NELJÄ TUNTIA TALLINNASSA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hieman suuruudenhulluina halusimme ehtiä Suomi-lomalla myös laivalle. Koska pojat halusivat Tukholman risteilyn sijasta Muumimaailmaan, mentiin sitten päiväristeilylle Tallinnaan. Se oli esikoisen ja keskimmäisen ensimmäinen kerta Eestissä – okei, esikoinen on käynyt kerran ollessaan vielä vatsassa, ja se taisi olla edellinen kerta kun olin itsekään käynyt etelänaapurissa. Kuopus jätettiin kotiin ja mukaan otettiin ystävä lapsineen, että otetaan kaikki hyöty irti matkasta. Sosialisointia, seikkailua, ja tietenkin buffet!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Laivaksi valittiin Viking XPRS kahdesta syystä: hinta ja se, ettei tarvinnut lähteä aamuseitsemältä liikkeelle. Meidän meno-paluu poikien kanssa sekä aamiaisbuffet aikuiselle ja kahdelle lapselle maksoi yhteensä 56 euroa, eli mitenkään hinnalla pilattu matka ei ollut. Tasoitin tätä näennäistä säästöä totta kai tax-freen puolella, kun oli pakko hamstrata purkkaa ja Muumi-astioita mukaan Espanjaan. Anyways, muistin myös miksi nuo Tallinnan risteilyt on yleensä ottaen melkoista jäiden polttelua. Jos liikkeellä on yksin tai aikuisten kesken, voi ottaa sen lasin kaksi viiniä ja vaikka lukea, mutta nyt melko pieni ja ruuhkainen leikkipaikka oli nopeasti nähty ja levottomat 5-8-vuotiaat sekoilivat mukavasti sen 2,5 tuntia suuntaansa, ollen jo valmiiksi kierroksilla kun päästiin perille Tallinnaan. Buffetista sen verran, että onneksi se oli puoli-ilmainen, sillä ruoka oli melko hajutonta ja mautonta (joskin lapsille kelpasivat lihapullat ja minicroisantit oikein hyvin), jonot jäätävät ja henkilökunnan palvelualttius sitä luokkaa, että päädyimme lopulta juomaan buffassa omia juomia – joka siis kello 10.45 tarkoitti ihan vaan vettä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska meillä oli maissa aikaa vain neljä tuntia, otettiin suosiolla taksi heti satamasta. Lapsiin teki vaikutuksen virolainen ”tilatakso”, joka kuulemma on sata kertaa hienompi kuin suomalaiset. Kolmen kilometrin matka kuudelta hengeltä maksoi 15 euroa, ja pääsimme perille kohteeseen: Miiamilla-lastenmuseoon Kadriorg-puiston reunalle. Koska etelässä oli vielä elokuun lopussa ihan helteet, vietettiin ensin aikaa oikein kivassa leikkipuistossa museon edustalla. Se tarjosi runsaasti vaarallisia paikkoja joista pudota sekä hiekkaa kenkiin, mutta oli siis oikeasti oikein kiva. Vieressä oli myös pieni tivoli, joka näytti yhtä houkuttelevalta vaihtoehdolta aurinkoisena kesäpäivänä. Uskoisin, että puistossa ja museossa saisi helposti kulumaan koko päivän – siis vähän pidempäänkin kuin tiukasti ohjelmoidun 2,5 tuntia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sisäänpääsy museoon oli aikuiselta ja kolmelta lapselta erittäin kohtuulliset kuusi euroa. Miiamilla on toiminnallinen museo, jossa on mahdollisuus hiihtää, leikkiä erilaisia kauppa- ja roolileikkejä ja touhuta. Se ei ole kovin iso, ja olisi ehkä pidemmällä vierailulla käynyt tylsäksi neljälle koekävijälle, mutta viihdytti oikein hyvin reilun tunnin ajan. Museossa on kuulemma myös erinomainen kahvila, jota emme ehtineet kokeilla. Viron museotarjonta lapsille on kuulemma todella hyvää; Miiamilla muistutti monella tapaa Lastenkaupunkia ja Vinttiä, valitettavasti opasteet olivat pääasiassa viroksi ja venäjäksi ja sellainen pedagoginen sisältö jäi meidän osalta hieman ohueksi. Ei ehkä mikään sellainen kohde, jonka takia pelkästään kannattaa matkustaa meren yli, mutta ehdottomasti toimiva jos sen yhdistää pidempään Tallinnan reissuun tai visiittiin myös Kadriorgin puistossa.

Tarkoitus oli syödä Tallinnassa, mutta koska onnistuin ensin unohtamaan puhelieni museolle ja sitten totesimme aikataulun olevan jo melko mahdoton, piipahdimme vain kahville Gourmet Coffee-kahvilassa, josta olisi saanut myös ruokaa. Hintataso oli samaa luokkaa kuin Suomessa, mutta paikka oli todella lapsiystävällinen siitäkin huolimatta että oli suht fiini, ja machamojito maistui pikaisesti ennen kuin lähdettiin seikkailemaan takaisin satamaan. Seuraavalla kerralla testataan varmasti kaikkien suosittelema Telliskiven alue ravintoloineen.

Meinattiin tietenkin myöhästyä laivasta paluumatkalla, kun lähdettiin kävelemään kohti satamaa, kuningasideana huitoa taksi matkalla. Jostain syystä Tallinnaan ei ikinä tajua varautua vähän paremmalla suunnitelmalla vaan sinne tulee mentyä silleen ”no katsotaan sitten paikan päällä”-mentaliteetilla, mikä on johtanut elämäni aikana siihen että olen parikin kertaa ollut lopulta seurueen ainoa, joka on ehtinyt mukaan paluumatkalle. Nyt oltiin sentään kaksi minuuttia ennen boardingin sulkeutumista satamassa, eivätkä lapset pettymyksekseen päässeet hotelliin yöksi hikoilevien ja hermostuneiden äitien kanssa. Kotimatkalla maistui se viinilasikin.

TEATTERIMUSEO

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksi meidän ensimmäisiä kohteita Suomen tourneella oli Teatterimuseo Kaapelitehtaalla, Helsingissä. Se oli jäänyt kokematta silloin kun täällä asuttiin ja olin kuullut, että kavereilla oli paljon positiivisia kokemuksia Teatterimuseon tarjonnasta etenkin lapsille – ja noh, en ehkä osaa kuvitella meneväni tuonne ilman lapsiseuraa vaikka teatterista olenkin aina pitänyt. Me viihdyttiin Teatterimuseossa pari tuntia ystäväperheen kanssa, vaikka yksi museon tila olikin suljettu. Tekemistä (ja esityksiä) olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Teatterimuseo on hyvin auki, maanantaita lukuunottamatta aina klo 11-18 ja keskiviikkoisin jopa pari tuntia pidempään. Yli 3-vuotiailta lapsilta lysti maksoi 5 euroa ja aikuiselta 10 euroa. Mielestäni hinta-laatusuhde oli kohdallaan, sillä en voisi keksiä paljoa parempaa tekemistä esim. sadepäivänä – mehän optimoimme ja menimme keskellä kauneimpia kesäpäiviä, ja saimmekin lähes koko museon omaksemme. Tiivistettynä Teatterimuseo oli hauska yhdistelmä Tukholman Junibackenia ja toisaalta Lasten kaupunkia. Toiminnallinen, kiehtova ja taianomainen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos lapsilta kysytään niin parasta oli taatusti upeat esiintymisareenat ja oheistilpehöörit. Kaksi lavaa sekä nukketeatteri, monta huonetta täynnä lavasteita ja mitä ihmeellisempiä vaatteita – jos tuolla ei voi toteuttaa mielikuvitustaan niin ei missään! Meidän viisikko sai aikaan melko psykedeelisiä esityksiä, joissa yhdistyi moderni mykkäteatteri ja turkkamainen elämäntuska. He olisivat saaneet aikaan varmaan vielä aika monta taidemaailmaa mullistavaa esitystä jollei kahden tunnin jälkeen olisi tullut nälkä. Pikku vinkki muuten: se ”päälavan” esitys sitten näkyy suorana television kautta aulaan, jossa ilmeisesti aasialaiset turistit olivat saaneet nauttia myös meidän lasten voimakkaasta tulkinnasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun lapset testaavat taitojaan näyttelijöinä tai esimerkiksi valo- ja äänimiehinä, voi aikuinen yrittää tutustua teatteritaiteen historiaan ja vaihtuviin näyttelyihin. Vaikkei museo ole mikään valtava kompleksi, sen interaktiivisuus ja koko perheelle suunnitellut ”työpisteet”, jossa pääsee tekemään omia uutisia tai esiintymään sääkartan edessä, ovat mahtavaa viihdettä. Ehkä sieltä tarttuu mukaan ripaus kulttuurihistoriaa, tai inspiraatio teatteritaiteeseen tutustumiseen myös ihan tosielämässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suosittelen ehdottomasti suuntaamaan Teatterimuseoon sellaisena päivänä, kun lapsien luovuus ei pääse kotona kunniaan. Ystävällinen henkilökunta, kätevä sijainti kävelymatkan päässä Ruoholahden metroasemalta ja ihana valikoima roolileikkiin kutsuvia vaatteita, esineitä ja tekniikkaa (ja miten kauan tämän kokoelman haaliminen onkaan kestänyt!) toimivat täydellisesti 4-8-vuotiaan viisihenkisen koeyleisön kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

JUTUT, JOTKA EI KIINNOSTA

Bloggaamisesta bloggaaminen, eli metabloggaaminen, on ehkä yksi tylsimmistä jutuista mitä tiedän, mutta silti sitä tulee joskus harrastettua. Niin kuin nyt. En ole vielä tavannut yhtään bloggaajaa (ja aika monta olen tavannut!), joka ei koskaan vilkuilisi tilastojaan – ja hei, jos ei haluaisi kenenkään lukevan, niin ei varmaan pitäisi blogia. Nälkä kasvaa syödessä, joskin itse olen oikein kiitollinen pienestä ja luotettavasta lukijakunnasta ja toisaalta satunnaisista vierailijoista, jotka löytävät tänne googlaten sellaisia sanoja kuin ”naiset ilman vaatteita” (sori not sori), ”linea kaunis koti” (nyt olet aivan väärässä blogissa, ystävä hyvä) tai ”aikuisen naisen päiväkirja nyt on lupa kirjoittaa” (kuulostaa joltain iskelmäkappaleiden hybridiltä).

Se tietenkin kiinnostaa aina kirjoittajaa, mikä kiinnostaa lukijoita. Toki voisin kirjoittaa paljon mehukkaimmista aiheista, täältä irtoaisi kyllä draamaa, avautumista tai tosi diippiä tilitystä, mutta sen verran on pakko armahtaa perheenjäseniä että yritän pitää jotain rajaa siinä, kuinka paljon paljastellaan. Ja toisaalta tämä La Línea ei nyt ole mikään suosituin turistikohde, joten paikallisia asioita käsittelevät postaukset eivät juuri herätä intohimoja. Kaikkien aikojen suosituimmat kirjoitukset ovat käsitelleet delfiinejä, kasvatuseroja, eskarin uskontokasvatusta, siirtolapuutarhakerhoa sekä rantakuntoa. Mutta nyt on aika paljastaa ne jutut, jotka eivät ole kiinnostaneet kuin kourallista ihmisiä!

Tässä siis kaikkien aikojen epäsuosituimpien kirjoitusten TOP 5:

5. LAPSEN VUOSISATA JA MUITA MUSEOITA

Voi ei, meidän vierailu Design-museossa ei siis kiinnostanut juuri ketään. Toisaalta julkaisin postauksen kaksi päivää ennen ”Lapsen Vuosisata” näyttelyn loppumista, että informaatioarvo oli melko alhainen. Meillä oli kuitenkin kiva käynti!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

4. SILVES

Tämä postaus on oikeastaan jaetulla sijalla edellisen kanssa, koska kumpaakin on lukenut vain reilu 50 henkeä. Noh, Etelä-Portugalissa sijaitseva Silves ei ole rantakohde eikä mitenkään erityisen svengaava paikka muutenkaan, mutta siellä on kiva linna, pittoreski pikkukaupunki ja se kyllä ansaitsisi enemmän käyntejä, myös virtuaalisesti!

IMG_1622

3. THE TALL SHIP

Selväksi on tullut, että sellaiset pienet käyntikohteet eivät kauheasti kiinnosta. Harmi, meistä tietenkin Glasgow’ssa sijaitseva kuunari oli huima kokemus, mutta se ei tainnut välittyä ruudun toiselle puolelle…

IMG_0276

4. KARNEVAALIT 2016

Siis mitä, missä on teidän juhlamielenne!? Missä fiilis!? Meikälikka raportoi karnevaaleista, ja se kiinnosti vain 50 lukijaa. No, ei se mitään – kerron näistä paikallisten hippaloista kyllä jatkossakin, luitte tai ette.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja kaikkien aikojen inhotuin, tai ainakin epäsuosituin postaus…

1.THE RIVERSIDE MUSEUM

Selvä, museot ei kiinnosta! Mutta rehellisesti sanoen toivon, ettei postauksen heikko kiinnostavuus korreloi itse paikan kanssa, sillä tämä ilmainen, ihana museo on ehdottomasti käymisen arvoinen, jos menette Glasgow’hun. Siinä missä postauksia yleensä luetaan ainakin satoja kertoja, niin tämä raukka jäi lähes täysin vaille huomiota. Kiitos kaikille 48 lukijalle vaan!

IMG_0142

Sellainen katsaus blogimenneisyyteen tänään, ensi kerralla jotain uutta aineistoa.

PS. Jos jaksoit lukea tänne asti, käy vielä tykkäämässä tästä kuvasta Instagramissa. Meidän kantapaikkamme eli La Línean paras jäätelöbaari palkitsee joka viikko eniten tykkäyksiä saaneen kuvan (jossa on #yocomogulus-tägi) kahden hengen vierailulla jäätelötehtaalle. Olen päättänyt, Jali ja Suklaatehdas-hengessä, voittaa jokaiselle pojalle oman käynnin…

IHMEELLINEN ALHAMBRA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Terveisiä hyisen kylmästä, sateisesta Granadasta! Tulin ystävien kanssa minilomalle ja kun kerran Granadaan tulee, on suorastaan pakollista tutustua paikan ja koko Espanjan yhteen merkittävimmistä käyntikohteista: Alhambraan. Alhambra on kaunis kokonaisuus islamilaista arkkitehtuuria, yksityiskohtia, upeita maisemia kehystäviä ikkunoita, massaturismia, kukkivia puutarhoja (olkootkin ettei ennätyssateinen maaliskuu ehkä antanut Alhambran kasvistolle parasta tilaisuutta paljastaa loistonsa), ylämäkiä, suihkulähteitä ja tietysti historiaa. Koska tämä kohde kuuluu sarjaan, joka kannattaa ennemmin itse kokea – tai sitten tutustua sen tarinoihin hieman blogiani laadukkaamman kirjallisuuden kautta – kerron omista kokemuksestamme lähinnä kuvien ja käytännön vinkkien kautta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alhambra on UNESCOn maailmanperintökohde, eikä syystä. Se on 800-luvulla Alcazaba-linnoituksen ympärille kasvanut palatsien kokonaisuus, jonka punaisten (josta nimikin, Al-Hamra) muurien sisällä on kultakausina asunut kymmeniä tuhansia ihmisiä. Alun perin maurilaisten valtakaudella strategisesti vuorilla, joen varrella sijaitsevaan Granadaan rakennettu Alhambra on useamman palatsin kokonaisuus. Vaikuttavin ja koristeellisin (ainakin yleisen mielipiteen mukaan) on Nasridin palatsi, jonka seinille arabiaksi kirjoitetut runot ja geometriset, tähtitiedettä imitoivat arkkitehtuuriset yksityiskohdat ovat kyllä omiaan täyttämään kameran muistikortin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mennään tässä vaiheessa siihen käytännön puoleen. Kun ystäväni olivat varanneet lennot Espanjaan ja Granada päätetty kohteeksi, oli selvää, että Alhambraan oli saatava liput. Vaikka olimme hyvissä ajoin liikkeellä, oli silti Alhambran virallisen lippukaupan koko vuoden kalenteri pelottavan punainen. Loppuunmyyty, joka hiton päivä marraskuulle saakka! Epätoivo! Se, että vajaa 15 euron yleislippua ei ollut myynnissä virallisen reitin kautta ei tietenkään tarkoittanut sitä, etteikö palatsikierrokselle pääsisi. Pitäisi vain maksaa enemmän. Tarjolla on paljon, siis aivan hiton paljon, erilaisia opastettuja kierroksia joiden hinta vaihtelee noin 50 eurosta satoihin euroihin. Nämä veijarit ovat hankkineet lippuja etukäteen, joten jos olet itsenäiset seikkailijat jäävät helposti nuolemaan näppejään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska mua ärsyttää trokarit sekä pakkomyynti, tässä tapauksessa opaspalveluiden, päätettiin odottaa viimetippaan ennen kuin varataan opastettu kierros (tämä voi olla todella kiireisenä sesonkina huono idea). Kävi nimittäin niin, että muutamaa päivää ennen matkaa viralliseen lipunmyyntiin vapautui jonkin verran lippuja ja saimme omamme, huomattavan edullisesti. Lipuissa ei ole muuta aikarajoitetta vierailupäivän lisäksi kuin sisäänpääsy Nasridin palatsiin, ja tässä kannattaakin olla suomalaisen täsmällinen. He ovat nimittäin tiukkoja. Jos et ole paikalla omassa lipussasi annettuun aikaan, voit varautua jättämään yhden kolmesta käynnin keskeisistä paikoista väliin. Me näimme todella monta pettynyttä vierailijaa, jotka olivat puolesta tunnista pidempiä aikoja myöhässä eivätkä enää päässet kiertelemään tähän kaikista suurimpaan, Leijona- ja Myrttipihoistaan tunnettuun palatsiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vierailuun on hyvä varata aikaa. Myös muuten Alhambraan pääsemiseen: omakin ehtiminen meni tiukalle, kun kävelyyn varattu aika eli vajaa tunti ei meinannut riittää. Suosittelen saapumaan keskustasta taksilla tai bussilla ja säästämään energiaa, jollei erikseen kaipaa porrastreeniä päivän alkuun. Jää enemmän energiaa kierrellä paikan päällä. Portilta on hyvä varata myös noin 10 minuuttia Nasridin palatsille siirtymiseen. Meillä meni kiertelyyn (ja öhm, täydellisen Tinder-kuvan metsästämiseen…ystäville, siis) noin neljä tuntia, ja pysähdyimme matkalla kahville (ja jotkut meistä viinille) alueella sijaitsevaan Parador-hotelliin. Hyvät kengät, vesipullo, sadevarusteet näin keväällä ja retkimieltä mukaan siis. Ja aikaa. Loppupäivänä et luultavasti jaksa muuta kuin syödä tapaksia ja juoda ehkä lisää viiniä ja sulatella Alhambran visuaalista ilotulitusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Samassa kuvassa palmuja ja lumihuippuisia vuoria

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alhambra kolme ”pääkohdetta” ovat Nasridin palatsi, joka on ainoa, johon sisäänpääsy on tiettyyn aikaan. Siellä saat lorvia niin kauan kun haluat. Sen lisäksi on Alcazaban linnoitus, tuo alueen vanhin osa, jonka tornit näkyvät Granadan keskustaan ja joista näet koko Granadan ja vähän kauemmaksikin. Sen lisäksi pienen kävelyn päässä on oma suosikkini, Generalifen ihastuttava puutarha sekä kukitettu palatsi. Meillä toimi hyvin reititys Nasrid-Alcazaba-kahvitauko-Generalife ja siitä kävely alamäkeä myöten takaisin kaupunkiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos palatseja pitäisi laittaa paremmusjärjestykseen, näin suurena palatsiasiantuntijana sanoisin pitäväni hieman enemmän Alcázarin palatsista Sevillassa. Se on kokonsa puolesta hieman helpompi hahmottaa. Toisaalta molempia vierailukohteita yhdistävät upeat mosaiikit, eksymään houkuttelevat puutarhat labyrintteineen ja hedelmäpuineen, seinille kirjoitetut ja kuvatut tarinat sekä loputon määrä pieniä detaljeja, joihin tarttua. Alhambran renessanssipalatsissa on myös Bellas Artes-taidemuseo (ja useampi museokauppa, jotka eivät tällä kertaa tehneet museokauppahulluun suurempaa vaikutusta), joka meillä jäi väliin. Kaksi päivää ei ole ollenkaan huono idea Alhambrassa, etenkin jos toiselle päivälle ottaa joko opastetun kierroksen tai edes audio-oppaan, jonka avulla alueesta saa varmasti enemmän irti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA