IHANAT JA INSPIROIVAT

Siitä on aikaa, kun viimeksi linkittelin lempiblogejani tänne. Vaikka sinänsä bloggaaja bloggaamassa bloggaamisesta on inhokkikategoriani kaikista postausaiheista, niin maailmaan mahtuu kyllä aina kehuja ja kiitoksia ja useimpiin blogeihin myös lisää lukijoita. Monet, tai köh, oikeastaan kaikki näistä blogeista ovat isompia kuin omani, ja vastaavasti kaikkien lemppareiden listaamiseen menisi koko ilta, mutta halusin vinkata blogit jotka kuluneen puolen vuoden mielenmyllerryksen aikana ovat tavalla tai toisella sopivasti lohduttaneet, ilahduttaneet, tarjonneet uusia ajatuksia tai vain pikaisen pakomatkan arjesta.

KIEHTOVAT KESKI-IKÄISET

Kun olin kaksikymppinen, olin yhtä varma kuten suurin osa kaksikymppisistä siitä että kolmekymppisenä on jo elämänsä ehtoopuolella. Tämä liittyy varmasti paitsi nuorien illuusioon omasta ihmeellisyydestään myös siihen, että yhteiskunta antaa etenkin naisille vähän niinkuin ymmärtää, että 30-vuotiaana voi keskittyä ruuhkavuosiin ja sen jälkeen onkin jo vähän niin kuin päiväykset menneet vanhaksi. Sitten kun täyttää kolmekymmentä niin tajuaa, että kyseessä on ollut salaliitto, elämähän vaan paranee koko ajan, MINÄ paranen koko ajan, kaikki on mielenkiintoisempaa ja toisin kuin kaksikymppisenä, ei enää pätkääkään välitä mitä MUUT ajattelevat musta. Tai ehkä sen pätkän verran, mutta kuitenkin. Joten nyt kun tiedän paremmin, niin odotan oikeastaan aika innolla sitä kun olen neljäkymmentä. Miten mahtavaa silloin elämän täytyykään olla! Ja siitä olen saanut esimakua muutamastakin blogista: Anna palaa Anna on aika uusi tuttavuus, vaikka olenkin Annan elämää ihaillut Instagramissa jo kauemmin. Omannäköistä, hauskaa, rohkeaa – juuri sellaista, miten tahdon itsekin elää nyt, ja kymmenen vuoden päästä. Toinen ihastuttava nelikymppinen on Vastaisku ankeudelle-blogin Jenny, joka tsemppaa, hymyilee ja viisastelee päivän kuin päivän paremmaksi.

GIRL CRUSHIT

Olisi tietysti fantastista olla hauskin ja fiksuin, mutta täytyy tunnustaa että en ole. Tähän sarjaan mahtuisi suunnilleen kaikki blogimaailmasta löydetyt nykyiset livekaverit, mutta erityisesti nyt haluan hehkutella Asikaista, johon pääsin tutustumaan toden teolla Långvikissa alkukesästä kun SUPpasimme räntäsateessa (tai no heti sen jälkeen) ja ajauduimme laskuhumalassa vastarannalle ja avauduimme suolahuoneessa ja… No, Maiju on tosielämässä aivan timantti ja hän onnistuu tuomaan sen saman aitouden blogiinsa. Hän on hauska olematta ilkeän ironinen ja puhuu niin lempeän humoristisesti ja rakkaudella perheestään, elämästään ja kaikesta ettei voi kuin kuunnella ja haaveilla, että tulisi adoptoiduksi Nekalaan. Juliaihmistä en taas tunne kuin hulvattomien InstaStoriesin kautta mutta en voi kuin fanittaa täysillä. Tyyppi kirjoittaa rehellisesti suunnilleen kaikesta, erityisesti suora puhe rahasta herättää arvostusta ja kiinnostelee, enkä malta odottaa että tämä nainen alkaa julkaista niitä kirjojaan.

EXPAT EMERITAT

Nyt jos koskaan on kaivattu vertaistukea ja viisaita sanoja muilta ulkosuomalaisilta. Edustusrouvan päiväkirjojen Kata on tarkkanäköisyydessään joskus jopa raivostuttavan oikeassa. Hän osaa kirjoittaa ja kuvata arkea ja elämää ympäristöään kunnioittaen, oivaltavasti ja käy usein myös mun blogin kommenttiboksissa taputtamassa virtuaalisesti olkapäälle. Katan lämmintä älyä kaivattaisiin Suomessakin, mutta toisaalta kukaan ei sitten saisi Khartumia kuulostamaan niin kauniilta. Konalla on tietenkin monesta syystä ehdoton lukusuosikki: olemme olleet Anun kanssa yhtä aikaa äitibloggaajia, ja me molemmat jätimme Suomen lähes samaan aikaan, yhtä epämääräisin tulevaisuudensuunnitelmin. Anun ajatuksiin on helppo peilata omaa sopeutumisprosessia ja toisaalta myös tehdä pienen virtuaalireissun Havaijille.

KAUNEUTTA SANOISSA JA KUVISSA

Hämmentävää kyllä, onnistuin elämään kahdeksan vuotta autuaan tietämättömänä Stella Harasekin blogista. Vaikka meillä on ollut samanlaiset mäyräkoirat ja olemme välillä elelleet liki naapureinakin. Nyt Stellan blogi on satukirja sielulleni. Kuvat ovat utuisen kauniita otoksia rakastamastani Helsingistä ja toisaalta eksoottisilta matkoilta, kirjoitukset huolella ajateltuja ja herkästi muotoiltuja, aina kaupallisia yhteistöitä myöten. Viherjuuria-blogi sopisi myös expat-kategoriaan, sillä Heidi elää ja kirjoittaa Saksasta käsin. Heidin monipuoliset aiheet tarjoavat usein uusia näkökulmia, tai ainakin hauskoja kuvakulmia. Heidin blogi on mainio paikka ajelehtia, tarttua tekstiin sieltä, toiseen täältä tai vain tykkäillä iloisista otoksista.

Vaikken varsinaisesti kaipaa lisää luettavaa, niin kommenttiboksiin saa vinkata suurimmat suosikkinsa!

SUNNUNTAI MADRIDISSA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sunnuntaiaamuna auringonnousun aikaan suuntasimme Prado-museon kulmille, josta EDP Medio Marathon Mujeres-puolimaraton lähti liikkeelle. Olin jo hyväksynyt roolini kannustusjoukoissa siinä vaiheessa, kun lokakuun alussa alla oli kuukausi ilman urheilua ja yhä tukkoiset keuhkot (ja kestoflunssa senkun jatkuu…), mutta kieltämättä lähtöviivalla harmitti. Fiilis oli hyvä, järjestelyt sujuvat ja ennen kaikkea se juoksufiilis tarttui myös katsojiin. Ehkä ensi syksynä? Kun ystäväni starttasi satojen muiden juoksijoiden kanssa reilu 21 kilometrin reitille, lähdin kävelemään heidän perässään ihaillen heräilevää suurkaupunkia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puolimaratonin reitti kulki ohi kaikkien keskeisten turistinähtävyyksien. Oikaisin itse 10 kilometriä, nautin matkalla kahvin ja valokuvasin syysaamun kirpeydessä. Kello 10.30 olin kävellyt puolimaratonin maaliviivalle, ohi upean El Palacio Real-kuninkaanlinnan (jossa olen käynyt silloin vuosituhannen alussa ja ollut oikein vaikuttunut paikasta), ehdin poiketa matkalla myös kirkossa ja tutustua El Rastron kirpputoriinkin. Luultavasti jonkinlainen ennätys siinä, kuinka monta turistinähtävyyttä ehdin parissa tunnissa kiertää – tällä kertaa määrä voitti laadun, ensi kerralla sitten perehdytään paikkoihin paremmin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meidän lauantaista kertovan postauksen kommenteissa Madridia epäiltiin pönöttäväksi museokaupungiksi, eikä se maine ehkä aivan tuulesta temmattu ole. Siellä on monumentteja vaikka muille jakaa, ja onhan museot, kirkot ja kaikki historialliset kohteet enemmän tai vähemmän oleellinen osa Madridin vierailua. Toisaalta kaiken sellaisen klassisen turistipöhinän päälle on persoonallisia kaupunginosia, ravintoloita ja kahviloita joka makuun, kulttuuria ja öisillä kaduilla tarjoiltuja mojitoja. Barcelonassa olen käynyt vain muutaman tuskaisen kuuman kesäpäivän verran, pyörien lähinnä pienessä huppelissa Ramblasilla (kyllä, tiedän, ei paras tapa tutustua kaupunkiin) ja jostain syystä näistä kahdesta valitsen aina mieluummin Madridin. Barcelonakin tulee saamaan vielä uuden mahdollisuuden multa – tai minä Barcelonalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ystäväni selvisi maaliin komealla ajalla ja olimme molemmat fiiliksissä matkan varrella kannustaneista paikallisista sekä osallistujien kesken vallinneesta tsemppihengestä. Menimme huoneistollemme lepuuttamaan jalkoja ja keräämään voimia, ja jatkoimme sitten sisukkaasti lounaan kautta yhteen lempimuseoistani, Reina Sofíaan. Sattumalta sunnuntai-iltapäivällä sisäänpääsy oli ilmainen, joskin kiertely oli rajoitettu muutamiin näyttelyihin. Niitäkään emme ehtineet 1,5 tunnissa tarkastella kunnolla, joten vanhat muistikuvat siitä, että Reína Sofia vaatii ainakin puoli päivää piti paikkansa.

Sekä Reína Sofia että toinen Madridin ”suurista”, El Prado, ovat mun suosikkimuseoiden TOP 5:ssä. Itse varaisin molempien läpikäymiseen vähintäänkin neljä tuntia, hyvät eväät ja vielä lisäaikaa museokauppaan, mutta tiedän etteivät kaikki fiilistele museoita ihan yhtä suurella sydämmellä. Ja se on ihan okei: Madridissa on muutakin tekemistä! Reina Sofíasta löydät Dalít, Mirot ja Picassot, Pradosta paljon Goyaa. Itselleni on jäänyt mieleen myös Reina Sofían kiehtovat, vaihtuvat näyttelyt, erityisesti valokuvataiteen puolella. Madridin taidetarjonta tuntuu olevan loputonta, seuraavalla kerralla täytyy kokea myös Thyssen-Bornemisza sekä paikallinen luonnontieteellinen. Niin paljon nähtävää, niin vähän aikaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pikaisen museokierroksen jälkeen piipahdimme vielä Madridin upeassa keskuspuistossa Parque El Retirossa, joka on jälleen kerran yksi niistä paikoista jossa voisi kierrellä koko päivän. Lokakuun loppu oli täydellinen ajankohta vierailla täällä Espanjan keskipisteessä. Sopivan lämmintä muttei liian kuuma, suurimmat turistimassat kadonneet, luonto yhä kauniina ja majoitus kohtuuhintaista. Lista tehtävästä ja nähtävästä seuraavalle visiitille kasvoi entisestään, joten istunen pian uudestaan junassa matkalla Madridiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MAHA TÄYTEEN MADRIDISSA

Kun se puolimaraton jäi väliin, pystyin keskittymään kaksi vuorokautta Madridissa lempiharrastukseeni: syömiseen ja juomiseen! Luvassa on aika monta postausta tuosta ihanasta kaupungista, ja aloitetaan tietenkin tärkeimmällä eli ruoalla. Koska eihän matkustamisesta tule mitään tyhjällä vatsalla. Lähdinkin liikkeelle taktisesti paastoamalla koko päivän ennen lähtöä, jotta varmasti saisin nauttia koko vatsalaukun vetokyvyn verran paikallisesta ruokatarjonnasta.

Ensimmäisenä iltana kun raahauduin nälkäisenä juna-asemalta AirBnB-asumukseemme ohitimme tämän pienen italialaisen – ja menimme sisään sen suloisen tunnelman houkuttelemina. Ja tietysti koska oli nälkä. Loistava valinta! Reina Sofia-museon läheisyydessä sijaitseva Oliveto oli täydellinen paikka nauttia rauhallinen illallinen! Pieni ja rauhallinen, mahtavia viinejä, ystävällinen, mutkaton ja asiantunteva palvelu. Kasvissyöjälle oli useampi vaihtoehto: itse söin sekä pinaatti-ricottaravioleja että perinteisen parmiggiano-munakoisovuoan, seuralainen todella herkullista kurpitsaraviolia salvialla. Jälkiruoaksi syötiin erinomaiset (muttei mitenkään spektaakkelimaiset) mojito pannacotta sekä sitruunamarenkileivos. Lähtiessä nauratti – ei pelkästään loistava ruoka vaan erittäin kohtuullinen loppulasku. Lämmin suositus!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lauantaina päädyttiin lounaalle Gymage-nimiseen ”terveyskompleksiin”, jota AirBnB-isäntämme suositteli. Hän piti ehdottoman tärkeänä kokea ainakin yhden Madridin monista kattobaareista ja nimesi Gymagen yhdeksi kokemisen arvoiseksi. Ihan ostoskatujen kulmilla sijaitseva Gymage on tosiaan paitsi kattoterassi ja lounge, uima-allas ja ravintola niin myös crossfitsali, solarium… Ja noh, asiakaskunta oli hyvin tiedostavaa, mitä tulee ainakin omaan ulkonäköön. Ruoka – hummus, tonnikala tataki, raviolit (taas) – olivat ihan maittavia, mutta huomattavan ylihintaisia, etenkin kun otti huomioon keskinkertaisen palvelun ja sen, ettei ruokailualueella päässyt nauttimaan näkymistä lainkaan. Joten jos nyt haluaa kokea Madridin kattoterassitarjonnan, varmasti löytyy vähän inspiroivempiakin paikkoja!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Illalla suuntasimme jälleen muiden vahvasta suosituksesta San Miguelin kauppahalliin, joka on siis enemmänkin monen pienen ravintolan yhdistelmä. Oikein vaikuttava, kaunis ja näkemisen arvoinen, mutta ruokapuoli jäi varsinkin vegetaristille ohueksi. Drinkit olivat hyviä ja niiden kanssa oli kiva kulkea pitkin käytäviä, mutta ryysis ja ylihintaiset suupalat eivät tehneet kulinaristiin vaikutusta. Suosittelen kuitenkin piipahtamaan ja kokemaan!

Koska Mercado de San Miguel ei ollut nälkäisille ihmisille, etenkään sille joka oli valmistautumassa seuraavan aamun puolimaratoniin, paras paikka tankata, kiertelimme alueella ja päädyimme suht aggressiivisten sisäänheittäjien takia Maestro Villa-nimiseen paikkaan. Se oli selvästi turisteille tarkoitettu paikka, annokset hyvin perinteisiä espanjalaisia ruokia ilman mitään kunnianhimoa tai yritystä. Saimme mahan täyteen manchegoa ja pimientos padronia, mutta mitään tajunnanräjäyttävää paikka ei tarjoillut. Geneeristä turistimättöä siis, joka kruunatiin espanjalaisilla muusikoilla joille oli ryhmäpaineessa pakko jättää vähän kolikoita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sunnuntaina, ystäväni juostua huikean puolimaratonin ja mun tehtyä aamulla reippaan 10 km kävelylenkin maratonhuumassa, päädyimme lounaalle aivan majapaikkamme viereen. Olin ikkunan läpi nähnyt, että La Musa de Espronceda-ravintola on paikallisten suosiossa ja se on yleensä hyvä merkki. Okei, lautaset (jotka itsessään olivat tosi kauniit) olivat hieman rähjäiset ja tarjoilijat vähän hampuusin näköisiä, mutta se ruoka!

Pimientos padron, erilaisia leipiä ja yksi lempiruoistani, friteerattuja munakoisoja hunajalla – parhaiten valmistettuna mitä olen koskaan Espanjassa syönyt (ja uskokaa pois, olen syönyt tämän annoksen muutaman kerran). Todella edullista, hyvää ja hauskaa ruokaa. Ei varmastikaan mikään uniikki lumihiutale Madridin runsaassa ruokatarjonnassa, mutta jos olette Antón Martin-metroaseman lähellä niin tässä on erinomainen paikka syödä itsensä ähkyyn.

Juuri ennen lähtöä söimme La Mucca-ketjuravintolassa, koska en jaksanut enää yhtään annosta pimientoja. Sinänsä helppoa ja nopeaa, mutta ei tässä juuri kehuttavaa ollut. Että ei kannata nyt tällaisessa ruokaparatiisissa mennä La Muccaan. Paitsi jos on kiire yöbussiin eikä tiedä mitä ruokaa tekisi mieli.

MATKALLA MADRIDIIN

madrid-2111814_640

Ylihuomenna on taas aika harrastaa kotimaanmatkailua. Puolimaraton Madridissa kutsuu – tosin mä taidan sen elämäni toisen puolikkaan väliin ja jään kannatusjoukkoihin. Olen viimeksi käynyt lenkillä melkein kaksi kuukautta sitten, huolimatta siitä että olin tehnyt itselleni huikean harjoitusohjelman syksyksi ja motivaatiotakin oli. Sitten tuli kiireet ja yli kuukauden kestänyt kestoflunssa. Vielä vähän arvon, pakkaisinko kuitenkin lenkkarit laukkuun ja kokeilisin onneani edes parin kilometrin verran, mutta… ehkä en?

Mutta ei sinne Madridiin vaan juoksutapahtuman takia mennä. Jälleen kerran yksi ihana ystävä lentää Suomesta Espanjaan ihan vaan mun takia (ja noh, hän kyllä juoksee sen puolimaratonin, eli vähän senkin vuoksi). Meillä on aika tarkkaan tunnilleen kaksi vuorokautta laatuaikaa yhdessä. Yritän kyllä vähän nukkuakin, mutta myös ottaa ilon irti yhdestä kaikkien aikojen lempikaupungeistani. Mutta siitä, kun olen viimeksi käynyt Madridissa, on jo 14 vuotta. Veikkaan siis, että muutama asia on muuttunut. Nyt saa siis antaa vinkkejä, erityisesti kasvissyöjille sopivia ravintolasuosituksia otetaan rakkaudella vastaan.

Lähden perjantaina iltapäiväjunalla, johon olin laiskuuttani jättänyt liput ostamatta aiemmin. Sillä seurauksella, että jouduin ostamaan aika suolaisen hintaisen paikan ykkösluokasta. No, istutaan sitten nämä viisi tuntia vähän mukavammin. Säästö (sekä ajan- että rahan)syistä kotimatka taittuu yöbussilla, joka olikin satasen menomatkan sijaan vain kaksikymppiä paikallisella halpabussiyhtiöllä. Sekin vähän jännittää. Nyt kuitenkin kun Espanjassa ollaan, niin yritän ottaa ilon irti matkustelusta. Joten jos on joku tosi tärkeä juttu Madridissa (museot ovat tuttuja, paitsi jos tiedät jonkun salaisen underground-gallerian) niin nyt äkkiä kertomaan se kommentteihin!

madrid-2137365_640