MADRID MINIBUDJETILLA

Me siis kävimme Madridissa kesäkuussa. Ei ehkä juuri se ajankohta, jota suosittelisin (edellinen visiitti lokakuun lopussa oli sen sijaan täydellinen, mitä tuli niin säähän kuin pienempiin turistimassoihin), mutta silti viiden päivän loma Espanjan pääkaupungissa oli kertakaikkisen kiva. Tällä kertaa liikkeellä oltiin aika pienellä budjetilla, joskin isoimmat menoerät oli maksettu jo keväällä etukäteen. Saavuimme paikalla junalla Málagasta; kesto n.2,5 tuntia nopealla AVE-junalla, hinta näin high seasonin kunniaksi noin 120€ per naama. Kyllä, lentäen olisi päässyt suunnilleen samaan hintaan mutta siinäkin on säätönsä, ja sitten se ympäristö. Yleisesti ottaen juna-asemien lastauslaitureiden lievää kaoottisuutta lukuunottamatta Espanjassa on todella mukavaa matkustaa junalla. Meillä oli ns. karvahattuluokan liput, mutta jostain syystä vaunut olivat ykkösluokkaa. Emme valittaneet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten viimeksikin, majoituimme vähän vahingossa taas Lavapiés-alueelle. Se on vähän rähjäinen, monikulttuurinen ja mäkinen mutta aivan ihana. Olen todella herkkäuninen ja ihan parasta mahdollista lepoa ei noilla nurkilla välttämättä saa, vaikka meilläkin oli lähellä vain vietnamilainen ravintola, mutta sijainti itsessään on niin hyvä kätevien kävelyetäisyyksien, hintatasonsa sekä tunnelmansa osalta joten mieluummin vähän väsyneenä tällä alueella. Eipä sinne Madridiin menty nukkumaan. Valitsimme jälleen AirBnB:n, koska tiesin, että tekisin paljon töitä kämpällä ja säästösyistä halusimme mahdollisuuden kokata itse tarvittaessa. Asunnossa oli kaksi makuuhuonetta isoilla sängyillä, pieni olohuone, keittiö, kylpyhuone/wc ja kolme parveketta. Kaikki perusmukavuudet löytyi, myös elintärkeäksi osoittautunut tuuletin, ja hintaa oli palvelu- ja siivousmaksuineen näin sesongin huipulla noin 480 euroa. Halvemmalla olisi voinut päästä jopa hotellissa, mutta itse pidin tärkeänä että meillä oli matkaseuralaisen eli äitini kanssa vähän elintilaa. Kokkailut kyllä jäivät; kuumuuden takia tärkeintä oli jääpalat ja pullo tinto de veranoa kylmässä, lähellä sijaitsevasta Carrefourin marketista haimme hummusta ja pitaleipää, naapurin intialaisista takeaway-deleistä samosoja ja sen lisäksi muutaman kerran pizzaa erinomaisesta, hyvin suositusta ja oikein autenttisesta italialaisesta, Fratelli d’Italiasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yleensähän ruoka on mulla jos nyt ei aivan matkan tarkoitus niin vähintään yksi merkittävimpiä tekijöitä. Tällä kertaa mentiin aika edullisesti; aamupalat syötiin ulkona, koska se on yksinkertaisesti edullista. Yleensä kahvit ja churrot tai leivät tomaatilla ja oliiviöljyllä olivat kahdelta kuutisen euroa. Majapaikan vierestä löytyi Restaurante Peyma ja vähän lähempää, La Latinan kaupunginosasta, Pan Adoré, joista molemmat olivat suositeltavia ja edullisia aamiaispaikkoja. Ravintoloista kävimme siinä edellisellä reissulla tutuksi tulleessa La Musa de Esproncedassa syömässä rapean makeat munakoisot ja erään lukijan vinkistä törsäsimme Juana La Loca-ravintolaan, joka oli arvokkaampi mutta kyllä joka pennin arvoinen. Vähän enemmän fine diningia, espanjalaisia klassikoita ajateltuna uusiksi, mutta ah, juustoa ja vahvoja makuja, ei voi kuin suositella. Äidiltäni erityissuositus gorgonzolagnoccheille, jotka olivat kuulemma tasoa ”viimeinen ateria jonka jälkeen ei harmittaisi niin paljoa kuolla”. Varatkaa muuten pöytä etukäteen, meillä kävi ihmeellinen munkki ja saatiin ainoa vapaa mutta muuten suosittuun paikkaan ei noin vain marssita sisään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Edullinen lounas tuli syötyä myös sympaattisessa, äidin ja tyttären pyörittämässä La Libre-kahvilassa aivan Reina Sofian museon kulmilla. Tämän lisäksi lämmin suositus myös muillekin kauppahalleille kuin vain iänikuiselle San Miguelille; meidän naapurissamme oli Mercado de San Fernando, joka oli melko paljon vähemmän fancy kuin Mercado de San Miguel, mutta paikallisten suosiossa mikä on hyvä merkki. Sen lisäksi ohitimme Mercado de la Cebadan, jossa näytti olevan useammassa kerroksessa ruokaa ja raaka-aineita tarjolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No se siitä ruoasta. Vähemmän tuli syötyä ulkona kuin normaalilla lomamatkalla, mutta onneksi oli niin kuuma että yksi ateria päivässä riitti loistavasti. Madrid on siitä ihana, että sen saa kävellen haltuun aika helposti. Julkinen liikenne (suosin kattavaa metroverkkoa) on kohtuuhintainen, mutta joka paikkaan pääsee myös kävellen. Kuumuuden takia me päädyttiin ei-niin-edulliseen turistiratkaisuun ja otettiin kahden päivän liput (26€, yksi päivä 22€) sellaiseen perinteiseen kaksikerroksiseen turistibussiin, joka ajeli kahta eri reittiä ympäri Madridia. Näissä ”äärioloissa” se oli ihan okei, joskin bussin jumittaessa liikenteessä myös sillä kattopaikoilla paahtui, mutta noin yleensä sanoisin että samat jutut näkee liikkumalla julkisilla tai vain jalan. Tämä oli kuitenkin kätevä ratkaisu tilanteessa, jossa kilometrien kävelysessiot eivät olleet vaihtoehto. Pradon museossa kävimme ilmaistunneilla, jotka ovat joka aina kaksi viimeistä aukiolotuntia eli arkisin 18-20. Pitkä jono muodostui paikan päälle jo puoli kuuden aikaan, mutta sisäänotto tapahtui ripeästi ja vaikka museo oli tupaten täynnä muita budjettimatkailijoita niin hyvin mahtui kulkemaan ja kiertelemään. Ilmaiseksi saapuvilla ei ole kuitenkaan pääsyä kaikkiin näyttelyihin. Reina Sofiaan maksoimme kiltisti, koska halusimme nähdä kaiken ja omalla aikataululla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meidän visiittimme osui Madridin Pride-viikon aloitukseen, joten siellä riitti sateenkaaria ja kiinnostavia tapahtumia. Välttelimme shoppailukatu Gran Víaa, mutta El Corte Ingles-tavaratalon kattoterassilla kävimme kääntymässä ja nauttimassa maistiaispähkinöistä. Koko reissun hinta kahdelta hengeltä viideltä päivältä matkoineen ja majoituksineen oli noin 1100 euroa (ei siis sisällä lentoja Helsingistä Málagaan), joten tässäkin lomabudjetissa olisi ollut kiristämisen varaa. Lähes kaikissa museoissa on ilmaistunnit, ja toisaalta Madrid on sellainen kulttuurikaupunki jossa riittää tapahtumia joka päivälle, jo pelkästä katutaiteesta saa paljon irti. Nyt tuli sellainen fiilis, että olisi pitänyt vielä vähän pihistellä, mutta pääasia oli että matka oli ihana, ja vaikka kuinka ajattelin että nyt se olisi viimeinen vierailu Madridissa niin njääh, luulen että pitää mennä vielä uudestaan…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MAAILMAN IHANIN MUSEO

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Museoista kirjoittaminen on aina vähän tylsää; uskon, että niiden, joita museot kiinnostavat kannattaa ennemmin mennä itse kokemaan ja katsomaan, ja sitten ne joita ei kiinnosta.. en usko että aiheesta on yhtään mielenkiintoisempaa lukea. Madridin toisessa suuressa museoinstituutiossa, Pradossa, on kerrassaan ihana kuvauskielto joka koskaa oikeastaan jo koko kännykän esiin kaivamista, ja siellä niitä klassikoita on pakko tuijottaa ilman selfieitä tai jatkuvaa raportointa. Mutta modernimpaan, niin 1900-luvun espanjalaisiin kuin vaihtuviin kansainvälisiin taiteilijoihin keskittyvässä Museo Reina Sofiassa sai kuvata (kaikkea paitsi Picasson Guernicaa!) ja minähän kuvasin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen aina ollut museoissa viihtyvää sorttia ja tuo Espanjan pääkaupungin Reina Sofia on ehkä lempimuseoni, ainakin Euroopassa. Suomessa on monta hyvää – Ateneum, Kiasma, monta kunnianhimoista pientäkin – ja rakastan British Museumia sekä pidän kovasti myös Málagan Picasso-museosta, New Yorkin luonnonhistoriallisessa voisin asua. Reina Sofia teki lähtemättömän vaikutuksen kun olin 17-vuotiaana reilaamassa eikä amerikkalainen kaverini ollut kiinnostunut ja sain luuhata museossa koko päivän yksin. Olin niin onnellinen. Myös ehkä vähän siksi, että kuten kesällä 2003 niin myös tällä reissulla Reina Sofia oli ainoa paikka koko kuumassa kaupungissa jossa sai vähän palella. Ja nyt kolmannella kerralla olen yhä yhtä rakastunut tähän paikkaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reina Sofian pysyvään näyttelyyn kuuluu monia taidehistorian suurhenkilöiden teoksia, Picassoa, Dalía ja Miróa, nyt muutama mainitakseni. Vaikka nämäkin klassikot on ollut hieno nähdä, ja kuuluu mielestäni vähän taiteenystävien pakollisiinkin kokemuksiin, niin  oma ilonaiheeni on joka kerta ollut Reina Sofian vaihtuvat näyttelyt, jotka aina ovat tavalla tai toisella olleet kantaaottavia, poliittisia, rohkeita ja vaikuttavia. Eikä tarvinnut taaskaan pettyä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toisinaan taide on täydellistä ihan vaan visuaalisena viihdykkeenä, väreinä, muotoina ja kuvioina, mutta ilahdun joka kerta kun se myös kertoo toisen tarinan, kapinoi ja kritisoi yhteiskuntaa. Tällä kertaa kritiikkiä löytyi runsaasti, niin amerikkalaisen David Wojnarowiczin History Keeps Me Awake at Night-näyttelystä, espanjalaisen Rogelio López Cuencan sanataiteella sekoittavaan Keep Reading, Giving Rise-näyttelyyn ja sitten omaan suosikkiini, sveitsilän Miriam Chanin everything is equally important-retrospektiiviin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

1970-luvulta asti luonut Cahn on harrastanut niin rohkeita, kirkkaita värejä kuin valtavia hiilitöitäkin ja kaikissa on vimmaa, väkivaltaa, ruumiillisuutta – mutta ne eivät ole ahdistavia. Toivon ehdottomasti näkeväni edes osan näistä teoksista joskus Suomessa. Feminististä, ehdotonta taidetta, aivan mahtavaa! Mikäli olet ennen lokakuun puoltaväliä Madridissa, kannattaa ehdottomasti tutustua tähän näyttelyyn.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaiken kruunasi vielä espanjalaisen yhteiskunnan murrosta kuvaavaa The Poetics of Democracy-näyttely pohjakerroksessa. Meillä kului museossa aikaa nelisen tuntia, ja se ei oikeastaan riitä ollenkaan. Oli kuitenkin niin kova taideähky, että enempään ei pystynyt – kannattaa ehdottomasti varata kaksi päivää Reina Sofian läpikäymiseen, piipahtaa välillä viinillä alakerran vähän liian trendikkäässä Arzábal-ravintolassa (suosittelen cava sangriaa!) ja varata vähän rahaa myös kahteen museokauppaan, joista etenkin syrjäisempi, uuden puolen sisäänkäynnillä sijaitseva on täynnä ihanaa taidekirjallisuutta.

Museo on alunperin 1700-luvulla rakennettu sairaalaksi, nyt se tarjoaa hoitoa sielulle. Sisäänpääsymaksu on 10 euroa, ja sunnuntaisin kello 13.30-19 sekä ma-la 19-21 (tiistaisin kiinni!). Rahalleen saa vastinetta, jos siis sattuu museoista tykkäämään. Ei sinne muuten tietenkään kannata mennä tuhlaamaan aikaansa. Reina Sofia on varmasti yksi suurimmista syistä, miksi tiedän palaavani Madridiin taas joskus uudestaan…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

42 ASTETTA

Ny rillataan! Ihmisiä, nimittäin. Eli oikein lämpimät terveiset kirjeenvaihtajaltanne Madridista, jossa lämpötilat ovat kohonneet tänään jo yli 40 asteen. Ei pidä missään nimessä valittaa, ainakaan näin suht nuorena ja melko terveenä, kun Suomessa kuvien perusteella on kevytuntuvatakille käyttöä ja olen itse viimeiset puoli vuotta valitellut viileyttä. Nyt saan sitten sen Keski- ja Etelä-Eurooppaa kurittavan helleaallon ihan kotiovelle asti. Tai sisäänkin, koska eipä tätä kuumuutta voi paeta. Tosin sen verran vihdoin kieriskeltyäni kuumissani (kuulostaa kiihkeältä, mutta oli yksinäistä, hikistä ja erittäin tukalaa) kolme yötä tajusin, että huoneen voisi pimentää ja viilentää jo päivällä ja nytkin raportoin täältä Espanjan sydämestä pilkkopimeästä makuuhuoneesta noin 20 sentin päässä tuulettimesta. Joka tietenkin on täysillä ja hiukset hulmuavat kuin 80-luvun musiikkivideoissa konsanaan.

Siitäkin huolimatta että en oikein pysty keskustelemaan muusta kuin tästä lämpötilasta (äitini kanssa keskustelut ovat tällä hetkellä sitä tasoa, että parin minuutin välein toinen toteaa jotain tyyliin ”no huh huh kun on hikinen olo” tai ”on muuten aika kuuma”, koska sitähän ei huomaisi jos asiaa ei tarpeeksi usein ääneen ilmaise) niin tilanne ei ole kovin vakava. Jos pitäisi valita jäädynkö kuoliaaksi vai paahdunko, valitsisin kuumuuden. Alan palella yleensä siinä 15 asteen tietämillä ja Suomessa olen niitä ihmisiä, jotka itkee jo lokakuun aikoihin sitä ettei selviä tästä arktisesta elämästä. Totta kai optimaalinen lämpötila itselleni olisi sellaiset 12 astetta vähemmän kuin täällä maanpäällisessä pätsissä, mutta otan mieluummin +42 astetta kuin -42 astetta.

Oikeasti tässä ei ole mitään vitsailtavaa. Voi tietty olla, että aika on kullannut muistot mutta ei mun lapsuusvuosina näitä lämpöennätyksiä rikottu joka vuosi – eikä ainakaan Euroopassa tällaisilla aavikkoilmoilla. Ja mun osa on helppo; makaan siellä makuuhuoneessa ja teen töitä ja suurin huoli on se, että elektroniikka ylikuumenee tai en jaksa valua kauppaan ostamaan lisää jääteetä. Mutta en ole vanhus enkä eläin enkä ole täällä sitten parin kuukauden päästä kun tällaisena jatkunut kesä on johtanut vesipulaan. Suljetaankohan noita suihkulähteitä koskaan?

Madridilaiset itse ovat ihailtavan rentoja näissä ääriolosuhteissa. Vaikka kaupunki on aivan täynnä turisteja, ovat paikalliset kärsivällisiä ja itse asiassa hämmentävän ystävällisiä. Toisille hymyillään ja helteessäkin jaksetaan antaa tilaa, odottaa vuoroa ja sitten empaattisesti nyökätä ja huokaista que calor! Ilmanlaatu on kyllä ihan kamala, ei pelkästään kollektiivisen hikoilun takia vaan varmasti myös saasteiden ja liikenteen vuoksi. Me palaamme Aurinkorannikolle ylihuomenna ja sinne on luvattu useamman asteen matalampia lämpöjä, ja tietenkin pääsemme taas merituulen hellittäväksi. Että hirmuhelle ei ole vielä kärventänyt mua hengiltä, mutta luultavasti jonkinlainen nenänvalkaisu on edessä koska tinto de verano jäillä on maistunut vähän liian hyvin kun olen kaivannut sisäistä viilennystä.

MUUTOKSIA MATKASUUNNITELMIIN

Viikon päästä tähän aikaan istun mukavasti junassa, toivottavasti jotain kivaa äänikirjaa kuunneellen ja valmiina kuuden päivän kaupunkilomaan äitini kanssa. Alkuperäinen suunnitelma Andalusian roadtripistä nimittäin piti hylätä, pääasiassa budjetin takia, ja myös vähän siksi että halusimme autossa istumisen sijaan istua enemmän viinillä ja ihmetellä. Niinpä suuntaamme yhteen lempikaupungeistani eli Madridiin, jossa olin viimeksi 1,5 vuotta sitten. Nyt kuudessa päivässä tarkoitus olisi saada kaupungista kaikki irti, eli ns. se ulos systeemistä niin, että ei enää tekisi mieli palata. Tiedän, ettei matkailijan mieli toimi ihan näin, mutta aina voi yrittää!

Majoitumme La Latinan alueella AirBnB:ssa ja pakollisena listalla on, yllätys yllätys, ainakin museoita, olen nimittäin aika kauan halunnut viedä äitini ihastumaan Reina Sofian ja Pradon museoihin. Nyt ollaan liikkeellä suht ohuella lompakolla, joten olenkin jo alkanut taktikoimaan; esimerkiksi Pradoon sisäänpääsy on ilmainen viimeiset kaksi aukiolotuntia… ehkä piipahtaa sinne parina iltana? Kaikki vinkit edullisista tai jopa ilmaisista ohjelmanumeroista otetaan ilolla vastaan! Luultavasti lopputuloksena on ainakin jonkinlainen minibudjetin Madrid-vinkkipostaus.

Edellisellä kerralla ihastuin muutamaan ravintolaan Madridissa, ja niissä piipahdetaan varmasti uudestaan – onneksi ruoka ja viini on Espanjassa puoli-ilmaista! Ja netti on täynnä hyviä neuvoja siitä, miten nauttia täysillä Madridista ilman omaisuuksia. Muistelen rakkaudella omaa interrail-kesää 2003, jolloin matkakassa oli noin 300 euroa kahdeksi kuukaudeksi. Madrid teki vaikutuksen silloinkin kun aamuisin yritettiin livahtaa ilmaiseksi sisään milloin mihinkin kohteeseen muiden turistien vanavedessä, ja iltaisin juotiin Parque Retirossa tölkistä Don Simon-sangriaa. Onneksi vaatimustasoni ei ole 16 vuodessa kauheasti noussut ja tämä kuulostaa ihan kelvolliselta suunnitelmalta tällekin kesälomalle.

Jos takataskussa on joku ammattimatkaajan vinkki Madridiin, ja erityisesti ravintolasuositus La Latinan alueelle, se otetaan kiitollisuudella vastaan! Ja kaikki pihistelyneuvot myös!

royal-3458820_1280.jpg

Kuva: Pixabay