AIKUISTEN ASKARTELUKERHO

Mä olen aina ajatellut, etten pidä askartelemisesta. Nyt olen huomannut, se taitaakin johtua siitä että mun roolini on viimevuosina ollut vain siivota askartelujen jäljet – varsinkin Espanjassa se tarkoitti sitä, että sitä purpurinaa eli glitterpölyä oli joka jumalan kolossa kotona, ja lapset olivat ampuneet toisiaan kuumaliimapyssyillä. Ei ihme jos ei oma luovuus päässyt kukoistamaan kun piti vahtia ettei kenelläkään ole seuraavaksi akryylimaalia silmässä!

Jotenkin päätin kuitenkin ilmottautua helsinkiläisen Collage Clubin nimensä mukaiselle kollaasiklubille, joita on järjestetty vuoden verran niin yksityistilaisuuksina esimerkiksi yrityksille kuin säännöllisen satunnaisina työpajoina, joissa 25 eurolla voit ostaa itsellesi kolme tuntia joiden aikana ei tee mieli räplätä puhelinta (paitsi okei, kaikki näillä klubeilla on alusta loppuun niin Instagram-ystävällistä, että ihan ei ehkä malta olla ikuistamatta prosessia).

Eri teemoilla järjestettävät työpajat ovat pieniä ja intiimejä tilaisuuksia perustajasiskosten työpisteellä Punavuoren sydämessä. Työskentelytila on kenen tahansa amatööriaskartelijan märkä uni, täynnä erilaisia välineitä, materiaaleja ja pinotolkulla lehtiä, joista leikellä materiaaleja omaan aiheeseen. Itse osallistuin Meri-teemalla järjestettyyn työpajaan, ja tänäkesänä on vielä jäljellä ihana Rakkauden kesä-kollaasiklubi; kuulostaa ihanan inspiroivalta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kolmetuntinen tilaisuus alkoi herkuttelulla; paikan päällä on kuulemma aina jotain itse leivottua (Collage clubia pyörittävät siskokset olivat kaikin puolin mahtavia tyyppejä, ja tekevät myös aivan törkeän hyvää sitruunakakkua!), sen lisäksi hipsterlimsoja ja hedelmiä, kahvia ja teetä. Meinasin korkata oman viinipullonikin ja vaikken entuudestaan tuntenut muita wannabe-taiteilijoita, ilmapiiri oli rento ja hilpeä. Siitä iso kiitos kuuluu emännille.

Työpajan aikana teimme kaksi erilaista kollaasia, jotkut enemmänkin mutta itselläni kesti aikani päästä vauhtiin, vaikka ideoita riitti runsaasti. Collage club tarjoaa materiaalit ja voi että sitä runsaudenpulaa. Amatööriaskartelijan märkä uni, oli washiteippejä ja maaleja ja meille esiteltiin niin montaa uutta ja erilaista tekniikkaa, ettei kaikkia millään ehtinyt kokeilla yhdellä kertaa. Sen lisäksi bongasin tilasta myös maailman kauneimman kreppipaperista tehdyn kukkakimpun ja luvassa saattaa kuulemma olla syksyllä jotain kolmiulotteista – voitte olla varmoja että olen ensimmäisenä ilmottautumassa, siitäkin huolimatta että olen aina tähän asti vähän inhonnut sitä ”askartelua paskartelua”.

Kannattaa siis ehdottomasti käydä kokeilemassa. Oli ihanaa keskittyä luovaan työhön kolmen tunnin ajan ilman keskeytyksiä, toteuttaa tyhmätkin ideat ja olla noudattamatta tehtävänantoa, kun kerran aikuisena saa tehdä kollaasinsa komeista rantapojista runollisten korallien sijaan. Kannattaa tutustua myös Collage Clubin Instagram-tiliin. Jatkossa lupaan sitten kaikille kavereille kollaasikortteja, ja lahjaksi kollaasiklubin lahjakortteja!

TANNERIN BRUNSSI JA MUITA SUOSITUKSIA

wAh, kesä on alkanut niin kivasti että loppusuven voi vaikka sataa. Ja tässä muutamia asioita, joiden takia kesä on ollut ihan huippu toistaiseksi:

TANNERIN BRUNSSI

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiesittekö, että ravintola Tannerissa tarjoillaan nykyään myös sunnuntaibrunssia? Koska olen aiemmin fiilistellyt Tannerin aamupalaa, ilahduin suuresti kutsusta päästä testaamaan Tannerin sunnuntaibrunssi*. Se tuli täydelliseen saumaan, sillä brunssithan ovat lempilajini ja viime sunnuntaina se tuli todella tarpeeseen, sillä edelliset päivät olin kreisibailannut Sidewaysissa ja olotila oli hieman…heikko. Tannerissa brunssi tarjoillaan pöytiin hyvin samalla tyylillä kuin heidän ihana aamiaisensa, eli ei mitään mättöbuffettia. Aamiaislautasia on isoa ja pientä, ja niitä saa muokattua oman maun ja tarpeiden mukaan niin vegaanisiksi kuin gluteenittomiksi. Itse rakastin raskileipää ja kirnuvoita, seuralainen oli hulluna juustoihin. Mahan sai todella hyvin täyteen jo pienemmällä, 15 euron aamiaisella, mutta jos kaipaa brunssiähkyä niin iso lautanen toimii taatusti. Itse annan Tannerille aina lisäpisteitä siitä, että musiikki oli rentoa ja äänenvoimakkuus sopiva, ja miljöö ja henkilökunta Helsingin parhaimmistoa. Ja nyt vasta tajusin, että en syönyt tällä brunssilla mitään makeaa… eikä se haitannut yhtään! (Tiskillä kyllä näkyi taas suosikkileivoksiani pasteis de belemiä, mutta juhlahumun jälkeen ilmeisesti ei tarvittu niin suuresti sokeria…).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA* brunssi syöty ilmaiseksi

TAUKOJUMPPA

Kun tekee töitä kotona ja se on aika usein suhteellisen epäergonomista, joko ruokapöydän äärellä tai mytyssä sängyllä, olen alkanut iloita taukojumpista jotka virkistävät kehoa ja mieltä. Koiran kanssa tulee tietysti käytyä koirapuistossa, mutta olen löytänyt taas Yogaian ilot, ja jos on oikein huono päivä niin sitten sellainen aggressiivinen vartin tanssisessio. Parhaita biisejä siihen on Beastie Boysin Sabotage, Shut ’Em Up Prodigyn, Public Enemyn ja Manfred Mannin versiona sekä Bonnie McKeen Bombastic.

STADIN PARAS PYÖRÄKORJAAMO

Pyöräilykausi on käynnissä! Ja jos satut asumaan Itä-Helsingissä (ja kannattaa toki tulla kauempaakin) niin Herttoniemenrannasta löytyy Hiltusen pyörähuolto, jossa on aika lailla paras ja nopein palvelu sekä siitä huolimatta leppoisin asenne pyöränkorjaamiseen.

JESSE MARKIN

Nyt, ystävät, kannattaa olla edelläkävijä ja alkaa viimeistään nyt fanittaa tätä artistia, jota ei ikinä uskoisi kotimaiseksi – tämä on siis kehu, sillä soundi on niin mielettömän hyvä, levy hieno kokonaisuus ja kansainvälinen läpimurto toivottavasti lähellä. Kävin katsomassa Jesse Markinin keikan Sidewaysissa ja olin jo aiemmin soittanut repeatilla lempibiisejäni Jerichoa, Bloodia ja Bad Doll ExperimentiäFolk-albumi julkaistiin toukokuun lopussa ja JOKAISEN PITÄÄ KUUNNELLA SE NYT HETI.

HYDRACOLOR-HUULIRASVAT

En tunnetusti ole mikään maailman paras meikkivinkkaaja ja luultavasti monet katsovat parhaaksi tehdä juuri päinvastoin kuin mitä meikäläinen neuvoo, mutta… sain myös ystävät hurahtamaan näihin! Hinta-laatusuhde ei voisi olla paremmin kohdallaan kun nämä sävytetyt huulirasvat olivat ainakin viikonloppuna Stockalla tarjouksessa neljä euroa kappale. Sävyä tulee juuri tarpeeksi että näyttää, noh, laitetulta mutta voi vetäistä vaikka sokkona. Ja tietty kosteuttaa ja suojaa, koska SPF 25. Ei, en halua kuulla jos näissä on vauvavalaan rasvaa tai jotain muuta epäeettistä, koska mulla on näitä nyt kolmessa sävyssä ja aion hamstrata vielä lisää. Luottotuote!

TARA WESTOVERIN OPINTIELLÄ

Otin tämän bestsellerin reissulukemiseksi Teneriffalle, ehkä hieman skeptisenä omanikäiseni naisen elämänkerrasta. Onneksi olin väärässä. Tämä kirja ei hurmaa poikkeuksellisen kauniilla kielellä (kerronnasta tuli mieleen hieman Valitut Palat, mutta se ei ole mikään moite tässä tapauksessa) vaan todella kiehtovalla tarinalla ja hyvin rakennetuilla henkilöhahmoilla – jotka ovat todellisia. Kolmeen osaan jaettu kasvutarina oli niin koukuttava että kannoin sen mukaan vaelluksellekin!

HÄMEENKADUN UFF

En ollut käynyt UFFilla varmaan, öhm, 17 vuoteen kun piipahdimme brunssin jälkeen sunnuntaina Hämeenkadun UFFille… ja mikä shoppailutaivas! Jos on tällainen pitsin ja kukkamekkojen ystävä niin se oli taivas. Nyt sain Espanjaa varten punaisen kaftaanin ja loppukesän festaririentoihin hipsterhameen ja sinne jäi juuri täytetyt vintagevalikoimat täyteen kaikkea herkullista. Menkää ja tyhjentäkää hyllyt!

Näillä jutuilla siis kohti keskikesää. Ciao!

LUONTORETKI HARAKAN SAARELLA

Sunnuntaina nostalgiankaipuinen äiti päätti, että ei anneta suomalaisen juhannussään masentaa. Yhden lapsen lomaillessa mummolassa oli aika tarjota unohtumattomia luontoelämyksiä 9- ja 4-vuotiaille. Niitä tarjoili tällä kertaa Harakan saari ja ympäristökeskuksen luontototalon tarjoama opastettu kierros tuolla kaupunkilaisten virkistysalueella. Ei muuta kuin kohti Kaivopuistoa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska vain hullu lähtee yksin lasten kanssa minnekään, hankin meille retkiseuraksi Elsan ja Kaamoksen, mikä oli oiva valinta, koska lapsilla oli tosi hauskaa yhdessä – mikä helpotus, kun joku toinenkin fanittaa Harry Potteria enkä itse joutunut osallistumaan loputtomiin pohdintoihin Sirius Mustan kohtalosta tai Jokamaunrakeiden sisällöstä. Markkinoin Harakan luontokeskusta omien lapsuusmuistojeni perusteella: mun vanhemmat työnsi mut yhteysalukseen joskus 11-vuotiaana ja toivottivat hauskaa päivää ja lähtivät itse istuskelemaan Kaivarin rantaan, ja minä osallistuin samanlaiselle opastetulle kierrokselle. Ja oli hauskaa! Opin yhtä sun toista Itämerestä, vaikka en enää tietenkään muista mitään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Harakka sijaitsee uintimatkan päässä Kaivopuiston rannasta, eli suoraan manner-Helsingin edustalla. Yhteysalus, joka menee kesäisin puolen tunnin välein, lähtee niin ikään Kaivarista suoraan Café Ursulan vierestä. Maksuvälineenä käy kortti tai Mobilepay ja edestakainen matka on aikuiselta 5 euroa ja lapselta 2 euroa. Ei siis mitään hinnalla pilattua hommaa. Opastettu lasten saariseikkailu oli ilmainen. Paikan päällä on monta hyvää paikkaa herkutella eväillä ja mahdollisuus grillatakin, joten omat eväät mukaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lasten saariseikkailuja on luvassa pitkin kesää, ja Harakkaan voi toki mennä retkeilemään omatoimisesti. Tämä kesäkuun alun seikkailu keskittyi paljon esimerkiksi alueella pesiviin lintuihin; niiden väistely ja lepyttely olikin ihan oma ohjelmanumeronsa. Asiantuntevassa opastuksessa heräteltiin lasten aisteja, maistettiin eri suolapitoisuuksilla varustettuja vesiä, tutkittiin luupilla luontoa ja kuunneltiin silmät kiinni alueen äänimaailmaa. Erityisesti noille kouluikäisille homma toimi tosi hyvin, sillä nyt paikalla oli ehkä hieman liian iso ryhmä siihen, että kaikki olisivat kuulleet kaiken. Isommat pojat onneksi menivät omatoimisesti oppaan perässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saarelta löytyy rikkaan linnuston, koskemattoman kasvillisuuden ja meritunnelman lisäksi taitelijatalo (jossa olisi tyhjä työhuone – olisinpa taiteilija!), luontokeskuksen omat tilat, akvaariotalo jossa voi tutustua Itämeren ihmeisiin sekä merenalaisia valokuvia esittelevä näyttely. Kaksituntisen aikana ehtii vaikka mitä, ja sen jälkeen saa saareen toki jäädä pyörimään omatoimisesti. Oikein toimiva tapa tuoda kaupunkilaislapset todella matalalla kynnyksellä tutustumaan luontoon, eikä aikuisen tarvitse kuin valvoa vieressä ja noudattaa ohjeita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kannattaa siis ottaa ilo irti näistä maailman helpoimmista retkikohteista Helsingin edustalla. Ja siitä, että kaupungin ympäristökeskus tarjoaa vielä tällaisen stimuloivan seikkailun, jossa ei tarvitse kuin saapua paikalle ja olla utelias. Hauskaa Harakkaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

BRUNSSI SUNN-RAVINTOLASSA (JA VÄHÄN MUSEOTA ALLE)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jälleen ruokajuttuja. Nimittäin kävi niin ihanasti, että koko viime viikko oli täynnä herkuttelua ja hauskanpitoa ja sen kruunasi sunnuntai, jolloin pääsin ystävän kanssa taas tankkaamaan niin ruokaa kuin sielunruokaakin. Totta kai viikon mittaiset bakkanaalit päättyivät sappikohtaukseen ja tänään olen sovittanut syntejäni vesijuoksemalla, mutta haluan vain sanoa että elämä on ihmisen parasta aikaa, ainakin silloin kun saa syödä.

Sain runsaasti vinkkejä kyseltyäni kivaa, uutta brunssipaikkaa ja päädyin niiden perusteella kaverin kanssa Sunn-ravintolaan Senaatintorille. Miljöö on mitä hienoin, mutta paikan akustiikka ei kyllä antanut armoa. Naapuripöytien henkilökohtaiset keskustelut tuli kuultua brunssin ohessa – ja sitten se isä, joka arvosteli teini-ikäistä tytärtään läskiksi kesken brunssin. Älä laihduta-päivän hengessä heristelen keskisormea vieläkin. Vaikka olisi ollut joku perheen sisäinen vitsi niin ei, ei noin. Mutta siihen brunssiin. Paikka on siis kerrassaan komea, ja meillä ilmeisesti kävi tuuri kun pääsimme pöytään ilman varausta. Tulijoita riitti ja täyttä oli, eli varaus kannattanee oman mielenrauhan takia.

Ensimmäinen nurina koskee tietenkin hintaa. 23 euroa brunssista ilman mitään hienouksia (kuten, öh, mehua!) menisi…jos siihen kuuluisi se mehu. Kolme euroa oli aivan riistoa yhdestä mehulasista (varsinkin, kun appelsiini- ja hedelmämehu tulivat purkista, omenamehu sentään Lohjalta paikalliselta tuottajalta). Ei näin! Jos pitää pihistellä niin tämä on väärä paikka. 23 euroa oli vielä ihan okei hinta tästä kattauksesta, mutta 26 eurolla se meni välittömästi ylihintaisen puolelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tarjoilut olivat astetta perinteisempiä kuin viime aikoina on ollut tapana, pöydistä ei löytynyt eksoottisia tahnoja, hummuksia tai kovin mausteisia makuja. Mutta itse asiassa olin oikein tyytyväinen, enkä kaivannutkaan brunssiklassikoiden rinnalle mitään jännittävää. Ruoka oli kiitettävän kasvispainotteista, sillejä ja lohta lukuunottamatta, joten vegetaristina ei tarvinnut tuntea jäävänsä tappiolle – niin kauan siis, kun syö myös juustoa jota oli runsain mitoin niin buffetpöydässä kuin jälkiruokien puolellakin.

Seuralainen moitti valikoimaa suppeaksi ja tottahan se oli, nyt ei ollut varsinaista runsaudenpulaa. Itse olin kuitenkin todella onnellinen harkitusta makumaailmasta, kuten päärynä-vuohenjuustosalaatista, Sunnin omasta, erittäin maukkaasta leivästä sekä uunilohesta. Tällä kertaa rajatumpi valikoima toimi itselleni erittäin hyvin, sain kuitenkin ahmittua pääruokia kahden lautasen verran, ja siihen päälle jogurtti ja jälkiruoat. Voin paastota siihen asti, että lumisateet loppuvat Etelä-Suomesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jälkiruokapöydässä päärynäkinuskijuustokakku lumosi, kaikki muu oli aika keskinkertaista. Kiitosta kuitenkin runsaista hedelmistä ja ylipäänsä siitä, että brunssin aikana mikään ei loppunut kesken vaan kulhoja täytettiin diskreetisti kaiken aikaa. Palvelu oli ystävällistä ja henkilökohtaista. Ja puitteet hienot, paitsi se akustiikka. Valitettavasti vaan hinta oli ronskisti yläkanttiin, ja kuten saatatte huomata niin mehusta jäi hieman hampaankoloon. Seuralainen antoi arvosanaksi seiska puolen (ja piti esimerkiksi Kiilaa parempana!), itse annan mielelläni kasi plussan ja olisin nostanut arvosanaa mikäli mehulasista ei olisi pitänyt maksaa ekstraa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten edelliselläkin kerralla kun testasin Sandron brunssin, yhdistin tälläkin kertaa lempiharrastukseni syömisen heti toiseen lempilajiini, taiteeseen. Meriharakka muistutti Nick Brandtin kantaaottavasta valokuvanäyttelystä Kansallismuseossa. Inherit the Dust– näyttely on esillä syyskuun alkuun asti, ja tarjolla on mustavalkoisia valokuvia itäisestä Afrikasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Brandtin työt olivat teknisesti todella hienoja: kuvat on filmille otettuja panoraamoja, jotka on kuvausprojektin päätteeksi yhdistetty yhdeksi kuvaksi. Prosessi on ollut kallis ja vaativa, mutta jälki on upeaa. Asetelmat ovat hienoja, lokaatiot pysäyttäviä ja kuvat visuaalisesti vaikuttavia. Ja nyt tulee se mutta: ne olivat omasta mielestäni hienoudestaan huolimatta ärsyttävän alleviivaavia ja jossain määrin kyseenalaisia, samalla omat etuoikeudet tiedostavia mutta niitä kuitenkin surutta hyödyntäviä, jopa syytteleviä. Tällainen rautalangasta väännetty taide varmaan löytää kohdeyleisönsä, mutta maailmantuskan sijaan heräsi enemmän närkästys valokuvien taustalta löytyvästä asetelmasta. Mutta käykää itse kokemassa ja katsomassa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA