SE AIKA VUODESTA

IMG_9820

Niin, mulla oli tää blogikin!

No, täällä La Líneassa ei ole hirveästi tekemistä joten kun jotain sitten tapahtuu, niin siitä kannattaa ottaa ilo irti. Olemme oikeastaan koko heinäkuun seuranneet, kuinka jokavuotista yli viikon mittaista feriaa on rakennettu rajan tuntumaan ja nyt vihdoin perjantaina bileet alkoivat! Ja kun tarkoitan bileet, ne ovat todellakin bileet. Perjantaina kaupungin läpi kulkivat ihaniin flamencomekkoihin pukeutuneet pienet, nuoret ja vähän vanhemmatkin tytöt ja kaupungin keskellä kruunattiin Reina Juvenil sekä Reina Infantil, karnevaalien nuoret kuningattaret. Mulla ei tietenkään ollut kameraa mukana (teidän onneksenne!), kun osuttiin juuri sopivasti kotimme takaa kaupungintalolta lähteneen juhlajoukon keskelle, mutta tässä kulttuurissa on jotain todella hienoa. Se, miten ylpeästi omaan historiaan suhtaudutaan ja kuinka kaikki ottavat tämän vakavissaan – pukuihin, meikkiin, koruihin ja kampauksiin panostetaan ja toisia kehutaan ja kannustetaan. Pampula ilmoitti haluavansa mukaan ensi vuoden kulkueeseen kavaljeeriksi. Pitää alkaa vissiin treenata flamencomuuveja.

Eilen lauantaina jumitettiin ensin koko päivä sisällä, sillä – tiedän, ei saisi valittaa – ulkona oli noin 36 astetta lämpöä ja kostetusprosentti hipoi sataa. Pihalla oli siis melkoinen hamam, ja parin kilometrin kävelymatka kauppaan sai sellaisen tuskan hien päälle että jätettiin suosiolla kaikki ulkoilu iltaan, kun luvassa oli ferian virallisesti avaava kulkue. Kaupungin yllä on koko viikon lojunut epämääräinen usva, jonka takia emme välillä näe pihalla muutamaa metriä pidemmälle ja rakas vuorikin pysyy verhon takana. Myös eilen kuuman kosteassa La Líneassa ei kovin kauas nähnyt ja tunnelma hitaasti heräilevällä feria-alueella oli jopa vähän aavemainen.

Jälleen kerran saimme kotiinkin asti kuulla, kuinka orkesteri toisensa jälkeen esiintyi kaupungintalon pihalla. Täällä todella pidetään marssimusiikista, ja toisaalta nuo rumpusoittokunnat versioivat välillä Despacitoakin – musiikkia täällä ainakin riittää. Näin ferian aikaan ihan yötä myöten. Pienet pojat tahtoivat ilmapallot, ja kun olin Suomessa jättänyt tylysti vappupallot väliin, ei viiden euron investointi heliumpalloon kirpaissut. Paitsi tietenkin A:n Pipsa Possu-pallo karkasi Afrikkaan, ja tänään piti ostaa uusi. Cabalgatan (joka on ihan samanlainen kuin loppiaiskulkue tai karnevaalikulkue) piti alkaa yhdeksältä, mutta koska ollaan Espanjassa, saimme odotella sitä melkein ilta yhteentoista asti. Mun on välillä vaikea kestää sitä, että lasten ennen melkein minuutin tarkka nukkumaanmenoaika on täällä auttamatta liian aikainen ja säännöllisen ruokarytmin ovat helteellä  korvanneet jäätelöt, sipsit ja hampurilaiset, joita olen näissä olosuhteissa alkanut kompromissina kutsua jopa kunnon ruoaksi.

IMG_3964

IMG_3949

IMG_3972

IMG_3983

IMG_3991

IMG_4004

Kulkueessa parasta oli taas kärryt, joista heiteltiin karkkia. Me jaksettiin katsoa noin neljä kärryä kaikista 23:sta, joista suurin osa oli paikallisten yritysten järjestämiä. En olisi ehkä vuosi sitten kuvitellut, että mulla olisi noin hauskaa kun yritän keskellä yötä estää lapsia juoksemasta auton alle keräämään maahan liiskautuneita karkkeja. Jotka annoin niiden vielä syödä! Lapsistakin oli kivaa, mitä nyt tuntuu että niiden valikoiva kuulo saattaa johtua jo jostain espanjalaisen elämänmenon aiheuttamasta kuuroutumisesta…

Tänään sunnuntaina oli Domingo Rociero, joka on mun suosikkipäiväni koko feriassa. Tällä kertaa se meni hieman ohi, sillä aamulla oli kaiken maailman kakkavahinkoja joiden takia en ehtinyt nähdä jumalanpalvelusta edeltävää pukuloistoa ja flamencoesitystä, ja iltapäivällä saatiin mummi Espanjaan eikä siinä sitten lähdetty kaupungille ihmettelemään hevosillaan paikalle saapuneita mustalaisia. Käytiin kuitenkin auringon laskettua feria-alueella Tukkijoen tapaisella vesiajelulla Ompun kanssa ja ihmeteltiin feriaa. Sitä sitten seuraava viikko, niin täällä paikan päällä, blogissa kuin varmasti Instagramissakin.

PARAS APINAPÄIVÄ IKINÄ

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viikonloppu oli aika lähellä täydellistä. Kävimme lauantaina mun äitini kanssa Marokossa (true blogistyle: Siitä lisää myöhemmin) ja sunnuntaina kiipesin ensimmäisen kerran vuorelle tämän matkan aikana. Gibraltarin vuoresta on tullut mulle oikea happyplace, ylös käveleminen kestää vajaa kaksi tuntia ja sen aikana yleensä kaikki omat huolet ja murheet asettuvat mittasuhteisiinsa, ja paluumatkalla voin vain huokailla kaikelle eteen aukeavalle: Espanjan vuoristoiselle rannikolle, alhaalla kuhisevalle Gibraltarille ja meren toisella puolella nousevalle Afrikalle. Kokonaan toinen manner, aivan käden ulottuvilla!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kaikista onnellisin kädellinen oli hän

Vuorella ehkä parasta maisemien lisäksi on apinat, nuo Euroopan ainoat vapaana elävät kädelliset. Näiden noin 200 magotin sukulaisia löytyy vastarannalta Marokosta ja Algeriasta ja ne ovat uhanalaisia. Mun mielestä nämä ovat ihan mahtavia tyyppejä. Vaikka ne ovat pääasiassa kasvissyöjiä eivätkä kovin nirsoja, ne ovat oppineet tyhjentämään turistien reput ja viemään muovipussit varomattomien käsistä. Hermostuessaan valokuvaukseen ne alkavat irstailla. Ne voivat kyllä myös hyökkäillä ja jopa purra, ja eilen opin muutaman vähän äkäisemmän yksilön kanssa että koirilla toimivat rauhoittavat eleet eivät uppoa apinoihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska kuljen aina kameran kanssa, on apinoita tullut kuvattua joka kerta kun olen vuoren valloittanut. Ne elävät kolmessa yhdyskunnassa ympäri vuorta ja erityisesti aivan vuoren näköalapaikan luona elävä porukka oli eilen hyvällä tuulella. Olin paikalla iltapäivällä vähän ennen auringonlaskua, eikä paikalla ollut paljoa muita turisteja. Sain kuvata todella lähellä, yksi vauva-apina tuli syliin asti tutkimaan kameraa, pari kävi katsomassa laukun hihnalla roikkuvaa takkia. Olin liikkeellä 25 mm-linssin kanssa, joten monet kuvat on otettu kosketusetäisyydellä apinoista. En oikein tiedä miten sitä selittäisi, mutta se on aina yhtä hienoa istua niiden vieressä ja saada tarkkailla rauhassa niiden touhuja.

magottimakaa.jpg

Täällä eläinten huono kohtelu on saanut sellaisen perinteisen antropomorfismin vähenemään, niin näiden otuksien kanssa en voi vastustaa etsimistä yhtäläisyyksiä ihmisiin. Eiväthän magotit meidän lähimpiä sukulaisia ole, mutta niillä on omat inhimilliset piirteensä. Erityisesti kolmen melko nuoren magottipojan nahistelua katsoessa tuli melko vahva dé jà vu

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niin kuin aiemmin sanoin, en aina ymmärrä miksi ihmiset tulevat Gibraltarille. Mutta ymmärrän, miksi ihmiset menevät Gibraltarin vuorelle.

pariskunta.jpg
Parisuhde-goals: Annat kumppanille läheisyyttä ja samalla saat iltapalan
P1151555.jpg
Pitkän työpäivän jälkeen ihana nostaa jalat ylös!

Hammaslangan käyttö on rasittavaa, lajista riippumatta:

Ja kauhee riita siitä, kuka saa ajaa…

Joten kiitos, universumi, tästä kaikkien aikojen apinapäivästä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

NO ONKOS TULLUT KESÄ…

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

P1040975.jpg

Tasan vuosi sitten oltiin retkellä Rondassa, ja vuorilla tie oli jäässä ja satoi jotain lumen tapaista ja olin aika varma, että emme selviä kapeilla vuoristoteiltä hengissä siinä myrskyssä. No, tänä vuonna tammikuun 4. oli vähemmän jännittävä ja paljon aurinkoisempi. Vaikka sääennusteet ovat luvanneet melkein joka päivälle sadetta, emme ole vielä kertaakaan kastuneet tällä reissulla. Ja tänään sitten saimme aurinkoa enemmän kuin uskalsimme toivoa tammikuussa, ja menimme sille samalle rannalle, jossa vietimme oikeastaan koko viime kesän.

Nyt sieltä tietty puuttuivat rantaravintolat, Enrique Iglesiasin tuotantoon perustuva soittolista, espanjalaiset aurinkovarjoineen, jäätelöauto ja vähän lämpimämmät vedet. Sen lisäksi ranta oli täynnä niiden tulvien ja sateiden takia ajopuuta, muovipusseja ja muuta roskaa, paitsi ihan rantaviivalla oli yhtä idyllistä kuin kesälläkin. Lapsia ei pieni tuuli tai viileä vesi häirinneet, ensin heitettiin pois kengät ja käärittiin lahkeet ja pian he olivat enemmän tai vähemmän vahingossa kaatuilleet itsensä läpikastuneiksi ja keskimmäinen juoksi pitkin rantaa Baywatchin punaisissa kalsareissaan. Ne muutamat paikalliset, jotka olivat tulleet rannalle, pyörittelivät meille silmiään. Hulluja nuo suomalaiset!

Jos huomenna tämä valo ja lämpö hellii meitä vielä, menemme uudestaan tankkaamaan d-vitamiinia tuolle isolle hiekkalaatikolle. Vielä jos meidän suosikkijäätelöbaarimme olisi auki, tämä olisi täydellistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA