HENGÄSTYNEENÄ HEINÄKUUHUN

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joskus kuukausi menee ohi rutiinilla, niin arkisena ettei sen ohittamista edes huomaa. Ja sitten on kuukausia, joihin mahtuu niin paljon tapahtumia ja tunteita ja tekemistä että pää ei pysy kaikessa mukana. Tämä kesäkuu oli sellainen, kaikkea muuta kuin raukea kesänaloitus. Heti kuun alussa esikoisen ensimmäinen lukukausi Suomessa päättyi, vielä stipendillä palkittuna. Saimme samana päivänä ystävän lapsineen vieraaksi ja tein niin hyvän parsarisoton, että olisin voinut mennä naimisiin itseni kanssa siitä hyvästä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraavana päivänä retkeilimme Harakassa Elsan ja Kaamoksen kanssa (ja kuvia katsoessa tuntuu hullulta, että vielä kuukausi sitten piti pukea kahdet housut että tarkeni tuulessa!) ja heti kesäkuun ensimmäisenä maanantaina 9-vuotias aloitti Arkki-arkkitehtikoulun kesäleirin, jossa kului ensimmäinen viikko. Ehdimme käydä kuopuksen kanssa pienellä kaupunkiseikkailulla, Oodissa ja jäätelöllä, ja kesäleirin päättyessä loppui myös tarha-arki kuopukselta, keskimmäinen olikin lomaillut mummolassa melkein viikon

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kesäkuun toinen viikonloppu vasta vauhdikas olikin. Olin jo aiemmin hankkinut liput elämäni ensimmäiseen Sidewaysiin, koska tahdoin nähdä NASin (vähän ankea), Chisun (mainio), Jesse Markinin (suosittelen!), Cautious Clayn (olisi ansainnut isomman yleisön) ja Vestan (joka oli koko festivaalin viimeinen esiintyjä ja siinä vaiheessa kiinnosti festivaali/helluntaiheila paljon enemmän kuin taide… sen jälkeen on kyllä ollut aika hiljaista sillä rintamalla). Festaroinnin ohessa ehdin syödä ystävien kanssa pop up-vegaaniaamupalan Via Tribunalissa, askarrella kollaaseja ja käydä Tannerissa brunssilla.

Viimeiset Suomessa vietetyt päivät olivat yhtä kiireisiä kuin kesäkuu muutenkin. Ehdittiin kerran sentään puistoruokailuun, esikoinen kävi kaverisynttäreillä, pakkasimme ja pesimme pyykkiä, kävimme Joulukalenterin kuvauksissa (niistä varmasti lisää myöhemmin!) ja korkkasimme samalla – hieman myöhässä – pyöräilykauden ja Helsinki-päivänä osallistuimme jälleen Herttoniemen kartanolla tapahtumiin. Mitä luksusta asua vastapäätä tuota vihreää keidasta!

Ja sitten lähdimmekin Espanjaan. Noin kuusi tuntia heräämisen jälkeen lapset olivat jo uima-altaassa, jossa he ovatkin viihtyneet siitä asti. Keskimmäisen uimataito on parantunut hurjasti (hän oppi itsekseen uimaan viime syksynä) ja myös kuopus on alkanut sukeltaa ja polskia pieniä matkoja ilman uimarengasta. Itse olen istunut altaan reunalla ja tehnyt töitä – niin paljon, että päädyin lopulta irtisanoutumaan. Se lienee itselleni kesäkuun yksi merkkipaaluja: nyt on kaksi kuukautta aikaa keksiä uutta tekemistä, ja se pelottaa ja innostaa yhtä aikaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olemme kyläilleet ystävien luona, käyneet myös La Lineassa, jossa vierailu poikien vanhassa koulussa aiheutti melkoisia tunnemyrskyjä. Saimme mummin Espanjaan ja vietimme – omista juhannusangsteistani huolimatta – mahtavan juhannuksen, johon kuului iltauintia ja hirveästi herkuttelua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pääsin yhdelle lempirannoistani, Costa de la Luzin Boloniaan, ja sitten lähdimmekin jo  viideksi päiväksi hikoilemaan Madridiin. Madridissa oli tosi kuuma mutta aivan ihanaa: kulttuuria ja kuhiseva kaupunki, ruokaa, ja rakkautta kun Pride-viikko alkoi Espanjassa perjantaina. Ja eilen palasimme takaisin Andalusiaan, ja luvassa on vielä reilu kolme viikkoa Espanjaa. Ja ehkä hieman rauhallisempi heinäkuu. Tai mistä sitä ikinä tietää!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

POSTIKORTTI PUERTO DE LA CRUZISTA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näissä maisemissa oltiin vielä viikko sitten! Kuten noin yleensäkin postikortit Espanjasta, myös tämä virtuaalinen tulee vähän myöhässä. Turisti on jo palannut pohjolaan, mutta jätti palan sydäntään myös Kanarian saarille. En olisi ihan arvannut; olen ollut Teneriffalla 90-luvun lopulla, eikä se tehnyt lähtemätöntä vaikutusta. Ja Kanarian saarten maine ei ehkä ole ollut se kaikista coolein, mutta en kyllä ymmärrä miksi. Teneriffa, kahdeksasta asutusta saaresta se suurin ja väkirikkain, olikin aivan mielettömän kiehtova, monipuolinen ja hauska lomakohde. Siinä määrin, että tällä hetkellä suunnittelemme yhden talvikuukauden viettoa saarella, seikkaillen toivottavasti samalla La Gomeran ja La Palman saarille (ja kerron tämän ääneen vain siksi, että julkisesti esitetyt unelmat näköjään toteutuvat tehokkaammin!).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vajaan viikon mittainen matka oli pressimatka, joten sain nauttia lennot, majoituksen ja osan aterioista Espanjan Matkailutoimiston sekä Turismo de Tenerifen piikkiin. Tämän lisäksi osallistuminen Tenerife Walking Festivalin ohjelmaan oli ilmaista (ja pakollista!). Me oleskelimme Puerto de la Cruzissa, saaren pohjoisrannalla 37 kilometrin päässä pääkaupungista Santa Cruzista – sielläkin piipahdin, ja kaupunki vaikutti modernilta ja kiinnostavalta. Olen itse aiemmin majoittunut saarella Los Cristianosissa ja sen lisäksi vieraillut La Lagunassa, joka kuuluu Unescon maailmanperintölistalle. Se kiihkein turistisesonki alkoi olla lopuillaan ja esimerkiksi suorat lennot Suomesta päättyvät näinä päivinä, mutta manner-Espanjasta saapuu kuulemma kesän läpi lomailijoita. Enkä ihmettele; ilmasto, joka koostuu monista mikroilmastoista, jotka vaihtelevat pienelläkin välimatkalla ja ajalla todella voimakkaasti, on pääasiassa miellyttävä lempeän merituulen, kevyen pilvipeitteen ja lämmön ansiosta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pääsin nukkumaan yöni neljän tähden hotellissa, Hotel Sol Costa Atlantiksessa, joka on hieman Puerto de la Cruzin suurimmasta sykkeestä sivussa – mutta kävelymatkan päässä kaikesta hulinasta. Hotellilta löytyi iso uima-allas, tien ylityksellä tavoitettava uimaranta ja kylpyläosasto kattotasanteelta. Arvostin etenkin höyrysaunaa sen ensimmäisen, raastavan vaelluksen jälkeen! Parasta oli kuitenkin vanha kunnon hotelliaamupala, jossa oli tarjolla hirveästi hedelmiä ja tärkeintä tietenkin, hiilihydraatteja monessa eri muodossa. Itse pidin etenkin churroista. Rehellisyyden nimissä voin kuitenkin suositella, että puolihoidot jättää väliin ja syö päivän muut ateriat jossain hotellialueen ulkopuolella, sillä illallisbuffet ei varsinaisesti tuonut esiin saaren kiehtovaa gastronomiaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onneksi tiiviistä aikataulusta huolimatta ehdittiin välillä myös herkutella. Tervetuliaisillallisen söimme El Bistro de Antonio Aguiar-nimisessä ravintolassa, joka tarjoili aika lailla täydellisen setin paikallisia ruokia, vahvalla kasvispainotuksella. Grillattuja kaloja ja friteerattuja äyriäisiä lukuunottamatta pöydästä ei löytynyt lihaa, vaan ahmimme itsemme ähkyyn erilaisia kasvisruokia ja lopuksi järjettömän hyvää jälkiruokaa. Ehdottomasti uusimisen arvoinen ateria. Viimeinen ehtoollinen oli taas kuuluissa Régulo-ravintolassa, jossa maut olivat hieman traditionaalisempia. Myös nämä perinteisemmät annokset upposivat seurueeseen. Lähes jokaisen vaelluksen päätteeksi saimme nauttia pienen valikoiman teneriffalaisten jokapäiväisiä lempiruokia; pieniä mustia perunoita tulisen mojo-kastikkeen kera (saarella kasvaa lukuisia perunalaatuja, ja nämä ”parhaimmat” kovasti uusia perunoita muistuttavat pikkupotut maksavat jopa 12 euroa kilo!), savustettua vuohenjuustoa sekä vehnästä tai ohrasta valmistettua gofiota, jonka syvimmästä olemuksesta en aivan saanut kiinni. Ja viiniä! Viiniä oli tarjolla oikeastaan aina, ja kuulin myös että saarella järjestetään myös viinivaelluksia. Ja olin toki hieman pahoillani, että tällä kertaa en sellaiselle päässyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paluulennolla saimme ihastella yli 3,5 kilometrin korkeuteen nousevaa Teide-tulivuorta auringonnousua vasten, ja se tuntui täydelliseltä päätökseltä lomalle. En malttaisi odottaa, että voisin viedä lapset tuonne pidemmäksi aikaa nauttimaan raikkaasta ilmasta, aktiviteeteista ja luonnosta ja toisaalta ripauksesta historiaa sekä hauskasta sekoituksesta erilaisia kulttuureja, joista kuitenkin päällimmäisenä se tuttu ja turvallinen espanjalaisuus. Olen täydellinen uhri näköjään matkailubyroon aivopesulle, sillä itselleni jäi paitsi fyysinen nälkä tuosta vuohenjuustosta mojolla, myös nälkä nähdä ja kokea lisää Kanarian saaria. Toivon siis, että seuraavaksi voidaan toteuttaa siellä yksi ainutkertainen pidempi oleskelu, ja lähettää ihan oikeitakin postikortteja.

P5230513.jpeg

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Las Teresitaksen ranta

NIIN KAUNIS CÁDIZ

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitä tekee stressaantunut perheenäiti päivää ennen jouluaattoa, kun kirjaimellisesti kotona ei ole mitään tehtynä joulun eteen? Lähtee päiväksi Cádiziin. Koska sinne oli pitänyt mennä kolmen vuoden ajan ja kotiinpaluu näkemättä ensin Cádizia ei vaan tuntunut vaihtoehdolta. La Líneasta pääsi bussilla paikalle 2,5 tunnissa, vaivaisella 14 eurolla per suunta. Upea reitti kulki Tarifan ja Vejerin kautta ja siinä sai ihailla auringonnousun aikaan niin Marokkoa, tuulimyllyjä kuin Costa de la Luzin jylhiä kallioita. Cádiziin pääsee myös junalla, ja jostain päin maailmaa varmasti myös laivalla, onhan tuo lempimaakuntani pääkaupunki hauskasti kapean niemen kärjessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reilun 100 000 asukkaan Cádiz on se paikka, joka täyttää kaikki määritelmät kuvaukselle merellinen. Nyt valitettavasti en voi jakaa ravintola- tai hotellivinkkejä, sillä saavuin paikalle aamuvarhain ja lähdin takaisin kotiin iltapäivällä, syöden vain nopean churroaamiaisen ja turistiravintolan tonnikala-annoksen päivän aikana. Jonain päivänä palaan, ja otan kaiken tämän haltuuni. Cádiz oli nimittäin itselleni kuin kahdeksan tuntia toisessa ulottuvuudessa. Tiesin jo valmiiksi, että pitäisin siitä, ja olin oikeassa. Se oli taianomainen, merentuoksuinen päivä jota väritti jo valmiiksi haikea olo ja tunne siitä, että tänne olisi pakko tulla takaisin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun saavuin sunnuntaiaamuna Cádiziin, koko kaupunki vasta heräili. Se on ihana hetki, kun liikkeellä ovat vain muutamat harvat töihin matkaajat, koiranulkoiluttajat, lenkkeilijät ja joskus törmäät vielä niihin, jotka palaavat juhlista. Kaupungin heräilyä on ihana katsoa ja kulkea kaduilla ennen kuin ne ovat täynnä turisteja tai, kuten minun tapauksessani, viime hetken joululahjojen ostajia. Sunnuntaina kujat täyttyivät nopeasti iloisista seurueista, jotka espanjalaiseen tapaan olivat matkalla pitkälle lounaalle, ja olivat jo hilpeässä nousuhumalassa siinä vaiheessa kun valmistauduin paluumatkalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Cádizissa olin oikea oman elämäni Amélie. Cádizhan on meren ympäröimä: voi tuijotella haikaillen Atlantille ja miettiä, mitä vastarannalla olisi, ja toisella puolella voi katsella Andalusian rannikkoa, valkoisia taloja ja hiekkarantoja, jotka ovat varmasti kesäisin täynnä värikkäitä rantavarjoja. Sitten pysähdyin katselemaan ulapalle, kun yhtäkkiä näin yksisarvisen leijuvan meren päällä. En ollut seonnut. Joltain lapselta oli karannut valtava, vaaleanpunainen yksisarvisen muotoinen helium-pallo, joka ikään kuin laukkasi kohti avomerta, muutama metri merenpinnan yläpuolella. Näky oli epätodellinen, ja pian muutkin huomasivat hevosen. Pian ympärillä oli paljon ihmisiä videoimassa aaltojen yllä lentävää yksisarvista. Siitä jatkoin matkaa Parque Genovésiin, joka on puutarha keskellä kaupunkia. Sen hassunmuotoiset puut, puluja täynnä oleva keskiaikaisen oloinen lintuhäkki ja suihkulähteiden takana luimistelevat kissat olivat kuin Liisa Ihmemaasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän jälkeen jatkoin matkaani Santa Catalinan linnoitukselle. Siellä on pieni museo ja muurit, joilta on upeat näkymät Caleta-rannalle ja Castillo de San Sebastianiin, jonka porteille kävelin pitkin kapeaa väylää meren päällä, kuten kaikki paikalliset näyttivät tekevän sunnuntaisin. Castillo de Santa Catalina oli ilmainen, ja ehdottomasti käymisen arvoinen kohde Cádizissa. Caletan ranta vuoroveden hylkäämine kalastajaveneineen ja aaltojen tuomine simpukoineen ja kalkkikivineen oli yhtälailla kiehtova kuin kaikki muukin Cádizissa. Castillo de San Sebastiania ympäröivillä rosoisilla kallioilla yksinäinen mies valokuvasi yksinäistä tuolia, ja tunsin jälleen olevani jossain muualla kuin vuoden 2018 synkeässä todellisuudessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka yleensä rakastan museoita ja kirkkojakin, Cádizissa halusin vain kävellä. Pää kaipasi sitä enemmän kuin historiaa tai kulttuuria muussa muodossa, mutta Cádizin suosittu katedraali näytti komealta. Ehkä joskus eksyn vielä sinnekin. Cádiz on täynnä patsaita, kapeita kujia ja pieniä arkkitehtuurisia yksityiskohtia, ja matkalta tarttui muistikortille varmasti vielä 200 kuvaa näiden tämän postauksen kymmenien otosten lisäksi. Myös Cádizin kauppahalli, Mercado Central Cádiz, oli avannut muutaman ravintolan sunnuntaista huolimatta. Se on varmasti upea kokemus arkisin. Ja omituiset kohtaamiset jatkuivat, kun kauppahallin ja kirpputorin välillä jouduin Joulupukkien piirittämäksi. Yhtäkkiä paikalle saapui reilu kymmenen joulupukkia, vespoilla ja avoautoilla, soittaen espanjalaisia joululauluja ja jutellen lapsille ja vanhuksille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siinä se Cádiz oli. Tämän jälkeen näin vielä lapsia keskelle aukiota rakennetussa pulkkamäessä, jossa kolme laskua maksoi kaksi euroa. Näin tupakoivan naisen kylpytakissa keskellä kiireisintä keskustaa, päästämässä pienen koiransa pissaamaan ja kutsumassa sen takaisin sisään. Siellä oli tietenkin kaikkea sellaista mitä matkailijat kaipaavat; pienet ostoskadut ja ne tavallisimmat liikkeet, paljon kaunista rantaa, ravintoloita ja kahviloita. Mutta ennen kaikkea tunnelma. Cádiz toimii taatusti täydellisesti (pitkän tai ihan normaalin) viikonlopun matkakohteena. Se on käveltävissä, vaikka tarjolla on myös niitä kaksikerroksisia kiertoajelubusseja. Sieltä on hyvät kulkuyhteydet, hyvin valikoimaa hotelleista (jotka kyllä tuppaavat nykyään olemaan aina täynnä) ja sinne pääsee vain muutamaa tietä pitkin. Appelsiinipuiden täyteinen paikka, jonne palaan varmasti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

KUVAHAASTE: VUOSI 2018 KUVINA

Muuttolintu-blogista lähti liikkeelle haaste, johon aika moni (matka)bloggaaja on jo tarttunut. Liityn joukkoon. Edellisen kerran taisin käydä kuvin läpi kulunutta vuotta vuonna 2016, eli ehkä on aikakin vähän kaivella kuvakätköjä ja omaa napaa.

1.VUODEN SUOSIKKIKUVA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oikeasti tämä oli mahdoton valinta. Blogi (tietokoneestani puhumattakaan) on täynnä fantastisia otoksia. Mutta tämä helmikuiselta Englannin-matkalta otettu kuva kertoo hetkestä, jolloin sydän täyttyi äärimmilleen pelkästään raikkaassa ja aika viileässä auringinnousussa seistessä. Kuten olette ehkä huomanneet etenkin Instagramin puolella, olen auringonnousujen ja -laskujen suuri ystävä. Olimme matkustaneet koko edellisen päivän esikoisen kanssa, saapuneet majapaikkaamme Lontoon liepeille yöllä ja aamulla keskellä maaseutua pellot olivat sumun takana piilossa, metsäkauriita hyppi puskissa ja sekosin aamukasteen keskellä pahemmin kuin isäntäperheen koira.

2. ARJEN LUKSUSTA

Koen, että arkeni on monella tapaa luksusta aina: saan viettää paljon aikaa perheeni kanssa ja meillä on täällä Espanjassa hyvin harvoin kiire. Ja meillä on vapaus: vapaus valita missä asumme, minne menemme. Ja sitten on sellaista pientä arjen luksusta, joka tekee huonoistakin päivistä vähän parempia. Mulle ne ovat kahvilat ja ravintolat, joiden hintataso on sellainen, että voi mennä kakulle ja viinille vaikka joka päivä (vaikka se ei ehkä ravitsemuksellisesti ole suositeltavaa). Tässä kuvassa nautin päiväskumppaa Granadassa, eikä kukaan paheksu vaan kaikki ovat samaa mieltä: pieni luksus kuuluu arkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

3. KESÄKUVA

Viimeiset kolme kesää meidän kesän yksi kohokohdista on ollut feria. Tarkoitus olisi olla täällä myös 2019 feriassa mukana, sillä se nyt on vain melusta, roskasta ja yleisestä kaaoksesta huolimatta kokemus. Tässä kuvassa kuopus on päässyt jättitrampoliinille valjaiden kanssa ja keikkuu nyt useamman metrin korkeudella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

4. IHANA MAJAPAIKKA

kuvahaate-kivoin-majapaikka.jpg

Vuoden aikana tuli koluttua läpi useampi AirBnB, pari hotellia ja kavereiden nurkkia, josta löytyy tämän vuoden ihanin majapaikka. Palkinto menee siis Länsi-Suomeen, Emeritanakin tunnetulle akateemikolle, joka avoimin sydämin ja ovin majoitti meidän retkueen taannoisella Suomen visiitillä. Tunnelma, kaunis puutalokoti, mainiot asukkaat ja ihana vieraanvaraisuus tekivät tästä ehdottoman suosikin. Kiitos Turku!

5. HAUSKA MUISTO

Monet hauskoista muistoista ovat sellaisia, jotka eivät ehkä ihan tällaiseen koko perheen blogiin sovellu. Toisaalta ne usein edustavat pieruhuumoria parhaimmillaan. Yksi ihana muisto on kesältä, joka oli sinällään hieman haastava lasten pitkän loman, kuumien päivien ja tekemisenpuutteen vuoksi. Eräänä päivänä kävimme kuitenkin Gibraltarilla pyörimässä, ensin pizzalla ja sitten tuossa suihkulähteessä, jossa lapset kastelivat itsensä läpimäriksi ja saivat lopulta kävellä kotiin parin kilometrin matkan kalsareillaan. Tämä oli varmasti myös vastaantulijoiden mielestä hauska muisto.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

6. HERKULLINEN HETKI

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kärsin jälleen runsaudenpulasta, sillä tämä vuosi on ollut täynnä herkullisia hetkiä (kysykää vaikka reisiltäni). Silti ylitse kaikkien ihanien ruoka-annosten yltää tämä ateria Barcelonassa, jota muistelen ehkä vielä kuolinvuoteellanikin. Täydellisesti grillattu tonnikala ja ratatouille, joka nosti tämän usein vähän aliarvostetun lisukkeen maailmanluokkaan. Aloin juuri kuolata näppikselleni.

7. SE EI-NIIN-HOHDOKAS MUISTO

Voin kertoa, että kun ns. shit hits the fan (lapsiperheessä joskus ihan kirjaimellisesti), en yleensä kaivaa kameraa esiin. Eilen tosin esimerkiksi ikuistui, kun kipeä lapsi oksensi päälleni… kesken Skype-palaverin. Vuoden kurjimmat hetket on ihan syystä jääneet tallentamatta ja mun puolesta ne saavatkin unohtua. Mutta ei tämäkään nyt koviin glamöröösiä ole:

kuvahaaste-ei-niin-hohdokas-hetki.jpg

8. RAKKAASSA SEURASSA

Olen saanut nauttia paljon hyvästä seurasta, mutta ei ole rakkaampaa kuin nämä kolme.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

9. SUOSIKKIKUVA ITSESTÄ

Ai että, miljoonista upeista otoksista oli pakko valita tämä. Olemme saapuneet edellisenä yönä Suomeen, lapset leikkivät ystäviensä kanssa omakotitalon pihalla ja minä juon rauhassa kahvia ihanassa Keltaisessa talossa.

kuvahaaste-lempikuva-itsestä.jpg

10. UNOHTUMATON MAISEMA

Instagramfeediäni, omaa elämääni ja sydäntäni on tänä vuonna dominoinut tämä yksi maisema. Tulen toivottavasti näkemään sen tulevinakin vuosina vielä monta kertaa, edes unissani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA