FERIA, OI FERIA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olin ajatellut, että säästän teidät koko ferialta. Neljättä kertaa siellä oltiin kuitenkin, yhdessä Andalusian isoimmista ferioista (no en mene vannomaan, ihan lonkalta vedän, mutta iso tapahtuma se on ja ainakin lähikaupunkien ferioihin verrattuna valtava). Ja onhan tästä kirjoitettu tähän blogiin tosi monta kertaa (nyt esimerkiksi täällä, täällä ja täällä). Mutta kirjoitan nyt taas. Koska mulle ferian taika ei oikein katoa, varsinkin tänä vuonna kun osasin säännöstellä juhlahumua eikä ne ferian huonot puolet – meteli, sotkuisuus, yleinen kaaos – häirinneet muutenkaan niin pahasti, sillä pääsin pahinta bailausta pakoon rajan toiselle puolelle. Aiempina vuosina olemme asuneet alle kilometrin päässä feria-alueesta ja juuri sillä viikolla ei kannattanut haikailla hyvien yöunien perään.

Ferian avajaiskulkuetta olin katsomassa esikoisen kanssa. Karkkisateesta huolimatta hän ei jaksanut kovin pitkään, itse jaksoin ihmetellä paitsi ihania pukuja, ilmaisten karkkien viehätysvoimaa ja kulkueen kokoa myös sitä, kuinka ne espanjalaiset lapset jaksaa. Puolilta öin siellä tanssitiin yhä Despacitoa torvisoittokunnan versiona ja kerjättiin ohilipuvista kärryistä herkkuja. Parin kilometrin matkalle myytiin istumapaikkoja etukäteen, yksi tuoli kadun varressa maksoi 4,5 euroa eturivissä ja pari euroa vähemmän taaemmilla riveillä. Monet perheet ottivat monta tuolia ja saapuivat päivystämään jo aikaisin päivällä kylmälaukkujen ja grillattujen sikojen kanssa ennen iltakymmenen aikoihin alkavaa avajaiskulkuetta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ferian ensimmäinen sunnuntai, Domingo Rociero, on ehdottomasti lempipäiväni, tai ainakin sen alku ennen kuin kaikki ovat liian juhlakunnossa. Aamulla on jumalanpalvelus, jonka jälkeen kaupungilla kuullaan La Línean kuoron esittämiä sevillanaseja ja rumbitoja ja tanssitaan flamencoa ja pyöritään parhaimmissaan, paikalliset mustalaiset ratsastavat paikalle perinneasuissaan… ja koko kaupunki täyttyy myös vappumaisesta juhlahulinasta, jossa suunnilleen kaikki yli 14-vuotiaat ovat lopulta aivan kännissä juotuaan litratolkulla tinto de veranoa. Yleensä siinä vaiheessa olen jo paennut paikalta, muistellen vain lämpimästi niitä kulttuurin kauniita puolia.

Toinen lempipäiväni on viikon keskelle osuva Día de mujer, naisen päivä, jolloin ilmeisesti monet feria-alueen teltoissa (joissa soitetaan kuurouttavalla äänenvoimakkuudella joko sevillanaseja tai sitten reggaetonia ja tarjoillaan alkoholia ja pientä purtavaa) tarjoavat alennuksia naisille, jotka saapuvat paikalle parhaimpiinsa pukeutuneita. Tänä vuonna feria, jossa jokainen myyntikoju, huvipuistolaite ja ruoka- ja juomateltta caseta soittaa kilpaa eri musiikkia, yllätti positiivisesti tarjoamalla kahtena iltana myös ääniherkillä aikuisille ja lapsille muutaman tunnin tilaisuuden nauttia feriasta ilman musiikkia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lapset tulivat mukaan vain yhtenä iltana, mutta se riitti hyvin. Huvipuistoajelut eivät ole mitään halvimpia, yleensä kolme, neljä euroa ajelu tai kympillä kolme. Muissa kaupungeissa ferian laitteet ovat kuulemma edullisempia, koska kaupungit antavat maan ilmaiseksi tai hyvin alhaisella hinnalla vuokralle myyjille ja muille kiertäjille, Líneassa taas kuulemma pyydetään kiskurihintaa. Asiasta väitellään joka vuosi muutaman viikon ajan paikallisissa Facebook-ryhmissä, muistuttaen kaupungin n. 40 prosentin työttömyysluvuista. Itse en osaa muodostaa aiheesta kovin jyrkkää mielipidettä, sillä tapahtuma tuottaa myös tolkuttoman määrän roskaa ja häiriöitä kaupunkiin, ja myös se on kuitattava jollain.

Jälleen kerran feria oli elämys. Olen nähnyt sen jo niin monta kertaa, että tunnistan jo ihmiset asuineen aiemmilta vuosilta ja oikeastaan tiedän tarkalleen kaiken, mitä siellä tapahtuu. Ei ole yllätysmomentteja, mutta en voi lopettaa ihailua. Sitä, miten kaaoksessa kaikki on kaunista ja miten paikalliset ovat ylpeitä, iloisia ja yhteishenki on korkeimmillaan. Kaikki sukupolvet nauttivat feriasta, ihmiset kokoontuvat öisin kiertääkseen hengenvaarallisia laitteita, viikon ajan koko kaupunki elää yöaikaan ja lepää päivisin rannalla. Ja sitten sirkus katoaa, ja kaikki palaa 51 viikon ajaksi ihan normaaliksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

KESÄN ASUMISKUVIOT

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sain kesäloman alkupuolella jonkin verran viestejä, joissa kysyttiin että siis missä te nyt Espanjassa olettekaan. No ei La Líneassa, se tosiaan oli selvää. Koska meidän palattua Suomeen myös lasten isä muutti toiseen maahan (eli noin kahden kilometrin päähän vanhasta kodista, Gibraltarille), meillä ei enää ollut sitä entistä Espanjan-kotia käytössä. Kun varasin kuumehoureissani lentoliput Espanjaan, en juuri miettinyt missä asuisimme kuusi viikkoa mutta se nyt vaan tuntui hyvältä idealta. Näin jälkikäteen suosittelen suunnittelemaan hieman enemmän tällaisia pidempiä irtiottoja, vaikka sitten toisaalta, näin jälkikäteen tämäkin, voin sanoa kesän olleen kaikin tavoin yksi ihanimmista kesistä koskaan. Vaikka vietin sen pitkälti saman katon alla ex-miehenkin kanssa.

Kesäksi vuokrasimme ystävämme vanhempien talon San Pedrosta, joka sijaitsee Marbellan lähellä, puolivälissä matkalla La Líneasta Málagaan. Paikka oli pojille valmiiksi tuttu, sillä olemme vierailleet siellä silloin tällöin, ja saimme vuokran varsin kohtuulliseen hintaan. Todettakoon nyt kuitenkin, että kun 1,5 kuukautta maksaa vuokraa kolmesta eri kodista, joutuu silti vähän vararikkoon, mutta olihan se myös sen arvoista. Loma, jonka vietimme puoliksi perheenä ja puoliksi niin, että minä huitelin joko exän kodissa Gibraltarilla tai siellä Madridissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Talossa oli iso keittiö, ruokailutila, kaksi kylpyhuone-wc:tä, kolme makuuhuonetta, olohuone ja musiikkihuone, jonka yhteydessä tila katsoa televisiota. Eihän me kauheasti sisällä edes vietetty aikaa, paitsi pojat toki pelasivat kaikki kiintiöt täyteen kesällä, sattuneesta syystä emme suuresti retkeilleet, edes La Líneaan. Tilaa oli tarpeeksi, jotta kaikki saivat omaa rauhaa (toisin sanoen, me eronneet pystyimme halutessamme hengailemaan eri puolella tonttia ja sain nukkua päiväunia hiljaisuudessa), ja parasta oli tietenkin suoraan ulko-ovelta avautunut uima-allas. Vaikka vietinkin laiskan kesän, oli pyykinpesu suorastaan taivaallinen askare, kun kaikki kuivui alle puolessa tunnissa auringon paisteessa. Toisaalta meillä oli myös katettu terassi, jolla oli leppoisaa tehdä töitä ja samalla toisella silmällä vahtia altaassa sekoilevia lapsia – heillä kaikilla ylsi jalat pohjaan altaassa, ja pieninkin oppi uimaan kesän aikana.

Gibraltarilla taas vastassa oli päinvastainen todellisuus, sillä kuten olen aiemmin kertonut, alueen hintataso on suorastaan absurdi. Ex-puoliso maksaa keskiverto laivahytin kokoisesta asunnosta kuluineen yli 900 euroa kuussa, joskin sijainti oli täydellisen keskeinen ja siitäkin huolimatta hyvin rauhallinen, Gibraltar kun hiljenee yleensä kauppojen sulkeuduttua ja risteilylaivojen ja päiväturistien jatkettua matkaa, ja öisin sain kuunnella vain lokkeja, kirkonkelloja ja rahtilaivojen sumutorvia. Arvostin kovasti vähäistä pinta-alaa kun oli aika siivota, ja toisaalta asunnossa oli kaikki tarpeellinen. Etenkin tuolla ilmanalassa kodin merkitys on vähäisempi kuin Suomessa, kun ulkoilmaelämästä voi nauttia ympäri vuoden eikä kodit ole samalla tavalla elämän keskuksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka makselen tätä kesälomaa takaisin varmaan vielä ensi juhannuksenakin, se oli hyvä kesä. Viimeinen tällainen – ehkä ensi vuonna emme ole suuruudenhulluja vaan jätän suosiolla lapset exän huomaan hänen lomakseen ja lähden omille matkoilleni. Olen iloinen kuitenkin, että vietimme kesän aika sopuisasti perheenä, lapset eivät huomanneet suurta eroa entiseen, paitsi emme ole koskaan tainneet lomailla yhtäjaksoisesti näin pitkään porukalla (toki tein koko kesän töitä, mutta ehdin myös riehua uima-altaassa, etsiä kiviä rannalla ja viedä pojat pari kertaa San Pedron keskustaan vohvelille). San Pedro itsessään on todella kiva kaupunki, ei kovin iso, mutta siellä on paljon kelvollisia ravintoloita ja sieltä lähtee esimerkiksi se surullisenkuuluisa vuoristotie Rondaan.

Kuuden viikon loma oli luksusta. En ole koskaan asunut niin leveästi kuin tänä kesänä, jolloin sain kulkea puutarhassa (lähinnä tarkastamassa ovatko pihan vallanneet kulkukissat kuolleita vai koomassa kuumuudesta) flipflopeissa, iltaisin katsoa auringonlaskuja ja lukea kirjoja, leikkiä että me eläisimme normaalisti näin. Eikä tuntunut kauhean pahalta palata pikkaisen pienempään kolmioon Itä-Helsinkiinkään; täällä odottivat poikien ystävät, Espanjan ilmaa lämpimämpi helle, lempeä merivesi (kahlasin pidemmälle Itämeressä kuin Välimeressä!) ja valokuvat, joita editoidessa voi aina muistella kesää 2019, josta ehtii saada vielä lisää muistoja Suomessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MAAILMAN IHANIN MUSEO

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Museoista kirjoittaminen on aina vähän tylsää; uskon, että niiden, joita museot kiinnostavat kannattaa ennemmin mennä itse kokemaan ja katsomaan, ja sitten ne joita ei kiinnosta.. en usko että aiheesta on yhtään mielenkiintoisempaa lukea. Madridin toisessa suuressa museoinstituutiossa, Pradossa, on kerrassaan ihana kuvauskielto joka koskaa oikeastaan jo koko kännykän esiin kaivamista, ja siellä niitä klassikoita on pakko tuijottaa ilman selfieitä tai jatkuvaa raportointa. Mutta modernimpaan, niin 1900-luvun espanjalaisiin kuin vaihtuviin kansainvälisiin taiteilijoihin keskittyvässä Museo Reina Sofiassa sai kuvata (kaikkea paitsi Picasson Guernicaa!) ja minähän kuvasin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen aina ollut museoissa viihtyvää sorttia ja tuo Espanjan pääkaupungin Reina Sofia on ehkä lempimuseoni, ainakin Euroopassa. Suomessa on monta hyvää – Ateneum, Kiasma, monta kunnianhimoista pientäkin – ja rakastan British Museumia sekä pidän kovasti myös Málagan Picasso-museosta, New Yorkin luonnonhistoriallisessa voisin asua. Reina Sofia teki lähtemättömän vaikutuksen kun olin 17-vuotiaana reilaamassa eikä amerikkalainen kaverini ollut kiinnostunut ja sain luuhata museossa koko päivän yksin. Olin niin onnellinen. Myös ehkä vähän siksi, että kuten kesällä 2003 niin myös tällä reissulla Reina Sofia oli ainoa paikka koko kuumassa kaupungissa jossa sai vähän palella. Ja nyt kolmannella kerralla olen yhä yhtä rakastunut tähän paikkaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reina Sofian pysyvään näyttelyyn kuuluu monia taidehistorian suurhenkilöiden teoksia, Picassoa, Dalía ja Miróa, nyt muutama mainitakseni. Vaikka nämäkin klassikot on ollut hieno nähdä, ja kuuluu mielestäni vähän taiteenystävien pakollisiinkin kokemuksiin, niin  oma ilonaiheeni on joka kerta ollut Reina Sofian vaihtuvat näyttelyt, jotka aina ovat tavalla tai toisella olleet kantaaottavia, poliittisia, rohkeita ja vaikuttavia. Eikä tarvinnut taaskaan pettyä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toisinaan taide on täydellistä ihan vaan visuaalisena viihdykkeenä, väreinä, muotoina ja kuvioina, mutta ilahdun joka kerta kun se myös kertoo toisen tarinan, kapinoi ja kritisoi yhteiskuntaa. Tällä kertaa kritiikkiä löytyi runsaasti, niin amerikkalaisen David Wojnarowiczin History Keeps Me Awake at Night-näyttelystä, espanjalaisen Rogelio López Cuencan sanataiteella sekoittavaan Keep Reading, Giving Rise-näyttelyyn ja sitten omaan suosikkiini, sveitsilän Miriam Chanin everything is equally important-retrospektiiviin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

1970-luvulta asti luonut Cahn on harrastanut niin rohkeita, kirkkaita värejä kuin valtavia hiilitöitäkin ja kaikissa on vimmaa, väkivaltaa, ruumiillisuutta – mutta ne eivät ole ahdistavia. Toivon ehdottomasti näkeväni edes osan näistä teoksista joskus Suomessa. Feminististä, ehdotonta taidetta, aivan mahtavaa! Mikäli olet ennen lokakuun puoltaväliä Madridissa, kannattaa ehdottomasti tutustua tähän näyttelyyn.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaiken kruunasi vielä espanjalaisen yhteiskunnan murrosta kuvaavaa The Poetics of Democracy-näyttely pohjakerroksessa. Meillä kului museossa aikaa nelisen tuntia, ja se ei oikeastaan riitä ollenkaan. Oli kuitenkin niin kova taideähky, että enempään ei pystynyt – kannattaa ehdottomasti varata kaksi päivää Reina Sofian läpikäymiseen, piipahtaa välillä viinillä alakerran vähän liian trendikkäässä Arzábal-ravintolassa (suosittelen cava sangriaa!) ja varata vähän rahaa myös kahteen museokauppaan, joista etenkin syrjäisempi, uuden puolen sisäänkäynnillä sijaitseva on täynnä ihanaa taidekirjallisuutta.

Museo on alunperin 1700-luvulla rakennettu sairaalaksi, nyt se tarjoaa hoitoa sielulle. Sisäänpääsymaksu on 10 euroa, ja sunnuntaisin kello 13.30-19 sekä ma-la 19-21 (tiistaisin kiinni!). Rahalleen saa vastinetta, jos siis sattuu museoista tykkäämään. Ei sinne muuten tietenkään kannata mennä tuhlaamaan aikaansa. Reina Sofia on varmasti yksi suurimmista syistä, miksi tiedän palaavani Madridiin taas joskus uudestaan…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

AIKUISTEN ASKARTELUKERHO

Mä olen aina ajatellut, etten pidä askartelemisesta. Nyt olen huomannut, se taitaakin johtua siitä että mun roolini on viimevuosina ollut vain siivota askartelujen jäljet – varsinkin Espanjassa se tarkoitti sitä, että sitä purpurinaa eli glitterpölyä oli joka jumalan kolossa kotona, ja lapset olivat ampuneet toisiaan kuumaliimapyssyillä. Ei ihme jos ei oma luovuus päässyt kukoistamaan kun piti vahtia ettei kenelläkään ole seuraavaksi akryylimaalia silmässä!

Jotenkin päätin kuitenkin ilmottautua helsinkiläisen Collage Clubin nimensä mukaiselle kollaasiklubille, joita on järjestetty vuoden verran niin yksityistilaisuuksina esimerkiksi yrityksille kuin säännöllisen satunnaisina työpajoina, joissa 25 eurolla voit ostaa itsellesi kolme tuntia joiden aikana ei tee mieli räplätä puhelinta (paitsi okei, kaikki näillä klubeilla on alusta loppuun niin Instagram-ystävällistä, että ihan ei ehkä malta olla ikuistamatta prosessia).

Eri teemoilla järjestettävät työpajat ovat pieniä ja intiimejä tilaisuuksia perustajasiskosten työpisteellä Punavuoren sydämessä. Työskentelytila on kenen tahansa amatööriaskartelijan märkä uni, täynnä erilaisia välineitä, materiaaleja ja pinotolkulla lehtiä, joista leikellä materiaaleja omaan aiheeseen. Itse osallistuin Meri-teemalla järjestettyyn työpajaan, ja tänäkesänä on vielä jäljellä ihana Rakkauden kesä-kollaasiklubi; kuulostaa ihanan inspiroivalta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kolmetuntinen tilaisuus alkoi herkuttelulla; paikan päällä on kuulemma aina jotain itse leivottua (Collage clubia pyörittävät siskokset olivat kaikin puolin mahtavia tyyppejä, ja tekevät myös aivan törkeän hyvää sitruunakakkua!), sen lisäksi hipsterlimsoja ja hedelmiä, kahvia ja teetä. Meinasin korkata oman viinipullonikin ja vaikken entuudestaan tuntenut muita wannabe-taiteilijoita, ilmapiiri oli rento ja hilpeä. Siitä iso kiitos kuuluu emännille.

Työpajan aikana teimme kaksi erilaista kollaasia, jotkut enemmänkin mutta itselläni kesti aikani päästä vauhtiin, vaikka ideoita riitti runsaasti. Collage club tarjoaa materiaalit ja voi että sitä runsaudenpulaa. Amatööriaskartelijan märkä uni, oli washiteippejä ja maaleja ja meille esiteltiin niin montaa uutta ja erilaista tekniikkaa, ettei kaikkia millään ehtinyt kokeilla yhdellä kertaa. Sen lisäksi bongasin tilasta myös maailman kauneimman kreppipaperista tehdyn kukkakimpun ja luvassa saattaa kuulemma olla syksyllä jotain kolmiulotteista – voitte olla varmoja että olen ensimmäisenä ilmottautumassa, siitäkin huolimatta että olen aina tähän asti vähän inhonnut sitä ”askartelua paskartelua”.

Kannattaa siis ehdottomasti käydä kokeilemassa. Oli ihanaa keskittyä luovaan työhön kolmen tunnin ajan ilman keskeytyksiä, toteuttaa tyhmätkin ideat ja olla noudattamatta tehtävänantoa, kun kerran aikuisena saa tehdä kollaasinsa komeista rantapojista runollisten korallien sijaan. Kannattaa tutustua myös Collage Clubin Instagram-tiliin. Jatkossa lupaan sitten kaikille kavereille kollaasikortteja, ja lahjaksi kollaasiklubin lahjakortteja!