Tuolla nimellä kulki meidän Facebook-event, joka lähti hieman puolivitsinä liikkeelle. Mietittiin ensin Marokkoa ja Madridia, mutta lopulta päädyttiin Granadaan, minä ja kolme ystävääni Suomesta. Viiden päivän loma oli pisin aika ikinä mulle ilman lapsia ja tulipa se tarpeeseen! Vaikka joku viisaampi olisi ottanut ilon irti ja esimerkiksi levännyt eikä juonut skumppaa ja avautunut aamuyölle asti (no ei ihan aamuyölle, mutta reippaasti yli keskiyön kuitenkin). Oli kuitenkin ihan mahtavaa, että ystävät reissasivat tuhat kilometriä katsomaan mua (tai oikeastaan, kuten he ystävällisesti ilmaisivat, ”katsomaan kun istut koneella”) ja toivat soijarouhettakin! Sata sydäntä sinne Suomeen!
Ylläoleva kuva, jossa näkyy komeasti Granadan katedraali, jonne mä en jaksanut lopulta jonottaa (muu seurue kävi siellä ja kuvaili sanalla ”ihan kiva kirkko”, eli makuasioita. Ehkä joskus voin antaa kirkkohullun arvion siitä). Kuva on otettu meidän kattoterassilta; valittiin siis neljän hengen seurueena majoittumaan AirBnB:ssä. Neljältä yöltä majoitus maksoi noin 450 euroa, mikä oli mun mielestä oikein kohtuullinen hinta tilavasta, kauniista ja rauhallisesta asunnosta. Valtava kattoterassi, jolla olisi ollut ihana syödä aamupalaa ja katsoa heräilevän kaupungin vilinää, oli keskeinen valintaperuste, mutta koska koko meidän matkan satoi alusta loppuun, jäi kattoterassikokemus hieman vajavaiseksi.
Sijainti oli meille oikein sopiva; ei aivan suosituimmalla turistialueella, mutta mukavan, noin 10 minuutin kävelymatkan päässä katedraalilta ja kasbahista, ja kuten todettu, noin 40 minuutin kävelyn päässä Alhambrasta. Meillä oli hieman kommunikointiongelmia ja sen takia viivästystä sisäänkirjautumisessa AirBnB-emännän kanssa, mutta kun tapasin vuokraajan (tai oikeastaan hänen vanhempansa, jotka olivat äärimmäisen sympaattinen 50-luvulla syntynyt espanjalaispariskunta) unohdin kuinka olin uhonnut antavani yhden tähden arvioita… Mutta siis: Granadassa vaikuttaa oleva erittäin toimiva julkinen liikenne ja sen lisäksi me – taksikeskuksessa toisemme tavanneina – suosittiin paljon taksia, joka oli kohtuullisen edullista ympäri kaupunkia ajeluun. Majoituksen siis uskaltanee ottaa muualtakin kuin aivan ytimestä Puerta Realin kulmilta.
Vaikka Granadaa googlatessa tulee vastaan kehuja kuinka se on Andalusian kaunein kaupunki ja kuinka ravintolaelämä on todella eläväistä, en voi aivan allekirjoittaa näitä väitteitä. Alhambra on maan suosituin turistikohde ja etenkin Granada oli täynnä paikallisia matkailijoita. Meille se ei tietenkään jo säiden takia näyttäytynyt aivan kauneimmillaan, mutta verrattuna muihin Andalusian matkakohteisiini Granada oli melko rähjäinen, katukuvassa oli enemmän kodittomia ja köyhyyttä ja toisaalta sellaista juuri turisteille suunnattua kaupallisuutta. Tämä ei tietenkään tarkoita, että Granadassa sinällään olisi mitään vikaa, mutta jos vieraita ei erikseen kiinnosta Alhambra, veisin heidät mieluummin esimerkiksi Sevillaan. Shoppailun kannalta Granadan keskusta ei ole kovin ihmeellinen– jos siis kiinnostaa muukin kuin turistikrääsä, jossa kyllä oli valikoimaa niin espanjalaisista flamencoasuista marokkolaisiin bumerangeihin (!) – mutta neljän kilometrin päässä, bussiyhteyksien varrella, sijaitsee ostoskeskus Nevada Shopping Centre.
Ravintoloiden suhteen lähdimme liikkeelle luottaen siihen, että espanjalainen keittiö kohtelee meitä hyvin. Ensimmäisenä iltana söimme arabialaisessa kaupunginosassa, Restaurante Sultan-nimisessä paikassa joka oli yksi monista alueen arabialaista tai Lähi-Idän keittiötä edustavista ruokapaikoista. Keskinkertaisten hummusten, ylihinnoitellun leivän ja surullisen taginen kruunasi St.Elmoa muistuttava talon valkoviini, joka oli riistohinnoiteltu (näin espanjalaisesta näkökulmasta) 12 euroa pullo! Seuraavana päivänä Alhambra-retken jälkeen kohtasimme klassisen ongelman, kun aukiolevia ruokapaikkoja oli heikosti tarjolla kello 15:n ja 20:n välillä (jolloin meillä juuri sattui olemaan nälkä). Monen eksymisen jälkeen päädyimme paikallisten suosimaan tapaspaikkaan nimeltä Bar Trinidad, joka olikin rempseän tarjoilun, suurten annosten ja kohtuullisten hintojen kanssa mahtavaa vastapainoa ensimmäisen illan pettymykselle.
Seuraavana päivänä ystäväni olivat päätyneet myöhäiselle lounaalle keskustan hipsterpaikkaan eli La Reinaan, jonka yhteydessä oli myös äärimmäisen trendikäs Wild Food-vegaaniravintola. Koska vegaaniruoka näytti (ja mielestäni myös maistui) varsin epäilyttävältä, päädyin juomaan skumppaa ja tilaamaan herkullisen creme bruleen listalta. Erityiskiitosta loistavasta tarjoilusta. Viimeisenä päivänä söimme jättimäisen aterian La Suculenta-ravintolassa, jonka keittiö oli melkoinen fuusiokokemus eikä ehkä mikään mieletön makuelämys, mutta paikkana kiva, kohtuuhintainen ja valikoima laaja. Olisimme halunneet kokea kaikkien suositteleman El Mercaderin, mutta pirulainen, olivat lomalla juuri meidän matkamme ajan. Eli seuraavalla kerralla Granadassa pitää kokea sekä El Mercader että katedraali. Kaikki muu onkin jo nähty.
Granada oli täynnä mukavia pikku kujia, joille eksyä. Kävelykilometrejä kertyi sateesta huolimatta runsaasti ja viimeisenä päivänä lähdin seikkailulle Kasbahissa ja huomasin kiivenneeni Mirador San Nicolas-näköalapaikalle, josta oli upea näkymä suoraan Alhambraan. Suosittelenkin nousemaan mäen päälle katselamaan Granadaa yläilmoista ja varsinkin aiemman Alhambran vierailun jälkeen oli palatsien näkeminen hieman kauempaa todella hauskaa. Sai ehdottomasti paremman käsityksen kokonaisuuden valtavista mittasuhteista. Kuten jo ehkä muutaman kerran mainitsin, meillä oli kylmää ja märkää, jonka vastapainoksi olimme jo etukäteen buukanneet visiitin hammamiin. Hammam Al Ándalus on ”luksushammam”-ketju, jolla on näitä arabialaisia kylpylöitä niin Madridissa kuin Malagassakin. Ihan halvin elämys tämä ei ole, 1,5 tuntia pelkkää eri lämpöisestä altaasta toiseen lillumista sekä minttuteen juomista on 35 euroa, oma visiittini maksoi 69 euroa ja se sisälsi 15 minuutin rentouttavan hieronnan sekä 15 minuutin Kessa-hieronnan. Ihan viittä tähteä ei hammamille voi antaa erinäisen sähläyksen ja ahtaiden pukuhuoneiden takia, mutta rentouttava, koko rahan arvoinen elämys se kaiken kaikkiaan oli.
Joten ihan suurimmaksi suosikiksi ei Granada nyt singahtanut lempipaikkojeni listalla, mutta se saa vielä uuden tilaisuuden joskus. Se oli kaunis ja kasbah marokkolaisine myyjineen hyvä korvike silloin, jos ei pääse ostamaan keramiikkaa ja nahkatossuja suoraan Tangerista. Kriittisestä otteesta huolimatta loma itsessään oli aivan loistava: saimme kulkea omaan tahtiin, hyvässä seurassa jossa kaikki osasivat itse käydä vessassa ja pukea vaatteensa, sain rötvätä ja syödä lakua, kukaan ei hermostunut siitä että piti pysähtyä valokuvaamaan jotain yksityiskohtaa, kaikki tykkäsivät viinistä. Muuten vältän kaikkea sellaista ”odotahan kun sinulla on lapsia”-tyyppistä besserwisseröintiä, mutta tällaisia aikatauluttomia, lapsivapaita lomia ei tosiaan osannut ennen arvostaa. Nyt ne ovat kuin viiden vuorokauden hemmotteluhoito sielulle, joten kiitos siitä, matkakumppanit. Ja Granada, et sinäkään hullumpi ollut.
Periaatteen Nainen 
Päivitysilmoitus: HÄN TULI JÄÄDÄKSEEN – Periaatteen Nainen
Päivitysilmoitus: SIVUTYÖNÄ TURISTIOPAS – Periaatteen Nainen
Päivitysilmoitus: KUVAHAASTE: VUOSI 2018 KUVINA – Periaatteen Nainen
Haha! Just samat fiilikset sateisesta Granadasta. Ei kauppoja, paitsi kaukana eikä ees ruokakauppoja, koska asuimme Albaicinissa. Hammam al Andaluz toimi meillä kyllä hyvin (ja lämmitti viluisia), mutta tuttu mesta jo Madridista. Marokko-meininki vähän huvitti ja ravintolaelämykset oli omaa luokkaansa, joskaan ei ihan perinteisistä syistä. Kummallinen ja samalla kiehtova Granada. Sevillaan minäkin ohjaisin matkustavaiset.
TykkääTykkää
Jep – saattaa olla, että joskus tulee vielä uudestaan vierailtua mutta ei se tosiaan ehkä ole se ykköskohde. Kesällä sen sijaan suunnataan viikoksi Madridiin, ja heti alkoi houkuttaa Hammam!
TykkääTykkää
Päivitysilmoitus: VITSIT MIKÄ VUOSIKYMMEN – Periaatteen Nainen