JUTUT, JOTKA EI KIINNOSTA

Bloggaamisesta bloggaaminen, eli metabloggaaminen, on ehkä yksi tylsimmistä jutuista mitä tiedän, mutta silti sitä tulee joskus harrastettua. Niin kuin nyt. En ole vielä tavannut yhtään bloggaajaa (ja aika monta olen tavannut!), joka ei koskaan vilkuilisi tilastojaan – ja hei, jos ei haluaisi kenenkään lukevan, niin ei varmaan pitäisi blogia. Nälkä kasvaa syödessä, joskin itse olen oikein kiitollinen pienestä ja luotettavasta lukijakunnasta ja toisaalta satunnaisista vierailijoista, jotka löytävät tänne googlaten sellaisia sanoja kuin ”naiset ilman vaatteita” (sori not sori), ”linea kaunis koti” (nyt olet aivan väärässä blogissa, ystävä hyvä) tai ”aikuisen naisen päiväkirja nyt on lupa kirjoittaa” (kuulostaa joltain iskelmäkappaleiden hybridiltä).

Se tietenkin kiinnostaa aina kirjoittajaa, mikä kiinnostaa lukijoita. Toki voisin kirjoittaa paljon mehukkaimmista aiheista, täältä irtoaisi kyllä draamaa, avautumista tai tosi diippiä tilitystä, mutta sen verran on pakko armahtaa perheenjäseniä että yritän pitää jotain rajaa siinä, kuinka paljon paljastellaan. Ja toisaalta tämä La Línea ei nyt ole mikään suosituin turistikohde, joten paikallisia asioita käsittelevät postaukset eivät juuri herätä intohimoja. Kaikkien aikojen suosituimmat kirjoitukset ovat käsitelleet delfiinejä, kasvatuseroja, eskarin uskontokasvatusta, siirtolapuutarhakerhoa sekä rantakuntoa. Mutta nyt on aika paljastaa ne jutut, jotka eivät ole kiinnostaneet kuin kourallista ihmisiä!

Tässä siis kaikkien aikojen epäsuosituimpien kirjoitusten TOP 5:

5. LAPSEN VUOSISATA JA MUITA MUSEOITA

Voi ei, meidän vierailu Design-museossa ei siis kiinnostanut juuri ketään. Toisaalta julkaisin postauksen kaksi päivää ennen ”Lapsen Vuosisata” näyttelyn loppumista, että informaatioarvo oli melko alhainen. Meillä oli kuitenkin kiva käynti!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

4. SILVES

Tämä postaus on oikeastaan jaetulla sijalla edellisen kanssa, koska kumpaakin on lukenut vain reilu 50 henkeä. Noh, Etelä-Portugalissa sijaitseva Silves ei ole rantakohde eikä mitenkään erityisen svengaava paikka muutenkaan, mutta siellä on kiva linna, pittoreski pikkukaupunki ja se kyllä ansaitsisi enemmän käyntejä, myös virtuaalisesti!

IMG_1622

3. THE TALL SHIP

Selväksi on tullut, että sellaiset pienet käyntikohteet eivät kauheasti kiinnosta. Harmi, meistä tietenkin Glasgow’ssa sijaitseva kuunari oli huima kokemus, mutta se ei tainnut välittyä ruudun toiselle puolelle…

IMG_0276

4. KARNEVAALIT 2016

Siis mitä, missä on teidän juhlamielenne!? Missä fiilis!? Meikälikka raportoi karnevaaleista, ja se kiinnosti vain 50 lukijaa. No, ei se mitään – kerron näistä paikallisten hippaloista kyllä jatkossakin, luitte tai ette.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja kaikkien aikojen inhotuin, tai ainakin epäsuosituin postaus…

1.THE RIVERSIDE MUSEUM

Selvä, museot ei kiinnosta! Mutta rehellisesti sanoen toivon, ettei postauksen heikko kiinnostavuus korreloi itse paikan kanssa, sillä tämä ilmainen, ihana museo on ehdottomasti käymisen arvoinen, jos menette Glasgow’hun. Siinä missä postauksia yleensä luetaan ainakin satoja kertoja, niin tämä raukka jäi lähes täysin vaille huomiota. Kiitos kaikille 48 lukijalle vaan!

IMG_0142

Sellainen katsaus blogimenneisyyteen tänään, ensi kerralla jotain uutta aineistoa.

PS. Jos jaksoit lukea tänne asti, käy vielä tykkäämässä tästä kuvasta Instagramissa. Meidän kantapaikkamme eli La Línean paras jäätelöbaari palkitsee joka viikko eniten tykkäyksiä saaneen kuvan (jossa on #yocomogulus-tägi) kahden hengen vierailulla jäätelötehtaalle. Olen päättänyt, Jali ja Suklaatehdas-hengessä, voittaa jokaiselle pojalle oman käynnin…

IHMEELLINEN ALHAMBRA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Terveisiä hyisen kylmästä, sateisesta Granadasta! Tulin ystävien kanssa minilomalle ja kun kerran Granadaan tulee, on suorastaan pakollista tutustua paikan ja koko Espanjan yhteen merkittävimmistä käyntikohteista: Alhambraan. Alhambra on kaunis kokonaisuus islamilaista arkkitehtuuria, yksityiskohtia, upeita maisemia kehystäviä ikkunoita, massaturismia, kukkivia puutarhoja (olkootkin ettei ennätyssateinen maaliskuu ehkä antanut Alhambran kasvistolle parasta tilaisuutta paljastaa loistonsa), ylämäkiä, suihkulähteitä ja tietysti historiaa. Koska tämä kohde kuuluu sarjaan, joka kannattaa ennemmin itse kokea – tai sitten tutustua sen tarinoihin hieman blogiani laadukkaamman kirjallisuuden kautta – kerron omista kokemuksestamme lähinnä kuvien ja käytännön vinkkien kautta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alhambra on UNESCOn maailmanperintökohde, eikä syystä. Se on 800-luvulla Alcazaba-linnoituksen ympärille kasvanut palatsien kokonaisuus, jonka punaisten (josta nimikin, Al-Hamra) muurien sisällä on kultakausina asunut kymmeniä tuhansia ihmisiä. Alun perin maurilaisten valtakaudella strategisesti vuorilla, joen varrella sijaitsevaan Granadaan rakennettu Alhambra on useamman palatsin kokonaisuus. Vaikuttavin ja koristeellisin (ainakin yleisen mielipiteen mukaan) on Nasridin palatsi, jonka seinille arabiaksi kirjoitetut runot ja geometriset, tähtitiedettä imitoivat arkkitehtuuriset yksityiskohdat ovat kyllä omiaan täyttämään kameran muistikortin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mennään tässä vaiheessa siihen käytännön puoleen. Kun ystäväni olivat varanneet lennot Espanjaan ja Granada päätetty kohteeksi, oli selvää, että Alhambraan oli saatava liput. Vaikka olimme hyvissä ajoin liikkeellä, oli silti Alhambran virallisen lippukaupan koko vuoden kalenteri pelottavan punainen. Loppuunmyyty, joka hiton päivä marraskuulle saakka! Epätoivo! Se, että vajaa 15 euron yleislippua ei ollut myynnissä virallisen reitin kautta ei tietenkään tarkoittanut sitä, etteikö palatsikierrokselle pääsisi. Pitäisi vain maksaa enemmän. Tarjolla on paljon, siis aivan hiton paljon, erilaisia opastettuja kierroksia joiden hinta vaihtelee noin 50 eurosta satoihin euroihin. Nämä veijarit ovat hankkineet lippuja etukäteen, joten jos olet itsenäiset seikkailijat jäävät helposti nuolemaan näppejään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska mua ärsyttää trokarit sekä pakkomyynti, tässä tapauksessa opaspalveluiden, päätettiin odottaa viimetippaan ennen kuin varataan opastettu kierros (tämä voi olla todella kiireisenä sesonkina huono idea). Kävi nimittäin niin, että muutamaa päivää ennen matkaa viralliseen lipunmyyntiin vapautui jonkin verran lippuja ja saimme omamme, huomattavan edullisesti. Lipuissa ei ole muuta aikarajoitetta vierailupäivän lisäksi kuin sisäänpääsy Nasridin palatsiin, ja tässä kannattaakin olla suomalaisen täsmällinen. He ovat nimittäin tiukkoja. Jos et ole paikalla omassa lipussasi annettuun aikaan, voit varautua jättämään yhden kolmesta käynnin keskeisistä paikoista väliin. Me näimme todella monta pettynyttä vierailijaa, jotka olivat puolesta tunnista pidempiä aikoja myöhässä eivätkä enää päässet kiertelemään tähän kaikista suurimpaan, Leijona- ja Myrttipihoistaan tunnettuun palatsiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vierailuun on hyvä varata aikaa. Myös muuten Alhambraan pääsemiseen: omakin ehtiminen meni tiukalle, kun kävelyyn varattu aika eli vajaa tunti ei meinannut riittää. Suosittelen saapumaan keskustasta taksilla tai bussilla ja säästämään energiaa, jollei erikseen kaipaa porrastreeniä päivän alkuun. Jää enemmän energiaa kierrellä paikan päällä. Portilta on hyvä varata myös noin 10 minuuttia Nasridin palatsille siirtymiseen. Meillä meni kiertelyyn (ja öhm, täydellisen Tinder-kuvan metsästämiseen…ystäville, siis) noin neljä tuntia, ja pysähdyimme matkalla kahville (ja jotkut meistä viinille) alueella sijaitsevaan Parador-hotelliin. Hyvät kengät, vesipullo, sadevarusteet näin keväällä ja retkimieltä mukaan siis. Ja aikaa. Loppupäivänä et luultavasti jaksa muuta kuin syödä tapaksia ja juoda ehkä lisää viiniä ja sulatella Alhambran visuaalista ilotulitusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Samassa kuvassa palmuja ja lumihuippuisia vuoria

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alhambra kolme ”pääkohdetta” ovat Nasridin palatsi, joka on ainoa, johon sisäänpääsy on tiettyyn aikaan. Siellä saat lorvia niin kauan kun haluat. Sen lisäksi on Alcazaban linnoitus, tuo alueen vanhin osa, jonka tornit näkyvät Granadan keskustaan ja joista näet koko Granadan ja vähän kauemmaksikin. Sen lisäksi pienen kävelyn päässä on oma suosikkini, Generalifen ihastuttava puutarha sekä kukitettu palatsi. Meillä toimi hyvin reititys Nasrid-Alcazaba-kahvitauko-Generalife ja siitä kävely alamäkeä myöten takaisin kaupunkiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos palatseja pitäisi laittaa paremmusjärjestykseen, näin suurena palatsiasiantuntijana sanoisin pitäväni hieman enemmän Alcázarin palatsista Sevillassa. Se on kokonsa puolesta hieman helpompi hahmottaa. Toisaalta molempia vierailukohteita yhdistävät upeat mosaiikit, eksymään houkuttelevat puutarhat labyrintteineen ja hedelmäpuineen, seinille kirjoitetut ja kuvatut tarinat sekä loputon määrä pieniä detaljeja, joihin tarttua. Alhambran renessanssipalatsissa on myös Bellas Artes-taidemuseo (ja useampi museokauppa, jotka eivät tällä kertaa tehneet museokauppahulluun suurempaa vaikutusta), joka meillä jäi väliin. Kaksi päivää ei ole ollenkaan huono idea Alhambrassa, etenkin jos toiselle päivälle ottaa joko opastetun kierroksen tai edes audio-oppaan, jonka avulla alueesta saa varmasti enemmän irti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

LONTOOPÄIVÄN PLUSSAT JA MIINUKSET

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viikko sitten vietettiin maanantaita sateisessa (tietenkin!) Lontoossa. Olimme saapuneet Englantiin lauantaina: lentäminen suoraan Gibraltarilta on yhä huomattavan helppo ja halpaa, meiltä oli suorat lennot 140 euroa ja matka-aika, reilu 2 tuntia, on todella inhimillinen. Mutta matka Gatwickin lentokentältä keskustan Pizza Expressin kautta upealle maaseudulle kestikin sitten noin kahdeksan tuntia, joten sunnuntai vietimme landella hengaillen, keilaten, leikkien ja minä loikin mudassa hyvien valokuvien perässä.

Maanantaina suuntasimme taas noin 40 minuutin junamatkan Lontooseen. Koska aikaa oli varsin rajallisesti, olimme sopineet listalle British Museumin, Disney-kaupan sekä kaksikerrosbussin. Aloin kyllä viime hetkellä miettiä, olisiko British Museum – yksi omista lapsuuden suosikeistani – pitänyt vaihtaa Science Museum käyntiin, sillä Science Museum on kuulemma lapsille aivan huikean hieno ja toiminnallinen kokemus. Muumiot kuitenkin voittivat. Sitten lyhyt ja ytimekäs listaus siitä, millainen oli noin 10 tuntia Lontoossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

+ Tarjonta tekemisen suhteen. Jos kaupungissa asuu lähes 9 miljoonaa ihmistä, ei sitä kierretä päivässä eikä varmasti edes viikossa. Jo pelkkään British Museumiin olisi saanut uppoamaan pari vuorokautta. Tylsähkön La Línean jälkeen runsaudenpula tuntui ihanalta. Seuraavalle kerralle jäivät se bussiajelu (onneksi doubledeckereillä voi ajella myös Gibraltarilla, joten tämän ohjelmanumeron ohitus ei aiheuttanut suurempaa draamaa), kierros London Eye-maailmanpyörässä, Tower Bridge ja niin moni muu nähtävyys ja tehtävyys.

-Kaaottisuus. Onneksi 7-vuotias on jo sen ikäinen, että hän liikkuu nohevasti itse metron porteista ja sukkuloi ihmisten keskellä, mutta varsinkin ruuhka-aikaan matka juna-asemalta Gatwickin lentokentälle oli melkoinen koettelemus (länsimaisen ihmisen ongelmia, tiedän). Sisäänpääsy metroasemalle suljettiin suoraan nenän edestä liiallisen ruuhkan takia ja siirtymät kestivät off-peak aikoinakin todella kauan. Esikoiselle nousivat pettymyksekyyneleet silmiin kun Big Ben oli täysin paketissa eikä hän päässyt näkemään kuuluisaa kellotornia, itseäni lievästi ahdisti vartijoiden ja erilaisten turvallisuusihmisten raskas aseistus, joka tietenkin on varsin ymmärrettävä viime aikojen tapahtumien jälkeen.

+ Britit. Paitsi että rakastan kuivaa huumoria ja sellaista tietynlaista ylhäistä pidättyväisyyttä, niin ne käytöstavat! Täällä Etelä-Espanjassa ollaan kyllä ystävällisiä ja iloisia, mutta ei juuri huomioida muita ihmisiä. Lontoossa taas siellä ruuhkametrossakin muistettiin käytöstavat, odotettiin omaa vuoroa ja oltiin kohteliaita. Asiakaspalvelu oli hetkittäin vähän ”off”, esimerkiksi ravintolassamme ja museokäynnillä, mutta pääasiassa teki vain mieli halailla näitä hieman varautuneita, mutta sopivan ironisia brittejä. Kyllä, yleistän nyt todella kovasti.

– Hintataso. Eihän tästä saisi valittaa, kun on itsestäänselvää ettei Lontooseen mennä säsätöbudjetilla, mutta vaikka emme shoppailleet (koska 7-vuotias varsin napakasti ilmoitti että yhteenkään vaatekauppaan ei mennä, ja koska hän oli oikeassa, suostuin) ja ravintolassa syöminen oli ihan kohtuullisen hintaista, niin kaikki muu tuntui maksavat. Parissa päivässä juna- ja metrolippuihin meni ainakin sata euroa, enkä sinällään tahdo tästä valittaa koska pääsimme liikkumaan paikasta toiseen… mutta valitan kuitenkin. Muuten ramppaisimme Lontoossa varmaan kaiken aikaa, mutta lentolippujen hinta triplaantuu heti kun poistumme edes kentältä.

+ Museot. Vaikka tämä nyt menee samaan kategoriaan noin yleisesti aktiviteettien kanssa, niin en pääse yli siitä, miten upea museotarjonta kaupungissa on. Vaikka eräs paikallinen olikin hämmästellyt, miksi British Museumia sanotaan brittiläiseksi: ”siellähän on vain tavaroita, mitä olemme varastaneet muilta kulttuureilta!”. Noh, meillä oli alun perin tarkoitus keskittyä lähinnä muumioihin mutta harhailimme lopulta läpi lähes koko museon (koska olimme liian laiskoja tutustumaan pohjakarttaan ennen kuin eksyimme…). Ja tämä oli ilmainen (paitsi narikkamaksu), kunnes pääsin museokauppaan…

-Ruokatarjonta. Olin hieman yllättynyt, että jopa Oxford Streetin kulmilla oli melkein mahdotonta saada pubiruokaa iltapäivällä. Luulin, että keittiön sulkeminen lounas- ja illallisajan välillä olisi vain espanjalainen ilmiö, mutta me kiersimme turhaan aika monta pubia fish and chipsien toivossa. Lopulta löysimme astetta siistimmän ”hipster-pubin” Adam & Even, joka oli ”ihan okei”. Annokset olivat isoja ja kohtuuhintaisia, fish & chipsin kalalla oli täydellinen olutkuorrutus ja lapsiin suhtauduttiin mukavasti. Kuitenkin tarjoilu oli hidasta ja vähän sellaista huolimatonta, ja paikan fiilis hieman kalsea. Nyt täytyy sanoa, että jos ei oltaisi oltu vähän oudolla aikataululla liikkeellä paluulennon takia, olisimme varmaan panostaneet syömiseen enemmän enkä siitä silloin varmasti murisisi.

+ Matkaseura. Tämä nyt on vähän ”ulkolontoolaista”, sillä toin oman seuralaisen mukanani ja tämä olikin ensimmäinen oikea äiti-poika-matka. Ja miten mahtavaa olikaan reissata lapsen kanssa, joka jaksoi valittamatta kävellä ja kiertää ympäri Lontoota, istua junassa ja metrossa, ihmetellä, kysellä (ja vielä kuunnella vastaukset!) ja miten superinnoissaan hän oli kun pääsi lopuksi vielä lelukauppaan. Sata sydäntä tähän.

-Meghan & Harry-lautasia ei ollut vielä saatavilla! Hitto. Olin toivonut, että mukaan olisi tarttunut jotain krääsää ennen kuninkaallisia häitä toukokuussa. Noh, ehkä ihan hyvä näin – tuli niistä ”käsimatkatavaroista” noottia kotimatkalla jo muutenkin.

BARCELONAN PAKOLLISET

Piipahdin todellisella pikavisiitillä Barcelonassa viime viikolla. Olen käynyt kaupungissa myös interraililla vuonna 2003, mutta rehellisesti sanoen keskellä heinäkuun pahinta turistisesonkia vietimme päivät lorvien hostellilla amerikkalaisten skeittaajapoikien kanssa ja yöt pyörimme sangriapäissämme La Ramblalla. Ihan kauheasti ei siitä reissusta jäänyt käteen, ja jälkikäteen on harmittanut että kaikki hieno kulttuuri oli jäänyt kokematta. Nyt oli takaisinmaksun aika, vaikka määräänsä enempää ei tuohon 40 tuntiin saanut mahtumaan…

barcelona-1137855_1280
Voitteko uskoa, en muistanut ottaa yhtään kuvaa ulkoa! Tämä kuva siis Pixabaysta.

Ensimmäisenä päivänä isäntäpari vei minut tutustumaan Casa Milàan, tuohon yhteen monista Barcelonan Gaudí-kohteista. Paikalliset kutsuvat alunperin asuinkäyttöön (missä tarkoituksessa se toimii yhä osittain!) tarkoitettua rakennusta vähemmän hellyydellä La Pedreraksi, kivilouhokseksi. Se ei miellyttänyt aikalaisten silmää, vaikka sittemmin rakennusta on arvostettu suurena arkkitehtuurin taidonnäytteenä ja uuden ajan alkuna. Antoni Gaudín mestariteoksiahan löytyy Barcelonasta useampia, joten jos tämä katalonialaisen modernistin kädenjälki kiinnostaa niin esimerkiksi Anskulta löytyy kattava listaus vierailukohteista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vierailu aloitetaan suuremmalta sisäpihalta, jossa voi äimistellä taivasta ja tutustua ensimmäiseen pienoismalliin rakennuksesta. Niitä löytyy lisää sisältä. Sen jälkeen pääsee hissillä lempipaikkaani eli katolle, josta on ihanat näkymät ympäri Barcelonaa. Vaikka Gaudí inspiroitui luonnosta, kasveista, siemenkotien muodoista niin itselleni tuli enemmän mieleen Star Wars. Meillä kävi tuuri eikä iltapäivällä paikan päällä ollut mahdotonta turistipaljoutta vaan saimme rauhassa ihmetellä savupiippuja, torneja, arkkitehtuuria kokonaisuudessaan. Kun olimme kierrelleet oman aikamme katolla, oli aika siirtyä kerrosta alaspäin ullakolle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ullakolla esiteltiin tarkemmin Gaudín töitä, Casa Milàa inspiroineita luonnonilmiöitä, rakennusta ja historiaa. Sisäänpääsyyn kuuluu ilmainen audio-opas, eli vaikka kuulokkeet korvilla kulkeminen tuntuu vähän hassulta niin rakennuksesta sai todella paljon enemmän irti opastuksen kanssa. Välillä kuului hyvää jazziakin, eli mikäs siinä. Sisäänpääsy maksoi ei-katalaaneilta, tavan aikuisilta 22 euroa ja mielestäni oli kyllä sen arvoinen. La Pedreran lisäksi myös Gaudín elämä ja työt tulivat tutuksi, mielenkiintoisten yksityiskohtien kera.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ullakon jälkeen laskeuduimme entiseen asuinkerrokseen, johon oli rekonstruoitu Gaudín aikainen koti. Tämä oli niin yksi yhteen nykyisten trendien kanssa että hieman huvitti, mutta eniten ihastutti. Sisältä löytyy muuten yksi museokauppa, rakennuksen kivijalasta toinen – museokauppahullu suosittelee, kaikkea ihanaa krääsää ja kirjallisuutta. Kaiken kaikkiaan museokierrokselle sai uppoamaan hyvin pari tuntia, se oli mielenkiintoinen ja ottaen huomioon etten tiennyt ennakolta yhtään mitään koko rakennuksesta niin erittäin positiivinen yllätys.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rakennettuaan La Pedreran, Gaudí siirtyi La Sagrada Familia-kirkon kimppuun. Tämä oli mulle oikeastaan sellainen suurin, ehdoton, pakollinen käyntikohde ja ajattelin, että jos en pääse katsomaan tätä art nouveau-tyylin ilmeisesti ikuisesti keskeneräistä rakennusta niin en voi lähteä pois Barcelonasta. Ja nyt tämä kuulostaa hieman tympeältä 32-vuotiaan alisuorittajan suusta, mutta se oli hieman…pettymys.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siis onhan se nyt saatana hieno, jumalattoman kokoinen ja kaikessa keskeneräisyydessäänkin todella komea rakennus. Mutta mä rakastan kirkkoja (ja ensi kerralla sitten suuntaan vaikka Barcelonan katedraaliin) ja tästä puuttui sellainen historian havina, vaikka toki Sagrada Familian tarina on yhtä lailla mielenkiintoinen. Mutta kylmänä, tammikuisena perjantaiaamuna hurjasti odotettu käyntikokemus olikin vähän blääh. Mutta siis pitäähän tämä ihmisen nähdä. Tänäkin vuonna minun ja noin kolmen miljoonan muun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Liput kannattaa ehdottomasti varata etukäteen ja olla sovittuun aikaan paikan päällä, jollei nimenomaisesti tahdo joutua puhumaan itseään sisälle. Onneksi säälistä pääsin sisälle vaikka täyttä olikin, koska mua odottivat lounastreffit Maren kanssa! Maksoin suosiolla 35 euroa, jolla pääsi myös torneihin. Nätisti sanottuna sisäänpääsystä alkaen kaikki on hieman kaoottista, paljon jonottamista, noin neljäkymmentäviisi turvatarkastusta ja kannattaa muuten varata euron kolikko, jos tahdot torniin – mulla meinasi jäädä kokematta kun ei ollut vaihtorahaa ja käsilaukku oli liian iso otettavaksi mukaan. Jälleen kerran kielitaidosta ja käsien levittelystä oli apua, pääsin menemään oikein yksityiskyydillä lopulta ylös yli 150 metrin korkeuteen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sinällään näkymät hyisistä kivitorneista olivat tosi upeat, mutta se matka alaspäin sitten… en suosittele muille korkeanpaikankammoisille. Syke oli ehkä 200 kun olin selvinnyt pitkän portaikon alas (lisätuskaa siitä, että olin pari päivää aiemmin käynyt ensimmäisen kerran bodypumpissa vuosiin ja kävely teki muutenkin tiukkaa). Oli siis oikein kaunista ja koska laskeutumisen sai toteuttaa omaa tahtia, ehti yksityiskohtia ihailla matkan varrella, ja maisemia totta kai. Mutta en mene uudestaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska sisällä oli ahdasta ja rakennustelineitä siellä sun täällä, en tullut suuresti kuvanneeksi värikästä ja jopa karnevalistista basilikaa. Tuntuu, että menee ihan valittamiseksi mutta olin ehtinyt ladata niin suuret odotukset Sagrada Familialle, että olisihan sen pitänyt olla suunnilleen vuoren kokoinen että ne olisivat täyttyneet. Varmasti tämä jokaiselle kaupungissa vierailevalla on välttämätön käyntikohde ja hyvä niin – saavatpahan rakentaa sen joskus loppuun. Seuraavalle kerralla onneksi riittää ihan hitokseen muutakin koettavaa, kuten Park Güell, Montserrat, olympia-allas vuorella… Kahdessa vuorokaudessa ei pystynyt parempaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA