AMURIN TYÖLÄISMUSEOKORTTELI

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tampereella on varsin laaja ja monipuolinen museovalikoima aina Sara Hildenin vaihtuvista, yleensä hyvin ajan hermoilla olevista taidekattauksista vakoilumuseoon, mutta mulle – noin omaa historiaani ymmärtääkseni – merkittävin on varmasti Amurin kaupunginosassa sijaitseva Amurin työläismuseokortteli, joka kertoo työväen arjesta Tampereella yli 150 vuoden takaa. Sekä mun isäni että isoisäni ovat kasvaneet Amurissa ja käsittääkseni isoisä tällaisessa puutalokorttelissa, joita Amurin alueelle oli ilmestynyt 1800-luvun puolivälistä alkaen teollistumisen ja työvoiman tarpeen myötä. Oman isäni lapsuus oli tietenkin 50-luvulla jo urbaanimpi, mutta kun kumpikaan suvun miehistä ei ole enää kertomassa näitä tarinoita, olen iloinen että kivitalojen keskellä on säilynyt yksi aikansa ilmiö.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Me vierailtiin Amurin työläismuseokorttelissa kesäkuussa, jolloin koronatilanne oli hetkeksi rauhoittunut. Tällainen ulkomuseo olikin miellyttävä konsepti, varsinkin kun eri vuosikymmenten asumismuotoja sekä elämäntapaa ilmentävien asuntojen sisustusta ei saa lääppiä (vaikka välillä teki mieli). Työläiskorttelin muuttaminen museoksi alkoi 1950-1960-lukujen vaihteessa, ja vuoden 1973 asunto on ainoa alkuperäinen; sen jälkeen museokorttelin asuntoja on palautettu omaan tyyliinsä vuosikymmen kerrallaan, mahdollisimman huolella kunkin aikakauden tyyliä vaalien. Erityisen vaikuttava on 1970-luvulla rakennettu yhteissaunojen edustaja, jonka kolkko tyyli teki vaikutuksen. Tampere on toki muutenkin erinomainen saunakaupunki, onhan siellä Rauhaniemen kansankylpylä ja Rajaportin yleinen sauna.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Asuntojen ovilta löytyi esimerkkiasukkaiden kertomuksia, jotka sisälsivät aika karujakin huomioita ajalta, jolloin työväen lasten oli seurattava vanhempien jalanjälkiä ja unohdettava opiskelu, ja ajalta jolloin yli 50-vuotiaaksi oli huomattavan harvinaista elää. Mutta olisinhan surkea moderni ihminen jollen kuitenkin nostalgisoisi tätä mariekondonkin kateelliseksi tekevää askeesia: ei mitään turhaa. Laadukkaita, huolella käsin tehtyjä tavaroita ja vaatteita, arvokkaita materiaaleja, minimalismia. Jos etsisin sisustusinspiraatiota, tulisin enemmin Amurin työläismuseokortteliin kuin menisin Asuntomessuille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Myös 10-vuotias piti ulkomuseosta ja etenkin bongaili innolla opaskylttien mielikuvitusperheistä tuttuja nimiä – aika monta luokkakaverien kaimaa löytyi 1800-luvun lopustakin. Eri vuosituhannella syntyneelle lapselle monen tavaran tarkoitus oli ihan mysteeri, mutta toisaalta kun kerroin että meidän sukumme juuret ovat ihan konkreettisesti myös täällä, alkoi lapsi kiinnostua kotoa löytyvistä valokuvista. Iso osa niistäkin Amurin kortteleissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suosittelen Amurin työläismuseokorttelissa käyntiä oikeastaan kaikille. Se on helppo ja kansantajuinen kohde, joka tuo historian kirjaimellisesti käsien ulottuville. Jos haluaisin myös jotain potkua minimalistiksi ryhtymiseen niin täällä löytää itsensä kyseenalaistamasta sitä, onko aivan kaikki kehitys ollut meille hyväksi (vaikka todettakoon, että museon yhteydessä on ihana kahvila Amurin helmi sekä pieni museokauppa jossa on kaikkea söpöä menneiden aikojen peltilelua ja muuta, joten well, eihän sieltä tyhjin käsin eikä vatsoin lähdetty).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sisään pääsee ilmaiseksi museokortilla, totta kai, ja muutenkin sisäänpääsy on hyvin kohtuuhintainen 8 euroa aikuisilta ja 3 euroa lapsilta. Tämä Tampereen ulkoilmamuseo on auki vielä syyskuun 6. päivään asti, eli jos harrastat kotimaanmatkailua niin ehdit ihan hyvin piipahtaa, kunhan et mene maanantaina. Itse suosittelen ainakin kaikille jotka tykkäävät kultaisista kehyksistä, kauniista tapeteista, upeista kaakeleista ja helpostilähestyttävästä kertauksesta siihen, miten lyhyessä ajassa Tampere, ja Suomi, on kehittynyt nykyiseksi moderniksi digimaailmaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei kovin kaukana Amurista sijaitsee Näsinpuisto (jossa olen ensin lapsena syöttänyt sorsia ja oravia isäni kanssa ja sitten isompana juonut monta kertaa pussikaljaa ja samalla kuunnellut Särkänniemen kiljuntaa, suosittelen melkein molempia aktiviteetteja, sekä nykyään aivan ihastuttavaa urbaania Mältinrannan uimapaikkaa puiston toisella laidalla). Näsinpuiston päältä löytyy ”Näsinlinna”, joka on vasta joitain vuosia sitten uudistettu ja avattu nyt yleisölle niin museo Milavidan kuin samannimisen kahvilan muodossa. Peruskorjattu Näsinlinna onkin upea, ja voisin pitää siellä vaikka häät  – kun nyt löytyisi ensin joku Milavidan alkuperäisten asukkaiden kaltainen rikas tehtaanomistaja!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos samana päivänä vierailee molemmissa kohteissa, saa upean käsityksen siitä miten elivät samoina aikoina Finlaysonin tehtaan omistajat kuin sen työntekijät. Kontrasti on aika huikea. Milavidassa on useampi huone ehostettu entiselleen, vaikuttavia ja dramaattisia sisustuselementtejä myöten, ja paikan päällä on myös ehkä lievästi pelottavia vahanukkeja – joiden trendikkäät pitsipaidat olisin voinut viedä mennessäni (muutun selvästi kleptomaaniksi tällaisissa museoissa, missä on marmoria ja kultaa käsien ulottuvissa!).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Milavidassa on pysyvän, von Nottbeckien suvun tarinaa ja elämäntyyliä heijastelevan näyttelyn lisäksi vaihtuva näyttely; tällä kertaa kesäkuussa se oli käsilaukuista ja täytyy sanoa, että ihan hirveän kiehtovaksi en sitä kokenut. Rakennus itsessään on mitä kaunein ja von Nottbeckien kosmopoliittisuvun tarina mielenkiintoinen, mutta mikään museospektaakkeli Milavida ei ainakaan toistaiseksi ole. Onneksi on museokortti, jonka avulla voi ohittaa tässä tapauksessa 8 euron pääsymaksun ja ilmaiseksi käydä kiertämässä yläkerta (ja sitten maksaa itsensä kipeäksi alakerran kahvilassa, jossa hinnat oli selvästi omistavalle luokalle toisin kuin Amurin työläismuseon duunarikahvilassa – mutta miellyttäviä paikkoja molemmat, omilla tunnelmillaan!).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä siis museoraportti Tampereelta. Toivottavasti pääsen taas pian möyryämään läpi Mansen museoita – omia suosikkejaan saa suositella kommenttikentässä!

RUOKAMATKA RIIKAAN

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän ja edellisen postauksen perusteella saatatte ehkä kuvitella, että lähdin Latvian pääkaupunkiin syömään… ja olette ihan oikeassa! Olen vuoden verran fiilistellyt Tallinnan ravintolatarjontaa ja hintatasoa ja palvelua, ja samaa ilosanomaa voin jakaa myös Riiasta. Koska söin paljon ja huolella, en jaarittele sen enempää vaan jaan omat vinkkini: heti kärkeen kolme lempiravintolaa, sitten joukko oikein hyviä rafloja ja loppuun muutama varoitus. Sen voin luvata, että tyhjin vatsoin ei tarvitse Riiassa seikkailla!

TOP 3 (eivät missään varsinaisessa järjestyksessä):

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vanhassakaupungissa sijaitseva Resturant 3 ei ollut meillä varsinaisesti etukäteen kuratoidulla ruokailulistalla, mutta matkaseura kyllä tiesi paikan ja osasi töniä siihen suuntaan kun ensimmäisenä iltana, 8 tunnin matkustuksen jälkeen, olin nälkäinen ja vähän järkyttynyt siltä miten rähjäiseltä sateinen Riika alkuun näytti (toivuin shokistani nopeasti, eikä vähiten tämän paikan ansiosta!).

Kolmen kaverin perustama ravintola valmistaa herkullisia aterioita paikallisista raaka-aineista, ja tässä on kohtuuhintaista fine diningiä tarjolla kokeilunhaluisillekin. Palvelu oli henkilökohtaista ja intohimoista, ruoista puhuttiin kuin lapsista (paitsi rakkaudella eikä valitettu uhmakohtauksista) ja käsityö näkyi ja maistui alusta loppuun, muhun esimerkiksi teki vaikutuksen itseleivotun leivän ja oliiviöljyn kanssa tarjoiltu koivubalsamico.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruokaseura rakasti keittiön tervehdyksenä tarjoiltua amuse-bouchea, joka oli ilmeisesti taskurapua pienenä friteerattuna pallona ja päällä wasabijauhetta, ja mun oma ruoka-annokseni, pinaatti-parsarisotto, oli täydellisen hapokas, runsas ja lohdullinen annos sateisiin kesäiltaan. Äitini kalassakaan ei ollut valittamista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten kuvista näkyy, annokset olivat myös ilo silmälle ja harvoin ravintolasta poistuu yhtä onnellisena kuin tällä kertaa. Mitä suurin suositus!

Yhtä lailla Vanhassakaupungissa sijaitsevaan Muusuun me varattiin pöytä etukäteen, joskin nyt koronakesänä Riiassa oli suomalaisista turisteista huolimatta sen verran hiljaista että missään ei ollut erityisen täyttä.

Muusun sisustus on harkittu ja yksityiskohtainen (joskin taustamusiikkina joka paikassa nykivä vähän rasittava loungetemputus), ja palvelu erinomaista mutta sellaista old schoolia siinä mielessä, että mitään kaverillista jutustelua ei harrastettu vaan asiakkaille kummarreltiin, teititeltiin ja tarjoiltiin kuin Englannin hovissa. Ruoan puolesta fiilis oli hieman kahtiajakoinen: alkupalaksi nautittu burrata ei tehnyt kylmien tomaattien kanssa muhun vaikutusta mutta ruokaseura piti siitä (nykyään burrataa tuntuu olevan joka paikassa ja ruoassa, vai olenko vain vainoharhainen?), ja mun pääruokani, joka oli yhdistelmä side dishinä tarjoiltua ratatouillea sekä munakoisia vuohenjuustovaahdolla (myös vakio baltialaisessa keittiössä oman kokemukseni perusteella) oli oikein hyvä, mutta ei ihmeellinen. Mutta…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Äitini söi perunaa ja kanttarellia voikastikkeessa ja tämä annos kruunattiin koko matkan parhaaksi. Melkein suosittelisin matkustamaan Riikaan pelkästään sen takia, mutta siinä voisi käydä kuten edellisen kerran kun yksi ruoka-annos sai eeppiset mittasuhteet. Minä, joka olen koko elämäni vihannut sieniä, rakastin tätä ruokaa suuresti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jälkiruoaksi herkuttelin mansikoita eri muodossa kylmällä basilikasorbetilla ja valkosuklaaklöntillä, pehmeän kahvin ja lasillisen moscatoa ja olin ähkyssä, ja tietenkin onnellinen.

Majapaikkamme vieressä oli hotelli Grand Poet, joka vaikutti oikein varteenotettavalta vaihtoehdolta jos joskus haluan palata Riikaan lomailemaan. Hotellin ravintola, joille en yleensä anna suuresti arvoa, oli houkutellut meitä monta päivää puoleensa ja niinpä testasimme myös Snobin tarjonnan myöhäisellä lounaalla / aikaisella päivällisellä.

Snob oli mitä positiivisin yllätys. Palvelu oli, kuten ehdimme jo Riiassa tottua, ylettömän kohteliasta, olo oli elitistinen samettisohvilla viinilasillista nauttien. Äitini valitsi kasvispastan, jonka pääraaka-aineena oli sattumalta taas kanttarelli ja se oli jälleen hullun hyvää. Oma ruokani oli kastanja-linssikeitto, jossa lisukkeena oli halloumiranskalaiset ja kasvissamosa, ja hyvänen aika miten tämä sinällään aika eksoottiselta kuulostava annos maistuikaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En voi muuta kuin suositella: tasoon nähden ruoka oli edullista, se oli täyttävää, viimeisen päälle valmistettua ja koko kokemus sai hykertelemään tyytyväisenä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OIKEIN HYVÄT

Kaikki kolme lempiravintolaa lankeavat enemmän fine dining-kategoriaan ja niissä kaksi ihmistä söi avokätisine viinikaatoineen 50-80 eurolla mahansa täyteen. Riiassa kuitenkin riittää monen hintaluokan ravintoloita, ja yllämainituista on pakko sanoa että esimerkiksi vegaaneille niissä ei ollut runsaasti vaihtoehtoja. Mutta ei hätää, tässä muita suosikkeja!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omalla lempialueellani Riiassa, eli ”uudella puolella” art nouveau-alueella sijaitseva Holy Moly oli niin umpihipster että siitä oli pakko pitää! Todettuani, ettei TripAdvisorin arvioihin voinut oikein luottaa aloin selata Wolttia, josta tämänkin ”kalifornialaista lohturuokaa” tarjoavan paikan bongasin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paikan lista olisi ihana syödä läpi, sieltä löytyi kalaa ja poke bowleja, pizzaa ja pannukakkuja, ja paikka jäi mieleen erityisen lapsimyönteisenä ja rentona. Sanomattakin selvää, että palvelu oli sympaattista ja hyvää. Ruoka itsessään oli hintaansa nähden vallan OK: ei mitään tajuntaaräjäyttävää mutta siis maukasta ja tuoretta. Minä söin tonnikala poke bowlin ja seuralainen pizzaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Holy Moly on myös oikein hyvän kävelyetäisyyden päässä siitä satamasta, jonne Siljan risteilyt saapuvat, joten päivän voi aloittaa brunssityyppisesti hyvin täältä!

Ihan Holy Molyn lähistöllä sijaitsee Space Falafel-niminen Lähi-Idän herkkuihin erikoistunut trendikäs ravintola, josta kävin hakemassa yhtenä iltana AirBnB-asunnollemme eväät.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paikka oli hyvin suosittu ja palvelu hitaanpuoleista, mutta varsinkin falafelien ystävien on syytä testata nämä kikhernepallerot: ne olivat tuhteja, mehukkaita ja jos pinta olisi ollut pikkaisen rapeampi, olisin luultavasti leijunut taivaisiin. Paitsi en olisi voinut, koska yksi falafel painoi suunnilleen sisäfilepihvin verran. Myös tahnat kuten hummus ja babaganoush olivat oikein kelvollisia, eli pakko tätäkin paikkaa on peukuttaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Samoilla kulmilla sijaitsee myös Riian kansallismuseo, jonka ravintolassa oli niin hyvä wontonkeitto, että seuralainen tahtoi syödä sen kahdesti. Söimme museon tyylikkäässä ravintolassa ihanan lounaan lauantaipäivän taidekierroksen jälkeen, ja kokemus oli jälleen positiivinen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaksi pääruokaa, lasit viiniä, kuppi kahvia ja jälkiruokapannacotta maksoivat yhteensä 28 euroa, ja tällä setillä pärjäsi melkein seuraavaan aamuun (yöllä piti syödä vähän sipsejä, mutta muuten). Ehdottomasti kannattaa ruokkia siis itsensä niin henkisesti kuin fyysisesti tässä kauniissa rakennuksessa!

Museon takana sijaitsevan puiston toisella puolella on hotelli Radisson Blu, jonka 26. kerroksessa sijaitseva Skyline-baari tarjoilee myös aasialaishenkistä ruokaa. Paikka on erityisen tunnettu drinkeistään, joiden hintataso on kyllä samaa luokkaa ja paikoin jopa korkeampi kuin Suomessa, enkä pelkkien juomien perässä vaeltaisi sinne. Mutta maisemat ovat hintansa arvoiset!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minä söin jälleen kerran tonnikala pokebowlin, ja siinä oli maut ja materiaalit kohdallaan. Pelkän ruoan perässä en lähtisi näille kulmille, mutta jos haluaa rauhassa ihailla Riikaa niin kannattaa unohtaa korkeanpaikankammo ja mennä nauttimaan!

Yksi ihanimpia ruokakokemuksia oli sen surullisenkuuluisan Jurmalan reissun jälkeen ystävien suosituksesta testattu Trompete Taproom Vanhassakaupungissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Me nautimme kesäisestä sisäpihasta, mutta uskoisin että talvella tämän panimo-oluiden paratiisin tunnelmallinen sisätila pääsee oikeuksiinsa. Palvelu oli mutkatonta ja hauskaa, ja ruokalistalta löytyi lähinnä vegaanisia vaihtoehtoja. Ja minä söin elämäni parhaan hummuksen! Ainoa moite löytyy löyhästä valkosipulin käytöstä, onneksi olin liikkeellä äitini enkä kuuman treffikumppanin kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sen jogurtilla ja voilla viimeistellyn hummuksen lisäksi suosittelen maailman parasta, granaatinomenalla viimeisteltyä virgin mojitoa sekä jälkiruoaksi mehevää fondantia. Hintataso erittäin kohtuullinen, ja juomavalikoima pistää pään pyörälle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja pari pettymystä

Olisi ollut ihme, jos kaikki kokemukset olisivat olleet euforista. Nyt voin siis omalta osaltani suositella välttämään Vanhassakaupungissa sijaitsevaa Easywine-ravintolaa, vaikka konsepti, jossa kortilla saa testailtua eri viinejä hanoista, kuulostaakin sinällään oikein houkuttelevalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruokaisia tapaksia tarjoavassa paikassa oli kyllä ystävällinen palvelu ja todella vakuuttava viinivalikoima, mutta valitettavasti tapakset olivat tunkkaisia, hutiloiden tehtyjä ja vuohenjuustobruschettaa lukuunottamatta vallan mitäänsanomattomia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen kuullut paikasta myös hyviä kokemuksia, mutta itse en menisi uudestaan – nytkin ruoka olisi jäänyt kesken jollen olisi ollut törkeän nälkäinen. Harmi, koska itse paikan ideahan on kuninkaallinen.

Ja jos mielesi tekee kiinalaista, niin älä hyvä ihminen mene Old Hongkong-nimiseen paikkaan, joka nimensä mukaisesti tarjoilee varsin vanhan makuista kiinalaista bulkkiruokaa. Paitsi että ruoka oli melko pahaa, niin tämä oli ensimmäinen kerta kun mietin että saan varmasti kyytipojaksi koronan, sillä tiskin takana häärinyt henkilökunta yski menemään varsin vapaamielisesti. Ei, ei ja vielä kerran ei.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta kyllä Riikaan kannattaa lähteä syömään! Tässä mun ravintolakokemukset matkalta, olkaa hyvät!

RIIAN PARHAAT KAHVILAT

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka yours truly ehti yhdeksän päivän aikana nauttia monta kuppia cappuccinoa Latvian pääkaupungissa, ihan jokaista kahvilaa en ehtinyt käydä läpi. Mutta tässä on lista suosikeistani! Todettakoon, että kahvittelimme vanhan kaupungin puolella vain kerran, sillä oma kämppämme sijaitsi Riian ”uudella puolella” (kartoissa alue on merkitty nimellä ”Centrs”, ja heikolla latviantaidoillani arvailen että kyse voisi olla virallisesta keskustasta). Tällä alueella on vähemmän turisteja, koska monet päätyvät pyörimään akselilla vanha kaupunki – Zeppelin hallit – Stocka, mutta itse ihastuin juuri tähän paikallisten arkielämän keskukseen. Nämä kulmat ovat myös kätevästi kävelyreitillä jos tulet paikalle risteilyaluksella. En ihan hirveästi hehkuta hintatasoa (about 2/3 Helsingin kahviloiden hinnoista, lähes poikkeuksetta cappuccino oli 2,5-3 euroa, mehut pari euroa ja avokadoleivät 6-7 euroa) enkä hyvää palvelua, sillä molemmat olivat enemmän sääntö kuin poikkeus – minkä takia Riikan matkalla kannattaa ehdottomasti nauttia kahvilakulttuurista!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

BIG BAD BAGELS

Aloitetaan parhaasta. Osoitteessa Baznicas street 8 sijaitseva Big Bad Bagels oli Riian tietäjä-ystäväni vinkki ja tämä nimensä mukaisesti bageltarjoiluun keskittyvä pieni kahvila oli mun paratiisi. Vaihtoehtoja on niin vegaaneille kuin pekoninhimoisille sekasyöjille, koko matkan paras kahvi (ja niitä tuli juotua monta!) tarjoiltiin täällä, tuo ihanan pehmeä cappuccino, ja hintataso on kohtuullinen, hinta-laatusuhde on niin hyvä että vähän hävettää. Paikka on auki joka päivä 9-17 ja täyttävä bagel passaa aivan hyvin myös pääruoaksi. Itse söin perinteisen tuorejuustolla täytetyn bagelin sekä Vegan in East-bagelin ja olin onnellisessa ähkyssä koko päivän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MIIT

Aivan kulman takana taivaallisesta bagelpaikasta on erittäin suosittu Miit, joka on kuuluisa vegaanitarjonnastaan (ja itse antaisin erityismaininnan Macin koneiden esiintymistiheydelle). Miit sijaitsee osoitteessa Lāčplēša iela 10 ja se on hyvä vaihtoehto jos Big Bad Bagelsiin ei mahdu, sillä Miitissä on asiakaspaikkoja ja viihtyisä sisäpiha pöytineen. Kasvis- ja vegaanivaihtoehtoja oli runsaasti, itse valitsin avokadoleivän (joka selvästi elää Riiassa uutta nousuaan, avokadoleipiä oli JOKA PAIKASSA!) uppomunalla ja aijjai, kuuden euron hinnalla sai hyvän mielen ja vatsan täyteen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miit on varmasti hyvä paikka tehdä läppärityötä (jos se perus loungejynkytys ei häiritse keskittymistä) ja syödä pieniä herkkuja väliin; ensi kerralla aion testata paikan vohvelit!

STREET FRIES KITCHEN

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Street Fries Kitchen oli ainoa paikka vanhan kaupungin puolella missä tuli kahviteltua. Se on oikeastaan enemmänkin ravintola, mutta meidät paikalle houkutteli koko päivän jatkuva pannukakkutarjoilu: vohveleita ja pannukakkuja (siis amerikkalaisia, tietenkin) oli Riiassa tarjolla runsaasti ja olihan niitä pakko ainakin kerran syödä. Ja kyllä kannatti: amerikkalaiset pannukakut poikkeuksellisen hyvällä vaniljajäätelöllä, marjoilla ja banaaneilla ja totta kai vaahterasiirapilla olivat yksi parhaita makeita herkkuja koko matkalla. Myös ruoka-annokset, joita naapuripöytiin kannettiin, näyttivät runsailta ja huolella tehdyillä. Kiireellä täällä ei kyllä kannata kahvitella, sillä kun kaikki valmistetaan nimensä mukaisesti käsin niin ruokia saattaa ruuhka-aikaan joutua odottelemaan. Ja osoite oli Riharda Vāgnera iela 18.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ROCKET BEAN ROASTERY

Rocket Bean Roastery jos joku on kulttimaineessa – niin paljon, että syväkurkkuni ravintolavinkkien osalta ei ollut itse edes päässyt tätä kokemaan, niin pitkä jono siellä oli ollut! Heillä on kaksi kahvilaa Riiassa, me mentiin osoitteeseen Miera iela 29. Omaa erikoispaahtimoaan pyörittävä paikka on varmasti jonkinlainen mekka kahvihifistelijöille, mutta valitettavasti mä en oikein osannut arvostaa kaikkia suodatinkahvien taikaominaisuuksia joita oli tarjolla ja junttina halusin vaan sen cappuccinon – joka ei ollut mitenkään ihmeellinen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paikka oli mulla vähän liian cool ja hengetön. Plussaa kyllä että mehun kanssa oli metallipilli, ja aamupalan avokadoleipä oli hyvänmakuinen. Lista oli vain latviaksi ja se oli ehkä vähän omituinen ratkaisu, kun asiakaskunnasta iso osa oli ulkomaalaisia kun käytiin ja henkilökunnalla meni aika paljon aikaa siihen, että menua käännettiin englanniksi asiakkaille. Joten ehkä tällä mestalla on enemmän annettavaa niille, ketkä ymmärtää kahvipavuista vähän enemmän, mutta muuten pitäisin Rocket Bean Roasterya aavistuksen yliarvostettuna.

ZVAIGZNE CAFE

Ihan meidän AirBnB:n vieressä oli tosi mukava ja rauhallinen Zvaigzne Cafe, jossa kävin – mutta ilman muistikorttia! Palvelu oli, kuten useimmiten, aivan huippua ja mulle tehtiin ihan oma mehu pyynnöstä ja paikka oli täydellinen siihen kun katselin sateista säätä ja tein töitä. Vieressä on muuten mahtava kirjakauppa, jossa on latviankielisen kirjallisuuden lisäksi ihana valikoima kortteja, vihkoja ja taiteilutarvikkeita. Osoite on Krišjāņa Valdemāra iela 6.

MīKLA

Piipahdimme myös (jälleen ilman muistikorttia) Mīkla-nimisessä paikassa, joka pitää matalaa profiilia olemassaolostaan. Sen verran sen pihalla parveili väkeä, että paikalliset kyllä tuntevat tämän hipsterkahviloiden ruumiillistuman (meille muille tiedoksi: Dzirnavu iela 42). Paikassa toimii myös leipomo, joten tarjolla oli monenlaista herkkua. Mutta voi ei, kaikki tuotetiedot, nimet ja ruokalistat oli taas vain latviaksi…

Itse erehdyin valitsemaan ”kahvismoothien” (tämän verran tulkitsin heikolla kielitaidollani) ja se maistui aivan viemäristä kaivettavalta mönjältä, mutta paikallisten suosiosta päätellen kyse oli vain kulttuurieroista ja huonosta tuurista. Jos siis haluaa nähdä Riian Dean & DeLucan (tämä on mun yksi lempipaikkoja New Yorkissa), tsekkaa tämä paikka.

PÄIVÄRETKI JURMALAAN

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt täytyy tunnustaa, että huijasin heti otsikossa: en ikinä päässyt Jūrmalaan (paitsi pääsin; kommenteissa Ville avaa Jurmalan konseptia paremmin kuin itse, että kannattaa tarkistaa sieltä faktat!). En sunnuntaina, enkä tänään tiistaina – olen viettämässä siis Latviassa yhdeksän päivän lomaa ja olimme päättäneet pyhittää rantalomailulle ainakin muutaman päivän. Heinäkuinen sunnuntai oli ensimmäinen lomapäivä, jolle oli luvattu muutakin kuin jatkuvia sadekuuroja. Eräs ystäväni osoittautui todelliseksi käveleväksi Latvian oppaaksi ja neuvoi ottamaan junan parinkymmenen kilometrin päähän Riiasta, ja jäämään jo pois ennen Jūrmalan asemaa (joka on siis nimeltään Sloka, eli ette löydä asemaa nimeltä Jūrmala) ja kävelemään rantaviivaa pitkin kohti määränpäätä. Jūrmalaan pääsee myös bussilla sekä veneellä Riiasta, lähtö oli ainakin klo 10 ja paluu klo 18 ja meno-paluun hinta 20 euroa. Luultavasti kokemus sekin!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Riian juna-asemalta (helppo löytää, suomalaisille tuntomerkkinä vähintään se että on Stockan vieressä) lähtee rustiikkisia paikallisjunia noin 20 minuutin välein länteen eli juuri Jurmalaan päin. Me ostimme liput asemalta (1,5 euroa suunta eli 3 euroa meno-paluu) mutta niitä myödään myös junassa, käteistä messiin. Juna itsessään oli kauniisti sanoen vanhanaikainen, kuten olivat kymmenet pienet asemat matkan varrella. Kaikki oli silti vallan selkeää ja vaivatonta ja tunnelmallista, joskin tunnelma oli aika tiivis eli mistään turvaväleistä ei aurinkoisena sunnuntaipäivänä tarvinnut haaveilla. Me jäimme pois Majorin asemalla ja lähdimme tallustamaan viiden minuutin kävelymatkaa rantaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Majorissa on suloisia art nouveau-henkisiä kesäkoteja sekä kylpylähotelleja. Erään kylpylähotellin edustalla oli houkuttelevia aurinkotuoleja varjoineen, joskin ne olivat hotellin asukkaille 20 euroa ja ulkopuolisille 25 euroa per tuoli – sen verran olen saita että viittäkymppiä en pulita pelkästä istumisesta, joten päätimme lähteä seuralaisen kanssa vaeltamaan kohti Jurmalaa. Tämä olikin selvästi suosittu tapa viettää päivää, sillä ihmiset vaelsivat sankoin joukoin paikasta toiseen. Rannalta – en tiedä tarkalleen mistä – sai myös vuokrata erilaisia pyöriä sivuvaunullisista sähköpyöristä fatbikeihin, SUP-lautojakin näytti olevan tarjolla. Sen lisäksi oli useampi leikkipuiston tapainen touhuamispiste, rantakahvila, kenttä rantalentikselle tai sulkapallolle sekä alueita, joissa pelata jalkapalloa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ranta on erinomainen varsinkin pienten lasten vanhemmille; vesi on matalaa pitkälle, aikuinen saa kahlata about sata metriä ennen kuin vesiraja on navan korkeudella. Koko ranta on miellyttävää hiekkaa. Ainoa ehkä haittapuoli on jatkuva trafiikki: auringonottoon ja lepäilyyn on parempi pysyä rannan takaosassa lähempänä metsää (ensin siinä on vähän kukkia ja heiniä, sitten kangasmetsää jossa näytti olevan paljon mustikoita!) mutta jatkuva pyöräilijöiden ja kävelijöiden virta katkaisee suoran yhteyden mereen. Aikuisille tämä ei tietenkään ole mikään ongelma, mutta kovin itsetuhoisten taaperoiden kanssa voi olla hieman stressaavaa vahtia ettei kukaan jää pyörän alle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niin, Majorista on kuitenkin noin 12 kilometriä itse Jūrmalaan. Vaikka rantareitillä oli kahviloita ja lepopaikkoja, roskiksia ja vessojakin, päätimme kuitenkin Jaundubultin kohdalla kääntyä juna-asemalle ja palata Riikaan. Jaundubulti itsessään oli täynnä sekä hauskoja puutaloja että rähjäisiä autiohöskiä. Yksi upea, varmaan joskus ennen muinoin hotellina toiminut rakennus oli tyhjillään melkein romahduspisteessä. Haluaisiko joku innokas investoida tarjota muutaman miljoonan niin kunnostetaan se ravintolaksi ja taiteilijaresidenssiksi?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En siis ikinä päässyt ihan Jurmalaan asti, mutta ei se mitään. Se oli silti hieno kokemus, jonka jälkeen housuissa ja kirjan sivuilla oli hiekkaa. Jurmalassa kuulemma kannattaa syödä Burger Studiossa, joten ehkä ensi kerralla otan lapset mukaan – he kyllä rakastaisivat tuota aktiviteettien täyteistä rantaa täysillä, ja lähialueilla on myös muutama vesipuisto – ja menemme myös syömään ja nauttimaan kesäkaupungin tunnelmaa. Mutta meri, se on aina yhtä ihana, vaikka tällaisena lempeän rauhallisena Riianlahden versiona.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA