KESÄN ASUMISKUVIOT

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sain kesäloman alkupuolella jonkin verran viestejä, joissa kysyttiin että siis missä te nyt Espanjassa olettekaan. No ei La Líneassa, se tosiaan oli selvää. Koska meidän palattua Suomeen myös lasten isä muutti toiseen maahan (eli noin kahden kilometrin päähän vanhasta kodista, Gibraltarille), meillä ei enää ollut sitä entistä Espanjan-kotia käytössä. Kun varasin kuumehoureissani lentoliput Espanjaan, en juuri miettinyt missä asuisimme kuusi viikkoa mutta se nyt vaan tuntui hyvältä idealta. Näin jälkikäteen suosittelen suunnittelemaan hieman enemmän tällaisia pidempiä irtiottoja, vaikka sitten toisaalta, näin jälkikäteen tämäkin, voin sanoa kesän olleen kaikin tavoin yksi ihanimmista kesistä koskaan. Vaikka vietin sen pitkälti saman katon alla ex-miehenkin kanssa.

Kesäksi vuokrasimme ystävämme vanhempien talon San Pedrosta, joka sijaitsee Marbellan lähellä, puolivälissä matkalla La Líneasta Málagaan. Paikka oli pojille valmiiksi tuttu, sillä olemme vierailleet siellä silloin tällöin, ja saimme vuokran varsin kohtuulliseen hintaan. Todettakoon nyt kuitenkin, että kun 1,5 kuukautta maksaa vuokraa kolmesta eri kodista, joutuu silti vähän vararikkoon, mutta olihan se myös sen arvoista. Loma, jonka vietimme puoliksi perheenä ja puoliksi niin, että minä huitelin joko exän kodissa Gibraltarilla tai siellä Madridissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Talossa oli iso keittiö, ruokailutila, kaksi kylpyhuone-wc:tä, kolme makuuhuonetta, olohuone ja musiikkihuone, jonka yhteydessä tila katsoa televisiota. Eihän me kauheasti sisällä edes vietetty aikaa, paitsi pojat toki pelasivat kaikki kiintiöt täyteen kesällä, sattuneesta syystä emme suuresti retkeilleet, edes La Líneaan. Tilaa oli tarpeeksi, jotta kaikki saivat omaa rauhaa (toisin sanoen, me eronneet pystyimme halutessamme hengailemaan eri puolella tonttia ja sain nukkua päiväunia hiljaisuudessa), ja parasta oli tietenkin suoraan ulko-ovelta avautunut uima-allas. Vaikka vietinkin laiskan kesän, oli pyykinpesu suorastaan taivaallinen askare, kun kaikki kuivui alle puolessa tunnissa auringon paisteessa. Toisaalta meillä oli myös katettu terassi, jolla oli leppoisaa tehdä töitä ja samalla toisella silmällä vahtia altaassa sekoilevia lapsia – heillä kaikilla ylsi jalat pohjaan altaassa, ja pieninkin oppi uimaan kesän aikana.

Gibraltarilla taas vastassa oli päinvastainen todellisuus, sillä kuten olen aiemmin kertonut, alueen hintataso on suorastaan absurdi. Ex-puoliso maksaa keskiverto laivahytin kokoisesta asunnosta kuluineen yli 900 euroa kuussa, joskin sijainti oli täydellisen keskeinen ja siitäkin huolimatta hyvin rauhallinen, Gibraltar kun hiljenee yleensä kauppojen sulkeuduttua ja risteilylaivojen ja päiväturistien jatkettua matkaa, ja öisin sain kuunnella vain lokkeja, kirkonkelloja ja rahtilaivojen sumutorvia. Arvostin kovasti vähäistä pinta-alaa kun oli aika siivota, ja toisaalta asunnossa oli kaikki tarpeellinen. Etenkin tuolla ilmanalassa kodin merkitys on vähäisempi kuin Suomessa, kun ulkoilmaelämästä voi nauttia ympäri vuoden eikä kodit ole samalla tavalla elämän keskuksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka makselen tätä kesälomaa takaisin varmaan vielä ensi juhannuksenakin, se oli hyvä kesä. Viimeinen tällainen – ehkä ensi vuonna emme ole suuruudenhulluja vaan jätän suosiolla lapset exän huomaan hänen lomakseen ja lähden omille matkoilleni. Olen iloinen kuitenkin, että vietimme kesän aika sopuisasti perheenä, lapset eivät huomanneet suurta eroa entiseen, paitsi emme ole koskaan tainneet lomailla yhtäjaksoisesti näin pitkään porukalla (toki tein koko kesän töitä, mutta ehdin myös riehua uima-altaassa, etsiä kiviä rannalla ja viedä pojat pari kertaa San Pedron keskustaan vohvelille). San Pedro itsessään on todella kiva kaupunki, ei kovin iso, mutta siellä on paljon kelvollisia ravintoloita ja sieltä lähtee esimerkiksi se surullisenkuuluisa vuoristotie Rondaan.

Kuuden viikon loma oli luksusta. En ole koskaan asunut niin leveästi kuin tänä kesänä, jolloin sain kulkea puutarhassa (lähinnä tarkastamassa ovatko pihan vallanneet kulkukissat kuolleita vai koomassa kuumuudesta) flipflopeissa, iltaisin katsoa auringonlaskuja ja lukea kirjoja, leikkiä että me eläisimme normaalisti näin. Eikä tuntunut kauhean pahalta palata pikkaisen pienempään kolmioon Itä-Helsinkiinkään; täällä odottivat poikien ystävät, Espanjan ilmaa lämpimämpi helle, lempeä merivesi (kahlasin pidemmälle Itämeressä kuin Välimeressä!) ja valokuvat, joita editoidessa voi aina muistella kesää 2019, josta ehtii saada vielä lisää muistoja Suomessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MADRID MINIBUDJETILLA

Me siis kävimme Madridissa kesäkuussa. Ei ehkä juuri se ajankohta, jota suosittelisin (edellinen visiitti lokakuun lopussa oli sen sijaan täydellinen, mitä tuli niin säähän kuin pienempiin turistimassoihin), mutta silti viiden päivän loma Espanjan pääkaupungissa oli kertakaikkisen kiva. Tällä kertaa liikkeellä oltiin aika pienellä budjetilla, joskin isoimmat menoerät oli maksettu jo keväällä etukäteen. Saavuimme paikalla junalla Málagasta; kesto n.2,5 tuntia nopealla AVE-junalla, hinta näin high seasonin kunniaksi noin 120€ per naama. Kyllä, lentäen olisi päässyt suunnilleen samaan hintaan mutta siinäkin on säätönsä, ja sitten se ympäristö. Yleisesti ottaen juna-asemien lastauslaitureiden lievää kaoottisuutta lukuunottamatta Espanjassa on todella mukavaa matkustaa junalla. Meillä oli ns. karvahattuluokan liput, mutta jostain syystä vaunut olivat ykkösluokkaa. Emme valittaneet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten viimeksikin, majoituimme vähän vahingossa taas Lavapiés-alueelle. Se on vähän rähjäinen, monikulttuurinen ja mäkinen mutta aivan ihana. Olen todella herkkäuninen ja ihan parasta mahdollista lepoa ei noilla nurkilla välttämättä saa, vaikka meilläkin oli lähellä vain vietnamilainen ravintola, mutta sijainti itsessään on niin hyvä kätevien kävelyetäisyyksien, hintatasonsa sekä tunnelmansa osalta joten mieluummin vähän väsyneenä tällä alueella. Eipä sinne Madridiin menty nukkumaan. Valitsimme jälleen AirBnB:n, koska tiesin, että tekisin paljon töitä kämpällä ja säästösyistä halusimme mahdollisuuden kokata itse tarvittaessa. Asunnossa oli kaksi makuuhuonetta isoilla sängyillä, pieni olohuone, keittiö, kylpyhuone/wc ja kolme parveketta. Kaikki perusmukavuudet löytyi, myös elintärkeäksi osoittautunut tuuletin, ja hintaa oli palvelu- ja siivousmaksuineen näin sesongin huipulla noin 480 euroa. Halvemmalla olisi voinut päästä jopa hotellissa, mutta itse pidin tärkeänä että meillä oli matkaseuralaisen eli äitini kanssa vähän elintilaa. Kokkailut kyllä jäivät; kuumuuden takia tärkeintä oli jääpalat ja pullo tinto de veranoa kylmässä, lähellä sijaitsevasta Carrefourin marketista haimme hummusta ja pitaleipää, naapurin intialaisista takeaway-deleistä samosoja ja sen lisäksi muutaman kerran pizzaa erinomaisesta, hyvin suositusta ja oikein autenttisesta italialaisesta, Fratelli d’Italiasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yleensähän ruoka on mulla jos nyt ei aivan matkan tarkoitus niin vähintään yksi merkittävimpiä tekijöitä. Tällä kertaa mentiin aika edullisesti; aamupalat syötiin ulkona, koska se on yksinkertaisesti edullista. Yleensä kahvit ja churrot tai leivät tomaatilla ja oliiviöljyllä olivat kahdelta kuutisen euroa. Majapaikan vierestä löytyi Restaurante Peyma ja vähän lähempää, La Latinan kaupunginosasta, Pan Adoré, joista molemmat olivat suositeltavia ja edullisia aamiaispaikkoja. Ravintoloista kävimme siinä edellisellä reissulla tutuksi tulleessa La Musa de Esproncedassa syömässä rapean makeat munakoisot ja erään lukijan vinkistä törsäsimme Juana La Loca-ravintolaan, joka oli arvokkaampi mutta kyllä joka pennin arvoinen. Vähän enemmän fine diningia, espanjalaisia klassikoita ajateltuna uusiksi, mutta ah, juustoa ja vahvoja makuja, ei voi kuin suositella. Äidiltäni erityissuositus gorgonzolagnoccheille, jotka olivat kuulemma tasoa ”viimeinen ateria jonka jälkeen ei harmittaisi niin paljoa kuolla”. Varatkaa muuten pöytä etukäteen, meillä kävi ihmeellinen munkki ja saatiin ainoa vapaa mutta muuten suosittuun paikkaan ei noin vain marssita sisään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Edullinen lounas tuli syötyä myös sympaattisessa, äidin ja tyttären pyörittämässä La Libre-kahvilassa aivan Reina Sofian museon kulmilla. Tämän lisäksi lämmin suositus myös muillekin kauppahalleille kuin vain iänikuiselle San Miguelille; meidän naapurissamme oli Mercado de San Fernando, joka oli melko paljon vähemmän fancy kuin Mercado de San Miguel, mutta paikallisten suosiossa mikä on hyvä merkki. Sen lisäksi ohitimme Mercado de la Cebadan, jossa näytti olevan useammassa kerroksessa ruokaa ja raaka-aineita tarjolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No se siitä ruoasta. Vähemmän tuli syötyä ulkona kuin normaalilla lomamatkalla, mutta onneksi oli niin kuuma että yksi ateria päivässä riitti loistavasti. Madrid on siitä ihana, että sen saa kävellen haltuun aika helposti. Julkinen liikenne (suosin kattavaa metroverkkoa) on kohtuuhintainen, mutta joka paikkaan pääsee myös kävellen. Kuumuuden takia me päädyttiin ei-niin-edulliseen turistiratkaisuun ja otettiin kahden päivän liput (26€, yksi päivä 22€) sellaiseen perinteiseen kaksikerroksiseen turistibussiin, joka ajeli kahta eri reittiä ympäri Madridia. Näissä ”äärioloissa” se oli ihan okei, joskin bussin jumittaessa liikenteessä myös sillä kattopaikoilla paahtui, mutta noin yleensä sanoisin että samat jutut näkee liikkumalla julkisilla tai vain jalan. Tämä oli kuitenkin kätevä ratkaisu tilanteessa, jossa kilometrien kävelysessiot eivät olleet vaihtoehto. Pradon museossa kävimme ilmaistunneilla, jotka ovat joka aina kaksi viimeistä aukiolotuntia eli arkisin 18-20. Pitkä jono muodostui paikan päälle jo puoli kuuden aikaan, mutta sisäänotto tapahtui ripeästi ja vaikka museo oli tupaten täynnä muita budjettimatkailijoita niin hyvin mahtui kulkemaan ja kiertelemään. Ilmaiseksi saapuvilla ei ole kuitenkaan pääsyä kaikkiin näyttelyihin. Reina Sofiaan maksoimme kiltisti, koska halusimme nähdä kaiken ja omalla aikataululla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meidän visiittimme osui Madridin Pride-viikon aloitukseen, joten siellä riitti sateenkaaria ja kiinnostavia tapahtumia. Välttelimme shoppailukatu Gran Víaa, mutta El Corte Ingles-tavaratalon kattoterassilla kävimme kääntymässä ja nauttimassa maistiaispähkinöistä. Koko reissun hinta kahdelta hengeltä viideltä päivältä matkoineen ja majoituksineen oli noin 1100 euroa (ei siis sisällä lentoja Helsingistä Málagaan), joten tässäkin lomabudjetissa olisi ollut kiristämisen varaa. Lähes kaikissa museoissa on ilmaistunnit, ja toisaalta Madrid on sellainen kulttuurikaupunki jossa riittää tapahtumia joka päivälle, jo pelkästä katutaiteesta saa paljon irti. Nyt tuli sellainen fiilis, että olisi pitänyt vielä vähän pihistellä, mutta pääasia oli että matka oli ihana, ja vaikka kuinka ajattelin että nyt se olisi viimeinen vierailu Madridissa niin njääh, luulen että pitää mennä vielä uudestaan…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MAAILMAN IHANIN MUSEO

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Museoista kirjoittaminen on aina vähän tylsää; uskon, että niiden, joita museot kiinnostavat kannattaa ennemmin mennä itse kokemaan ja katsomaan, ja sitten ne joita ei kiinnosta.. en usko että aiheesta on yhtään mielenkiintoisempaa lukea. Madridin toisessa suuressa museoinstituutiossa, Pradossa, on kerrassaan ihana kuvauskielto joka koskaa oikeastaan jo koko kännykän esiin kaivamista, ja siellä niitä klassikoita on pakko tuijottaa ilman selfieitä tai jatkuvaa raportointa. Mutta modernimpaan, niin 1900-luvun espanjalaisiin kuin vaihtuviin kansainvälisiin taiteilijoihin keskittyvässä Museo Reina Sofiassa sai kuvata (kaikkea paitsi Picasson Guernicaa!) ja minähän kuvasin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen aina ollut museoissa viihtyvää sorttia ja tuo Espanjan pääkaupungin Reina Sofia on ehkä lempimuseoni, ainakin Euroopassa. Suomessa on monta hyvää – Ateneum, Kiasma, monta kunnianhimoista pientäkin – ja rakastan British Museumia sekä pidän kovasti myös Málagan Picasso-museosta, New Yorkin luonnonhistoriallisessa voisin asua. Reina Sofia teki lähtemättömän vaikutuksen kun olin 17-vuotiaana reilaamassa eikä amerikkalainen kaverini ollut kiinnostunut ja sain luuhata museossa koko päivän yksin. Olin niin onnellinen. Myös ehkä vähän siksi, että kuten kesällä 2003 niin myös tällä reissulla Reina Sofia oli ainoa paikka koko kuumassa kaupungissa jossa sai vähän palella. Ja nyt kolmannella kerralla olen yhä yhtä rakastunut tähän paikkaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reina Sofian pysyvään näyttelyyn kuuluu monia taidehistorian suurhenkilöiden teoksia, Picassoa, Dalía ja Miróa, nyt muutama mainitakseni. Vaikka nämäkin klassikot on ollut hieno nähdä, ja kuuluu mielestäni vähän taiteenystävien pakollisiinkin kokemuksiin, niin  oma ilonaiheeni on joka kerta ollut Reina Sofian vaihtuvat näyttelyt, jotka aina ovat tavalla tai toisella olleet kantaaottavia, poliittisia, rohkeita ja vaikuttavia. Eikä tarvinnut taaskaan pettyä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toisinaan taide on täydellistä ihan vaan visuaalisena viihdykkeenä, väreinä, muotoina ja kuvioina, mutta ilahdun joka kerta kun se myös kertoo toisen tarinan, kapinoi ja kritisoi yhteiskuntaa. Tällä kertaa kritiikkiä löytyi runsaasti, niin amerikkalaisen David Wojnarowiczin History Keeps Me Awake at Night-näyttelystä, espanjalaisen Rogelio López Cuencan sanataiteella sekoittavaan Keep Reading, Giving Rise-näyttelyyn ja sitten omaan suosikkiini, sveitsilän Miriam Chanin everything is equally important-retrospektiiviin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

1970-luvulta asti luonut Cahn on harrastanut niin rohkeita, kirkkaita värejä kuin valtavia hiilitöitäkin ja kaikissa on vimmaa, väkivaltaa, ruumiillisuutta – mutta ne eivät ole ahdistavia. Toivon ehdottomasti näkeväni edes osan näistä teoksista joskus Suomessa. Feminististä, ehdotonta taidetta, aivan mahtavaa! Mikäli olet ennen lokakuun puoltaväliä Madridissa, kannattaa ehdottomasti tutustua tähän näyttelyyn.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaiken kruunasi vielä espanjalaisen yhteiskunnan murrosta kuvaavaa The Poetics of Democracy-näyttely pohjakerroksessa. Meillä kului museossa aikaa nelisen tuntia, ja se ei oikeastaan riitä ollenkaan. Oli kuitenkin niin kova taideähky, että enempään ei pystynyt – kannattaa ehdottomasti varata kaksi päivää Reina Sofian läpikäymiseen, piipahtaa välillä viinillä alakerran vähän liian trendikkäässä Arzábal-ravintolassa (suosittelen cava sangriaa!) ja varata vähän rahaa myös kahteen museokauppaan, joista etenkin syrjäisempi, uuden puolen sisäänkäynnillä sijaitseva on täynnä ihanaa taidekirjallisuutta.

Museo on alunperin 1700-luvulla rakennettu sairaalaksi, nyt se tarjoaa hoitoa sielulle. Sisäänpääsymaksu on 10 euroa, ja sunnuntaisin kello 13.30-19 sekä ma-la 19-21 (tiistaisin kiinni!). Rahalleen saa vastinetta, jos siis sattuu museoista tykkäämään. Ei sinne muuten tietenkään kannata mennä tuhlaamaan aikaansa. Reina Sofia on varmasti yksi suurimmista syistä, miksi tiedän palaavani Madridiin taas joskus uudestaan…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

HENGÄSTYNEENÄ HEINÄKUUHUN

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joskus kuukausi menee ohi rutiinilla, niin arkisena ettei sen ohittamista edes huomaa. Ja sitten on kuukausia, joihin mahtuu niin paljon tapahtumia ja tunteita ja tekemistä että pää ei pysy kaikessa mukana. Tämä kesäkuu oli sellainen, kaikkea muuta kuin raukea kesänaloitus. Heti kuun alussa esikoisen ensimmäinen lukukausi Suomessa päättyi, vielä stipendillä palkittuna. Saimme samana päivänä ystävän lapsineen vieraaksi ja tein niin hyvän parsarisoton, että olisin voinut mennä naimisiin itseni kanssa siitä hyvästä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraavana päivänä retkeilimme Harakassa Elsan ja Kaamoksen kanssa (ja kuvia katsoessa tuntuu hullulta, että vielä kuukausi sitten piti pukea kahdet housut että tarkeni tuulessa!) ja heti kesäkuun ensimmäisenä maanantaina 9-vuotias aloitti Arkki-arkkitehtikoulun kesäleirin, jossa kului ensimmäinen viikko. Ehdimme käydä kuopuksen kanssa pienellä kaupunkiseikkailulla, Oodissa ja jäätelöllä, ja kesäleirin päättyessä loppui myös tarha-arki kuopukselta, keskimmäinen olikin lomaillut mummolassa melkein viikon

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kesäkuun toinen viikonloppu vasta vauhdikas olikin. Olin jo aiemmin hankkinut liput elämäni ensimmäiseen Sidewaysiin, koska tahdoin nähdä NASin (vähän ankea), Chisun (mainio), Jesse Markinin (suosittelen!), Cautious Clayn (olisi ansainnut isomman yleisön) ja Vestan (joka oli koko festivaalin viimeinen esiintyjä ja siinä vaiheessa kiinnosti festivaali/helluntaiheila paljon enemmän kuin taide… sen jälkeen on kyllä ollut aika hiljaista sillä rintamalla). Festaroinnin ohessa ehdin syödä ystävien kanssa pop up-vegaaniaamupalan Via Tribunalissa, askarrella kollaaseja ja käydä Tannerissa brunssilla.

Viimeiset Suomessa vietetyt päivät olivat yhtä kiireisiä kuin kesäkuu muutenkin. Ehdittiin kerran sentään puistoruokailuun, esikoinen kävi kaverisynttäreillä, pakkasimme ja pesimme pyykkiä, kävimme Joulukalenterin kuvauksissa (niistä varmasti lisää myöhemmin!) ja korkkasimme samalla – hieman myöhässä – pyöräilykauden ja Helsinki-päivänä osallistuimme jälleen Herttoniemen kartanolla tapahtumiin. Mitä luksusta asua vastapäätä tuota vihreää keidasta!

Ja sitten lähdimmekin Espanjaan. Noin kuusi tuntia heräämisen jälkeen lapset olivat jo uima-altaassa, jossa he ovatkin viihtyneet siitä asti. Keskimmäisen uimataito on parantunut hurjasti (hän oppi itsekseen uimaan viime syksynä) ja myös kuopus on alkanut sukeltaa ja polskia pieniä matkoja ilman uimarengasta. Itse olen istunut altaan reunalla ja tehnyt töitä – niin paljon, että päädyin lopulta irtisanoutumaan. Se lienee itselleni kesäkuun yksi merkkipaaluja: nyt on kaksi kuukautta aikaa keksiä uutta tekemistä, ja se pelottaa ja innostaa yhtä aikaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olemme kyläilleet ystävien luona, käyneet myös La Lineassa, jossa vierailu poikien vanhassa koulussa aiheutti melkoisia tunnemyrskyjä. Saimme mummin Espanjaan ja vietimme – omista juhannusangsteistani huolimatta – mahtavan juhannuksen, johon kuului iltauintia ja hirveästi herkuttelua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pääsin yhdelle lempirannoistani, Costa de la Luzin Boloniaan, ja sitten lähdimmekin jo  viideksi päiväksi hikoilemaan Madridiin. Madridissa oli tosi kuuma mutta aivan ihanaa: kulttuuria ja kuhiseva kaupunki, ruokaa, ja rakkautta kun Pride-viikko alkoi Espanjassa perjantaina. Ja eilen palasimme takaisin Andalusiaan, ja luvassa on vielä reilu kolme viikkoa Espanjaa. Ja ehkä hieman rauhallisempi heinäkuu. Tai mistä sitä ikinä tietää!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA