kuvittelin vapaani viettäväni, mutta kun täytyy saada töitä tehtyä niin HopLop on aika luottovalinta. Hyvä wi-fi löytyy, A-oikeuksia odotellessa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hesarista löytyi juuri kattava listaus siitä, mitä kaikkea kivaa Helsingissä on tarjota. Mullakaan ei ole mitään sisäpiiriläisen vinkkejä jaettavaksi: meillä on hektisen syksyn osalta jäänyt näkemättä näyttelyt (lapsia kiinnostaisivat varsinkin Taidehallissa Ugo Rondinonen klovnit ja uusintavisiitti Teatterimuseoon, mua taas Michael Jackson-teemainen On the Wall-näyttely Emmassa) enkä muutenkaan ole nyt ollut varsinaisesti lastenkulttuurin aallonharjalla. Olen luvannut esikoiselle laatuaikaa kaksin Luonnontieteellisessä museossa, mutta voi olla että syysloma ei ehkä ole paras hetki nyhjäillä siellä: museossa järjestetään melkein joka päivä ohjelmaa kuten eriskummallisten eläinten piirtelyä.

Ja ei ole postausta, jossa en vähän purnaisi hintatasosta: Lapset hinkuaisivat hulluna Linnanmäen Valokarnevaaleille, sillä Lintsi on vielä ensi viikon auki arkena neljästä kahdeksaan. Keväällä testasimme taas ilmaislaitteet, ja ne eivät enää herättäneet suuria riemunkiljahduksia, joten rannekkeet olisivat pakollinen investointi. Mutta meille neljälle (pituushaitari 117-178cm) olisivat melkein 170 euroa, ja siihen kaikki herkut ja narunvedot päälle. Kaipaan niitä aikoja, kun esikoinen oli 40 senttiä lyhyempi ja Lintsillä oli vielä tuollainen pienemmille, ei kovin hurjille kävijöille parikymppiä maksanut Miniranneke.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onneksi Helsinki on täynnä kaikkea hauskaa ilmaiseksi tai ainakin tosi halvalla. Uimaan mennään varmasti: mun mielestä paras uimahalli Helsingissä on ehdottomasti Vuosaari, jossa on kolme eri lastenallasta, iso liukumäki ja runsaasti tilaa. Mäkelänrinne on hauska, tosin siellä on niin hyvä kahvio että emme yleensä pääse pois pysähtymättä Uppo-Pullassa munkilla ja kaakaolla. Useampana päivänä aiomme ylittää tien ja suunnata Pokemon-jahtiin Herttoniemen Kartanonpuistoon, joka on juuri maksimaalista eräjormailua meikäläiselle. Liikunnallisista kohteista yksi suosikeistamme on Korkee, ja se on auki syyslomaviikolla kello 12-18. Itse aion mennä pyörähtämään myös ekaa kertaa elämässäni Iloveme-messuilla, jonka jälkeen toivottavasti olen uudestisyntynyt oikeana lifestylebloggaajana ja voin jakaa smoothiereseptejä ja tyylivinkkejä. Älkää kuitenkaan pidätelkö hengitystänne.

Helsinki on oikeasti ihana. Rakastan tätä kulttuurin ja tekemisen ylitarjontaa, vaikka se joskus aiheuttaakin fomoa ja paineita ehtiä jokaiseen rientoon. Kun olen elementissäni selostaessani lapsille renessanssin naisihanteista tai mannerlaattojen liikeistä, tarjoaa Helsinki siihen hyvät puitteet. Puhumattakaan kirjastoista, kahviloista ja esimerkiksi Lasten kaupungista – juuri tätä ikävöin Espanjassa, kun rantakiintiö tuli täyteen ja muuta tekemistä ei ollut kuin juoda kahvia ja jahdata puluja kaupungin keskusaukiolla. Ikävöin totta kai sitäkin, mutta silti, halaan henkisesti Helsinkiä, tätä ihan mahtavaa paikkaa asua lasten kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

YHDEKSÄN VUOTTA (EPÄ)ONNISTUMISIA

Olen jostain lukenut (tämä on tällainen klassinen internetlähde, sori siitä) että vanhemman pääasiallinen tehtävä on tuottaa lapselleen pettymyksiä. Tai kai se pohjimmainen pointti oli, että vanhemmat vähintäänkin opettavat lapsensa käsittelemään pettymyksiä, mutta itse aion vedota tuohon ensimmäiseen versioon. Sillä jos se pettymysten tuottaminen omille jälkeläisilleen on hyvän vanhemmuuden mitta, voin rauhassa paukutella henkseleitäni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Esikoinen täytti tänään yhdeksän vuotta. En oikein mitenkään käsitä, että tässä on hujahtanut melkein vuosikymmen äitinä. Se on ollut yhtä aikaa suurin ilo ja kunnia mitä ihminen voi saada, ja välillä sitten tuntunut vankeusrangaistukselta ja oma vanhemmuus ihan vitsiltä, kun olen huomannut että on loputtomasti tapoja pilata oma lapsensa – ja usein niistä virheistäkin huolimatta niistä näyttää kovaa tahtia kasvavan ihan kunnon ihmisiä. Totta kai ne varmasti tarvitsevat terapiaa aikuisina, kuten oikeastaan me kaikki tavalla tai toisella, mutta olen luottavainen että se ei ole pelkästään äitisuhteen analysointia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja kun olen nyt vuosien ajan tuottanut niitä pettymyksiä lapsille, niin ihailtavalla mielenrauhalla he ovat myös tänään ottaneet kaikki peruuntuneet suunnitelmat vastaan. Kas, olin luvannut esikoiselle ystävän kyläilyn, pizzaperjantain ja jäätelöbaarin ja vielä leffaillankin. Ja sitten aamulla yksi lapsosista raapi päätään raivokkaasti ja täihän sieltä löytyi. Täihavainnot jäivät lopulta kahteen, mutta koska olen näissä parasiittiasioissa aika neuroottinen, päätin pitää koko porukan kotona, hoitaa sen pyykki- ja siivousrumban samalla ja tietenkin tehdä ne apteekin öljyhoidot jonka rinnalla curly girl-metodi näyttää ihan arkiselta läträykseltä. Olen kyllä kuullut, että yksi isä päätti hoitaa täiongelman imuroimalla lasten päät puhtaaksi, mutta katson että tässä menee se rima mitä en alita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun olimme aamupäivän avanneet takkuja ja rampanneet pesutuvassa, päädyin puhumaan kolmikon mukaan Linnanmäelle – oli vain pakko päästä ulos, vähän niin kuin kesän eka päivä. Tämä tuntui hyvältä kompensaatiolta siitä, että ystävä ei päässyt kylään ja ruoaksi olikin spagettia, lapsiraukat. Ja sitten menimme Lintsille, ja siellä vasta niitä pettymyksiä alkoi putoilla. Ei, nyt juuri ei ollut 126 euroa ylimääräistä tällä ex tempore-reissulla rannekkeisiin; mennään vaan ilmaislaitteisiin. Jotka, näin itselle muistutukseksi, alkavat olla jo vajaa viisivuotiaankin mielestä melko tylsiä, puhumattakaan 9-vuotiaasta. Ja ei, nyt kun on syöty jäätelö ja popcornit, ei enää mennä ostamaan kympillä pirtelöä, jonka päällä on kermavaahtoa, donitsi ja diabetesdiagnoosi. Ja ei, nyt ei jaksa enää illalla pelata Labyrinttiä eikä katsoa leffaa eikä lukea kuin ehkä puoli lukua Harry Potteria. Ja kun synttärisankarilla irtosi iltapalalla hammas, jouduin toteamaan ettei Hammaskeijulla juuri nyt ole käteistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja jokaisen ei:n he ottivat vastaan stoalaisen tyynesti. Tottuneina siihen, että aika usein vastaus on ei. Tai että suunnitelmat muuttuvat, peruuntuvat tai unohtuvat. Tai että kun kotona on aina vain yksi aikuinen, on melko varmaa että ne epämääräiset ”no katsotaan parin tunnin päästä” tai ”odota kun hoidan eka tän jutun…” mutinat raukeavat ennen kuin ehtivät toteutua. Tavallaan se on sääli, koska totta kai tahtoisin antaa heille kaiken. Mutta se ei ole mahdollista ilman madonreikiä tai klooneja tai miljoonia, joilla palkata henkilökuntaa hoitamaan kaikki muu elämä. Joten nyt se on päätöntä pyörimistä Lintsillä ilman rahaa jokaiseen narunvetoon. Ja se on ei, ei sittenkään elokuvaa vaikka niin päivällä itse ehdotin. Ja ehkä heistä tulee tämän ansiosta mielettömiä menestyjiä, ja voin sanoa että tämä kaikki oli suunniteltu juuri näin eikä vain ikuisen kaaoksen tulos.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA