YHDEN SUHTEEN PÄÄTÖS

Eilen teki mieli heittäytyä sentimentaaliseksi. Kävin (toistaiseksi) viimeisen kerran SATSissa zumbassa. Neljän vuoden ajan ahkerasti höylätty salikortti on nyt suljettu ja sen voi antaa lasten leikkeihin, ei olisi eka kerta kun kotileikissä äiti käy jumpassa ja jättää lapset lapsiparkkiin hoitoon. En kuitenkaan kaivertanut pukuhuoneen vakiokaappiin nimeäni, en vuodattanut vastaanotossa eron kyyneliä enkä tehnyt mitään muistoalttaria …

Jatka artikkeliin YHDEN SUHTEEN PÄÄTÖS

31

Täytin tänään 31. En osaa sanoa kuuluiko juhlapäivään jotain ilotulitusta, limusiinikyytejä ja kukkalähetyksiä Espanjasta, koska kirjoitan tämän postauksen etukäteen - oikeasti olen juuri nyt teatterissa. Vähän harmittaa, että olen niin laiska juhlienjärjestäjä enkä muutenkaan kummoinen emäntä: Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat järjestää juhlia ja erityisesti juhlia itseään. Koska viimeiset viisi vuotta synttärit ovat menneet vähän siinä …

Jatka artikkeliin 31

VUOSI ILMAN VAATTEITA

No nyt se aikoo liittyä johonkin nudistileiriin, te siellä huokailette kauhuissanne. Ei sentään. En ole alkanut naturalistiksi, otsikko oli vaan paljon raflaavampi kun siinä ei lukenut että vuosi ilman uusia vaatteita. Onhan näitä ostolakkoja nähty ennenkin, ei tosin meikäläisen tontilla. Tämä on mulle suunnilleen yhtä iso juttu kuin jättäisin vuodeksi pois sokerin tai viikoksi internetin …

Jatka artikkeliin VUOSI ILMAN VAATTEITA

MINÄ MEDITOIN

Viimeiset kymmenen vuotta eivät ole tehneet kovin hyvää aivoilleni. Vaikka toki tässä kuluneen vuosikymmenen aikana olen vaihtanut villin nuoruuden kolme kertaa viikossa tapahtuvan tissuttelun liki absolutismiin, olen kuitenkin saanut kolme lasta (aivan varmasti älykkyysosamäärää laskeva tekijä), nukkunut noin kuuden tunnin katkonaisia yöunia viimeiset kuusi vuotta sekä ajautunut niihin äläedessanositänimeä-vuosiin, jolloin kauppaan mennessä tarvitsee olla ostoslista pelkkää maitoakin …

Jatka artikkeliin MINÄ MEDITOIN