Tämän ja edellisen postauksen perusteella saatatte ehkä kuvitella, että lähdin Latvian pääkaupunkiin syömään… ja olette ihan oikeassa! Olen vuoden verran fiilistellyt Tallinnan ravintolatarjontaa ja hintatasoa ja palvelua, ja samaa ilosanomaa voin jakaa myös Riiasta. Koska söin paljon ja huolella, en jaarittele sen enempää vaan jaan omat vinkkini: heti kärkeen kolme lempiravintolaa, sitten joukko oikein hyviä rafloja ja loppuun muutama varoitus. Sen voin luvata, että tyhjin vatsoin ei tarvitse Riiassa seikkailla!

TOP 3 (eivät missään varsinaisessa järjestyksessä):

Vanhassakaupungissa sijaitseva Resturant 3 ei ollut meillä varsinaisesti etukäteen kuratoidulla ruokailulistalla, mutta matkaseura kyllä tiesi paikan ja osasi töniä siihen suuntaan kun ensimmäisenä iltana, 8 tunnin matkustuksen jälkeen, olin nälkäinen ja vähän järkyttynyt siltä miten rähjäiseltä sateinen Riika alkuun näytti (toivuin shokistani nopeasti, eikä vähiten tämän paikan ansiosta!).

Kolmen kaverin perustama ravintola valmistaa herkullisia aterioita paikallisista raaka-aineista, ja tässä on kohtuuhintaista fine diningiä tarjolla kokeilunhaluisillekin. Palvelu oli henkilökohtaista ja intohimoista, ruoista puhuttiin kuin lapsista (paitsi rakkaudella eikä valitettu uhmakohtauksista) ja käsityö näkyi ja maistui alusta loppuun, muhun esimerkiksi teki vaikutuksen itseleivotun leivän ja oliiviöljyn kanssa tarjoiltu koivubalsamico.

Ruokaseura rakasti keittiön tervehdyksenä tarjoiltua amuse-bouchea, joka oli ilmeisesti taskurapua pienenä friteerattuna pallona ja päällä wasabijauhetta, ja mun oma ruoka-annokseni, pinaatti-parsarisotto, oli täydellisen hapokas, runsas ja lohdullinen annos sateisiin kesäiltaan. Äitini kalassakaan ei ollut valittamista.

Kuten kuvista näkyy, annokset olivat myös ilo silmälle ja harvoin ravintolasta poistuu yhtä onnellisena kuin tällä kertaa. Mitä suurin suositus!

Yhtä lailla Vanhassakaupungissa sijaitsevaan Muusuun me varattiin pöytä etukäteen, joskin nyt koronakesänä Riiassa oli suomalaisista turisteista huolimatta sen verran hiljaista että missään ei ollut erityisen täyttä.

Muusun sisustus on harkittu ja yksityiskohtainen (joskin taustamusiikkina joka paikassa nykivä vähän rasittava loungetemputus), ja palvelu erinomaista mutta sellaista old schoolia siinä mielessä, että mitään kaverillista jutustelua ei harrastettu vaan asiakkaille kummarreltiin, teititeltiin ja tarjoiltiin kuin Englannin hovissa. Ruoan puolesta fiilis oli hieman kahtiajakoinen: alkupalaksi nautittu burrata ei tehnyt kylmien tomaattien kanssa muhun vaikutusta mutta ruokaseura piti siitä (nykyään burrataa tuntuu olevan joka paikassa ja ruoassa, vai olenko vain vainoharhainen?), ja mun pääruokani, joka oli yhdistelmä side dishinä tarjoiltua ratatouillea sekä munakoisia vuohenjuustovaahdolla (myös vakio baltialaisessa keittiössä oman kokemukseni perusteella) oli oikein hyvä, mutta ei ihmeellinen. Mutta…

Äitini söi perunaa ja kanttarellia voikastikkeessa ja tämä annos kruunattiin koko matkan parhaaksi. Melkein suosittelisin matkustamaan Riikaan pelkästään sen takia, mutta siinä voisi käydä kuten edellisen kerran kun yksi ruoka-annos sai eeppiset mittasuhteet. Minä, joka olen koko elämäni vihannut sieniä, rakastin tätä ruokaa suuresti.

Jälkiruoaksi herkuttelin mansikoita eri muodossa kylmällä basilikasorbetilla ja valkosuklaaklöntillä, pehmeän kahvin ja lasillisen moscatoa ja olin ähkyssä, ja tietenkin onnellinen.

Majapaikkamme vieressä oli hotelli Grand Poet, joka vaikutti oikein varteenotettavalta vaihtoehdolta jos joskus haluan palata Riikaan lomailemaan. Hotellin ravintola, joille en yleensä anna suuresti arvoa, oli houkutellut meitä monta päivää puoleensa ja niinpä testasimme myös Snobin tarjonnan myöhäisellä lounaalla / aikaisella päivällisellä.

Snob oli mitä positiivisin yllätys. Palvelu oli, kuten ehdimme jo Riiassa tottua, ylettömän kohteliasta, olo oli elitistinen samettisohvilla viinilasillista nauttien. Äitini valitsi kasvispastan, jonka pääraaka-aineena oli sattumalta taas kanttarelli ja se oli jälleen hullun hyvää. Oma ruokani oli kastanja-linssikeitto, jossa lisukkeena oli halloumiranskalaiset ja kasvissamosa, ja hyvänen aika miten tämä sinällään aika eksoottiselta kuulostava annos maistuikaan!

En voi muuta kuin suositella: tasoon nähden ruoka oli edullista, se oli täyttävää, viimeisen päälle valmistettua ja koko kokemus sai hykertelemään tyytyväisenä.

OIKEIN HYVÄT

Kaikki kolme lempiravintolaa lankeavat enemmän fine dining-kategoriaan ja niissä kaksi ihmistä söi avokätisine viinikaatoineen 50-80 eurolla mahansa täyteen. Riiassa kuitenkin riittää monen hintaluokan ravintoloita, ja yllämainituista on pakko sanoa että esimerkiksi vegaaneille niissä ei ollut runsaasti vaihtoehtoja. Mutta ei hätää, tässä muita suosikkeja!

Omalla lempialueellani Riiassa, eli ”uudella puolella” art nouveau-alueella sijaitseva Holy Moly oli niin umpihipster että siitä oli pakko pitää! Todettuani, ettei TripAdvisorin arvioihin voinut oikein luottaa aloin selata Wolttia, josta tämänkin ”kalifornialaista lohturuokaa” tarjoavan paikan bongasin.

Paikan lista olisi ihana syödä läpi, sieltä löytyi kalaa ja poke bowleja, pizzaa ja pannukakkuja, ja paikka jäi mieleen erityisen lapsimyönteisenä ja rentona. Sanomattakin selvää, että palvelu oli sympaattista ja hyvää. Ruoka itsessään oli hintaansa nähden vallan OK: ei mitään tajuntaaräjäyttävää mutta siis maukasta ja tuoretta. Minä söin tonnikala poke bowlin ja seuralainen pizzaa.

Holy Moly on myös oikein hyvän kävelyetäisyyden päässä siitä satamasta, jonne Siljan risteilyt saapuvat, joten päivän voi aloittaa brunssityyppisesti hyvin täältä!

Ihan Holy Molyn lähistöllä sijaitsee Space Falafel-niminen Lähi-Idän herkkuihin erikoistunut trendikäs ravintola, josta kävin hakemassa yhtenä iltana AirBnB-asunnollemme eväät.

Paikka oli hyvin suosittu ja palvelu hitaanpuoleista, mutta varsinkin falafelien ystävien on syytä testata nämä kikhernepallerot: ne olivat tuhteja, mehukkaita ja jos pinta olisi ollut pikkaisen rapeampi, olisin luultavasti leijunut taivaisiin. Paitsi en olisi voinut, koska yksi falafel painoi suunnilleen sisäfilepihvin verran. Myös tahnat kuten hummus ja babaganoush olivat oikein kelvollisia, eli pakko tätäkin paikkaa on peukuttaa.

Samoilla kulmilla sijaitsee myös Riian kansallismuseo, jonka ravintolassa oli niin hyvä wontonkeitto, että seuralainen tahtoi syödä sen kahdesti. Söimme museon tyylikkäässä ravintolassa ihanan lounaan lauantaipäivän taidekierroksen jälkeen, ja kokemus oli jälleen positiivinen.

Kaksi pääruokaa, lasit viiniä, kuppi kahvia ja jälkiruokapannacotta maksoivat yhteensä 28 euroa, ja tällä setillä pärjäsi melkein seuraavaan aamuun (yöllä piti syödä vähän sipsejä, mutta muuten). Ehdottomasti kannattaa ruokkia siis itsensä niin henkisesti kuin fyysisesti tässä kauniissa rakennuksessa!

Museon takana sijaitsevan puiston toisella puolella on hotelli Radisson Blu, jonka 26. kerroksessa sijaitseva Skyline-baari tarjoilee myös aasialaishenkistä ruokaa. Paikka on erityisen tunnettu drinkeistään, joiden hintataso on kyllä samaa luokkaa ja paikoin jopa korkeampi kuin Suomessa, enkä pelkkien juomien perässä vaeltaisi sinne. Mutta maisemat ovat hintansa arvoiset!

Minä söin jälleen kerran tonnikala pokebowlin, ja siinä oli maut ja materiaalit kohdallaan. Pelkän ruoan perässä en lähtisi näille kulmille, mutta jos haluaa rauhassa ihailla Riikaa niin kannattaa unohtaa korkeanpaikankammo ja mennä nauttimaan!

Yksi ihanimpia ruokakokemuksia oli sen surullisenkuuluisan Jurmalan reissun jälkeen ystävien suosituksesta testattu Trompete Taproom Vanhassakaupungissa.

Me nautimme kesäisestä sisäpihasta, mutta uskoisin että talvella tämän panimo-oluiden paratiisin tunnelmallinen sisätila pääsee oikeuksiinsa. Palvelu oli mutkatonta ja hauskaa, ja ruokalistalta löytyi lähinnä vegaanisia vaihtoehtoja. Ja minä söin elämäni parhaan hummuksen! Ainoa moite löytyy löyhästä valkosipulin käytöstä, onneksi olin liikkeellä äitini enkä kuuman treffikumppanin kanssa.

Sen jogurtilla ja voilla viimeistellyn hummuksen lisäksi suosittelen maailman parasta, granaatinomenalla viimeisteltyä virgin mojitoa sekä jälkiruoaksi mehevää fondantia. Hintataso erittäin kohtuullinen, ja juomavalikoima pistää pään pyörälle.

Ja pari pettymystä

Olisi ollut ihme, jos kaikki kokemukset olisivat olleet euforista. Nyt voin siis omalta osaltani suositella välttämään Vanhassakaupungissa sijaitsevaa Easywine-ravintolaa, vaikka konsepti, jossa kortilla saa testailtua eri viinejä hanoista, kuulostaakin sinällään oikein houkuttelevalta.

Ruokaisia tapaksia tarjoavassa paikassa oli kyllä ystävällinen palvelu ja todella vakuuttava viinivalikoima, mutta valitettavasti tapakset olivat tunkkaisia, hutiloiden tehtyjä ja vuohenjuustobruschettaa lukuunottamatta vallan mitäänsanomattomia.

Olen kuullut paikasta myös hyviä kokemuksia, mutta itse en menisi uudestaan – nytkin ruoka olisi jäänyt kesken jollen olisi ollut törkeän nälkäinen. Harmi, koska itse paikan ideahan on kuninkaallinen.

Ja jos mielesi tekee kiinalaista, niin älä hyvä ihminen mene Old Hongkong-nimiseen paikkaan, joka nimensä mukaisesti tarjoilee varsin vanhan makuista kiinalaista bulkkiruokaa. Paitsi että ruoka oli melko pahaa, niin tämä oli ensimmäinen kerta kun mietin että saan varmasti kyytipojaksi koronan, sillä tiskin takana häärinyt henkilökunta yski menemään varsin vapaamielisesti. Ei, ei ja vielä kerran ei.

Mutta kyllä Riikaan kannattaa lähteä syömään! Tässä mun ravintolakokemukset matkalta, olkaa hyvät!