KUVAHAASTE: VUOSI 2018 KUVINA

Muuttolintu-blogista lähti liikkeelle haaste, johon aika moni (matka)bloggaaja on jo tarttunut. Liityn joukkoon. Edellisen kerran taisin käydä kuvin läpi kulunutta vuotta vuonna 2016, eli ehkä on aikakin vähän kaivella kuvakätköjä ja omaa napaa.

1.VUODEN SUOSIKKIKUVA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oikeasti tämä oli mahdoton valinta. Blogi (tietokoneestani puhumattakaan) on täynnä fantastisia otoksia. Mutta tämä helmikuiselta Englannin-matkalta otettu kuva kertoo hetkestä, jolloin sydän täyttyi äärimmilleen pelkästään raikkaassa ja aika viileässä auringinnousussa seistessä. Kuten olette ehkä huomanneet etenkin Instagramin puolella, olen auringonnousujen ja -laskujen suuri ystävä. Olimme matkustaneet koko edellisen päivän esikoisen kanssa, saapuneet majapaikkaamme Lontoon liepeille yöllä ja aamulla keskellä maaseutua pellot olivat sumun takana piilossa, metsäkauriita hyppi puskissa ja sekosin aamukasteen keskellä pahemmin kuin isäntäperheen koira.

2. ARJEN LUKSUSTA

Koen, että arkeni on monella tapaa luksusta aina: saan viettää paljon aikaa perheeni kanssa ja meillä on täällä Espanjassa hyvin harvoin kiire. Ja meillä on vapaus: vapaus valita missä asumme, minne menemme. Ja sitten on sellaista pientä arjen luksusta, joka tekee huonoistakin päivistä vähän parempia. Mulle ne ovat kahvilat ja ravintolat, joiden hintataso on sellainen, että voi mennä kakulle ja viinille vaikka joka päivä (vaikka se ei ehkä ravitsemuksellisesti ole suositeltavaa). Tässä kuvassa nautin päiväskumppaa Granadassa, eikä kukaan paheksu vaan kaikki ovat samaa mieltä: pieni luksus kuuluu arkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

3. KESÄKUVA

Viimeiset kolme kesää meidän kesän yksi kohokohdista on ollut feria. Tarkoitus olisi olla täällä myös 2019 feriassa mukana, sillä se nyt on vain melusta, roskasta ja yleisestä kaaoksesta huolimatta kokemus. Tässä kuvassa kuopus on päässyt jättitrampoliinille valjaiden kanssa ja keikkuu nyt useamman metrin korkeudella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

4. IHANA MAJAPAIKKA

kuvahaate-kivoin-majapaikka.jpg

Vuoden aikana tuli koluttua läpi useampi AirBnB, pari hotellia ja kavereiden nurkkia, josta löytyy tämän vuoden ihanin majapaikka. Palkinto menee siis Länsi-Suomeen, Emeritanakin tunnetulle akateemikolle, joka avoimin sydämin ja ovin majoitti meidän retkueen taannoisella Suomen visiitillä. Tunnelma, kaunis puutalokoti, mainiot asukkaat ja ihana vieraanvaraisuus tekivät tästä ehdottoman suosikin. Kiitos Turku!

5. HAUSKA MUISTO

Monet hauskoista muistoista ovat sellaisia, jotka eivät ehkä ihan tällaiseen koko perheen blogiin sovellu. Toisaalta ne usein edustavat pieruhuumoria parhaimmillaan. Yksi ihana muisto on kesältä, joka oli sinällään hieman haastava lasten pitkän loman, kuumien päivien ja tekemisenpuutteen vuoksi. Eräänä päivänä kävimme kuitenkin Gibraltarilla pyörimässä, ensin pizzalla ja sitten tuossa suihkulähteessä, jossa lapset kastelivat itsensä läpimäriksi ja saivat lopulta kävellä kotiin parin kilometrin matkan kalsareillaan. Tämä oli varmasti myös vastaantulijoiden mielestä hauska muisto.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

6. HERKULLINEN HETKI

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kärsin jälleen runsaudenpulasta, sillä tämä vuosi on ollut täynnä herkullisia hetkiä (kysykää vaikka reisiltäni). Silti ylitse kaikkien ihanien ruoka-annosten yltää tämä ateria Barcelonassa, jota muistelen ehkä vielä kuolinvuoteellanikin. Täydellisesti grillattu tonnikala ja ratatouille, joka nosti tämän usein vähän aliarvostetun lisukkeen maailmanluokkaan. Aloin juuri kuolata näppikselleni.

7. SE EI-NIIN-HOHDOKAS MUISTO

Voin kertoa, että kun ns. shit hits the fan (lapsiperheessä joskus ihan kirjaimellisesti), en yleensä kaivaa kameraa esiin. Eilen tosin esimerkiksi ikuistui, kun kipeä lapsi oksensi päälleni… kesken Skype-palaverin. Vuoden kurjimmat hetket on ihan syystä jääneet tallentamatta ja mun puolesta ne saavatkin unohtua. Mutta ei tämäkään nyt koviin glamöröösiä ole:

kuvahaaste-ei-niin-hohdokas-hetki.jpg

8. RAKKAASSA SEURASSA

Olen saanut nauttia paljon hyvästä seurasta, mutta ei ole rakkaampaa kuin nämä kolme.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

9. SUOSIKKIKUVA ITSESTÄ

Ai että, miljoonista upeista otoksista oli pakko valita tämä. Olemme saapuneet edellisenä yönä Suomeen, lapset leikkivät ystäviensä kanssa omakotitalon pihalla ja minä juon rauhassa kahvia ihanassa Keltaisessa talossa.

kuvahaaste-lempikuva-itsestä.jpg

10. UNOHTUMATON MAISEMA

Instagramfeediäni, omaa elämääni ja sydäntäni on tänä vuonna dominoinut tämä yksi maisema. Tulen toivottavasti näkemään sen tulevinakin vuosina vielä monta kertaa, edes unissani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MUUMIMAAILMASSA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niin kuin kerroin, oli meidän Suomi-loman yksi suurimpia toiveita retki Muumimaailmaan. Tämä oli musta aika yllättävää, koska ollaan oltu siellä viimeksi vuonna 2014 eivät lapset oikeastaan ole mitään suuria muumifaneja: kirjoja on luettu mutta tv-sarjaa katson lähinnä minä, nostalgiamielessä. Ja vain niillä vanhoilla äänillä. Toisaalta meidät aiemmat kokemukset Muumimaailmasta ovat olleet ihan huippuja: siellä on aika vietetty, erään toiseen lapsiperhekohteen jingleä lainatakseni, koko päivä iloinen. Ja mikä vaan tekosyy kelpaa, että pääsee ihanaan Turkuun!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tältä kesältä Muumimaailma on jo sulkeutunut, avautuakseen taas syksyllä syysloman viikonloppuina ja hiihtolomalla hetkeksi, ja ensi kesänä taas kesäkuussa. Kausi on aika lyhyt, ja me taktikoitiin itsemme sinne ihan viimeisinä päivinä. Ajateltiin, ettei siellä silloin olisi ketään muuta, mutta väärässä olimme! Suomalaiset ovat alkaneet lomailla myös elokuun loppupuolella, ja etenkin isovanhemmille alennettu sisäänpääsy taisi houkutella kolmen sukupolven vierailijoita. Ajankohta oli monella tapaa hyvä: ei kuitenkaan ruuhkaa esim. busseissa, ja hahmoilla riitti aikaa ja huomiota lapsille. Toisaalta aurinkoisesta säästä Muumimaailmassa oli helvetin kylmä, anteeksi kielenkäyttöni. Naantali on kaunis kesäkaupunki, mutta onhan se selvää että merenrannalla tuulee. Joten suosittelen pakkaamaan kunnolla vaatetta, toisin kuin itse tein.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihan ensiksi se päällimmäinen fiilis Muumimaailmasta: Se on ihana. Kritisoitavaa kyllä löytyy, mutta kun viiden tunnin jälkeen joutuu kolmikon kiskomaan ulos itkien (itku pitkästä ilosta, eiks je?) ja kaikki lapset vannottivat että tullaanhan ens vuonna uudestaan… ei kai se voi olla kuin onnistunut päivä? Meidän 4-8-vuotiaille Muumimaailma toimi ihan täydellisesti; siellä saa liikkua vapautuneesti, olla luonnon keskellä, ripauksen taianomaisuutta, jännitystä – jos kysyn omilta lapsiltani, voittaa huvipuistot laitteineen koska Muumimaailmassa saa tehdä ja olla osa sitä ihmeellistä tunnelmaa. On todella hauska katsoa kuinka suurella tunteella tyypit eläytyivät kaikkeen mitä ympärillä tapahtui.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka mitään suurta ryysistä ei edes viimeisinä aukiolopäivinä ollut, paikalla kyllä riitti ulkomaalaisia turisteja ja meitä lapsiperheitä. Siksi olikin tylsää, että koulujen alkamisen jälkeen aukioloaika on lyhennetty (12-18; eihän se riitä!) ja sen lisäksi osa ruokapaikoista oli kiinni, ja myös kesäteatterin esityksiä harvemmin. Ja silti hinta oli sama kuin sesonkiaikaan. Mutta toivottavasti aukiolot muuttuvat ennen pitkää eurooppalaisimmiksi, varsinkin jos Suomessa saadaan tulevaisuudessakin nauttia intiaanikesistä. Naantali näytti muutenkin hieman hiljaisemmalta kuin heinäkuussa. Matka bussilla Turusta maksoi meidän porukalta 4,50€ suunta (aikuinen + lapsi) ja kesti noin 45 minuuttia. Kävelymatka bussipysäkiltä vei jäätelön kanssa about 20 minuuttia; Naantalin keskustasta ehtii vielä poimia eväät, joita voi syödä Nuuskamuikkusen vieressä leiritulella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omalla saarellaan sijaitsevassa Muumimaailmassa on omat ravintolat ja iso myymälä, kasvomaalausta, kesäteatteria, laiva täynnä leikkipaikkoja, uimahuone ja uimaranta, totta kai Muumitalo, ja kaikkea muuta mahdollista kuten vankila, Satupolku, huilipuisto… Me ehdittiin kiertää lasten suosikkipaikat pariinkin kertaan, mutta eniten he halusivat pyöriä Muumitalon pihalla ja osallistua poliisien, Haisulin ja Pikku Myyn show’hun, johon lapset otettiin mukaan. He pääsivät onkimaan lammesta poliisin kenkää, vapauttamaan Haisulia vankilasta ja etsimään vohkittuja piirakoita. Kesäteatteriin emme menneet, mutta Muumitalon viereisellä Pikku Estradilla olleet lyhyemmät esitykset katsottiin hartaudella. Hyvin upposi tähän yleisöön.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tavallaan Muumimaailman kritisoiminen tuntuu tylsältä, koska lapsilla oli valehtelematta yksi kesän parhaista päivistä (ja silloinhan se oli sitä myös äidille, koska onko nyt mitään mahtavampaa kuin omat lapset onnesta sekaisin?). Mutta! Maksajana saan vähän valittaa. Minähän tunnetusti ränttään hinnasta; en niinkään siitä, että jokin asia maksaa paljon vaan silloin, jos hinta ei tunnu kohtuulliselta. Me maksoimme nelihenkisenä seurueena perhelipun ennakkoon, ja hinta oli 108 euroa. Mun mielestä ihan hirveästi. Olen kuullut villejä huhuja siitä, että palkkaus ei päätä huimaa (vaikka tajuan totta kai sen, että kun koko vuoden voitto pitää tahkota kolmessa kuukaudessa niin henkilöstö- ja ylläpitokulut yms. pitää kattaa jollain) ja toisaalta Muumimaailma itsessään kaipaisi jo vähän uudistusta. Ei millään pahalla, mutta pieni pintaremontti voisi tehdä Muumitalolle hyvää (ja ehkä esimerkiksi logistiikan osalta, koska nyt poistuminen hillokellariin tapahtuu kierreportaiden kautta ja siinä lasten kanssa jonotellessa ehti hyvän hetken miettiä, miten on pahimpaan ruuhka-aikaan turvallisuuden kanssa…). Ja sitten se, että myös sisällä kaikki maksaa törkeän paljon. Pieni pehmolelu 20 euroa! Surullinen pizzapala 7 euroa! Tietenkään mitään ei ole pakko ostaa, ja monet – kuten me – ottavat mukaan omat eväät, mutta koska sisäänpääsy maksaa normaalisti kaikilta yli 2-vuotiailta 30 euroa, soisi sisällä hintojen olevan hieman kohtuullisemmat, etenkin myytävän ruoan laatuun nähden. Mutta oh well, lasten ilolla ei ole hintaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joten kallista hupiahan se on, mutta sen arvoista. Ihan periaatteesta lapsilta jäi kaikki krääsä ostamatta ja kasvomaalaukset kokematta, mutta eivätpä he niitä niin kaivanneet, muistelivat vain seuraavat päivät kuinka olivat auttaneet Haisulin kiinniotossa ja keittäneet räkäsoppaa Noidan kanssa. Lauloivat poliisien omaa versiota pää-olkapää-peppu-laulusta (”donitsi-syö-donitsi”) ja pohtivat löysikö Hemuli etsimänsä. Päivän aikana askeleita kertyi varmaan 20 000, joista puolet juostuja, kun oli niin kiire kokea ja nähdä kaikki mahdollisimman nopeasti – ja sitten mennä uudestaan rauhassa katsomaan samat paikat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pakko sitä on siis suositella. Vaikka Muumit eivät olisi edes niin tuttuja, niin paikkana Muumimaailma on vain taianomainen. Lapset eivät ehdi innostukseltaan edes huomaamaan kaikkia yksityiskohtia, mitä aikuiset jäävät ihmettelemään, mutta pääasia on se taika. Vähän kallista taikaa, mutta sen arvoista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

FERIAN PIMEÄMPI PUOLI

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten olette ehkä Facebookin ja Instagramin puolella huomanneet, pääsimme viime viikolla osallistumaan elämämme kolmanteen feriaan La Líneassa. Olen fiilistellyt feriaa, tuota vähän päälle viikon kestävää omituista karnevaalia heti ensimmäisestä kerrasta lähtien, siitä voitte lukea tarkemmin täällä ja täällä.  Ja vieläkin feria on mun mielestä jotenkin todella kokonaisvaltainen, villi, eksoottinen kokemus. Äänimaailma, ihmisten puvut, aamunkoittoon asti tapahtuva juhliminen, se, kuinka pikkukaupunki on yhtäkkiä niin täynnä elämää ettei meinaa kaduille mahtua… Hullua! Kuljen kameran kanssa yleensä täysin aistiyliannostuksessa, kun joka paikassa tapahtuu, kaikkialla on jotain sellaista riemukasta, johon ei ole rauhallisessa pohjolassa tottunut. Mutta tällä kertaa en fiilistele enempää. Koska ei se ole pelkkää juhlaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mua itseäni on tänä vuonna kauhistuttanut se, miten konkurssikypsän 60 000 asukkaan kaupunki kestää tämän tapahtuman kuormituksen infralle. Ensimmäisen kahden päivän aikana – lauantain avajaiskulkueen ja Domingo Rociero-sunnuntain – jäljiltä kaduilta kerättiin 21,6 tonnia roskaa. Ja siis se on vain se roska, joka päätyi kaupungin yötä myöten ahkeroivien työntekijöiden käsiin. La Línea on sijoittuu erittäin kapealle niemelle, meillä on meri molemmin puolin, enkä oikein uskalla ajatella mikä määrä kaikkea skeidaa on reilussa viikossa huuhtoutunut Välimereen. Täällä on ennestäänkin ollut melkoista kansanhuvia rikkoa lasipulloja kaduille (ihmettelen, miksei koirien ja lasten jalat kärsi enempää!) ja nyt se oli entistä pahempi. Avajaiskulkueessa heitettiin karkkia tuhansia kiloja penkkarityyliin rekkojen lavoilta, ja iso osa päätyi roskiin. Siitäkin huolimatta, että ihmiset välillä käyttäytyivät kuin eivät olisi koskaan ennen nähneetkään karkkia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Feria tuo kaupunkiin satoja, jos ei tuhansia ulkopaikkakuntalaisia jotka tuovat feriaan myyntikojunsa, ruokakärrynsä tai huvipuistolaitteensa, ja asuvat itse feria-alueella vaihtelevissa virityksissä. Feria-alue ympyröi kaupungin suurta puistoa, jonka kunnostamisen eteen pienet paikalliset aktiiviryhmät tekevät valtavasti työtä, ja kun me kuljimme kerran tapahtuman ensipäivinä puiston läpi meinasi itku tulla. Niin täynnä roskaa, tuhannet ihmiset käyttävät puistoa vessanaan reilu viikon. Huoh. Toisaalta en voi syyttää näitä kiertäviä työntekijöitä mistään: kovin hääppöiseltä ei näytä arki, jossa päivät kulutetaan aikaa helteessä pakettiauton takana ja yöt tehdään töitä hirveässä metelissä. Erityisen surulliseksi tulin, kun katselin noita perheyrityksissä mukana olevia lapsia. Olen kyllä itsekin aloittanut työnteon tosi nuorena, mutta esikoisen ikäiset pikkutytöt siivoamassa ilmapallonammuntapisteitä tai grillikioskeja on vain aika synkeää. Olkootkin, että siinä kiertolaiselämässä on varmasti omat hauskuutensa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka nuo laitteidensa, vohvelikärryjensä ja krääsäkojujensa kanssa kiertävät ihmiset eivät todellakaan näytä miljonääreiltä, myös paikalliset ovat valittaneet kovaan ääneen hintatasosta. Ja totta se on: yksi laitelippu maksaa noin 3,5 euroa ja se on aika iso raha. En muista koska kaupungin Facebook-ryhmät olisivat olleet näin eläväisiä, kun äiti tai isä toisensa perään valitti sitä, kuinka kurjaa on kieltää lapsilta tämä vuoden odotetuin tapahtuma kun työttömillä (joita on yli puolet kaupungin asukkaista) ei ole varaa ostaa kierroksia sähköautossa tai vuoristoradalla. Myös maailmanpyörän puuttuminen sai ihmiset boikotoimaan feriaa. Kyllä meilläkin paloi neljänä ferialla vietetyllä illalla rahaa varsin paljon, mutta olimme varautuneet siihen. Sen lisäksi tällä kertaa lapsille riitti jokaiselle annettu viiden euron feriaraha. Sekin on oma ilmiönsä: täällä on Afrikasta saapuneita myyjiä myymässä Kiinassa valmistettuja ”afrikkalaisia” koreja ja patsaita, perulaisia ja ecuadorilaisia myymässä perinnevaatteitaan, joissa niissäkin lukee Made in China. Voi globalisaatio!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänä vuonna loppua kohden loppuivat rahat ja energia. Sen lisäksi iski jonkinlainen feria-ahdistus; vaikka tiedän paikallisten lasten tottuneen valvomaan aamun tunneille, tuntui välillä hieman surulliselta kun väsyneet taaperot ja pienet vauvatkin vietiin siihen meteliin tunneiksi keskiyön jälkeen. Tällaista pohjoismaisen nössömutsin säälittelyä, jota eivät lapset varmasti kaipaa. Meidänkin pojat uskalsivat moniin vehkeisiin ja viihtyivät, mutta väsyivät kyllä joka kerta tosi nopeasti ja olimme aina kotona siihen aikaan, kun espanjalaiset perheet vasta valmistautuivat lähtöön. Toivoisin, että täällä olisi lapsille muitakin juttuja kesällä tarjota. Edullisempia, vähemmän ääntä ja valoa ja muita virikkeitä tarjoavia. Vaikka oikeasti, kuten sanottu, feria on huippu. Viikon ajan kaikki pukeutuvat parhaisiinsa, aikuiset ja lapset juhlivat, kaikki ovat iloisia. Ja ferian jälkeinen maanantai on vielä virallinen pyhäpäivä nimeltään Día de Resaca, kankkuspäivä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

LOMA KESKELLÄ EI MITÄÄN

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jo keväällä päätimme, että olisi perheloman paikka. Vaatimuksena oli, että paikassa ei saisi olla wi-fiä ja sen pitäisi olla vuoristossa ja siellä pitäisi olla oma uima-allas. Ja sopiva talo löytyi varsin nopeasti Booking.comin kautta; viiden yön visiitti maksoi 600 euroa mikä oli ihan kohtuullinen hinta, ehkä himpun yläkanttiin kun ottaa huomioon talon huonot puolet – joita ei erityisemmin mainostettu palvelussa. Mutta se loma; oijoi se oli ihana. Ilman nettiä, ihan omalla porukalla, mitä nyt ystäväperhe ajoi vuorten läpi vajaan parin tunnin matkan päiväksi grillaamaan ja käymään kanssamme Cueva del Gato-lähteellä, jonne oli talolta vain muutaman kilometrin matka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tahdoimme syrjäisen talon, jossa olisimme täysin omassa rauhassa. Valitsemaamme taloa mainostettiinkin syrjäisenä… mikä ei ehkä ollut koko totuus: viiden metrin päässä kulki junarata (joskin paikallinen juna-asema, josta pääsi 20 minuutissa Rondaan, oli myös vain 50 metrin päässä!), ja talon omistajat asuivat yläkerrassamme. Naapurit eivätkä yölliset kummittelevat tavarajunatkaan varsinaisesti haitanneet, mutta naapuruston yli-innokkaat vahtikoirat (koska mitään vahdittavaa ei ollut…) ja tien toisella puolella alkanut klo 7.30 talonpurkutyöt pitivät huolta siitä, että univelkoja ei varsinaisesti saatu kuitattua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta se valituksesta: itse rakastuin tuohon vuoristoseutuun tulisesti. Benaojánin pikkukylä oli äärimmäisen sympaattinen: se oli jakautunut noin 300 metriä korkeammalla sijaitsevaan kylään jossa oli ravintoloita ja pieni ruokakauppa, ja me olimme alempana, jossa oli juna-aseman lisäksi muutama kahvila ja lihajalostamo, josta leijui possunlihan tuoksua joidenkin iloksi. Oli hiljaista, upea tähtitaivas, hämmästyttävän hieno luonto. Eikä yhtään turisteja! Talokin oli oikeasti juuri sopiva, erinomainen grilli pihalla, hyvä varustelu, kolme makuuhuonetta ja toisin kuin edellisellä vuokratalolla, niin ei mitään sääntöjä! Kävimme kahdesti lähteellä ja kerran junalla Rondassa poikien kanssa (Rondan reissuista enemmän esim. täällä ja täällä), ja muuten pyörimme omalla pihalla. Kävimme myös syöttämässä radan varrella asuneita kulkukoiria, jotka olisin halunnut tuoda mukanani La Líneaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ajomatka rannikolta Serranía de Rondan sydämeen oli huikaiseva, ja matkalle osui monta viehättävää valkoista kylää, luolaseikkailua ja patikointireittiä, jotka ansaitsisivat oman aikansa. Tuo vuoristoseutu on niin aliarvostettua, täynnä kaunista, autenttista ja rauhallista Andalusiaa. Tai hyvä meille, koska varmasti jatkossakin suuntaamme lomiamme juuri Benaojániin päin, sillä tuo paikan kauneus ja rauha lumosi. Suosittelen lämpimästi seikkailuja Aurinkorannikon takana, sillä sieltä löytyy runsaasti näitä helmiä, ja myös hyviä taloja joita vuokrata jollei rannan läheisyys ole ehdoton juttu – siis merenrannan, kylmiä järviä ja turkooseja lähteitä alueelta kyllä löytyy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA