EMANSIPAATIOBLOGI

Täältä ilmoittautuu kanssa yksi kaipaava! Sun blogi on ilahduttanut ihan superisti. Tykkään tästä rosoisesta, mutta laadukkaasta otteesta. Jotain samaa oivaltavuuden tasoa kuin vaikkapa Project Mamassa, ennen kuin siitä tuli kaupallisempi (ymmärrän täysin hyvin sen valinnan ja kannustan varsinkin naisia tienaamaan kyvyillään, mutta ihan sisällöllisesti pidin siitä enemmän aiemmin).

Mutta älä vaan koe näitä tekstejä painostavana, vaan anna fanipostin hivellä egoasi. 🙂 Ihania syyspäiviä teidän koko perheelle!

Kiitos tälle anonyymille imartelijalle, joka kävi kommentoimassa Y Tu Mamá También-blogiin. Olen nyt takaisin, ja toivottavasti kolmas kerta sanoo toden eikä tule enää sellaista fiilistä, että pakko muuttaa, muuttua tai saada aikaan jotain muutosta. Ainakaan blogissa, todellisuudessa olen sellainen elämäntapaintiaani että nyt kuuden Itä-Helsingissä vietetyn kotiäitivuoden jälkeen on seikkailunkaipuu yltynyt taas sietämättömäksi. Tällä kertaa oman rinkan lisäksi pakataan kolme pientä reppua näille kolmannen polven beduiineille. Pojat vilahtelevat blogissa tuttuun tapaan, mutta tällä kertaa tarkoitus olisi kakkajuttujen sijaan keskittyä tähän omaan kolmenkympinkriisiin, johon kuuluu klassisesti hurahdus kaikkeen henkiseen höpöhöpöön, alanvaihtoa, levottomia jalkoja ja pinkiksi värjättyjä hiuksia. Toisaalta olen ollut kolmekymmentä vasta kuukauden, joten voi olla että niitä kakkajuttuja kuuluu vielä tähänkin elämänvaiheeseen.

Koska itselläni ei ole lainkaan kärsivällisyyttä, pyydän sitä teiltä. Blogi on vielä täysin työn alla ja ihan raakile ja vaihdan tätä ulkoasua jatkossa varmaan joka päivä, koska olen viime aikoina kärsinyt vaikeuksista tehdä päätöksiä. Halusin olla tosi pro ja hankin oman domainin sekä vaihdoin WordPressiin, koska se on kuulemma ainoa oikea alusta katu-uskottavalle bloggaajalle. Itselleni ominaiseen tyyliin aloitin tämän projektin silloin kuin olisi jo pitänyt olla nukkumassa, joten lainaan isoisäni elämänviisautta: Hosuen ei tule kuin nopeammin valmista.

Vaikka en odota saavani joka päivä tuollaisia itsetuntoa kohottavia kauniita kommentteja, toivon, että vanhat tutut löytävät tänne. Bloggaaminen yksin on tylsää, ja lupaan itsekin ryhdistäytyä tässä blogiskenessä: Olen kuullut huhuja että työttömänä voi vaan maata sohvalla, ja kuukauden päästä minä sitten vain makaan sohvalla ja roikun somessa. Toivottavasti tällä pohjalla kommentointi toimii ja lähetän virtuaalisia lentopusuja kaikille niille, jotka jaksavat taas sadannen kerran päivittää linkityksiinsä blogin uuden osoitteen. Yhtä lailla avosylin toivotetaan tervetulleeksi kaikki uudet ihmiset, tulette ehkä huomaamaan että tämä on tällainen matalan kynnyksen blogi, toivottavasti ei vain juttujen laatuvaatimusten vaan myös kommentoinnin osalta…