Olimme kesällä Skotlannissa. Matkalla ostin Topshopista, tuosta kaiken henkisyyden mekasta, itselleni chakra-korun. Joku siinä kahden punnan muovikristallissa ja nikkeliallergian laukaisevassa om-symbolissa vetosi, ja nyt olen harmitellut kun se korurasian virkaa Portugalin matkalla toimittanut hedelmäpussi katosi, ja sinne meni sekin kruunuchakra, henkinen yhteyteni maailmankaikkeuden energiakenttään ja kaiken tiedon alkulähteeseen. Koska huoleton perusluonteeni johtaa yleensä tavaroiden hukkaamiseen – tällä hetkellä hävyksissä on mm. pankkikortti – aion hankkia uuden tatuoinnin. Sellaisen, joka kuvastaa tätä uutta syvällisempää olemustani. Olkootkin, että se on niin korni ja yleinen tällä hetkellä, että kymmenen vuoden päästä siihen suhtaudutaan kuin 90-luvun tribaalitatuointeihin tänä päivänä.

Olen aina ollut tosi tiedeorientoitunut ihminen, uskontokriittinen agnostikko ja tiukkapipo, joka on kieltänyt läheisiä lääkitsemästä flunssaisia lapsia homeopaattisilla palleroilla. Olen siis ansainnut kaiken sen silmienpyörittelyn mitä olen osakseni saanut kertoessani, että haluaisin ehkä sittenkin olla joogaopettaja. Olkootkin etten oikein jaksa keskittyä aurinkotervehdyksiin enkä osaa yhdenkään asanan nimeä, mutta olen ihan vakavissani katsellut joogaohjaajakoulutuksia. Onneksi ne ovat sen verran arvokkaita, että en pääse toteuttamaan tätä päähänpistoa vain todetakseni että tarvitsisin vielä monta vuotta niin fyysistä kuin henkistäkin harjoitusta voidakseni opastaa yhtään ketään yhtään missään hengittämistä haastavammassa.

30-vuotislahjaksi toivoin matkaa surffi- ja joogaretriittiin Meksikoon. Se ei tietenkään ihan lähivuosina toteudu, että säästäkää rakkaat ihan rauhassa, mutta jos kaikki planeetat ovat kohdillaan niin talvella pääsen aloittelemaan hihhuliturismia aavikolla kontakti-improvisaation ja nuotiopiirien merkeissä. Kymmenen vuotta sitten pilkkasin armottomasti kontakti-improa harrastanutta hippikämppistäni ja nyt, ollessani saman ikäinen kuin hän silloin, maksan itseni kipeäksi päästäkseni kokemaan läsnäoloa ja henkistä kasvua askeettisissa olosuhteissa. Olen ilmoittautunut reggaejoogaan, ilmajoogan alkeiskurssille ja yhtä tosissani olen pohtinut myös osallistuvani kurssille, jossa juodaan teetä ja opetellaan piirtämään oma mandala.

Ei siis olla enää kaukana siitä, että alan käydä kalevalaisella jäsenkorjaajalla, pukeutua batiikkivärjättyihin vaatteisiin ja etsiä itselleni omaa elämäntaitovalmentajaa. Vaikka yleensä käytän horoskooppeja korkeintaan tekosyynä sille, etten – vaa’alle tyypillisesti – osaa tehdä päätöksiä, menen kohta teetättämään tähtikartat ja selvitän samalla toteemieläimeni. Se rationaalisia selityksiä janoava pikku pragmaatikko sisälläni haluaisi keksiä jonkun järkeenkäyvän selityksen tälle yhtäkkiselle hurahdukselle. Siihen kuuluvat muuten myös nämä kauhean kliseiset lainaukset, tyyliin in the end, we only regret the chances we didn’t take. Koska en halunnut aloittaa uutta blogia heti tekijäinoikeusrikkomuksilla askartelin nämä inspiraatiokuvat ihan itse, Portugalin reissukuvien pohjalta. Että taitavat ensi vuonna Lapsimessut vaihtua rajatiedon messuihin.