KIVAA TEKEMISTÄ GIBRALTARILLA

Meidän lähin mahdollisuus ulkomailla käymiseen on parin minuutin kävelymatkan päässä Gibraltarilla. Käyn siellä poikien kanssa yllättävän harvoin – oikeastaan vain ruokakaupassa tai rugbytreeneissä – ottaen huomioon, että sielläkin on kaikkea kivaa tekemistä. Nyt olemmekin ryhdistäytyneet ja tutustuneet uusiin paikkoihin. Ei sillä, että alle seitsemän neliökilometrin alueella nyt olisi loputtomasti yllätyksiä tarjolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Perjantaina, kun Espanjassa oli pyhäpäivä ja pojilla koulusta vapaata, päätimme ottaa bussin rajalta ja tulla aivan kaapelihissien lähtöpaikan vierelle Gibraltarin kasvitieteelliseen puutarhaan. Tämän noin kuuden hehtaarin kokoisen Alamedankin puistona tunnetun alueen sisällä on myös pikkuriikkinen ”eläintarha” Alameda Wildlife Conservation Park. Tänne, kuten vuorelle vievälle kaapelihissillekin, pääsee suoraa rajamuodollisuuksien jälkeen bussilla numero 10. Bussissa voi maksaa niin euroilla kuin punnilla, pelkkä meno aikuiselta ja kahdelta lapselta (kuskista riippuu kulkeeko 4-vuotias vielä ilmaiseksi – nyt kulki) oli noin viisi euroa. Taksilla ei tule kauheasti kalliimmaksi, mutta niiden saatavuus vaihtelee. Sen lisäksi meidän lapset ovat opportunisteja ja toivovat, että kohdalle osuisi kaksikerrosbussi, niitäkin nimittäin Gibraltarilla kulkee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lähtökohtaisesti boikotoin eläintarhoja. Sympaattiset kotieläinpihat menevät, ja jotenkin tämä erittäin pieni suojelukeskus lukeutui omalla listallani sellaiseksi – olkootkin, etteivät apinat, lepakot ja papukaijat ihan kotieläimistä käy. Alamedan ”eläintarhassa” oli myös runsaasti kilpikonnia ja pupuja, sikoja (torahampaista päätelleen ei mitään tavan possuja) sekä lasteni suosikkeja, eksoottisia marsuja. Ja totta kai viereiseltä vuoreltakin löytyviä magotteja. Käyntimme oli varsin opettavainen; ehdittiin puhua Rio-elokuvasta tutun sinisen papukaijalajin kuolemisesta sukupuuttoon, lepakoiden huonosta maineesta (pimeä lepakkohuone – jossa meidän ja lepakkoperheen välissä oli turvallinen lasi – oli yksi lasten lemppareista) ja paljon saatiin keskustelua aikaiseksi myös eläintarhojen oikeutuksesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sisäänpääsy, jonka voi maksaa myös kortilla, maksoi aikuiselta viisi puntaa ja 2,5£ yli 5-vuotiailta lapsilta. Edullista, joskin paikka on tosiaan todella pieni. Se on myös erittäin sokkeloinen ja täynnä jyrkkiä kiviportaita, eli ei missään nimessä esteetön käyntikohde. Suosittelen myös laittamaan pitkät housut jalkaan, sillä meidän jalkojamme joko kirput, itikat tai muurahaiset purivat todella verenhimoisesti koko kiertelyn ajan. Paikassa myydään muutamaa pehmolelua ja juomia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Edes tällaiset sympaattiset, kasvatustehtäviin ja eläintensuojeluun keskittyneet paikat eivät mielestäni ole täysin ongelmattomia, mutta rehellisyyden nimissä olimme koko porukka todella, todella innoissamme. Kaikki nuo kädelliset ovat mielestäni äärimmäisen kiehtovia, vaikkakin upeampia toki omassa elinympäristössään. Seuralliset papukaijat ja utelias saukkopari olivat mahtavia, ja lapset toivoivat pian uutta vierailua paikkaan. Ja luultavasti siihen suostunkin, sillä paikka oli mielenkiintoinen ja tarjosi paljon tietoa ja mahdollisuuksia tarkkailla eläimiä todella läheltä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kasvitieteellisestä puutarhasta löytyy, niin kuin kaikkialta ympäri Gibraltaria, tykkejä joiden päällä kiipeillä, ja patsaita sotahistorian merkkihenkilöistä. Parasta on puutarhan alaosasta löytyvä erittäin toiminnallinen leikkipuisto, jossa riittää kiipeiltävää ja kokeiltavaa. En suosittele paikkaa kuitenkaan keväisin, sillä se on kuuluisa mäntypuista putoilevista toukista, jotka polttavat ihoa. Ainakaan meidän lapsille ei ”älkää vaan koskeko siihen toukkaan!” käsky ei toimi kuin kutsuna mennä hankkimaan itselleen sairaalahoitoakin vaativaa ihottumaa…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka yhä vanhat suositukseni ajanvietteeksi Gibraltarilla pätevät, siellä on myös muuta hauskaa touhua. Nyt voin antaa myös erittäin suuren ravintolasuosituksen: Gibraltarin keskustaan, pienelle poikkikadulle pääkadusta Main Streetistä, on vuosi sitten avattu vegaaniravintola Kasbar, jonka ruoka vie mennessään vannoutuneen lihansyöjänkin. Tarjolla on lounasta, esimerkiksi paikan legendaarisia falafelpullia, ja itse pääsin myös brunssille. Brunssi on oikeastaan vain lauantaisin tarjoiltava lounas, jossa on mahdollisuus tilata myös pannukakkuja, mutta se ei ollenkaan vähennä sitä iloa, että meillä on rajan takana täydellistä, herkullista, ekologista ja eettistä ruokaa tarjoava paikka. Sen jälkeen kelpaa mennä Ocean’s Villagen hotellialueelle ottamaan ilo irti lähes jokaisessa ravintolassa olevasta ikuisesta Happy hourista; drinkit ovat aina kaksi yhden hinnalla!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Gibraltarilla kasvitieteellisen puutarhan lisäksi lempi leikkipuistomme on Europa Pointilla, mutta jos kaipaa hetken rauhaa keskellä ruuhkaista kaupunkia, niin aivan keskustan tuntumassa on myös Commonwealth Park. Sieltä löytyy nurmikkoa piknikille sekä lampi, jossa asuu kilpikonnia ja karppeja – paljon bongattavaa lapsille. Eli mitä enemmän Gibraltarilla tulee pyörittyä, sitä enemmän mukavaa tekemistä sieltä löytyy. Ensi viikolla taidetaan mennä uudestaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MUUMIMAAILMASSA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niin kuin kerroin, oli meidän Suomi-loman yksi suurimpia toiveita retki Muumimaailmaan. Tämä oli musta aika yllättävää, koska ollaan oltu siellä viimeksi vuonna 2014 eivät lapset oikeastaan ole mitään suuria muumifaneja: kirjoja on luettu mutta tv-sarjaa katson lähinnä minä, nostalgiamielessä. Ja vain niillä vanhoilla äänillä. Toisaalta meidät aiemmat kokemukset Muumimaailmasta ovat olleet ihan huippuja: siellä on aika vietetty, erään toiseen lapsiperhekohteen jingleä lainatakseni, koko päivä iloinen. Ja mikä vaan tekosyy kelpaa, että pääsee ihanaan Turkuun!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tältä kesältä Muumimaailma on jo sulkeutunut, avautuakseen taas syksyllä syysloman viikonloppuina ja hiihtolomalla hetkeksi, ja ensi kesänä taas kesäkuussa. Kausi on aika lyhyt, ja me taktikoitiin itsemme sinne ihan viimeisinä päivinä. Ajateltiin, ettei siellä silloin olisi ketään muuta, mutta väärässä olimme! Suomalaiset ovat alkaneet lomailla myös elokuun loppupuolella, ja etenkin isovanhemmille alennettu sisäänpääsy taisi houkutella kolmen sukupolven vierailijoita. Ajankohta oli monella tapaa hyvä: ei kuitenkaan ruuhkaa esim. busseissa, ja hahmoilla riitti aikaa ja huomiota lapsille. Toisaalta aurinkoisesta säästä Muumimaailmassa oli helvetin kylmä, anteeksi kielenkäyttöni. Naantali on kaunis kesäkaupunki, mutta onhan se selvää että merenrannalla tuulee. Joten suosittelen pakkaamaan kunnolla vaatetta, toisin kuin itse tein.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihan ensiksi se päällimmäinen fiilis Muumimaailmasta: Se on ihana. Kritisoitavaa kyllä löytyy, mutta kun viiden tunnin jälkeen joutuu kolmikon kiskomaan ulos itkien (itku pitkästä ilosta, eiks je?) ja kaikki lapset vannottivat että tullaanhan ens vuonna uudestaan… ei kai se voi olla kuin onnistunut päivä? Meidän 4-8-vuotiaille Muumimaailma toimi ihan täydellisesti; siellä saa liikkua vapautuneesti, olla luonnon keskellä, ripauksen taianomaisuutta, jännitystä – jos kysyn omilta lapsiltani, voittaa huvipuistot laitteineen koska Muumimaailmassa saa tehdä ja olla osa sitä ihmeellistä tunnelmaa. On todella hauska katsoa kuinka suurella tunteella tyypit eläytyivät kaikkeen mitä ympärillä tapahtui.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka mitään suurta ryysistä ei edes viimeisinä aukiolopäivinä ollut, paikalla kyllä riitti ulkomaalaisia turisteja ja meitä lapsiperheitä. Siksi olikin tylsää, että koulujen alkamisen jälkeen aukioloaika on lyhennetty (12-18; eihän se riitä!) ja sen lisäksi osa ruokapaikoista oli kiinni, ja myös kesäteatterin esityksiä harvemmin. Ja silti hinta oli sama kuin sesonkiaikaan. Mutta toivottavasti aukiolot muuttuvat ennen pitkää eurooppalaisimmiksi, varsinkin jos Suomessa saadaan tulevaisuudessakin nauttia intiaanikesistä. Naantali näytti muutenkin hieman hiljaisemmalta kuin heinäkuussa. Matka bussilla Turusta maksoi meidän porukalta 4,50€ suunta (aikuinen + lapsi) ja kesti noin 45 minuuttia. Kävelymatka bussipysäkiltä vei jäätelön kanssa about 20 minuuttia; Naantalin keskustasta ehtii vielä poimia eväät, joita voi syödä Nuuskamuikkusen vieressä leiritulella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omalla saarellaan sijaitsevassa Muumimaailmassa on omat ravintolat ja iso myymälä, kasvomaalausta, kesäteatteria, laiva täynnä leikkipaikkoja, uimahuone ja uimaranta, totta kai Muumitalo, ja kaikkea muuta mahdollista kuten vankila, Satupolku, huilipuisto… Me ehdittiin kiertää lasten suosikkipaikat pariinkin kertaan, mutta eniten he halusivat pyöriä Muumitalon pihalla ja osallistua poliisien, Haisulin ja Pikku Myyn show’hun, johon lapset otettiin mukaan. He pääsivät onkimaan lammesta poliisin kenkää, vapauttamaan Haisulia vankilasta ja etsimään vohkittuja piirakoita. Kesäteatteriin emme menneet, mutta Muumitalon viereisellä Pikku Estradilla olleet lyhyemmät esitykset katsottiin hartaudella. Hyvin upposi tähän yleisöön.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tavallaan Muumimaailman kritisoiminen tuntuu tylsältä, koska lapsilla oli valehtelematta yksi kesän parhaista päivistä (ja silloinhan se oli sitä myös äidille, koska onko nyt mitään mahtavampaa kuin omat lapset onnesta sekaisin?). Mutta! Maksajana saan vähän valittaa. Minähän tunnetusti ränttään hinnasta; en niinkään siitä, että jokin asia maksaa paljon vaan silloin, jos hinta ei tunnu kohtuulliselta. Me maksoimme nelihenkisenä seurueena perhelipun ennakkoon, ja hinta oli 108 euroa. Mun mielestä ihan hirveästi. Olen kuullut villejä huhuja siitä, että palkkaus ei päätä huimaa (vaikka tajuan totta kai sen, että kun koko vuoden voitto pitää tahkota kolmessa kuukaudessa niin henkilöstö- ja ylläpitokulut yms. pitää kattaa jollain) ja toisaalta Muumimaailma itsessään kaipaisi jo vähän uudistusta. Ei millään pahalla, mutta pieni pintaremontti voisi tehdä Muumitalolle hyvää (ja ehkä esimerkiksi logistiikan osalta, koska nyt poistuminen hillokellariin tapahtuu kierreportaiden kautta ja siinä lasten kanssa jonotellessa ehti hyvän hetken miettiä, miten on pahimpaan ruuhka-aikaan turvallisuuden kanssa…). Ja sitten se, että myös sisällä kaikki maksaa törkeän paljon. Pieni pehmolelu 20 euroa! Surullinen pizzapala 7 euroa! Tietenkään mitään ei ole pakko ostaa, ja monet – kuten me – ottavat mukaan omat eväät, mutta koska sisäänpääsy maksaa normaalisti kaikilta yli 2-vuotiailta 30 euroa, soisi sisällä hintojen olevan hieman kohtuullisemmat, etenkin myytävän ruoan laatuun nähden. Mutta oh well, lasten ilolla ei ole hintaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joten kallista hupiahan se on, mutta sen arvoista. Ihan periaatteesta lapsilta jäi kaikki krääsä ostamatta ja kasvomaalaukset kokematta, mutta eivätpä he niitä niin kaivanneet, muistelivat vain seuraavat päivät kuinka olivat auttaneet Haisulin kiinniotossa ja keittäneet räkäsoppaa Noidan kanssa. Lauloivat poliisien omaa versiota pää-olkapää-peppu-laulusta (”donitsi-syö-donitsi”) ja pohtivat löysikö Hemuli etsimänsä. Päivän aikana askeleita kertyi varmaan 20 000, joista puolet juostuja, kun oli niin kiire kokea ja nähdä kaikki mahdollisimman nopeasti – ja sitten mennä uudestaan rauhassa katsomaan samat paikat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pakko sitä on siis suositella. Vaikka Muumit eivät olisi edes niin tuttuja, niin paikkana Muumimaailma on vain taianomainen. Lapset eivät ehdi innostukseltaan edes huomaamaan kaikkia yksityiskohtia, mitä aikuiset jäävät ihmettelemään, mutta pääasia on se taika. Vähän kallista taikaa, mutta sen arvoista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

NELJÄ TUNTIA TALLINNASSA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hieman suuruudenhulluina halusimme ehtiä Suomi-lomalla myös laivalle. Koska pojat halusivat Tukholman risteilyn sijasta Muumimaailmaan, mentiin sitten päiväristeilylle Tallinnaan. Se oli esikoisen ja keskimmäisen ensimmäinen kerta Eestissä – okei, esikoinen on käynyt kerran ollessaan vielä vatsassa, ja se taisi olla edellinen kerta kun olin itsekään käynyt etelänaapurissa. Kuopus jätettiin kotiin ja mukaan otettiin ystävä lapsineen, että otetaan kaikki hyöty irti matkasta. Sosialisointia, seikkailua, ja tietenkin buffet!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Laivaksi valittiin Viking XPRS kahdesta syystä: hinta ja se, ettei tarvinnut lähteä aamuseitsemältä liikkeelle. Meidän meno-paluu poikien kanssa sekä aamiaisbuffet aikuiselle ja kahdelle lapselle maksoi yhteensä 56 euroa, eli mitenkään hinnalla pilattu matka ei ollut. Tasoitin tätä näennäistä säästöä totta kai tax-freen puolella, kun oli pakko hamstrata purkkaa ja Muumi-astioita mukaan Espanjaan. Anyways, muistin myös miksi nuo Tallinnan risteilyt on yleensä ottaen melkoista jäiden polttelua. Jos liikkeellä on yksin tai aikuisten kesken, voi ottaa sen lasin kaksi viiniä ja vaikka lukea, mutta nyt melko pieni ja ruuhkainen leikkipaikka oli nopeasti nähty ja levottomat 5-8-vuotiaat sekoilivat mukavasti sen 2,5 tuntia suuntaansa, ollen jo valmiiksi kierroksilla kun päästiin perille Tallinnaan. Buffetista sen verran, että onneksi se oli puoli-ilmainen, sillä ruoka oli melko hajutonta ja mautonta (joskin lapsille kelpasivat lihapullat ja minicroisantit oikein hyvin), jonot jäätävät ja henkilökunnan palvelualttius sitä luokkaa, että päädyimme lopulta juomaan buffassa omia juomia – joka siis kello 10.45 tarkoitti ihan vaan vettä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska meillä oli maissa aikaa vain neljä tuntia, otettiin suosiolla taksi heti satamasta. Lapsiin teki vaikutuksen virolainen ”tilatakso”, joka kuulemma on sata kertaa hienompi kuin suomalaiset. Kolmen kilometrin matka kuudelta hengeltä maksoi 15 euroa, ja pääsimme perille kohteeseen: Miiamilla-lastenmuseoon Kadriorg-puiston reunalle. Koska etelässä oli vielä elokuun lopussa ihan helteet, vietettiin ensin aikaa oikein kivassa leikkipuistossa museon edustalla. Se tarjosi runsaasti vaarallisia paikkoja joista pudota sekä hiekkaa kenkiin, mutta oli siis oikeasti oikein kiva. Vieressä oli myös pieni tivoli, joka näytti yhtä houkuttelevalta vaihtoehdolta aurinkoisena kesäpäivänä. Uskoisin, että puistossa ja museossa saisi helposti kulumaan koko päivän – siis vähän pidempäänkin kuin tiukasti ohjelmoidun 2,5 tuntia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sisäänpääsy museoon oli aikuiselta ja kolmelta lapselta erittäin kohtuulliset kuusi euroa. Miiamilla on toiminnallinen museo, jossa on mahdollisuus hiihtää, leikkiä erilaisia kauppa- ja roolileikkejä ja touhuta. Se ei ole kovin iso, ja olisi ehkä pidemmällä vierailulla käynyt tylsäksi neljälle koekävijälle, mutta viihdytti oikein hyvin reilun tunnin ajan. Museossa on kuulemma myös erinomainen kahvila, jota emme ehtineet kokeilla. Viron museotarjonta lapsille on kuulemma todella hyvää; Miiamilla muistutti monella tapaa Lastenkaupunkia ja Vinttiä, valitettavasti opasteet olivat pääasiassa viroksi ja venäjäksi ja sellainen pedagoginen sisältö jäi meidän osalta hieman ohueksi. Ei ehkä mikään sellainen kohde, jonka takia pelkästään kannattaa matkustaa meren yli, mutta ehdottomasti toimiva jos sen yhdistää pidempään Tallinnan reissuun tai visiittiin myös Kadriorgin puistossa.

Tarkoitus oli syödä Tallinnassa, mutta koska onnistuin ensin unohtamaan puhelieni museolle ja sitten totesimme aikataulun olevan jo melko mahdoton, piipahdimme vain kahville Gourmet Coffee-kahvilassa, josta olisi saanut myös ruokaa. Hintataso oli samaa luokkaa kuin Suomessa, mutta paikka oli todella lapsiystävällinen siitäkin huolimatta että oli suht fiini, ja machamojito maistui pikaisesti ennen kuin lähdettiin seikkailemaan takaisin satamaan. Seuraavalla kerralla testataan varmasti kaikkien suosittelema Telliskiven alue ravintoloineen.

Meinattiin tietenkin myöhästyä laivasta paluumatkalla, kun lähdettiin kävelemään kohti satamaa, kuningasideana huitoa taksi matkalla. Jostain syystä Tallinnaan ei ikinä tajua varautua vähän paremmalla suunnitelmalla vaan sinne tulee mentyä silleen ”no katsotaan sitten paikan päällä”-mentaliteetilla, mikä on johtanut elämäni aikana siihen että olen parikin kertaa ollut lopulta seurueen ainoa, joka on ehtinyt mukaan paluumatkalle. Nyt oltiin sentään kaksi minuuttia ennen boardingin sulkeutumista satamassa, eivätkä lapset pettymyksekseen päässeet hotelliin yöksi hikoilevien ja hermostuneiden äitien kanssa. Kotimatkalla maistui se viinilasikin.

TEATTERIMUSEO

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksi meidän ensimmäisiä kohteita Suomen tourneella oli Teatterimuseo Kaapelitehtaalla, Helsingissä. Se oli jäänyt kokematta silloin kun täällä asuttiin ja olin kuullut, että kavereilla oli paljon positiivisia kokemuksia Teatterimuseon tarjonnasta etenkin lapsille – ja noh, en ehkä osaa kuvitella meneväni tuonne ilman lapsiseuraa vaikka teatterista olenkin aina pitänyt. Me viihdyttiin Teatterimuseossa pari tuntia ystäväperheen kanssa, vaikka yksi museon tila olikin suljettu. Tekemistä (ja esityksiä) olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Teatterimuseo on hyvin auki, maanantaita lukuunottamatta aina klo 11-18 ja keskiviikkoisin jopa pari tuntia pidempään. Yli 3-vuotiailta lapsilta lysti maksoi 5 euroa ja aikuiselta 10 euroa. Mielestäni hinta-laatusuhde oli kohdallaan, sillä en voisi keksiä paljoa parempaa tekemistä esim. sadepäivänä – mehän optimoimme ja menimme keskellä kauneimpia kesäpäiviä, ja saimmekin lähes koko museon omaksemme. Tiivistettynä Teatterimuseo oli hauska yhdistelmä Tukholman Junibackenia ja toisaalta Lasten kaupunkia. Toiminnallinen, kiehtova ja taianomainen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos lapsilta kysytään niin parasta oli taatusti upeat esiintymisareenat ja oheistilpehöörit. Kaksi lavaa sekä nukketeatteri, monta huonetta täynnä lavasteita ja mitä ihmeellisempiä vaatteita – jos tuolla ei voi toteuttaa mielikuvitustaan niin ei missään! Meidän viisikko sai aikaan melko psykedeelisiä esityksiä, joissa yhdistyi moderni mykkäteatteri ja turkkamainen elämäntuska. He olisivat saaneet aikaan varmaan vielä aika monta taidemaailmaa mullistavaa esitystä jollei kahden tunnin jälkeen olisi tullut nälkä. Pikku vinkki muuten: se ”päälavan” esitys sitten näkyy suorana television kautta aulaan, jossa ilmeisesti aasialaiset turistit olivat saaneet nauttia myös meidän lasten voimakkaasta tulkinnasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun lapset testaavat taitojaan näyttelijöinä tai esimerkiksi valo- ja äänimiehinä, voi aikuinen yrittää tutustua teatteritaiteen historiaan ja vaihtuviin näyttelyihin. Vaikkei museo ole mikään valtava kompleksi, sen interaktiivisuus ja koko perheelle suunnitellut ”työpisteet”, jossa pääsee tekemään omia uutisia tai esiintymään sääkartan edessä, ovat mahtavaa viihdettä. Ehkä sieltä tarttuu mukaan ripaus kulttuurihistoriaa, tai inspiraatio teatteritaiteeseen tutustumiseen myös ihan tosielämässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suosittelen ehdottomasti suuntaamaan Teatterimuseoon sellaisena päivänä, kun lapsien luovuus ei pääse kotona kunniaan. Ystävällinen henkilökunta, kätevä sijainti kävelymatkan päässä Ruoholahden metroasemalta ja ihana valikoima roolileikkiin kutsuvia vaatteita, esineitä ja tekniikkaa (ja miten kauan tämän kokoelman haaliminen onkaan kestänyt!) toimivat täydellisesti 4-8-vuotiaan viisihenkisen koeyleisön kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA