HÖPSISMISTÄ

quote1

Olimme kesällä Skotlannissa. Matkalla ostin Topshopista, tuosta kaiken henkisyyden mekasta, itselleni chakra-korun. Joku siinä kahden punnan muovikristallissa ja nikkeliallergian laukaisevassa om-symbolissa vetosi, ja nyt olen harmitellut kun se korurasian virkaa Portugalin matkalla toimittanut hedelmäpussi katosi, ja sinne meni sekin kruunuchakra, henkinen yhteyteni maailmankaikkeuden energiakenttään ja kaiken tiedon alkulähteeseen. Koska huoleton perusluonteeni johtaa yleensä tavaroiden hukkaamiseen – tällä hetkellä hävyksissä on mm. pankkikortti – aion hankkia uuden tatuoinnin. Sellaisen, joka kuvastaa tätä uutta syvällisempää olemustani. Olkootkin, että se on niin korni ja yleinen tällä hetkellä, että kymmenen vuoden päästä siihen suhtaudutaan kuin 90-luvun tribaalitatuointeihin tänä päivänä.

quote2

Olen aina ollut tosi tiedeorientoitunut ihminen, uskontokriittinen agnostikko ja tiukkapipo, joka on kieltänyt läheisiä lääkitsemästä flunssaisia lapsia homeopaattisilla palleroilla. Olen siis ansainnut kaiken sen silmienpyörittelyn mitä olen osakseni saanut kertoessani, että haluaisin ehkä sittenkin olla joogaopettaja. Olkootkin etten oikein jaksa keskittyä aurinkotervehdyksiin enkä osaa yhdenkään asanan nimeä, mutta olen ihan vakavissani katsellut joogaohjaajakoulutuksia. Onneksi ne ovat sen verran arvokkaita, että en pääse toteuttamaan tätä päähänpistoa vain todetakseni että tarvitsisin vielä monta vuotta niin fyysistä kuin henkistäkin harjoitusta voidakseni opastaa yhtään ketään yhtään missään hengittämistä haastavammassa.

quote3

30-vuotislahjaksi toivoin matkaa surffi- ja joogaretriittiin Meksikoon. Se ei tietenkään ihan lähivuosina toteudu, että säästäkää rakkaat ihan rauhassa, mutta jos kaikki planeetat ovat kohdillaan niin talvella pääsen aloittelemaan hihhuliturismia aavikolla kontakti-improvisaation ja nuotiopiirien merkeissä. Kymmenen vuotta sitten pilkkasin armottomasti kontakti-improa harrastanutta hippikämppistäni ja nyt, ollessani saman ikäinen kuin hän silloin, maksan itseni kipeäksi päästäkseni kokemaan läsnäoloa ja henkistä kasvua askeettisissa olosuhteissa. Olen ilmoittautunut reggaejoogaan, ilmajoogan alkeiskurssille ja yhtä tosissani olen pohtinut myös osallistuvani kurssille, jossa juodaan teetä ja opetellaan piirtämään oma mandala.

quote4

Ei siis olla enää kaukana siitä, että alan käydä kalevalaisella jäsenkorjaajalla, pukeutua batiikkivärjättyihin vaatteisiin ja etsiä itselleni omaa elämäntaitovalmentajaa. Vaikka yleensä käytän horoskooppeja korkeintaan tekosyynä sille, etten – vaa’alle tyypillisesti – osaa tehdä päätöksiä, menen kohta teetättämään tähtikartat ja selvitän samalla toteemieläimeni. Se rationaalisia selityksiä janoava pikku pragmaatikko sisälläni haluaisi keksiä jonkun järkeenkäyvän selityksen tälle yhtäkkiselle hurahdukselle. Siihen kuuluvat muuten myös nämä kauhean kliseiset lainaukset, tyyliin in the end, we only regret the chances we didn’t take. Koska en halunnut aloittaa uutta blogia heti tekijäinoikeusrikkomuksilla askartelin nämä inspiraatiokuvat ihan itse, Portugalin reissukuvien pohjalta. Että taitavat ensi vuonna Lapsimessut vaihtua rajatiedon messuihin.

quote5

EMANSIPAATIOBLOGI

Täältä ilmoittautuu kanssa yksi kaipaava! Sun blogi on ilahduttanut ihan superisti. Tykkään tästä rosoisesta, mutta laadukkaasta otteesta. Jotain samaa oivaltavuuden tasoa kuin vaikkapa Project Mamassa, ennen kuin siitä tuli kaupallisempi (ymmärrän täysin hyvin sen valinnan ja kannustan varsinkin naisia tienaamaan kyvyillään, mutta ihan sisällöllisesti pidin siitä enemmän aiemmin).

Mutta älä vaan koe näitä tekstejä painostavana, vaan anna fanipostin hivellä egoasi. 🙂 Ihania syyspäiviä teidän koko perheelle!

Kiitos tälle anonyymille imartelijalle, joka kävi kommentoimassa Y Tu Mamá También-blogiin. Olen nyt takaisin, ja toivottavasti kolmas kerta sanoo toden eikä tule enää sellaista fiilistä, että pakko muuttaa, muuttua tai saada aikaan jotain muutosta. Ainakaan blogissa, todellisuudessa olen sellainen elämäntapaintiaani että nyt kuuden Itä-Helsingissä vietetyn kotiäitivuoden jälkeen on seikkailunkaipuu yltynyt taas sietämättömäksi. Tällä kertaa oman rinkan lisäksi pakataan kolme pientä reppua näille kolmannen polven beduiineille. Pojat vilahtelevat blogissa tuttuun tapaan, mutta tällä kertaa tarkoitus olisi kakkajuttujen sijaan keskittyä tähän omaan kolmenkympinkriisiin, johon kuuluu klassisesti hurahdus kaikkeen henkiseen höpöhöpöön, alanvaihtoa, levottomia jalkoja ja pinkiksi värjättyjä hiuksia. Toisaalta olen ollut kolmekymmentä vasta kuukauden, joten voi olla että niitä kakkajuttuja kuuluu vielä tähänkin elämänvaiheeseen.

Koska itselläni ei ole lainkaan kärsivällisyyttä, pyydän sitä teiltä. Blogi on vielä täysin työn alla ja ihan raakile ja vaihdan tätä ulkoasua jatkossa varmaan joka päivä, koska olen viime aikoina kärsinyt vaikeuksista tehdä päätöksiä. Halusin olla tosi pro ja hankin oman domainin sekä vaihdoin WordPressiin, koska se on kuulemma ainoa oikea alusta katu-uskottavalle bloggaajalle. Itselleni ominaiseen tyyliin aloitin tämän projektin silloin kuin olisi jo pitänyt olla nukkumassa, joten lainaan isoisäni elämänviisautta: Hosuen ei tule kuin nopeammin valmista.

Vaikka en odota saavani joka päivä tuollaisia itsetuntoa kohottavia kauniita kommentteja, toivon, että vanhat tutut löytävät tänne. Bloggaaminen yksin on tylsää, ja lupaan itsekin ryhdistäytyä tässä blogiskenessä: Olen kuullut huhuja että työttömänä voi vaan maata sohvalla, ja kuukauden päästä minä sitten vain makaan sohvalla ja roikun somessa. Toivottavasti tällä pohjalla kommentointi toimii ja lähetän virtuaalisia lentopusuja kaikille niille, jotka jaksavat taas sadannen kerran päivittää linkityksiinsä blogin uuden osoitteen. Yhtä lailla avosylin toivotetaan tervetulleeksi kaikki uudet ihmiset, tulette ehkä huomaamaan että tämä on tällainen matalan kynnyksen blogi, toivottavasti ei vain juttujen laatuvaatimusten vaan myös kommentoinnin osalta…