SEURAPELI

Kävin perjantaina elokuvissa. Se oli ensimmäinen kerta aikuisten leffassa tänä vuonna (en ole ihan varma kävinkö katsomassa alkuvuodesta jotain laadukasta lastenelokuvaa, mutta epäilen, etten ole vieraillut elokuvissa kertaakaan tällä vuosituhannella!), ja ensimmäinen kerta kun kävin Kallion Riviera-leffateatterissa – siitä on sanottava, että se oli ihana ja ylitti odotukset. Tila oli varsinkin näin korona-aikaan ylellisen avara, …

Jatka artikkeliin SEURAPELI

VUOSIPÄIVIÄ JA VUOSIPÄIVIÄ

Hassua, että on ihminen, josta voisi kirjoittaa kirjan, mutta sitten ei keksi mitä sanoisi kun haluaisi kirjoittaa lyhyen postauksen – muistoksi tällaisena epämääräisenä merkkipäivänä, kun tulee 10 vuotta eräästä hetkestä joka on monella tapaa ollut elämäni vedenjakaja. Haluaisin kirjoittaa kaiken mitä muistan, etten vaan unohda. Ne hänen juttunsa, jotka kuulin nuoruudessani miljoona kertaa ja osasin …

Jatka artikkeliin VUOSIPÄIVIÄ JA VUOSIPÄIVIÄ

KESKI-IÄN KRIISI GOING STRONG

Tämän kevään olen kulkenut kuulokkeet korvissa ja kuunnellut enemmän musiikkia kuin varmaan viimeisen kymmenen vuoden aikana yhteensä. Ottaen huomioon, että joskus haaveilen työskenteleväni musiikkialalla (siis siellä kulisseissa, en todellakaan ole mitään Idols-ainesta) niin pitkä tauko tuntuu hassulta. Toisaalta kolmivuorotyö, jossa joutui puhumaan ihmisten kanssa kaiken aikaa, ja sitten kolme lasta jotka ovat tehneet kodin äänimaailmasta …

Jatka artikkeliin KESKI-IÄN KRIISI GOING STRONG

HUIJARISYNDROOMA

Täytin tänään 33. Kolmekymmentäkolme. Parasta oli, että kun kerroin 4-vuotiaalle kuopukselle ikäni, hän osasi heti kirjoittaa sen oikein (siis numeroina, ei sentään kirjaimin). Ja keskimmäinen totesi: "eihän se ole edes kauhean vanha. Luulin että sata!". Lapset ylipäänsä ovat olleet enemmän innoissaan tästä merkkipäivästä kuin itse syntymäpäiväsankari, koska heille synttärit on synonyymi kakulle ja pallomerelle. Ehkä …

Jatka artikkeliin HUIJARISYNDROOMA