JÄÄTELÖTEHTAALLA

elgulus-voittajat-jaatelolla.png
Kuva: El Gulus

Muistatte ehkä, kun pyysin auttamaan minua ja esikoista erään valokuvakilpailun voittoon Instagramissa: paikallinen jäätelöbaarimme on päättänyt kesän ajan palkita jokaisen eniten tykkäyksiä saaneen #yocomogulus-julkaisun retkellä jäätelötehtaalle. No, kiitos teidän ja muiden ahkerien tykkääjien, esikoisen toive toteutui ja pääsimme toukokuun alussa käymään ”jäätelötehtaalla”. Jäätelötehdas kuulostaa itsessään aika mahtipontiselta, sillä kyse on oikeastaan aika pienestä jäätelöbaarista, joka valmistaa kaikki jäätelöt alusta loppuun itse paikan päällä. Aina, eli lähes päivittäin, kun käymme El Guluksessa, näemme lasin takaa jomman kumman heladerían italialaisista perustajista valmistamassa jäätelöitä. Ei siis mikään Jali ja Suklaatehdas-kokemus varsinaisesti, mutta kurkkaus lasin toiselle puolelle ja jotain, mitä kilpailuviettinen 8-vuotias oli kovasti odottanut.

Jäätelöbaari on ollut meille kantapaikka jo ensimmäisestä Espanjan kesästä alkaen. Kun 2016 aloimme siellä käydä – El Gulus sijaitsee samalla kadulla missä asumme, ja se on täydellisesti puolimatkassa uimarannalle kun lähdemme kotoa…tai rannalta – oli paikassa töissä myös suomalainen nainen, sekä hänen suomea puhuva miehensä, joka taas sattuu olemaan toisen perustajan serkku. Nykyään hän muuten työskentelee jäätelöbaarissa Turussa! Vaikka olisimme palanneet El Gulukseen aina uudestaan jo pelkkien jäätelöiden takia, myös hauska henkilökunta on merkinnyt meille paljon. Churrerian pojan tapaan El Guluksen väki on sellaista, jonka kanssa vaihdetaan iloisesti kuulumisia myös silloin, kun kohtaamme kadulla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja sitten se jäätelö: aivan sairaan hyvää! Miksi ylipäänsä kirjoitan tästä hyvin paikallisesta heladeriasta (toinen samanmoinen löytyy myös lahden toiselta puolelta Algecirasista) on se, että jos satutte käymään Gibraltarilla autolla, kannattaa paluumatkalla ehdottomasti napata mukaan jäätelö tai jäähilejuoma (granizado – oma suosikkini on ihanan kirpeä limon). Jäätelöbaari sijaitsee nimittäin aivan täydellisesti, eli pääsette ajamaan siihen suoraan jos ylitätte rajan autolla. Eikä se ole paha kävelymatka muutenkaan. Kaikki maut valmistetaan tuoreista raaka-aineista, ja niin paikallisia materiaaleja suosien kuin mahdollista. Huelvan mansikoita, andalusialaisia pähkinöitä sekä esimerkiksi banaaneja kanariansaarilta. Nam nam. Suosittelen kokeilemaan ainakin mascarponea ja pinjansiemeniä yhdistävää crocia, kookosta ja valkosuklaata ja keksiä sekoittavaa raffaelloa tai Pipsa Possua, jossa maistuu mansikkasuklaa.

kartta-gibraltar-el-gulus.png

Itse jäätelötehdasvisiitti oli hauska kokemus. Siellä oli myös kolme muuta voittajaa, parikymppisiä ja ujompia nuorisolaisia, sekä perustajat kertomassa pitkällä kaavalla siitä, miten he ne Espanjan parhaat jäätelönsä tekevät. Esikoinen jaksoi upeasti kuunnella hetkittäin melko luennoivan esittelykierroksen kokonaan läpi, vaikka minäkään en ymmärtänyt aivan kaikkea suht teknistä jäätelönvalmistuksesta. Näimme kuinka valmistettiin tavallista kermajäätelöä, sitten banaanijäätelöä ja lopulta banaanijäätelön pohjalta banoffee-jäätelöä. Pääsimme tietenkin myös maistelemaan paisti raaka-aineita kuten erilaisia suklaita, myös itse jäätelömakuja. Tämä oli tietenkin lapselle kaikista odotetuin hetki, joskin vieraskoreana hän taisi maistaa vain neljää makua. Ei sen puoleen, olemme niitä kyllä ihan asiakkaina kokeilleet jo suurinta osaa.

Nyt jäätelöbaari on taas päivittäin auki, iltapäivästä keskiyöhön asti, hyvin espanjalaiseen tapaan. He olivat kiinni lokakuun lopusta maaliskuun alkuun, ja El Guluksen odotettu avautuminen talvitauon jälkeen on ollut varma merkki keväästä ja kesästä, vaikka Espanjan surkeat säät eivät ole muuten rantakelejä luvanneet. Suosittelen ehdottomasti pysähtymään maistiaiselle jos ja kun käytte Gibraltarilla, koska sieltä ei ainakaan saa näin herkullista jäätelöä. Ja kiitos kaikille, jotka Instagramissa antoivat äänestä ja joiden ansiosta pääsimme syömään itsemme jätskiähkyyn!

KREISI GRANADA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuolla nimellä kulki meidän Facebook-event, joka lähti hieman puolivitsinä liikkeelle. Mietittiin ensin Marokkoa ja Madridia, mutta lopulta päädyttiin Granadaan, minä ja kolme ystävääni Suomesta. Viiden päivän loma oli pisin aika ikinä mulle ilman lapsia ja tulipa se tarpeeseen! Vaikka joku viisaampi olisi ottanut ilon irti ja esimerkiksi levännyt eikä juonut skumppaa ja avautunut aamuyölle asti (no ei ihan aamuyölle, mutta reippaasti yli keskiyön kuitenkin). Oli kuitenkin ihan mahtavaa, että ystävät reissasivat tuhat kilometriä katsomaan mua (tai oikeastaan, kuten he ystävällisesti ilmaisivat, ”katsomaan kun istut koneella”) ja toivat soijarouhettakin! Sata sydäntä sinne Suomeen!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ylläoleva kuva, jossa näkyy komeasti Granadan katedraali, jonne mä en jaksanut lopulta jonottaa (muu seurue kävi siellä ja kuvaili sanalla ”ihan kiva kirkko”, eli makuasioita. Ehkä joskus voin antaa kirkkohullun arvion siitä). Kuva on otettu meidän kattoterassilta; valittiin siis neljän hengen seurueena majoittumaan AirBnB:ssä. Neljältä yöltä majoitus maksoi noin 450 euroa, mikä oli mun mielestä oikein kohtuullinen hinta tilavasta, kauniista ja rauhallisesta asunnosta. Valtava kattoterassi, jolla olisi ollut ihana syödä aamupalaa ja katsoa heräilevän kaupungin vilinää, oli keskeinen valintaperuste, mutta koska koko meidän matkan satoi alusta loppuun, jäi kattoterassikokemus hieman vajavaiseksi.

Sijainti oli meille oikein sopiva; ei aivan suosituimmalla turistialueella, mutta mukavan, noin 10 minuutin kävelymatkan päässä katedraalilta ja kasbahista, ja kuten todettu, noin 40 minuutin kävelyn päässä Alhambrasta. Meillä oli hieman kommunikointiongelmia ja sen takia viivästystä sisäänkirjautumisessa AirBnB-emännän kanssa, mutta kun tapasin vuokraajan (tai oikeastaan hänen vanhempansa, jotka olivat äärimmäisen sympaattinen 50-luvulla syntynyt espanjalaispariskunta) unohdin kuinka olin uhonnut antavani yhden tähden arvioita… Mutta siis: Granadassa vaikuttaa oleva erittäin toimiva julkinen liikenne ja sen lisäksi me – taksikeskuksessa toisemme tavanneina – suosittiin paljon taksia, joka oli kohtuullisen edullista ympäri kaupunkia ajeluun. Majoituksen siis uskaltanee ottaa muualtakin kuin aivan ytimestä Puerta Realin kulmilta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka Granadaa googlatessa tulee vastaan kehuja kuinka se on Andalusian kaunein kaupunki ja kuinka ravintolaelämä on todella eläväistä, en voi aivan allekirjoittaa näitä väitteitä. Alhambra on maan suosituin turistikohde ja etenkin Granada oli täynnä paikallisia matkailijoita. Meille se ei tietenkään jo säiden takia näyttäytynyt aivan kauneimmillaan, mutta verrattuna muihin Andalusian matkakohteisiini Granada oli melko rähjäinen, katukuvassa oli enemmän kodittomia ja köyhyyttä ja toisaalta sellaista juuri turisteille suunnattua kaupallisuutta. Tämä ei tietenkään tarkoita, että Granadassa sinällään olisi mitään vikaa, mutta jos vieraita ei erikseen kiinnosta Alhambra, veisin heidät mieluummin esimerkiksi Sevillaan. Shoppailun kannalta Granadan keskusta ei ole kovin ihmeellinen– jos siis kiinnostaa muukin kuin turistikrääsä, jossa kyllä oli valikoimaa niin espanjalaisista flamencoasuista marokkolaisiin bumerangeihin (!) – mutta neljän kilometrin päässä, bussiyhteyksien varrella, sijaitsee ostoskeskus Nevada Shopping Centre.

Ravintoloiden suhteen lähdimme liikkeelle luottaen siihen, että espanjalainen keittiö kohtelee meitä hyvin. Ensimmäisenä iltana söimme arabialaisessa kaupunginosassa, Restaurante Sultan-nimisessä paikassa joka oli yksi monista alueen arabialaista tai Lähi-Idän keittiötä edustavista ruokapaikoista. Keskinkertaisten hummusten, ylihinnoitellun leivän ja surullisen taginen kruunasi St.Elmoa muistuttava talon valkoviini, joka oli riistohinnoiteltu (näin espanjalaisesta näkökulmasta) 12 euroa pullo! Seuraavana päivänä Alhambra-retken jälkeen kohtasimme klassisen ongelman, kun aukiolevia ruokapaikkoja oli heikosti tarjolla kello 15:n ja 20:n välillä (jolloin meillä juuri sattui olemaan nälkä). Monen eksymisen jälkeen päädyimme paikallisten suosimaan tapaspaikkaan nimeltä Bar Trinidad, joka olikin rempseän tarjoilun, suurten annosten ja kohtuullisten hintojen kanssa mahtavaa vastapainoa ensimmäisen illan pettymykselle.

Seuraavana päivänä ystäväni olivat päätyneet myöhäiselle lounaalle keskustan hipsterpaikkaan eli La Reinaan, jonka yhteydessä oli myös äärimmäisen trendikäs Wild Food-vegaaniravintola. Koska vegaaniruoka näytti (ja mielestäni myös maistui) varsin epäilyttävältä, päädyin juomaan skumppaa ja tilaamaan herkullisen creme bruleen listalta. Erityiskiitosta loistavasta tarjoilusta. Viimeisenä päivänä söimme jättimäisen aterian La Suculenta-ravintolassa, jonka keittiö oli melkoinen fuusiokokemus eikä ehkä mikään mieletön makuelämys, mutta paikkana kiva, kohtuuhintainen ja valikoima laaja. Olisimme halunneet kokea kaikkien suositteleman El Mercaderin, mutta pirulainen, olivat lomalla juuri meidän matkamme ajan. Eli seuraavalla kerralla Granadassa pitää kokea sekä El Mercader että katedraali. Kaikki muu onkin jo nähty.

Granada oli täynnä mukavia pikku kujia, joille eksyä. Kävelykilometrejä kertyi sateesta huolimatta runsaasti ja viimeisenä päivänä lähdin seikkailulle Kasbahissa ja huomasin kiivenneeni Mirador San Nicolas-näköalapaikalle, josta oli upea näkymä suoraan Alhambraan. Suosittelenkin nousemaan mäen päälle katselamaan Granadaa yläilmoista ja varsinkin aiemman Alhambran vierailun jälkeen oli palatsien näkeminen hieman kauempaa todella hauskaa. Sai ehdottomasti paremman käsityksen kokonaisuuden valtavista mittasuhteista. Kuten jo ehkä muutaman kerran mainitsin, meillä oli kylmää ja märkää, jonka vastapainoksi olimme jo etukäteen buukanneet visiitin hammamiin. Hammam Al Ándalus on ”luksushammam”-ketju, jolla on näitä arabialaisia kylpylöitä niin Madridissa kuin Malagassakin. Ihan halvin elämys tämä ei ole, 1,5 tuntia pelkkää eri lämpöisestä altaasta toiseen lillumista sekä minttuteen juomista on 35 euroa, oma visiittini maksoi 69 euroa ja se sisälsi 15 minuutin rentouttavan hieronnan sekä 15 minuutin Kessa-hieronnan. Ihan viittä tähteä ei hammamille voi antaa erinäisen sähläyksen ja ahtaiden pukuhuoneiden takia, mutta rentouttava, koko rahan arvoinen elämys se kaiken kaikkiaan oli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joten ihan suurimmaksi suosikiksi ei Granada nyt singahtanut lempipaikkojeni listalla, mutta se saa vielä uuden tilaisuuden joskus. Se oli kaunis ja kasbah marokkolaisine myyjineen hyvä korvike silloin, jos ei pääse ostamaan keramiikkaa ja nahkatossuja suoraan Tangerista. Kriittisestä otteesta huolimatta loma itsessään oli aivan loistava: saimme kulkea omaan tahtiin, hyvässä seurassa jossa kaikki osasivat itse käydä vessassa ja pukea vaatteensa, sain rötvätä ja syödä lakua, kukaan ei hermostunut siitä että piti pysähtyä valokuvaamaan jotain yksityiskohtaa, kaikki tykkäsivät viinistä. Muuten vältän kaikkea sellaista ”odotahan kun sinulla on lapsia”-tyyppistä besserwisseröintiä, mutta tällaisia aikatauluttomia, lapsivapaita lomia ei tosiaan osannut ennen arvostaa. Nyt ne ovat kuin viiden vuorokauden hemmotteluhoito sielulle, joten kiitos siitä, matkakumppanit. Ja Granada, et sinäkään hullumpi ollut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

BARCELONAN HERKKUPALAT

Alle kahdessa vuorokaudessa Barcelonassa ehtii paitsi nähdä nähtävyyksiä, myös syödä. Oikeastaan mitä vanhemmaksi tulen, sitä ruokapainotteisemmiksi tulevat reissutkin. Ja painavammaksi itse matkaaja. Tällä kertaa nautin myös erityisen paljon majoituksesta, joka poikkeuksellisesti oli hotellissa eikä AirBnB:ssä – ja kaiken lisäksi sain olla siellä täysin yksin. En sitten malttanut edes nukkua, niin ihmeelliseltä tuntui se, että oli noin 15 neliötä omaa tilaa, ei ketään huutamassa äitiä, ei sotkuja siivottavana eikä ketään, kenen takia olisi pitänyt hyssytellä. Erityisen paljon vietin aikaa hotellin upeassa, smaragdinvihreillä tiileillä tehdyssä kylpyhuoneessa ja sen sadevesisuihkun alla (ihan jo siitä syystä, että saimme juuri yhdeltä kuukaudelta 200 euron sähkö- ja vesilaskun, mikä hillitsee kylpemishimoja kotona…).

Majoituin erittäin hyvällä sijainnilla, aivan Plaza Catalunyan kulmilla Praktik Ramblalla. Olin vähän hysteerinen etukäteen, koska kaipaan hiljaisuutta yöunille, mutta onneksi keskeisestä sijainnista huolimatta hotelli oli erittäin rauhallinen. Itse asiassa mun huoneessa oli vain pienet ikkunat sisäpihalle ja nekin verhoin peitetyt, eli mitään maisemia ei näkynyt – ja se sopi minulle täydellisesti. Hotellin arkkitehtuuri ja sisustus olivat kerta kaikkisen hurmaavat ja 135 euroa kahdelta yöltä erittäin kohtuullinen hinta ottaen huomioon palvelu, paikka ja superpehmeät sängyt. Jos palaan Barcelonaan, palaan ehdottomasti Praktikiin, jonka upea terassi pääsee varmasti aurinkoisella oikeuksiinsa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja sitten se ruoka. Barcelonassa tuntui joka korttelissa olevan yksi törkeän hienosti sisustettu ravintola ja kaksi viettelevää leipomoa. Ruokatarjonnan suhteen kaksi vuorokautta ei siis riittänyt mihinkään, onneksi tosin en itse joutunut tekemään päätöksiä ravintoloiden suhteen koska valinnanvaraa oli liikaa. Hintataso tuntui hieman korkeammalta eteläiseen Espanjaan verrattuna, mutta oli yhä täysin maltillinen verrattuna Suomeen. Verrattuna Madridiin ja Sevillaan tarjonta oli monipuolisempaa ja kansainvälisempää, mikä oli iloinen yllätys sillä – älkää kertoko espanjalaisille – olen vähän kyllästynyt tapaksiin.

Ensimmäisenä päivänä mut vietiin lounaalle Flax & Kale-nimiseen paikkaan, joka on suunniteltu etenkin ”fleksitariaaneille”. Paikan hipsteristatus tuli selväksi heti ovella: sisustus oli viimeisen päälle, henkilökunta tyylikkäänä mustissa, asiakkaat lähinnä naisia joko joogamattojen tai paikalle pakotettujen poikaystävien kanssa ja kaikki valokuvasivat ruokaansa. Minäkin, totta kai. Mutta tällaiselle kalaa syövälle huonolle kasvissyöjälle paikka oli aivan taivas. Alkuun rapeita nimikkolehtikaalisipsejä (koska mikä vaan maistuu hyvältä kun on tarpeeksi rasvaa ja suolaa) sekä terveellisiä mehuja, sitten tonnikalahampurilainen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruoka oli todella hyvää. Jos nyt Michelin tähtiä ei ihan tuolla esityksellä saa, niin se jokaisesta suupalasta vartaloon virrannut fiilis että ”nyt syön terveellisesti, vitamiineja, antioksidantteja, wuhuu!” kompensoi kaiken. Ja siis tosi hyvää se silti oli, ei ihme, että paikka on niin suosittu. En usko, että pöydän varaaminen on pahaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

On kuitenkin yksi asia, johon terveellinen ajattelu ei kovin hyvin sovi. Näin mun mielestä. Jälkiruoat. Tuolla kokeiltiin useampia eri jälkkäreitä, mutta kaikissa oli ikävä proteiinipatukan sivumaku ja oikeastaan kaikki leivokset jäivät meiltä kesken. Eli satsatkaa ”suolaiseen”, vaikka tuolla olivat mausteet ja yrtit oikein kivasti tasapainossa.

Illalla mut vietiin El Nacionaliin. Paikka on alunperin ollut kahvila ja teatteri 1800-luvun lopussa ja sen jälkeen toiminut tehtaana, varastona ja autokorjaamona ja nyt siitä on uudistettu upea, useamman ravintolan kokonaisuus. Sisustus on aivan viimeistä piirtoa myöten mietitty ja itselleni ensimmäinen reaktio oli lähinnä, että nyt rahastetaan turistia (vähän niin kuin koin Madridin Mercado San Miguelissa). Fiilis vahvistui, kun kävimme ensin nauttimassa drinkit ja pahoja pinxtoja yrmeällä palvelulla baarin puolella. Luulin myös kanaa turskaksi ja pääsin taas vaihteeksi tekemään vaikutuksen illallisseuraan sylkemällä ruokani pois, mutta sitten pääsimme pienen odottelun jälkeen La Llotja-kalaravintolan puolelle…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ravintolassa toimi kaikki alusta lähtien. Lumoavan ulkoasun lisäksi palvelu oli mutkatonta ja ystävällistä, paahdettu leipä tomaatilla ja oliiviöljyllä ihana tapa aloittaa ateria, viini hyvää. Muu seurue tilasi mm. ostereita ja kanaa ja itse päädyin syömään toisen kerran saman päivän aikana tonnikalapihvin ja ratatouillea. Se olikin sitten paras ravintola-annos, jonka olen syönyt ainakin viimeisen viiden vuoden sisällä ja ehdottomasti koko elämän TOP 10:ssä. Ratatouille, jossa hienoksi pilkotut kasvikset olivat täydellisessä symbioosissa tomaattikastikkeen, suolan ja oliiviöljyn kanssa: mikä tasapaino, miten hyvältä voikaan vitsi vihannekset maistua! Ja tonnikala, jonka paistamisessa tai ainakin syömisessä olen jo asiantuntija. Täydellinen rapea, grillattu pinta ja sisältä pehmeä, mehukas, hieman raaka. Jos olisin kehdannut, olisin tilannut saman annoksen uudestaan mutta tyydyin jälkiruokaan, joka ei sekään ollut hullumpaa.

Seuraavana päivänä syöminen jäi valitettavasti vähän sivuosaan, sillä kiireessä piti ehtiä  nähdä kirkko ja kaveri – kiitos vain Marelle lounasseurasta! Koska emme osanneet päättää paikkaa ja meillä oli myös lukottoman pyörän dilemma, päädyimme syömään ulos Blu Bariin. Maren meksikolainen pizza ja mun paputacot vaikuttivat oikein OK mätöltä. Ei mikään mieletön makuelämys mutta helppo tapa saada vatsat täyteen mausteista ja maukasta ruokaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jälkiruoalle paikallisopas vei mut yhteen Barcelonan useammasta Chocolate Box-kahviloista, jonka jäätelö on kuulemma myös erittäin hyvää. Nyt ei viitsitty tuulessa ja viimassa kokeilla sitä vaan testasin laajan leivos-,kakku- ja herkkuvalikoiman osalta porkkanakakun ja hyväähän se oli. Nälkä ei Barcelonassa jäänyt, koko paikka on yhtä ihanaa ravintolaa ja ensi kerralla varaankin viikon siihen, että voin fiilistellä läpi ainakin kolme ateriaa päivässä. Buen provecho!

MAHA TÄYTEEN MADRIDISSA

Kun se puolimaraton jäi väliin, pystyin keskittymään kaksi vuorokautta Madridissa lempiharrastukseeni: syömiseen ja juomiseen! Luvassa on aika monta postausta tuosta ihanasta kaupungista, ja aloitetaan tietenkin tärkeimmällä eli ruoalla. Koska eihän matkustamisesta tule mitään tyhjällä vatsalla. Lähdinkin liikkeelle taktisesti paastoamalla koko päivän ennen lähtöä, jotta varmasti saisin nauttia koko vatsalaukun vetokyvyn verran paikallisesta ruokatarjonnasta.

Ensimmäisenä iltana kun raahauduin nälkäisenä juna-asemalta AirBnB-asumukseemme ohitimme tämän pienen italialaisen – ja menimme sisään sen suloisen tunnelman houkuttelemina. Ja tietysti koska oli nälkä. Loistava valinta! Reina Sofia-museon läheisyydessä sijaitseva Oliveto oli täydellinen paikka nauttia rauhallinen illallinen! Pieni ja rauhallinen, mahtavia viinejä, ystävällinen, mutkaton ja asiantunteva palvelu. Kasvissyöjälle oli useampi vaihtoehto: itse söin sekä pinaatti-ricottaravioleja että perinteisen parmiggiano-munakoisovuoan, seuralainen todella herkullista kurpitsaraviolia salvialla. Jälkiruoaksi syötiin erinomaiset (muttei mitenkään spektaakkelimaiset) mojito pannacotta sekä sitruunamarenkileivos. Lähtiessä nauratti – ei pelkästään loistava ruoka vaan erittäin kohtuullinen loppulasku. Lämmin suositus!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lauantaina päädyttiin lounaalle Gymage-nimiseen ”terveyskompleksiin”, jota AirBnB-isäntämme suositteli. Hän piti ehdottoman tärkeänä kokea ainakin yhden Madridin monista kattobaareista ja nimesi Gymagen yhdeksi kokemisen arvoiseksi. Ihan ostoskatujen kulmilla sijaitseva Gymage on tosiaan paitsi kattoterassi ja lounge, uima-allas ja ravintola niin myös crossfitsali, solarium… Ja noh, asiakaskunta oli hyvin tiedostavaa, mitä tulee ainakin omaan ulkonäköön. Ruoka – hummus, tonnikala tataki, raviolit (taas) – olivat ihan maittavia, mutta huomattavan ylihintaisia, etenkin kun otti huomioon keskinkertaisen palvelun ja sen, ettei ruokailualueella päässyt nauttimaan näkymistä lainkaan. Joten jos nyt haluaa kokea Madridin kattoterassitarjonnan, varmasti löytyy vähän inspiroivempiakin paikkoja!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Illalla suuntasimme jälleen muiden vahvasta suosituksesta San Miguelin kauppahalliin, joka on siis enemmänkin monen pienen ravintolan yhdistelmä. Oikein vaikuttava, kaunis ja näkemisen arvoinen, mutta ruokapuoli jäi varsinkin vegetaristille ohueksi. Drinkit olivat hyviä ja niiden kanssa oli kiva kulkea pitkin käytäviä, mutta ryysis ja ylihintaiset suupalat eivät tehneet kulinaristiin vaikutusta. Suosittelen kuitenkin piipahtamaan ja kokemaan!

Koska Mercado de San Miguel ei ollut nälkäisille ihmisille, etenkään sille joka oli valmistautumassa seuraavan aamun puolimaratoniin, paras paikka tankata, kiertelimme alueella ja päädyimme suht aggressiivisten sisäänheittäjien takia Maestro Villa-nimiseen paikkaan. Se oli selvästi turisteille tarkoitettu paikka, annokset hyvin perinteisiä espanjalaisia ruokia ilman mitään kunnianhimoa tai yritystä. Saimme mahan täyteen manchegoa ja pimientos padronia, mutta mitään tajunnanräjäyttävää paikka ei tarjoillut. Geneeristä turistimättöä siis, joka kruunatiin espanjalaisilla muusikoilla joille oli ryhmäpaineessa pakko jättää vähän kolikoita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sunnuntaina, ystäväni juostua huikean puolimaratonin ja mun tehtyä aamulla reippaan 10 km kävelylenkin maratonhuumassa, päädyimme lounaalle aivan majapaikkamme viereen. Olin ikkunan läpi nähnyt, että La Musa de Espronceda-ravintola on paikallisten suosiossa ja se on yleensä hyvä merkki. Okei, lautaset (jotka itsessään olivat tosi kauniit) olivat hieman rähjäiset ja tarjoilijat vähän hampuusin näköisiä, mutta se ruoka!

Pimientos padron, erilaisia leipiä ja yksi lempiruoistani, friteerattuja munakoisoja hunajalla – parhaiten valmistettuna mitä olen koskaan Espanjassa syönyt (ja uskokaa pois, olen syönyt tämän annoksen muutaman kerran). Todella edullista, hyvää ja hauskaa ruokaa. Ei varmastikaan mikään uniikki lumihiutale Madridin runsaassa ruokatarjonnassa, mutta jos olette Antón Martin-metroaseman lähellä niin tässä on erinomainen paikka syödä itsensä ähkyyn.

Juuri ennen lähtöä söimme La Mucca-ketjuravintolassa, koska en jaksanut enää yhtään annosta pimientoja. Sinänsä helppoa ja nopeaa, mutta ei tässä juuri kehuttavaa ollut. Että ei kannata nyt tällaisessa ruokaparatiisissa mennä La Muccaan. Paitsi jos on kiire yöbussiin eikä tiedä mitä ruokaa tekisi mieli.