Terveisiä hyisen kylmästä, sateisesta Granadasta! Tulin ystävien kanssa minilomalle ja kun kerran Granadaan tulee, on suorastaan pakollista tutustua paikan ja koko Espanjan yhteen merkittävimmistä käyntikohteista: Alhambraan. Alhambra on kaunis kokonaisuus islamilaista arkkitehtuuria, yksityiskohtia, upeita maisemia kehystäviä ikkunoita, massaturismia, kukkivia puutarhoja (olkootkin ettei ennätyssateinen maaliskuu ehkä antanut Alhambran kasvistolle parasta tilaisuutta paljastaa loistonsa), ylämäkiä, suihkulähteitä ja tietysti historiaa. Koska tämä kohde kuuluu sarjaan, joka kannattaa ennemmin itse kokea – tai sitten tutustua sen tarinoihin hieman blogiani laadukkaamman kirjallisuuden kautta – kerron omista kokemuksestamme lähinnä kuvien ja käytännön vinkkien kautta.

Alhambra on UNESCOn maailmanperintökohde, eikä syystä. Se on 800-luvulla Alcazaba-linnoituksen ympärille kasvanut palatsien kokonaisuus, jonka punaisten (josta nimikin, Al-Hamra) muurien sisällä on kultakausina asunut kymmeniä tuhansia ihmisiä. Alun perin maurilaisten valtakaudella strategisesti vuorilla, joen varrella sijaitsevaan Granadaan rakennettu Alhambra on useamman palatsin kokonaisuus. Vaikuttavin ja koristeellisin (ainakin yleisen mielipiteen mukaan) on Nasridin palatsi, jonka seinille arabiaksi kirjoitetut runot ja geometriset, tähtitiedettä imitoivat arkkitehtuuriset yksityiskohdat ovat kyllä omiaan täyttämään kameran muistikortin.

Mennään tässä vaiheessa siihen käytännön puoleen. Kun ystäväni olivat varanneet lennot Espanjaan ja Granada päätetty kohteeksi, oli selvää, että Alhambraan oli saatava liput. Vaikka olimme hyvissä ajoin liikkeellä, oli silti Alhambran virallisen lippukaupan koko vuoden kalenteri pelottavan punainen. Loppuunmyyty, joka hiton päivä marraskuulle saakka! Epätoivo! Se, että vajaa 15 euron yleislippua ei ollut myynnissä virallisen reitin kautta ei tietenkään tarkoittanut sitä, etteikö palatsikierrokselle pääsisi. Pitäisi vain maksaa enemmän. Tarjolla on paljon, siis aivan hiton paljon, erilaisia opastettuja kierroksia joiden hinta vaihtelee noin 50 eurosta satoihin euroihin. Nämä veijarit ovat hankkineet lippuja etukäteen, joten jos olet itsenäiset seikkailijat jäävät helposti nuolemaan näppejään.

Koska mua ärsyttää trokarit sekä pakkomyynti, tässä tapauksessa opaspalveluiden, päätettiin odottaa viimetippaan ennen kuin varataan opastettu kierros (tämä voi olla todella kiireisenä sesonkina huono idea). Kävi nimittäin niin, että muutamaa päivää ennen matkaa viralliseen lipunmyyntiin vapautui jonkin verran lippuja ja saimme omamme, huomattavan edullisesti. Lipuissa ei ole muuta aikarajoitetta vierailupäivän lisäksi kuin sisäänpääsy Nasridin palatsiin, ja tässä kannattaakin olla suomalaisen täsmällinen. He ovat nimittäin tiukkoja. Jos et ole paikalla omassa lipussasi annettuun aikaan, voit varautua jättämään yhden kolmesta käynnin keskeisistä paikoista väliin. Me näimme todella monta pettynyttä vierailijaa, jotka olivat puolesta tunnista pidempiä aikoja myöhässä eivätkä enää päässet kiertelemään tähän kaikista suurimpaan, Leijona- ja Myrttipihoistaan tunnettuun palatsiin.

Vierailuun on hyvä varata aikaa. Myös muuten Alhambraan pääsemiseen: omakin ehtiminen meni tiukalle, kun kävelyyn varattu aika eli vajaa tunti ei meinannut riittää. Suosittelen saapumaan keskustasta taksilla tai bussilla ja säästämään energiaa, jollei erikseen kaipaa porrastreeniä päivän alkuun. Jää enemmän energiaa kierrellä paikan päällä. Portilta on hyvä varata myös noin 10 minuuttia Nasridin palatsille siirtymiseen. Meillä meni kiertelyyn (ja öhm, täydellisen Tinder-kuvan metsästämiseen…ystäville, siis) noin neljä tuntia, ja pysähdyimme matkalla kahville (ja jotkut meistä viinille) alueella sijaitsevaan Parador-hotelliin. Hyvät kengät, vesipullo, sadevarusteet näin keväällä ja retkimieltä mukaan siis. Ja aikaa. Loppupäivänä et luultavasti jaksa muuta kuin syödä tapaksia ja juoda ehkä lisää viiniä ja sulatella Alhambran visuaalista ilotulitusta.

Alhambra kolme ”pääkohdetta” ovat Nasridin palatsi, joka on ainoa, johon sisäänpääsy on tiettyyn aikaan. Siellä saat lorvia niin kauan kun haluat. Sen lisäksi on Alcazaban linnoitus, tuo alueen vanhin osa, jonka tornit näkyvät Granadan keskustaan ja joista näet koko Granadan ja vähän kauemmaksikin. Sen lisäksi pienen kävelyn päässä on oma suosikkini, Generalifen ihastuttava puutarha sekä kukitettu palatsi. Meillä toimi hyvin reititys Nasrid-Alcazaba-kahvitauko-Generalife ja siitä kävely alamäkeä myöten takaisin kaupunkiin.

Jos palatseja pitäisi laittaa paremmusjärjestykseen, näin suurena palatsiasiantuntijana sanoisin pitäväni hieman enemmän Alcázarin palatsista Sevillassa. Se on kokonsa puolesta hieman helpompi hahmottaa. Toisaalta molempia vierailukohteita yhdistävät upeat mosaiikit, eksymään houkuttelevat puutarhat labyrintteineen ja hedelmäpuineen, seinille kirjoitetut ja kuvatut tarinat sekä loputon määrä pieniä detaljeja, joihin tarttua. Alhambran renessanssipalatsissa on myös Bellas Artes-taidemuseo (ja useampi museokauppa, jotka eivät tällä kertaa tehneet museokauppahulluun suurempaa vaikutusta), joka meillä jäi väliin. Kaksi päivää ei ole ollenkaan huono idea Alhambrassa, etenkin jos toiselle päivälle ottaa joko opastetun kierroksen tai edes audio-oppaan, jonka avulla alueesta saa varmasti enemmän irti.