LOMA KESKELLÄ EI MITÄÄN

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jo keväällä päätimme, että olisi perheloman paikka. Vaatimuksena oli, että paikassa ei saisi olla wi-fiä ja sen pitäisi olla vuoristossa ja siellä pitäisi olla oma uima-allas. Ja sopiva talo löytyi varsin nopeasti Booking.comin kautta; viiden yön visiitti maksoi 600 euroa mikä oli ihan kohtuullinen hinta, ehkä himpun yläkanttiin kun ottaa huomioon talon huonot puolet – joita ei erityisemmin mainostettu palvelussa. Mutta se loma; oijoi se oli ihana. Ilman nettiä, ihan omalla porukalla, mitä nyt ystäväperhe ajoi vuorten läpi vajaan parin tunnin matkan päiväksi grillaamaan ja käymään kanssamme Cueva del Gato-lähteellä, jonne oli talolta vain muutaman kilometrin matka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tahdoimme syrjäisen talon, jossa olisimme täysin omassa rauhassa. Valitsemaamme taloa mainostettiinkin syrjäisenä… mikä ei ehkä ollut koko totuus: viiden metrin päässä kulki junarata (joskin paikallinen juna-asema, josta pääsi 20 minuutissa Rondaan, oli myös vain 50 metrin päässä!), ja talon omistajat asuivat yläkerrassamme. Naapurit eivätkä yölliset kummittelevat tavarajunatkaan varsinaisesti haitanneet, mutta naapuruston yli-innokkaat vahtikoirat (koska mitään vahdittavaa ei ollut…) ja tien toisella puolella alkanut klo 7.30 talonpurkutyöt pitivät huolta siitä, että univelkoja ei varsinaisesti saatu kuitattua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta se valituksesta: itse rakastuin tuohon vuoristoseutuun tulisesti. Benaojánin pikkukylä oli äärimmäisen sympaattinen: se oli jakautunut noin 300 metriä korkeammalla sijaitsevaan kylään jossa oli ravintoloita ja pieni ruokakauppa, ja me olimme alempana, jossa oli juna-aseman lisäksi muutama kahvila ja lihajalostamo, josta leijui possunlihan tuoksua joidenkin iloksi. Oli hiljaista, upea tähtitaivas, hämmästyttävän hieno luonto. Eikä yhtään turisteja! Talokin oli oikeasti juuri sopiva, erinomainen grilli pihalla, hyvä varustelu, kolme makuuhuonetta ja toisin kuin edellisellä vuokratalolla, niin ei mitään sääntöjä! Kävimme kahdesti lähteellä ja kerran junalla Rondassa poikien kanssa (Rondan reissuista enemmän esim. täällä ja täällä), ja muuten pyörimme omalla pihalla. Kävimme myös syöttämässä radan varrella asuneita kulkukoiria, jotka olisin halunnut tuoda mukanani La Líneaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ajomatka rannikolta Serranía de Rondan sydämeen oli huikaiseva, ja matkalle osui monta viehättävää valkoista kylää, luolaseikkailua ja patikointireittiä, jotka ansaitsisivat oman aikansa. Tuo vuoristoseutu on niin aliarvostettua, täynnä kaunista, autenttista ja rauhallista Andalusiaa. Tai hyvä meille, koska varmasti jatkossakin suuntaamme lomiamme juuri Benaojániin päin, sillä tuo paikan kauneus ja rauha lumosi. Suosittelen lämpimästi seikkailuja Aurinkorannikon takana, sillä sieltä löytyy runsaasti näitä helmiä, ja myös hyviä taloja joita vuokrata jollei rannan läheisyys ole ehdoton juttu – siis merenrannan, kylmiä järviä ja turkooseja lähteitä alueelta kyllä löytyy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

CUEVA DEL GATO

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Terveisiä vuorilta! Vietimme juuri mahtavan melkein viiden päivän loman Rondan lähellä vuorilla, ja kävimme kaksi kertaa vierailulla myös ”Kissan luolassa” eli Cueva del Gatolla, joka on upea lähde (ja vesiputous ja luola) noin 20 kilometrin päässä Rondasta. Koska törmäsimme paikan päällä suomalaisiin ensimmäisen kerran pitkään aikaan, ajattelin huikata vinkin paikasta myös tänne: oiva virkistäytymispaikka jos autoilette rannikolta Rondaan (meidän tapauksessa tätä olisi tarvittu matkapahoinvoinnista puhdistautumiseen, sillä ne vuoristotiet Costa del Solilta Rondaan ovat yhä järkyttävän kapeita ja kiemuraisia…).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Cueva del Gato sijaitsee aivan Benaojánin kylän vieressä. Sinne on pienet opaskyltit reitillä, ja Google Maps kyllä opastaa oikein perille. Paikka näkyy myös upeasti junassa matkalla Rondasta Algecirasin suuntaan! Alueelle kulkee myös useampi vaellusreitti, joista Benaojánin asemalta lähtevä on noin 1,8 kilometriä. Parkkipaikkoja löytyy; jos haluat autosi varjoon, aja rohkeasti isolta tieltä hämäävän ensimmäisen parkkipaikan luota alas hotellin ja sisäänpääsyn luo, sinne saa myös ilmaiseksi auton paikoitettua. Alue on muuttunut tänä vuonna maksulliseksi, sillä sinne on rakennettu uusi, Rio Guadiaron ylittävä silta ja lyhyt matka parkkipaikalta itse lähteelle onkin oikein turvallinen (toisin kuin kuulemma aiemmin). Arkisin aikuiset maksavat 2 euroa ja viikonloppuna 2,5 euroa, lapset (4-13v) 1€ tai 1,50€. Maksun kanssa ei ilmeisesti olla aivan hirvittävän tarkkoja: kun ensimmäisellä kerralla saavuimme paikalle ilman käteistä – kortti ei siis käy – saimme mennä 15-20 minuutiksi (joka ei sekään ollut niin tarkka) piipahtamaan ilman maksua. Paikalliset menevät paikan päälle usein viettämään koko päivää pikniktarpeineen, meille riitti hyvin puolisen tuntia.

Paikka on huikean kaunis. Se on erityisesti kaikkien Instagram-ihmisten suosikki, ja oikeastaan upeiden maisemien lisäksi oma huvituksensa on katsoa sitä, kuinka ihmiset metsästävät täydellisiä valokuvia jääkylmässä vedessä. Vesi on siis oikeasti, etenkin tällaisen vilukissan näkökulmasta, aivan hel-ve-tin kylmää ja esimerkiksi meidän lapset jotka eivät yleensä ole kovin nirsoja uimavetensä suhteen eivät hingunneet nyt polvenkorkeutta syvemmälle. Sen sijaan 20-30-vuotiaat naiset istuivat runsaslukuisina vedessä yrittäen näyttää hypotermiasta huolimatta eteerisiltä – ja peittäen samalla lievän ärsytyksensä kun kuvaan photobombasi toistuvasti toinen turisti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paikan päällä noin klo 12-20 päivystävä hengenpelastaja on myös paikan parhainta antia: molemmilla kerroilla meidän kohdalle osui oikein puhelias yksilö. Ennen itse lähteeltä pääsi kiipeämään ylös luolan suulle, josta vesiputous laski. Nyt kuitenkin tulvat olivat vaurioittaneet reittiä niin paljon, että paikalla oli paljon virallisia kieltoja. Kuitenkin innokas rantavahti kertoi, ettei kukaan olisi paikan päällä valvomassa ylös vieviä portaita kello kymmenen ja kahdentoista välillä, ja että kello kahdeksankin jälkeen alueelle pääsisi livahtamaan – jos siis haluaisimme kiivetä katsomaan alas tai ehkä jopa hyppäämään. Kiitimme neuvoista mutta jätimme salaiset luolaretket väliin, varsinkin kun alue on tunnettu vaarallisuudestaan ja yllättävistä tulvista.

Hengenpelastaja kertoi myös, ettei kirkkaudesta huolimatta vesi ole juomakelpoista vaan sinne valuvat kaikki jätevedet – varsin käsittelemättöminä – läheisestä Rondasta. Ei sen puoleen, mua ei siihen jääveteen olisi muutenkaan saanut mutta tämä vahvisti päätöksen. Mutta kyllä paikan päällä monet uivat, parhaiten valmistautuneet tulivat märkäpuvut päällä pulikoimaan. Lähteen vieressä on myös toinen luola, jota lapset tutkivat kauhulla. Koska alueella ei ole vessaa ja monen espanjalaisperheet viettävät siellä koko päivän, suhtauduin hieman skeptisesti luolan tutkimiseen mutta mitään ikäviä yllätyksiä ei löytynyt. Huh.

Serranía de Rondan vuoristossa on paljon tällaisia helmiä, kuten lähellä sijaitseva Cueva de Pileta, jossa on vuonna 1905 löydettyjä luolamaalauksiakin. Andalusia on aivan ihana ja täynnä yllätyksiä, joten suosittelen ehdottomasti retkiä rannikolta vuorten sydämeen, valkoisten kylien ja henkeäsalpaavien näkymien keskelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MIJAS PUEBLO

mijas-vuoristo-costalla.jpg

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suomesta asti tulleiden vieraiden kanssa oli kiva leikkiä kunnon turistia ”kotikulmilla”, olkootkin että se skandinaavien suosima Costa del Sol on sen sata kilometriä meiltä. Pääsimme käymään pikaisella päiväretkellä Mijas Pueblossa, valkoisessa kylässä melkein puolen kilometrin korkeudella, vain vartin ajomatkan päässä Fuengirolasta. Meille Mijas Pueblo (ja hoen nyt tätä ”Mijas Puebloa”, kun on olemassa myös Mijas Costa moottoritien toisella puolella lähempänä rantaa) oli täysin uusi kohde ja erittäin iloinen yllätys. Turistinen, kyllä, mutta samalla jotenkin autenttisen espanjalainen ja tietenkin kaunis kohde. Täydellinen paikka pikavisiitille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Todettakoon, että me olimme liikkeellä jälleen kuuden lapsen kanssa, minkä vuoksi kierros oli aika nopea ja keskittyi härkätaisteluareenan vieressä sijaitsevaan leikkipuistoon, josta oli (kuten lähes joka puolelta kylää) upeat maisemat koko Aurinkorannikolle sekä keskustassa sijaitsevaan Mayan Monkey Mijas-jäätelöbaariin sekä paikalliseen pizzeriaan. Jos olisin ollut liikkeellä ilman lapsia, olisin varmasti kierrellyt kapeilla kujilla kuvaamassa ja shoppaillut; jos tykkää koruista, hippihenkisistä vaatteista, ”marokkolaisista” nahkatuotteista ja keramiikasta, etenkin maalatuista kaakelilaatoista saa varmasti ajan lisäksi Mijas Pueblossa kulumaan rahaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mijas Puebloon tulee toki busseja, mutta autoilijoiden kannalta iloinen asia on juuri ennen Plaza de la Constituciónia sijaitseva erittäin halpa parkkihalli, jossa parin tunnin paikoitus maksoi vain euron. Autolla ei kannata lähteä halkomaan turistintäyteisiä, kapeita katuja. Ja sitten ehkä se itselleni tärkein asia: En osaa kauheasti antaa vinkkejä siitä, mitä Mijas Pueblossa kannattaa tehdä (paitsi kierrellä ja ihailla) mutta älkää, älkää hyvät ihmiset ajako aaseilla. Menemättä nyt aiheeseen sen syvällisemmin niin näiden aasien olot ovat kamalat, ja ylipäänsä on kyseenalaista ajaa hevoskärryillä tukalan kuumissa olosuhteissa – tehkää palvelus ja boikotoikaa aaseja, jotta se bisnes saadaan joskus loppumaan. Jos ei jaksa kävellä, kylässä on sympaattisia tuktuk-takseja, joilla voi ajaa eettisesti. Kiitos.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Me söimme tosiaan ensin jäätelöt Mayan Monkey Mijas-kahvilassa söpön pikku aukion reunalla. Jäätelöt olivat ylihintaisia mutta myös itse tehtyjä ja niiden asettelussa nähtiin vaivaa. Jäätelöt valmistetaan samassa kylässä, ja tyypeillä on myös suklaatehdas. Hinnasta huolimatta suosittelen. Sitten söimme koko porukan voimin Pizzeria Oscarissa, joka suorastaan huusi kuvallisten menujen ja upeiden maisemiensa ansiosta ”TURISTIRAVINTOLA!”. Pizza oli kohtuullista, paella maistui seurueen paellan ystäville ja ennen kaikkea kuusilapsinen jengi otettiin vastaan. Vaikkei mitään ihmeellisiä makuelämyksiä saatu hintaan nähden niin tässä vaiheessa arvostaa paljon sitä, että palvelu on iloista ilman mitään silmienpyörittelyä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ehdottomasti siis oikein erinomainen päiväretkikohde mistä päin vaan etelärannikkoa. Pakko päästä itsekin uudestaan – ehkä ilmanlapsia, niin pääsee rauhassa myös shoppailemaan…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

JÄÄTELÖTEHTAALLA

elgulus-voittajat-jaatelolla.png
Kuva: El Gulus

Muistatte ehkä, kun pyysin auttamaan minua ja esikoista erään valokuvakilpailun voittoon Instagramissa: paikallinen jäätelöbaarimme on päättänyt kesän ajan palkita jokaisen eniten tykkäyksiä saaneen #yocomogulus-julkaisun retkellä jäätelötehtaalle. No, kiitos teidän ja muiden ahkerien tykkääjien, esikoisen toive toteutui ja pääsimme toukokuun alussa käymään ”jäätelötehtaalla”. Jäätelötehdas kuulostaa itsessään aika mahtipontiselta, sillä kyse on oikeastaan aika pienestä jäätelöbaarista, joka valmistaa kaikki jäätelöt alusta loppuun itse paikan päällä. Aina, eli lähes päivittäin, kun käymme El Guluksessa, näemme lasin takaa jomman kumman heladerían italialaisista perustajista valmistamassa jäätelöitä. Ei siis mikään Jali ja Suklaatehdas-kokemus varsinaisesti, mutta kurkkaus lasin toiselle puolelle ja jotain, mitä kilpailuviettinen 8-vuotias oli kovasti odottanut.

Jäätelöbaari on ollut meille kantapaikka jo ensimmäisestä Espanjan kesästä alkaen. Kun 2016 aloimme siellä käydä – El Gulus sijaitsee samalla kadulla missä asumme, ja se on täydellisesti puolimatkassa uimarannalle kun lähdemme kotoa…tai rannalta – oli paikassa töissä myös suomalainen nainen, sekä hänen suomea puhuva miehensä, joka taas sattuu olemaan toisen perustajan serkku. Nykyään hän muuten työskentelee jäätelöbaarissa Turussa! Vaikka olisimme palanneet El Gulukseen aina uudestaan jo pelkkien jäätelöiden takia, myös hauska henkilökunta on merkinnyt meille paljon. Churrerian pojan tapaan El Guluksen väki on sellaista, jonka kanssa vaihdetaan iloisesti kuulumisia myös silloin, kun kohtaamme kadulla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja sitten se jäätelö: aivan sairaan hyvää! Miksi ylipäänsä kirjoitan tästä hyvin paikallisesta heladeriasta (toinen samanmoinen löytyy myös lahden toiselta puolelta Algecirasista) on se, että jos satutte käymään Gibraltarilla autolla, kannattaa paluumatkalla ehdottomasti napata mukaan jäätelö tai jäähilejuoma (granizado – oma suosikkini on ihanan kirpeä limon). Jäätelöbaari sijaitsee nimittäin aivan täydellisesti, eli pääsette ajamaan siihen suoraan jos ylitätte rajan autolla. Eikä se ole paha kävelymatka muutenkaan. Kaikki maut valmistetaan tuoreista raaka-aineista, ja niin paikallisia materiaaleja suosien kuin mahdollista. Huelvan mansikoita, andalusialaisia pähkinöitä sekä esimerkiksi banaaneja kanariansaarilta. Nam nam. Suosittelen kokeilemaan ainakin mascarponea ja pinjansiemeniä yhdistävää crocia, kookosta ja valkosuklaata ja keksiä sekoittavaa raffaelloa tai Pipsa Possua, jossa maistuu mansikkasuklaa.

kartta-gibraltar-el-gulus.png

Itse jäätelötehdasvisiitti oli hauska kokemus. Siellä oli myös kolme muuta voittajaa, parikymppisiä ja ujompia nuorisolaisia, sekä perustajat kertomassa pitkällä kaavalla siitä, miten he ne Espanjan parhaat jäätelönsä tekevät. Esikoinen jaksoi upeasti kuunnella hetkittäin melko luennoivan esittelykierroksen kokonaan läpi, vaikka minäkään en ymmärtänyt aivan kaikkea suht teknistä jäätelönvalmistuksesta. Näimme kuinka valmistettiin tavallista kermajäätelöä, sitten banaanijäätelöä ja lopulta banaanijäätelön pohjalta banoffee-jäätelöä. Pääsimme tietenkin myös maistelemaan paisti raaka-aineita kuten erilaisia suklaita, myös itse jäätelömakuja. Tämä oli tietenkin lapselle kaikista odotetuin hetki, joskin vieraskoreana hän taisi maistaa vain neljää makua. Ei sen puoleen, olemme niitä kyllä ihan asiakkaina kokeilleet jo suurinta osaa.

Nyt jäätelöbaari on taas päivittäin auki, iltapäivästä keskiyöhön asti, hyvin espanjalaiseen tapaan. He olivat kiinni lokakuun lopusta maaliskuun alkuun, ja El Guluksen odotettu avautuminen talvitauon jälkeen on ollut varma merkki keväästä ja kesästä, vaikka Espanjan surkeat säät eivät ole muuten rantakelejä luvanneet. Suosittelen ehdottomasti pysähtymään maistiaiselle jos ja kun käytte Gibraltarilla, koska sieltä ei ainakaan saa näin herkullista jäätelöä. Ja kiitos kaikille, jotka Instagramissa antoivat äänestä ja joiden ansiosta pääsimme syömään itsemme jätskiähkyyn!