MAHA TÄYTEEN MADRIDISSA

Kun se puolimaraton jäi väliin, pystyin keskittymään kaksi vuorokautta Madridissa lempiharrastukseeni: syömiseen ja juomiseen! Luvassa on aika monta postausta tuosta ihanasta kaupungista, ja aloitetaan tietenkin tärkeimmällä eli ruoalla. Koska eihän matkustamisesta tule mitään tyhjällä vatsalla. Lähdinkin liikkeelle taktisesti paastoamalla koko päivän ennen lähtöä, jotta varmasti saisin nauttia koko vatsalaukun vetokyvyn verran paikallisesta ruokatarjonnasta.

Ensimmäisenä iltana kun raahauduin nälkäisenä juna-asemalta AirBnB-asumukseemme ohitimme tämän pienen italialaisen – ja menimme sisään sen suloisen tunnelman houkuttelemina. Ja tietysti koska oli nälkä. Loistava valinta! Reina Sofia-museon läheisyydessä sijaitseva Oliveto oli täydellinen paikka nauttia rauhallinen illallinen! Pieni ja rauhallinen, mahtavia viinejä, ystävällinen, mutkaton ja asiantunteva palvelu. Kasvissyöjälle oli useampi vaihtoehto: itse söin sekä pinaatti-ricottaravioleja että perinteisen parmiggiano-munakoisovuoan, seuralainen todella herkullista kurpitsaraviolia salvialla. Jälkiruoaksi syötiin erinomaiset (muttei mitenkään spektaakkelimaiset) mojito pannacotta sekä sitruunamarenkileivos. Lähtiessä nauratti – ei pelkästään loistava ruoka vaan erittäin kohtuullinen loppulasku. Lämmin suositus!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lauantaina päädyttiin lounaalle Gymage-nimiseen ”terveyskompleksiin”, jota AirBnB-isäntämme suositteli. Hän piti ehdottoman tärkeänä kokea ainakin yhden Madridin monista kattobaareista ja nimesi Gymagen yhdeksi kokemisen arvoiseksi. Ihan ostoskatujen kulmilla sijaitseva Gymage on tosiaan paitsi kattoterassi ja lounge, uima-allas ja ravintola niin myös crossfitsali, solarium… Ja noh, asiakaskunta oli hyvin tiedostavaa, mitä tulee ainakin omaan ulkonäköön. Ruoka – hummus, tonnikala tataki, raviolit (taas) – olivat ihan maittavia, mutta huomattavan ylihintaisia, etenkin kun otti huomioon keskinkertaisen palvelun ja sen, ettei ruokailualueella päässyt nauttimaan näkymistä lainkaan. Joten jos nyt haluaa kokea Madridin kattoterassitarjonnan, varmasti löytyy vähän inspiroivempiakin paikkoja!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Illalla suuntasimme jälleen muiden vahvasta suosituksesta San Miguelin kauppahalliin, joka on siis enemmänkin monen pienen ravintolan yhdistelmä. Oikein vaikuttava, kaunis ja näkemisen arvoinen, mutta ruokapuoli jäi varsinkin vegetaristille ohueksi. Drinkit olivat hyviä ja niiden kanssa oli kiva kulkea pitkin käytäviä, mutta ryysis ja ylihintaiset suupalat eivät tehneet kulinaristiin vaikutusta. Suosittelen kuitenkin piipahtamaan ja kokemaan!

Koska Mercado de San Miguel ei ollut nälkäisille ihmisille, etenkään sille joka oli valmistautumassa seuraavan aamun puolimaratoniin, paras paikka tankata, kiertelimme alueella ja päädyimme suht aggressiivisten sisäänheittäjien takia Maestro Villa-nimiseen paikkaan. Se oli selvästi turisteille tarkoitettu paikka, annokset hyvin perinteisiä espanjalaisia ruokia ilman mitään kunnianhimoa tai yritystä. Saimme mahan täyteen manchegoa ja pimientos padronia, mutta mitään tajunnanräjäyttävää paikka ei tarjoillut. Geneeristä turistimättöä siis, joka kruunatiin espanjalaisilla muusikoilla joille oli ryhmäpaineessa pakko jättää vähän kolikoita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sunnuntaina, ystäväni juostua huikean puolimaratonin ja mun tehtyä aamulla reippaan 10 km kävelylenkin maratonhuumassa, päädyimme lounaalle aivan majapaikkamme viereen. Olin ikkunan läpi nähnyt, että La Musa de Espronceda-ravintola on paikallisten suosiossa ja se on yleensä hyvä merkki. Okei, lautaset (jotka itsessään olivat tosi kauniit) olivat hieman rähjäiset ja tarjoilijat vähän hampuusin näköisiä, mutta se ruoka!

Pimientos padron, erilaisia leipiä ja yksi lempiruoistani, friteerattuja munakoisoja hunajalla – parhaiten valmistettuna mitä olen koskaan Espanjassa syönyt (ja uskokaa pois, olen syönyt tämän annoksen muutaman kerran). Todella edullista, hyvää ja hauskaa ruokaa. Ei varmastikaan mikään uniikki lumihiutale Madridin runsaassa ruokatarjonnassa, mutta jos olette Antón Martin-metroaseman lähellä niin tässä on erinomainen paikka syödä itsensä ähkyyn.

Juuri ennen lähtöä söimme La Mucca-ketjuravintolassa, koska en jaksanut enää yhtään annosta pimientoja. Sinänsä helppoa ja nopeaa, mutta ei tässä juuri kehuttavaa ollut. Että ei kannata nyt tällaisessa ruokaparatiisissa mennä La Muccaan. Paitsi jos on kiire yöbussiin eikä tiedä mitä ruokaa tekisi mieli.

MITEN ASUA ULKOMAILLA?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAPA213425.jpg

Vaikka olen ollut vähän laiska kommentoimaan muiden blogeihin, kun yksi all time favouriteni, Juliaihminen, vihjaisi, että Espanjassa lämmityskulut olisivat jotenkin alhaiset… No, oli pakko tietenkin mennä pätemään! Mutta oikeasti olen samaa mieltä siitä, mistä Juliakin postasi: En oikein ymmärrä neliöiden päälle. Varsinkin nyt, kun oma maallinen omaisuus on karsittu minimiin niin lisätila lähinnä pelottaa. Olen varma, että muutamassa viikossa hamstraisin itseni taas siihen pisteeseen, että nurkat on täynnä tavaraa jolle ei ole mitään käyttöä. Olen oikeastaan tehnyt sen oman, trendikkään ”kuolinsiivoukseni” jo tänä keväänä.

Espanjassa olemme valinneet asumismuodon jälleen hyvin samoilla kriteereillä kuin Suomessa: Sijainti on tärkeämpi kuin asunnon koko tai piha. Tietenkin kun oli se asunnonhaku käynnissä, ei niitä vaihtoehtoja niin kauheasti ollutkaan. Jos saisin valita, asuisimme keskustassa kodissa jossa oli takapiha, trampoliini ja uima-allas mutta ei se ole täälläkään mahdollista. Vaihtoehdot ovat olleet aika pitkälti joko asuminen tiiviisti keskustassa tai sitten muuttaminen tuonne taajamiin, portilla aidatuille esikaupunkialueille joissa taloyhtiöillä on omat uima-altaat, mutta lähellä ei mitään palveluita.

Sellaisesta elämästä saimme maistiaisen kun ajelimme tunnin verran kohti Aurinkorannikkoa kylään ystävällemme, jolla on uima-allas. Ja kun lokakuun lopussa sai istua altaan reunalla kylmä siideri kädessä kun lapset keskenään väsyttivät itsensä ja toisensa vesileikeissä, mietti sitäkin vaihtoehtoa että ei asuisi homeisessa – tai ainakin homeelta haisevassa – melko ahtaassa kerrostaloasunnossa, jossa on vielä ne ihan jäätävät huonekalut. En usko, että itse kotiudun tuohon asuntoon ikinä. Se tuntuu kuitenkin parhaalta vaihtoehdolta, etenkin kun vuokranmaksukyky on rajallinen, multa uupuu ajokortti ja myös koska arvostan liikaa aikaa viettääkseni pari tuntia päivästä moottoritiellä.

Mutta kyse on myös budjetista ja priorisoinnista.

Tällä hetkellä maksamme vuokraa noin 70 neliön neliöstä (jossa kaikki elämä keskittyy olo/ruokailuhuoneeseen muiden huoneiden ollessa todella ahtaat) 680 euroa. Sijainti on mitä parhain, vaikka haaveet 20 metrin koulumatkasta jouduttiinkin kuoppaamaan. Vuokran lisäksi internetyhteys maksaa muistaakseni noin 50 euroa kuussa, veteen menee noin 60 euroa (jos pesisimme vähemmän pyykkiä ja kylpisimme vähemmän tässä olisi helppo säästökohde!) sekä sähköön ja kaasuun vähän sesongista riippuen 50-150 euroa kuussa. Ihan kauhean kauas emme lopulta jää Helsingin hintatasosta, mutta toki jos vertaisimme sijaintia siihen, missä kotimme olisi Stadissa niin asuisimme jossain Senaatintorin kupeessa. Mutta tietenkin La Línea ja Helsinki eivät ole aivan vertailukelpoisia.

Kun kesällä katselimme asuntoja noin 20 minuutin ajomatkan päässä, olisi paritalon puolikkaan kolmella makuuhuoneella saanut noin tuhannella eurolla. Me oltaisiin kuitenkin tarvittu jokin kuljetusratkaisu, sillä noilla alueilla ei ole juuri ollenkaan palveluita, eikä kouluja. Kun on tottunut toimivaan ja edulliseen julkiseen liikenteeseen, on espanjalainen autoriippuvuus välillä ahdistavaa. Isommassa talossa lämmityskustannukset nousisivat luultavasti todella isoiksi talvisin. Olisi tietenkin fantastista, että lapset voisivat ulkoilla itsekseen omalla pihalla, opetella uimaan omassa altaassa ja saisi itsekin ottaa aurinkoa takapihalla. Ehkä siihenkin tulee tilaisuus vielä, sillä vaikka se omakotitalohulluus iskee välillä Suomessakin, niin Espanjassa se tuntuu jo oikeasti järkevältä asumismuodolta, kun 8 kuukautta vuodesta voi uida.

Nyt sitten nautin siitä, että kävelen aamulla churreriaan noin kolme minuuttia, kodin siivoaa nopeasti (harmi, ettei se nopeus yhtään inspiroi siihen touhuun muuten…) ja kun kaipaan ihmisvilinän sekaan ihmettelemään, ei tarvitse kuin kävellä pari sataa metriä. Toiseen valtioonkin kävelen viidessä minuutissa, ja lähimmälle lentokentälle yhtä reippaasti. Nyt kun uima-altaallinen ystävämme palaa Suomeen, on hankittava varmaan muita kavereita, joiden pihalla leikkiä viikonloppuisin talollista. Koska Espanjassa se on varsin mukava leikki.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

10 V VIISAUDET

Terveisiä junasta matkalla Madridiin. Ykkösluokassa kelpaa kirjoitella kuin vähän parempikin bloggaaja konsanaan. Siinä missä kaikki katu-uskottavat bloggaajat ovat tänään vissiin jossain Blog Awardseissa (Espanjan posti on taas hukannut kutsun, tyypillistä!) niin mulla on omassa elämässä melkoisen merkittävä juhlapäivä. Harmi vain, että vietän sen nyt noin 500 kilometrin päässä tämän tärkeän hetken toisesta osapuolesta, eli Käytännön Miehestä, jonka kanssa tänään tuli täyteen 10 vuotta yhteistä elämää.

Noin yleisesti 10-vuotias parisuhde ei ole mikään ihmeellinen saavutus, mutta jotenkin huomaamatta olen jakanut melkein kolmanneksen elämästäni jonkun toisen kanssa. Nyt näitä jakajia on tullut jo kolme lisää, mutta vietettyänii sellaista sinkkutytön rillumarei-elämää sitä ennen, on 22-vuotiaana tapahtunut varsin nopea vakiintuminen jälkikäteen kummastuttanut itseänikin. Nyt on kiehtovaa miettiä sitä mikä ihmisraakile oli silloin parikymppisenä, molemmat meistä, ja miten me yhä ollaan yhdessä, ihan erilaisina ihmisinä kuin vuonna 2007.

Haluaisin tietenkin jakaa tähän jonkinlaisen yleispätevän “pitkän (tai edes kouluikäisen) parisuhteen salaisuudet”-vinkit, mutta ottaen huomioon millaista pään hakkaamista seinään parisuhde yhä toisinaan on ja miten onneton olen noudattamaan omia neuvojani, on parempi että listaan vain muutaman yleisen havainnon.

  • Esimerkiksi, jotkut suosittelevat laskemaan sataan tai edes kymmeneen ennen kuin aloitat nalkutuksen. Mä suosittelen syömään. Se vie yleensä pidempään kuin se sataan laskeminen, riippuen toki siitä oletko näppärä numeroiden kanssa ja mitä syöt, mutta usein olen epätoivoisin juuri nälkäisenä. Luulen, että monet sodatkin ovat syttyneet alhaisen verensokerin takia.
  • Etäsuhteestakin voi selvitä. Kaksi vuotta ja 4000 kilometriä ei ole “vain asennekysymys”, mutta ei enää ainakaan omassa ajatusmaailmassa mikään deal-breaker. Se tietenkin edellyttää hyviä tukiverkkoja ettei tule aivan hulluksi (olettaen, että toisella osapuolella on se perinteinen perhetehdas pyöritettävänään), maksaa matkoissa jonkin verran ja vaatii molemmille osapuolille toimivan internetyhteyden, mutta siitä selviää.
  • Älä katso yhteisiä lempisarjoja salaa. Kestän parisuhteessa monenlaista, mutta loukkaannun verisesti jos toinen ottaa varaslähdön jonkun yhdessä katsotun tv-sarjan katsomisessa. Tämä on pyhä asia.
  • Omat nuoruuden parisuhdekäsitykset on ihan amerikkalaisten tv-sarjojen hapatusta. Sitä ajatteli, että ollakseen hyvä, suhteen täytyy olla intohimoista tykitystä aamusta iltaan ja syvällisiä keskusteluja kellon ympäri. Sellainen parisuhde on toistaiseksi kokematta, mutta lapsiperhearjessa huomaa että luottamus, samanlainen arvomaailma ja vapaus kulkea kotona pieruverkkareissa ovat tärkeämpiä kuin yhdessäkään romanttisessa elokuvassa ikinä kerrotaan.

Nyt menen pienille päiväunille ennen kuin saavun perille Madridiin. Luvassa on varmaan jotain mukavaa mellakointia. Käytännön Mies ja lapsetkin ovat jossain päin Aurinkorannikkoa kyläilemässä. Vuosipäivää varten oli eilen varattu pieni pullo shampanjaa, mutta yllättäen ehdimme nukahtaa ennen kuin sen avaaminen olisi tullut edes ajankohtaiseksi.

MATKALLA MADRIDIIN

madrid-2111814_640

Ylihuomenna on taas aika harrastaa kotimaanmatkailua. Puolimaraton Madridissa kutsuu – tosin mä taidan sen elämäni toisen puolikkaan väliin ja jään kannatusjoukkoihin. Olen viimeksi käynyt lenkillä melkein kaksi kuukautta sitten, huolimatta siitä että olin tehnyt itselleni huikean harjoitusohjelman syksyksi ja motivaatiotakin oli. Sitten tuli kiireet ja yli kuukauden kestänyt kestoflunssa. Vielä vähän arvon, pakkaisinko kuitenkin lenkkarit laukkuun ja kokeilisin onneani edes parin kilometrin verran, mutta… ehkä en?

Mutta ei sinne Madridiin vaan juoksutapahtuman takia mennä. Jälleen kerran yksi ihana ystävä lentää Suomesta Espanjaan ihan vaan mun takia (ja noh, hän kyllä juoksee sen puolimaratonin, eli vähän senkin vuoksi). Meillä on aika tarkkaan tunnilleen kaksi vuorokautta laatuaikaa yhdessä. Yritän kyllä vähän nukkuakin, mutta myös ottaa ilon irti yhdestä kaikkien aikojen lempikaupungeistani. Mutta siitä, kun olen viimeksi käynyt Madridissa, on jo 14 vuotta. Veikkaan siis, että muutama asia on muuttunut. Nyt saa siis antaa vinkkejä, erityisesti kasvissyöjille sopivia ravintolasuosituksia otetaan rakkaudella vastaan.

Lähden perjantaina iltapäiväjunalla, johon olin laiskuuttani jättänyt liput ostamatta aiemmin. Sillä seurauksella, että jouduin ostamaan aika suolaisen hintaisen paikan ykkösluokasta. No, istutaan sitten nämä viisi tuntia vähän mukavammin. Säästö (sekä ajan- että rahan)syistä kotimatka taittuu yöbussilla, joka olikin satasen menomatkan sijaan vain kaksikymppiä paikallisella halpabussiyhtiöllä. Sekin vähän jännittää. Nyt kuitenkin kun Espanjassa ollaan, niin yritän ottaa ilon irti matkustelusta. Joten jos on joku tosi tärkeä juttu Madridissa (museot ovat tuttuja, paitsi jos tiedät jonkun salaisen underground-gallerian) niin nyt äkkiä kertomaan se kommentteihin!

madrid-2137365_640