SUNNUNTAI MADRIDISSA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sunnuntaiaamuna auringonnousun aikaan suuntasimme Prado-museon kulmille, josta EDP Medio Marathon Mujeres-puolimaraton lähti liikkeelle. Olin jo hyväksynyt roolini kannustusjoukoissa siinä vaiheessa, kun lokakuun alussa alla oli kuukausi ilman urheilua ja yhä tukkoiset keuhkot (ja kestoflunssa senkun jatkuu…), mutta kieltämättä lähtöviivalla harmitti. Fiilis oli hyvä, järjestelyt sujuvat ja ennen kaikkea se juoksufiilis tarttui myös katsojiin. Ehkä ensi syksynä? Kun ystäväni starttasi satojen muiden juoksijoiden kanssa reilu 21 kilometrin reitille, lähdin kävelemään heidän perässään ihaillen heräilevää suurkaupunkia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puolimaratonin reitti kulki ohi kaikkien keskeisten turistinähtävyyksien. Oikaisin itse 10 kilometriä, nautin matkalla kahvin ja valokuvasin syysaamun kirpeydessä. Kello 10.30 olin kävellyt puolimaratonin maaliviivalle, ohi upean El Palacio Real-kuninkaanlinnan (jossa olen käynyt silloin vuosituhannen alussa ja ollut oikein vaikuttunut paikasta), ehdin poiketa matkalla myös kirkossa ja tutustua El Rastron kirpputoriinkin. Luultavasti jonkinlainen ennätys siinä, kuinka monta turistinähtävyyttä ehdin parissa tunnissa kiertää – tällä kertaa määrä voitti laadun, ensi kerralla sitten perehdytään paikkoihin paremmin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meidän lauantaista kertovan postauksen kommenteissa Madridia epäiltiin pönöttäväksi museokaupungiksi, eikä se maine ehkä aivan tuulesta temmattu ole. Siellä on monumentteja vaikka muille jakaa, ja onhan museot, kirkot ja kaikki historialliset kohteet enemmän tai vähemmän oleellinen osa Madridin vierailua. Toisaalta kaiken sellaisen klassisen turistipöhinän päälle on persoonallisia kaupunginosia, ravintoloita ja kahviloita joka makuun, kulttuuria ja öisillä kaduilla tarjoiltuja mojitoja. Barcelonassa olen käynyt vain muutaman tuskaisen kuuman kesäpäivän verran, pyörien lähinnä pienessä huppelissa Ramblasilla (kyllä, tiedän, ei paras tapa tutustua kaupunkiin) ja jostain syystä näistä kahdesta valitsen aina mieluummin Madridin. Barcelonakin tulee saamaan vielä uuden mahdollisuuden multa – tai minä Barcelonalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ystäväni selvisi maaliin komealla ajalla ja olimme molemmat fiiliksissä matkan varrella kannustaneista paikallisista sekä osallistujien kesken vallinneesta tsemppihengestä. Menimme huoneistollemme lepuuttamaan jalkoja ja keräämään voimia, ja jatkoimme sitten sisukkaasti lounaan kautta yhteen lempimuseoistani, Reina Sofíaan. Sattumalta sunnuntai-iltapäivällä sisäänpääsy oli ilmainen, joskin kiertely oli rajoitettu muutamiin näyttelyihin. Niitäkään emme ehtineet 1,5 tunnissa tarkastella kunnolla, joten vanhat muistikuvat siitä, että Reína Sofia vaatii ainakin puoli päivää piti paikkansa.

Sekä Reína Sofia että toinen Madridin ”suurista”, El Prado, ovat mun suosikkimuseoiden TOP 5:ssä. Itse varaisin molempien läpikäymiseen vähintäänkin neljä tuntia, hyvät eväät ja vielä lisäaikaa museokauppaan, mutta tiedän etteivät kaikki fiilistele museoita ihan yhtä suurella sydämmellä. Ja se on ihan okei: Madridissa on muutakin tekemistä! Reina Sofíasta löydät Dalít, Mirot ja Picassot, Pradosta paljon Goyaa. Itselleni on jäänyt mieleen myös Reina Sofían kiehtovat, vaihtuvat näyttelyt, erityisesti valokuvataiteen puolella. Madridin taidetarjonta tuntuu olevan loputonta, seuraavalla kerralla täytyy kokea myös Thyssen-Bornemisza sekä paikallinen luonnontieteellinen. Niin paljon nähtävää, niin vähän aikaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pikaisen museokierroksen jälkeen piipahdimme vielä Madridin upeassa keskuspuistossa Parque El Retirossa, joka on jälleen kerran yksi niistä paikoista jossa voisi kierrellä koko päivän. Lokakuun loppu oli täydellinen ajankohta vierailla täällä Espanjan keskipisteessä. Sopivan lämmintä muttei liian kuuma, suurimmat turistimassat kadonneet, luonto yhä kauniina ja majoitus kohtuuhintaista. Lista tehtävästä ja nähtävästä seuraavalle visiitille kasvoi entisestään, joten istunen pian uudestaan junassa matkalla Madridiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

LAUANTAI MADRIDISSA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihastuin Madridiin kesällä 2003, kun reilasin jenkkiystäväni kanssa ympäri Eurooppaa. Helteisessä heinäkuussa se kyllä tarkoitti sitä, että päivät maleksimme hostellilla muiden reppureissaajien kanssa epäterveellisten harrastusten parissa ja iltaisin kiertelimme puistoja Don Simon-sangriatölkkien kanssa, mutta ehdin myös nähdä kirpputoreja, kahviloita ja museoita, jotka jäivät mieleen vuosiksi. Kun sovin ystäväni kanssa treffit Madridiin lokakuun loppuun, olin enemmän kuin onnellinen: paluu lempikaupunkiini!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kahden vuorokauden miniloma ei mitenkään riitä Madridin valloitukseen, mutta antoi taas hyvän pohjan seuraavalle visiitille. Majoituimme keskustassa, Lavapies- ja Anton Martin-metroasemien välillä varsin autenttisen oloisella alueella AirBnB-kämpässä. Ei mitään kuvaamisen arvoista, mutta rauhallinen, hyvä sijainti sekä 58 euroa yöltä neljä henkeä majoittavasta asunnosta oli oikein hyvä investointi. Toinen kannattava hankinta oli vähän päälle 8 euroa maksanut metrokortti, jolla sai ajella päivän ajan niin paljon kuin huvitti. Ja meitä huvitti: Madridin metroverkosto on kattava, selkeä ja siisti. Ja hyvä tapa tarkkailla paikallisia!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lauantaina aamupäivän hoidimme ystävän puolimaratoniin liittyviä asioita, ja sitten homma lipsahti lounaan jälkeen shoppailuksi. Joo, ostolakkoni saattoi hieman kärsiä etenkin Mujin ihanasta liikkeestä – tosin kuulin, että sellainen paratiisi avataan pian Helsinkiinkin, te onnekkaat! Vaikka Madridin Gran Vía ketjuliikkeineen (valtava Primark, monta Hennesiä ja kaikki muut perusliikkeet) lieneekin se virallinen ostoskatu, me köyhdyimme erityisesti Gran Víasta poikkeavalla Calle de Fuencarralilla. Mujin lisäksi suositus Tezenis-liikkeelle, jonka alusvaatteita ja yöpaitoja tuli ostettua… Syntisen mukava tapa viettää lauantai-iltapäivä, jos saa sanoa. Shoppailun jälkeen siirryimme Corte Inglés-tavarataloon, jonka ylimmässä kerroksessa on gourmet ruokamyymälän lisäksi pieni ravintolamaailma ja upea kattoterassi, joka tarjosi hienot näkymät Madridin yli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Madrid on loistava paikka shoppailla vaatteita ja kaikkea ihanaa: käynti Sephorassa oli todella tappiollinen, astia- ja purkkihullu oli kovilla lähes joka liikkeessä jossa oli suloista keramiikkaa ja kauniita metallirasioita. Jälleen kerran onneksi tavaroille oli rajoitetusti tilaa – puhumattakaan luottokortin limiitistä. Illalla suuntasimme takasin kaupungille, joka oli aivan yhtä eloisa kuin päivälläkin. Jos New York ja Sevilla saisivat rakkauslapsen, se olisi ehdottomasti Madrid: suurkaupunki, jossa on historiaa ja kauneutta, mutta mukava ja monipuolinen pöhinä kaiken aikaa. Paikalliset suhtautuvat yllättävän suvaitsevaisesti turisteihin. Ainakin näin turistin näkökulmasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pyörimme keskustassa ihailemassa ihmismassoja ennen kuin piipahdimme iltapalalle Mercado San Migueliin, joka – kuten siinä ruokapostauksessa kerroin – teki vaikutuksen enemmän puitteillaan kuin kulinaarisilla ansioillaan. Madrid ei ole yhtä edullinen kuin Sevilla, La Líneasta puhumattakaan, mutta se on kokoonsa nähden kohtuuhintainen. Ja ihana, kaunis, kiehtova, siis just niin kuin mäkin! Ja huomenna sitten kaikki, mitä ehtii tehdä yhtenä sunnuntaina Madridissa.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

BRIGHTONISSA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun julkaisin ensimmäisen kuvan Brighton Pieristä Instagramissa, kävi äkkiä ilmi että olin jäänyt kokonaan vaille erästä oleellista sukupolvikokemusta meille vähän ennen kovinta globalisaatiota kasvaneille nuorille: kielikurssia Brightonissa! 1990-luvun kielikursseja muisteltiin haikeudella ja ymmärränhän sen: jos tämä alle tunnin junamatkan päässä Lontoosta sijaitseva viehättävä, juuri sopivan kokoinen rantakaupunki Englannissa tekee vaikutuksen matkoilla kuluneeseen kolmekymppiseen, mahtaa se olla ihana juuri maailmalle karanneille teineille! No, koskaan ei ole liian myöhäistä rakastua Brightoniin!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minä tosiaan lensin viime kuun lopussa, ikään kuin synttärienikin kunniaksi, Englantiin. Matka oli sellainen puoli-ex tempore: Brightonissa asuvalla ystävällä oli yliopiston lopputyön tiimoilta taidenäyttely kaupungissa, meillä on lentokentälle matkaa kotoa noin 300 metriä (matka kotiovelta lentokoneen lähtöportille, passin- ja turvatarkastukset mukaan lukien: 19 minuuttia!), suorat lennot Gatwickiin irtosivat alle 80 eurolla, ja olin vaan valmis matkustamaan ekaa kertaa kymmeneen vuoteen yksin.  Ja mikä täydellinen loma mulla olikaan! Tai oikeastaan osa lomasta meni kaikenlaisten rästitöiden parissa, mutta matka täytti kaikki odotukset ja sydämen hyvällä fiiliksellä. Ystävätär ja tämän avomies, jonka tapasin ensimmäistä kertaa, olivat loistava isäntäpari ja Brighton loistava matkakohde.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä noin 155 000 asukkaan kaupunki Englannin etelärannikkolla oli, kuten jo aiemmin hehkutin, jotenkin just sopivan kokoinen: tarpeeksi kompakti että kaikkialle pääsi jalan (vaikka tietenkin kuljettiin myös klassisilla kaksikerrosbusseilla), sopivan suuri että sai shoppailtua (siitä tulee ihan oma postauksensa…), tarpeeksi, mutta ei liikaa nähtävyyksiä ja kulttuuria… ja sitten mikä valikoima ruokapaikkoja! Voisin viettää viikon Brightonissa pelkästään syöden! Niin paljon erilaisia leipomoita, kahviloita, pieniä ravintoloita, pizzerioita… Kävin vaa’alla reissun ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä ja onnistuin keräämään massaa lomalla kaksi kiloa. Ihan hyvä saavutus neljässä päivässä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Noudatin ravintolavalinnoissa pitkälti emännän suosituksia, onhan hän asunut kaksi vuotta Brightonissa ja niin sanotusti tuntee mestat. Kävin nauttimassa yksin lauantai-illan aterian libanonilaisessa Al Rouche-ravintolassa. Alle kahdella kympillä söin itseni älyttömään ähkyyn lempiruokaani, erityismaininta pinnalta rapeille ja sisältä mehukkaille falafel-pullille. Paikan sisustus muistuttaa kyllä kiinalaisravintoloista Keravalla, mutta jos ei anna ulkonäön hämätä niin sympaattinen palvelu ja kohtuuhintainen ruoka hurmaavat. Söimme lounasta myös kaverini kantakuppilassa, Billie’sissä, jonka avokadoleipä vilahti jo aiemmassa postauksessa. Erityisen suosittu paikallisten keskuudessa, ei ehkä oma suosikkini mutta siis siitäkin huolimatta oikein hyvä (siis oikeasti kannattaa käydä!). Söimme sunnuntai-illan viimeisen ehtoollisen Very Italian Pizza (eli V.I.P.) nimisessä paikassa, joka kornista nimestään huolimatta oli jotain tajunnanräjäyttävää. Taivaallista napolilaista pizzaa kiviuunista. Hyvää juomaa – jälkkärit ovat paikan heikko lenkki, mutta ei niille oikeasti ole tilaakaan sen pizzan jälkeen. Sitä ennen olin syönyt fish & chips-annoksen yhdessä Brightonin rantakadun monista kalapaikoista, Melrosessa, joka jäi kelvollisen, joskin varsin yllätyksettömän annoksen sijaan mieleen todella omituisesta, itäeurooppalaisesta palvelusta ja kalliista cokiksesta. Sijainti ja viehättävä ranskalaistyylinen sisustus, sekä ilmainen wi-fi, antoivat paljon anteeksi! Ja viimeisempänä, muttei vähäisempänä oli hampurilaispaikka Coggings & Co, johon piipahdimme pikalounaalle matkalla juna-asemalla. Emme olleet suunnitelleet syövämme siellä, mutta ovesta kadulle tulvahtanut täydellisen pihvin (kyllä, se kutsui jopa kasvissyöjää!) tuoksu kutsui sisälle. Ja hyvää oli se kasvishampurilainenkin. Ja niin monen ravintolan ja pubin kutsuun jäi vastaamatta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ravintoloiden ja kauppojen lisäksi tuli luuhattua rannalla; sekä tunnin bussimatkan päässä sijaitsevalla Seven Sisters-luonnonpuiston alueella että ihan Brightonin omalla rannalla, joka syksyn harmaudessaankin oli kiva paikka kuluttaa aikaa. Kunhan tasaisin väliajoin toistuneet sadekuurot eivät haitanneet. Jos en olisi niin pahasti korkeanpaikankammoinen, olisin varmasti katsonut Brightonia myös yläilmoista käsin i360-näköalatornista käsin, joka sijaitsee aivan rannassa. Ehkä ensi kerralla? Seuraavalle kerralle jäi vaikka mitä muutakin tehtävää ja nähtävää: kaunis Royal Pavilion, jonka puutarhassa ehdin kyllä pyöriä nauttimassa kukkien värien ja tylsän harmaan taivaan välisestä kontrastista, sen lisäksi muutama museo kuten esimerkiksi Brighton Museum and Art Gallery, ja esimerkiksi The Lanes-kadut kauppoineen ja kahviloineen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luultavasti kaikista suosituin kohde turisteille on Brighton Pier, tuo uusi palaneen tilalle rakennettu kompleksi, jonka ääni- ja valomaailmasta tuli mieleen täkäläiset feriat. Vaikka sinällään ymmärrän tuon pelihallin ja tivolin ja herkkukojujen kombon viehätyksen, mua lähinnä ahdisti tuollaisessa ilmapiirissä. Kävinkin ottamassa pakolliset ennustukset (olenhan vanha Big-elokuvan fani) Zoltar-koneelta ja katsomassa paikan, mutta en lopulta jäänyt edes churroille – joita paikan päällä mainostettiin jonain kevyenä terveysruokana. No, kaikki on kai suhteellista…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matka oli siis mainio irtiotto kotoa. Toki kävi vähän niin kuin pelkäsin: monessa paikassa sydämestä pisti, kun mietin miten innoissaan pojat olisivat olleet – juuri Pieristä, tai Seven Sistersistä, tai Brightonin suuresta SeaLifestä. Kotimatka oli vaiherikas, koska päivää ennen paluutani oli yksi kolmesta Gatwickiltä Gibraltarille lentävistä lentoyhtiöistä mennyt konkurssiin ja minun Easyjet-lennolleni oli myyty viimeisiä paikkoja vaatimattomaan tuhannen punnan hintaan. Lento oli muista syistä pari tuntia myöhässä ja Gibraltarille – jonka kiitorata on 1,8 km pitkä ja alkaa ja päättyy mereen – oli ristituulten takia niin vaikea laskeutua että jouduttiin ensimmäisellä yrityksellä nostamaan nokka viime metreillä takaisin ylös ja kiertelemään Marokon päällä. No, lopulta laskeuduttiin Iso-Britannian yhdeltä alueelta toiselle, rentoutuneena, onnellisena ja muistikortti täynnä kuvia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

SEVEN SISTERS

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään hypättiin bussiin: Brightonissa asuva isäntäpari lupaili viedä espanjattarensa maaseudulle, eli tunnin bussimatkan (meno-paluu 6,5 puntaa ihanalla doubledeckerillä, tietenkin) päähän Seven Sisters-kallioiden keskelle, merenrantaan, luonnonpuistoon. Jo pelkkä bussimatka oli mukava kokemus: hyvät eväät, hauskaa seuraa, bussin ylemmän kerroksen etupaikat, monta läpiajettua brittiläistä pikkukylää, funkkisarkkitehtuuria, merenrantoja. Viihdyn muutenkin julkisissa kulkuneuvoissa suorastaan omituisen hyvin, ja etenkin matkoilla tykkään tarkkailla bussista tai ratikasta käsin paikallisten arkea. Kaksikerrosbussin yläkerrassa pääsee usein kurkkimaan suoraan koteihinkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alueella saisi kulumaan aikaa vaikka kuinka paljon; vaellettavia polkuja riittää ja merenrantaan olisi ihana pystyttää piknik. Meidän fiilistelyä vähän hoputtivat sade ja aikataulut, emmekä lähteneet kiipeilemään kallioiden päälle. Tähän kyllä vaikutti myös laiskuus ja korkeanpaikankammo. Jos en olisi matkassa pelkällä käsimatkatavaralla, olisin poiminut itselleni kassin täyteen ihania, pyöreitä, merenhiomia kiviä ja liitukiviä, joita pojat olisivat varmasti arvostaneet. Todella kaunis paikka, jo pelkkä noin kilometrin mittainen kävelymatka päätieltä rantaan joen vartta pitkin oli rentouttava. Paitsi polut ja tiet ovat aika täynnä eri märehtijöiden kakkaa, eli ihan millään ykköskengillä ei kannata lähteä liikkeelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka olen tähän asti pitänyt paljon Brightonistakin, teki tosi hyvää päästä luonnon keskelle ja katselemaan avomerta. Sää on ollut kohtuullinen, vaikka aika perinteinen brittiläinen. Monella tapaa paikasta tuli mieleen Skotlannin rannat. Suosittelen ehdottomasti, jos aikaa on pari päivää tai enemmänkin, ja voin vain kuvitella miten ihana (ja täysi) kohde on kesäisin. Iski myös akuutti koirakuume: miten mahtavaa olisi päästä vain oma sesse vapaaksi ja jodlailla itse tuolla nummilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja ei yhtään postausta ilman pientä valitusta: tämän huikean urheilusuorituksen jälkeen olisi maistunut tuoppi ja pubilounas, mutta paikan ainoa ”ravintola” oli niin tarjonnan kuin palvelunkin puolesta ihan pohjanoteeraus. Onneksi oli niitä eväitä, ja palattiin sitten Brightoniin syömään. Mutta tukassa suolainen tuntu ja kengänpohjassa lampaankakkaa. Nyt nukuttaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA