VIIMEISET VINKIT RIIKAAN

Jos nyt, ennen kuin kaikki unohtuu, kerron vielä omat vinkkini Latvian pääkaupunkiin. Heinäkuun lopussa vietin siellä 9 päivää ja voin luvata, että siinä ajassa tuollainen reilu 600 000 asukkaan ”Baltian Pariisi” tulee aika tutuksi. En nyt tietenkään paukuttele mitään asiantuntijan henkseleitä, mutta jaan mielelläni viisauttani.

Ihan ensimmäiseksi sanon, että Riika on todella kiva ja sympaattinen kaupunki. Erityisesti pidin paikallisista ihmisistä: hymyileviä, avuliaita mutta eivät mitenkään iholla. Riika tuntui turvalliselta (mitä se tilastojen valossa taitaa olla myös todellisuudessakin) ja suurkaupungin hektisyys puuttui. Tietenkin koronan takia turisteja oli vähemmän eivätkä kaikki sikäläisetkään varmasti olleet liikkeellä, mutta yleisesti fiilistä voisi kuvata hyvin leppoisaksi.

Riian ravintoloita ja kahviloita olenkin jo ylistänyt. Omat suosikkini löytyvät pitkälti kaupungin ”uudelta puolelta”, joka mun mielestä oli muutenkin se mielenkiintoisempi osa Riikaa. Itse asiassa toisella puolella Väinäjokea (latviaksi Daugava) oli ilmeisesti nousussa olevaa hipsteraluetta ja kaupungin parasta pizzaa, eli jos nyt menisin takaisin Latviaan ylittäisin myös sillan ja kävisin katsomassa sitä vähemmän tunnettua aluetta.

Riian vanhakaupunki on toki pittoreski ja sopivan kompakti päivässä kierrettäväksi. Useimmat turistit poikkeavat ainakin keskeisimpien Riian nähtävyyksien äärellä, eli Pyhän Pietarin kirkolla, Mustapäiden talolla ja silittelemässä Bremenin soittoniekat-patsasta. Vanhastakaupungista löytyy runsaasti historiaa ja kiehtovaa arkkitehtuuria. Itse ihastelin eniten vanhankaupungin ulkopuolella sijaitsevia art nouveau-rakennuksia, joista tämä löytyy Elizabetes ielalta:

Näillä kulmilla, Centrs-alueella, oli lempiravintoloideni ja -rakennusten lisäksi myös mm. Latvian kansallinen taidemuseo, joka kuuden euron sisäänpääsymaksulla on ehdottomasti rahanarvoinen käyntikohde. Viehättävä, hieman Ateneumiamme muistuttava rakennus esittää latvialaista taidetta useammassa kerroksessa. Oli modernia, yhteiskuntakriittistä taidetta, vahvojen neuvostovaikutteiden maalauksia sadan vuoden takaa sekä Latvian klassikkoja – en minä tietenkään niitä tunnistanut, mutta taidehan ei tunne kielimuureja.

Museon pohjakerroksessa on esillä jonkin verran Latvian historiaa ja kulttuuria, sekä mahdollisuus kurkistaa lasiseinien läpi siihen, miten taidetta säilötään silloin, kun se ei ole esillä. Suosittelen samalla visiitillä syömään erittäin maukkaan ja kohtuuhintaisen lounaan museon ravintolassa.

Museosta on lyhyt matka yhteen Riian vaikuttavimmista kirkoista, Kristuksen syntymän katedraaliin, joka on kaupungin suurin ortodoksikirkko. Mikäli haluatte mennä ihailemaan kultakupolista sipulikirkkoa sisältä päin, ottakaa huivit mukaan, sillä naisvieraiden tulee peittää päänsä. Me kävimme vain kääntymässä (koska heinäkuun helle, ei hattuja eikä muuta peittävää mukana) mutta vierailimme sisällä St. Gertruden vanhassa kirkossa.

Olen varmasti ainoita Riiassa viikon verran notkuneita vierailijoita, jotka eivät menneet ihailemaan maisemia Pyhän Pietarin kirkon torniin. Käsittääkseni pääsy näköalatasanteelle tuolla vanhankaupungin kätevimmässä kirkontornissa on noin yhdeksän euron luokkaa. Itselleni sopi paremmin näköalojen ihailu Radisson Blu Skyline-hotellin kattobaarissa – arvio paikan pokebowlista löytyy ravintolapostauksesta. Sen lisäksi yläilmoihin Riiassa voi päästä myös Panorama Riga-rakennuksessa, eli tiedeakatemian komeassa rakennuksessa. Sisäänpääsy on kuusi euroa aikuiselta, ja kokemuksesta voin kertoa että se tulee halvemmaksi kuin hotellin baarissa juodut drinkit. Lintuperspektiivin lisäksi siellä on tarjolla melko stalinista arkkitehtuuria. Itselleni tuli heti flashback Varsovan matkasta!

Riiassa voi totta kai syömisen ja talojen tuijottelun lisäksi shoppailla. Me ei kyllä sitä suuremmin harrastettu: vanhastakaupungista löytyy jonkin verran bulkkivaateketjujen liikkeitä sekä Gallerija Centrs-ostoskeskus vanhankaupungin ytimessä sekä Gallerija Riga lähellä juuri sitä korkeaa Radisson Blu-hotellia. Noilla alueilla on useampia ostoskatuja, joilta löytyy mm. Baltian UFF:n eli Humanan Vintage-liikkeitä ja latvialaisia käsitöitä. Oma suosikkini oli Robert’s Books: Muutamaa drinkkiä ja kahvia tarjoilevan sisäpihakuppilan ja englanninkielisen antikvariaatin yhdistelmä, jossa tietenkin oli pienimuotoista taidekauppaa ohessa. Suosittelen aivan kaikille, etenkin kirjallisuuden ystäville.

Mutta vaikkei olisi liikkeellä ostohousut jalassa, ei voi jättää väliin Riian keskustoria ja kauppahallia, joka on vanhoista zeppeliinien huoltorakennuksista koostettu kokonaisuus (johon uudistettiin modernia ravintolamaailmaa heinäkuussa, eli seuraavalla kerralla pitänee syödä sielläkin!).

Ilmalaivat ovat lähteneet, mutta tilalla on lähes kaikkea muuta myytävää mitä kuvitella saattaa. Tyyliltään myynnissä olevat vaatteet tarjoavat aikamatkan 30 vuoden taakse, mutta ihmeteltävää ja ihailtavaa riittää. Kauppahallit ovat jaoteltu kasviksille, kalalle, lihalle ja erinäisille herkuille, ja täällä todella tuntuu siltä että ei olla enää Kansasissa.

Kaiken tämän lisäksi Riiasta löytyy runsaasti hyvin hoidettuja puistoalueita ja patsaita. Niitä paikalliset tuntuivat rakastavan. Tai en siis osaa analysoida täkäläisten suhdetta näihin muistomerkkeihin, mutta patsaita oli runsaasti. Monet turistit lähtevät lyhyelle kanaaliristeilylle tai katsomaan auringonlaskua pitkin Väinäjokea, itselleni riitti kävely ympäriinsä. Mutta jos on kiire ottaa kaupunki haltuun, myös Riiassa Hop On Hop Off-bussit ajelevat ympäriinsä.

Jos olisin päiväristeilyllä Riiassa eikä aikaa olisi tuhlattavaksi asti kuten tänä kesänä, käyttäisin ehkä tunnin vanhankaupungin vilkaisuun ja nauttisin sitten niistä Riian erityisistä ominaisuuksista: Zeppelin-halleista, kaupungin kattojen yli avautuvista näkymistä jossain monista näköalapaikoista, taiteen ystävänä sijoittaisin pari tuntia latvialaiseen luovuuteen tutustumiseen ja sitten söisin paljon.

MONTA REITTIÄ RIIKAAN

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juuri nyt reissuvinkkien jakaminen ei tunnu ehkä kaikista ajankohtaisimmalta, mutta vielä kun muistan, kerron meidän kesän kulkemisratkaisuista kun reissattiin Latvian pääkaupunkiin. Olen käynyt siellä myös joskus 12 vuotta aiemmin, lentokoneella. Finnair ja AirBaltic lentävät sinne tälläkin hetkellä, meno-paluun saa suunnilleen satasella, mutta en millään muotoa voi suositella lentämistä tällaiselle matkalle. Okei, onhan se vain vähän päälle tunnin mittainen matka houkutteleva, mutta CO2-päästöt per henkilö ovat tällä reitillä yli 70 kiloa meno-paluulla (Finnairin oman laskurin mukaan, tämä toki riippuu myös konetyypistä). Toisaalta tämä Finnairin oma arvio kuulostaa melko alakanttiin olevalta, jos kerran Helsinki-Tukholma-risteilylle taas päästöt ovat noin 270 kiloa… Okei, tarkoitus ei ollut tällä kertaa puhua päästöistä vaan käytännön ratkaisuista, mutta taas lipsahti tälle linjalle. Lupaan tehdä joskus aiheesta ihan oikean vertailun, mutta ihan helppoa ei ole selvittää mikä on ekologisin kulkuneuvo (tai niiden yhdistelmä), etenkään kun ei tiedä eri kulkuvälineiden tarkkaa dataa.

No, piti siis sanoa, että Riikaan pääsee niin vettä, maata kuin ilmatietäkin pitkin, sitten kun on taas hyvä hetki matkustaa. Me valittiin mun matkaseuralaisen kanssa vähän niin kuin Amazing Race-hengessä se, että minä tulin laiva + bussi-yhdistelmällä Tallinnan kautta, hän risteili suoraan Helsingistä Riikaan. Mun matka kesti yhteensä 9 tuntia, johon kuului nopea lounas Tallinnassa, matkakumppani vietti Silja Serenadessa 18 tuntia. Hytin hinta oli sama, oli matka sitten meno-paluu tai jäi sitten Latviaan, ja tällä kertaa ikkunallinen A-hytti oli 129 euroa – sittemmin kesän aikana nähtiin aika paljon vaihtelua näissä hinnoissa. Eilen Tallink Silja tiedotti, että toistaiseksi Riian reittiä tulee kulkemaan Baltic Queen, koska kysyntä on koronatilanteessa laskenut ja lomakausi loppunut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mä lähdin itse yhdellä aamun ensimmäisistä laivoista Katajanokalla kohti Tallinnaa. En nyt erittele enempää kokemusta Viking Mariellalla (joka nyt taitaa olla myynnissä – ehkä se ansaitseekin jo eläkepäivänsä), todettakoon että jatkossa pyrin suosimaan noita asteen uudempia laivoja joissa ei ole aivan liikaa elämänsä aikana nähneitä kokolattiamattoja. Laivamatka maksoi tuolloin 18 euroa yhteen suuntaan, mutta kuten tiedämme, hinnat nyt vaihtelee ja arkisin voi päästä vielä halvemmallakin. Enkä ala nyt paasata siitä, mitä järkeä on subventoida tällaisia potentiaalisia viinanhakureissuja tai pitääkö meidän päästä näin edullisesti maasta toiseen ylipäänsä. (Olen pahoillani jos tulit blogiin hakemaan käytännön neuvoja, olen vähän huonolla tuulella ja se näkyy kyllä tässä sisällöntuottamisessakin.)

Tallinnassa olin kello kymmeneltä ja ehdin käydä kahvilla ennen kuin suuntasin muutaman kilometrin päähän keskustasta Tallinnan linja-autoasemalle, mistä lähti Lux Express kohti Riikaa kello 12.30. Lux Expressin kunniaksi on sanottava, että monilla kansainvälisillä bussiyhtiöillä reissanneena, tämä oli ehdottomasti kärkipäässä. Tilavat penkkirivit, suht uusi kalusto, hyvä ilmanvaihto. Kuskit olivat tietenkin sellaista asiakaspalveluhenkistä, hyväntuulista väkeä kuin voi kuvitella (tämä oli sitten sarkasmia), mutta yhdensuuntainen, 4,5 tuntia kestävä bussimatka Tallinnasta Riikaan maksoi 14 euroa ja siinä oli hinta-laatusuhde oikein nappiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitään kovin kiehtovia maisemia ei bussimatka Tallinnasta Riikaan tarjoa, joskin mielenkiintoista arkkitehtuuria matkan varrelta. Kaupunkien ulkopuolella pysähdyksiä on vain yksi, Pärnussa, joka ei ainakaan bussista käsin vaikuttanut kovin kutsuvalta. Mutta bussimatka itsessään oli miellyttävä ja rento, ja innosti ajattelemaan vähän kauemmaksikin suuntautuvia matkoja maanteitä pitkin. Matkustuspäivästä tuli toki pitkä, ja totesinkin paluumatkalla että jos on pidemmällä reissulla, kotiinpalatessa olisi ollut helpompi ottaa suora laivayhteys Riiasta Helsinkiin, sillä tuliaisista painavien kassien roudaaminen reissusta rähjääntyneenä 12 tunnin kotimatkalla… no, vähän alkoi jo tuntua matkustamiselta, ei silleen hyvällä tavalla. Tullessa laiva + bussi-yhdistelmä toimi, siinä oli seikkailun tuntua ja sai vähän käsitystä mittasuhteista, etäisyyksistä ja siitä, miten erilaiselta elintaso ja -ympäristö näyttää näin lähellä Suomea. Kulttuuriero tuntuu minusta huomattavasti pienemmältä länteen päin reissattaessa.

Suosittelen siis rohkeasti hyppäämään pitkän matkan busseihin Tallinnasta. Kyydissä näyttivät viihtyvän myös lapset. Tai sitten ottamaan laivan Riikaan ja jatkamaan siitä raiteita pitkin tai bussilla niin kauas kuin pääsee. Hitaissa siirtymissä on aivan oma fiiliksensä eikä tule sitä lentojen jälkeistä pöllämystymistä, jossa ajan- ja paikantaju katoaa. Jos en olisi nyt yhdeksässä päivässä saanut aika hyvin tarpeekseni Riiasta, lähtisin ehdottomasti talvella katsomaan joulumarkkinoita risteily + hotelli-kombinaatiolla – joskin merenkäyntiin kannattaa varautua, sillä tällä reitillä ei ole saaristo suojana samalla tavalla kuin Ruotsiin päin suunnatessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

RUOKAMATKA RIIKAAN

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän ja edellisen postauksen perusteella saatatte ehkä kuvitella, että lähdin Latvian pääkaupunkiin syömään… ja olette ihan oikeassa! Olen vuoden verran fiilistellyt Tallinnan ravintolatarjontaa ja hintatasoa ja palvelua, ja samaa ilosanomaa voin jakaa myös Riiasta. Koska söin paljon ja huolella, en jaarittele sen enempää vaan jaan omat vinkkini: heti kärkeen kolme lempiravintolaa, sitten joukko oikein hyviä rafloja ja loppuun muutama varoitus. Sen voin luvata, että tyhjin vatsoin ei tarvitse Riiassa seikkailla!

TOP 3 (eivät missään varsinaisessa järjestyksessä):

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vanhassakaupungissa sijaitseva Resturant 3 ei ollut meillä varsinaisesti etukäteen kuratoidulla ruokailulistalla, mutta matkaseura kyllä tiesi paikan ja osasi töniä siihen suuntaan kun ensimmäisenä iltana, 8 tunnin matkustuksen jälkeen, olin nälkäinen ja vähän järkyttynyt siltä miten rähjäiseltä sateinen Riika alkuun näytti (toivuin shokistani nopeasti, eikä vähiten tämän paikan ansiosta!).

Kolmen kaverin perustama ravintola valmistaa herkullisia aterioita paikallisista raaka-aineista, ja tässä on kohtuuhintaista fine diningiä tarjolla kokeilunhaluisillekin. Palvelu oli henkilökohtaista ja intohimoista, ruoista puhuttiin kuin lapsista (paitsi rakkaudella eikä valitettu uhmakohtauksista) ja käsityö näkyi ja maistui alusta loppuun, muhun esimerkiksi teki vaikutuksen itseleivotun leivän ja oliiviöljyn kanssa tarjoiltu koivubalsamico.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruokaseura rakasti keittiön tervehdyksenä tarjoiltua amuse-bouchea, joka oli ilmeisesti taskurapua pienenä friteerattuna pallona ja päällä wasabijauhetta, ja mun oma ruoka-annokseni, pinaatti-parsarisotto, oli täydellisen hapokas, runsas ja lohdullinen annos sateisiin kesäiltaan. Äitini kalassakaan ei ollut valittamista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten kuvista näkyy, annokset olivat myös ilo silmälle ja harvoin ravintolasta poistuu yhtä onnellisena kuin tällä kertaa. Mitä suurin suositus!

Yhtä lailla Vanhassakaupungissa sijaitsevaan Muusuun me varattiin pöytä etukäteen, joskin nyt koronakesänä Riiassa oli suomalaisista turisteista huolimatta sen verran hiljaista että missään ei ollut erityisen täyttä.

Muusun sisustus on harkittu ja yksityiskohtainen (joskin taustamusiikkina joka paikassa nykivä vähän rasittava loungetemputus), ja palvelu erinomaista mutta sellaista old schoolia siinä mielessä, että mitään kaverillista jutustelua ei harrastettu vaan asiakkaille kummarreltiin, teititeltiin ja tarjoiltiin kuin Englannin hovissa. Ruoan puolesta fiilis oli hieman kahtiajakoinen: alkupalaksi nautittu burrata ei tehnyt kylmien tomaattien kanssa muhun vaikutusta mutta ruokaseura piti siitä (nykyään burrataa tuntuu olevan joka paikassa ja ruoassa, vai olenko vain vainoharhainen?), ja mun pääruokani, joka oli yhdistelmä side dishinä tarjoiltua ratatouillea sekä munakoisia vuohenjuustovaahdolla (myös vakio baltialaisessa keittiössä oman kokemukseni perusteella) oli oikein hyvä, mutta ei ihmeellinen. Mutta…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Äitini söi perunaa ja kanttarellia voikastikkeessa ja tämä annos kruunattiin koko matkan parhaaksi. Melkein suosittelisin matkustamaan Riikaan pelkästään sen takia, mutta siinä voisi käydä kuten edellisen kerran kun yksi ruoka-annos sai eeppiset mittasuhteet. Minä, joka olen koko elämäni vihannut sieniä, rakastin tätä ruokaa suuresti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jälkiruoaksi herkuttelin mansikoita eri muodossa kylmällä basilikasorbetilla ja valkosuklaaklöntillä, pehmeän kahvin ja lasillisen moscatoa ja olin ähkyssä, ja tietenkin onnellinen.

Majapaikkamme vieressä oli hotelli Grand Poet, joka vaikutti oikein varteenotettavalta vaihtoehdolta jos joskus haluan palata Riikaan lomailemaan. Hotellin ravintola, joille en yleensä anna suuresti arvoa, oli houkutellut meitä monta päivää puoleensa ja niinpä testasimme myös Snobin tarjonnan myöhäisellä lounaalla / aikaisella päivällisellä.

Snob oli mitä positiivisin yllätys. Palvelu oli, kuten ehdimme jo Riiassa tottua, ylettömän kohteliasta, olo oli elitistinen samettisohvilla viinilasillista nauttien. Äitini valitsi kasvispastan, jonka pääraaka-aineena oli sattumalta taas kanttarelli ja se oli jälleen hullun hyvää. Oma ruokani oli kastanja-linssikeitto, jossa lisukkeena oli halloumiranskalaiset ja kasvissamosa, ja hyvänen aika miten tämä sinällään aika eksoottiselta kuulostava annos maistuikaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En voi muuta kuin suositella: tasoon nähden ruoka oli edullista, se oli täyttävää, viimeisen päälle valmistettua ja koko kokemus sai hykertelemään tyytyväisenä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OIKEIN HYVÄT

Kaikki kolme lempiravintolaa lankeavat enemmän fine dining-kategoriaan ja niissä kaksi ihmistä söi avokätisine viinikaatoineen 50-80 eurolla mahansa täyteen. Riiassa kuitenkin riittää monen hintaluokan ravintoloita, ja yllämainituista on pakko sanoa että esimerkiksi vegaaneille niissä ei ollut runsaasti vaihtoehtoja. Mutta ei hätää, tässä muita suosikkeja!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omalla lempialueellani Riiassa, eli ”uudella puolella” art nouveau-alueella sijaitseva Holy Moly oli niin umpihipster että siitä oli pakko pitää! Todettuani, ettei TripAdvisorin arvioihin voinut oikein luottaa aloin selata Wolttia, josta tämänkin ”kalifornialaista lohturuokaa” tarjoavan paikan bongasin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paikan lista olisi ihana syödä läpi, sieltä löytyi kalaa ja poke bowleja, pizzaa ja pannukakkuja, ja paikka jäi mieleen erityisen lapsimyönteisenä ja rentona. Sanomattakin selvää, että palvelu oli sympaattista ja hyvää. Ruoka itsessään oli hintaansa nähden vallan OK: ei mitään tajuntaaräjäyttävää mutta siis maukasta ja tuoretta. Minä söin tonnikala poke bowlin ja seuralainen pizzaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Holy Moly on myös oikein hyvän kävelyetäisyyden päässä siitä satamasta, jonne Siljan risteilyt saapuvat, joten päivän voi aloittaa brunssityyppisesti hyvin täältä!

Ihan Holy Molyn lähistöllä sijaitsee Space Falafel-niminen Lähi-Idän herkkuihin erikoistunut trendikäs ravintola, josta kävin hakemassa yhtenä iltana AirBnB-asunnollemme eväät.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paikka oli hyvin suosittu ja palvelu hitaanpuoleista, mutta varsinkin falafelien ystävien on syytä testata nämä kikhernepallerot: ne olivat tuhteja, mehukkaita ja jos pinta olisi ollut pikkaisen rapeampi, olisin luultavasti leijunut taivaisiin. Paitsi en olisi voinut, koska yksi falafel painoi suunnilleen sisäfilepihvin verran. Myös tahnat kuten hummus ja babaganoush olivat oikein kelvollisia, eli pakko tätäkin paikkaa on peukuttaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Samoilla kulmilla sijaitsee myös Riian kansallismuseo, jonka ravintolassa oli niin hyvä wontonkeitto, että seuralainen tahtoi syödä sen kahdesti. Söimme museon tyylikkäässä ravintolassa ihanan lounaan lauantaipäivän taidekierroksen jälkeen, ja kokemus oli jälleen positiivinen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaksi pääruokaa, lasit viiniä, kuppi kahvia ja jälkiruokapannacotta maksoivat yhteensä 28 euroa, ja tällä setillä pärjäsi melkein seuraavaan aamuun (yöllä piti syödä vähän sipsejä, mutta muuten). Ehdottomasti kannattaa ruokkia siis itsensä niin henkisesti kuin fyysisesti tässä kauniissa rakennuksessa!

Museon takana sijaitsevan puiston toisella puolella on hotelli Radisson Blu, jonka 26. kerroksessa sijaitseva Skyline-baari tarjoilee myös aasialaishenkistä ruokaa. Paikka on erityisen tunnettu drinkeistään, joiden hintataso on kyllä samaa luokkaa ja paikoin jopa korkeampi kuin Suomessa, enkä pelkkien juomien perässä vaeltaisi sinne. Mutta maisemat ovat hintansa arvoiset!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minä söin jälleen kerran tonnikala pokebowlin, ja siinä oli maut ja materiaalit kohdallaan. Pelkän ruoan perässä en lähtisi näille kulmille, mutta jos haluaa rauhassa ihailla Riikaa niin kannattaa unohtaa korkeanpaikankammo ja mennä nauttimaan!

Yksi ihanimpia ruokakokemuksia oli sen surullisenkuuluisan Jurmalan reissun jälkeen ystävien suosituksesta testattu Trompete Taproom Vanhassakaupungissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Me nautimme kesäisestä sisäpihasta, mutta uskoisin että talvella tämän panimo-oluiden paratiisin tunnelmallinen sisätila pääsee oikeuksiinsa. Palvelu oli mutkatonta ja hauskaa, ja ruokalistalta löytyi lähinnä vegaanisia vaihtoehtoja. Ja minä söin elämäni parhaan hummuksen! Ainoa moite löytyy löyhästä valkosipulin käytöstä, onneksi olin liikkeellä äitini enkä kuuman treffikumppanin kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sen jogurtilla ja voilla viimeistellyn hummuksen lisäksi suosittelen maailman parasta, granaatinomenalla viimeisteltyä virgin mojitoa sekä jälkiruoaksi mehevää fondantia. Hintataso erittäin kohtuullinen, ja juomavalikoima pistää pään pyörälle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja pari pettymystä

Olisi ollut ihme, jos kaikki kokemukset olisivat olleet euforista. Nyt voin siis omalta osaltani suositella välttämään Vanhassakaupungissa sijaitsevaa Easywine-ravintolaa, vaikka konsepti, jossa kortilla saa testailtua eri viinejä hanoista, kuulostaakin sinällään oikein houkuttelevalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruokaisia tapaksia tarjoavassa paikassa oli kyllä ystävällinen palvelu ja todella vakuuttava viinivalikoima, mutta valitettavasti tapakset olivat tunkkaisia, hutiloiden tehtyjä ja vuohenjuustobruschettaa lukuunottamatta vallan mitäänsanomattomia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen kuullut paikasta myös hyviä kokemuksia, mutta itse en menisi uudestaan – nytkin ruoka olisi jäänyt kesken jollen olisi ollut törkeän nälkäinen. Harmi, koska itse paikan ideahan on kuninkaallinen.

Ja jos mielesi tekee kiinalaista, niin älä hyvä ihminen mene Old Hongkong-nimiseen paikkaan, joka nimensä mukaisesti tarjoilee varsin vanhan makuista kiinalaista bulkkiruokaa. Paitsi että ruoka oli melko pahaa, niin tämä oli ensimmäinen kerta kun mietin että saan varmasti kyytipojaksi koronan, sillä tiskin takana häärinyt henkilökunta yski menemään varsin vapaamielisesti. Ei, ei ja vielä kerran ei.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta kyllä Riikaan kannattaa lähteä syömään! Tässä mun ravintolakokemukset matkalta, olkaa hyvät!

RIIAN PARHAAT KAHVILAT

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka yours truly ehti yhdeksän päivän aikana nauttia monta kuppia cappuccinoa Latvian pääkaupungissa, ihan jokaista kahvilaa en ehtinyt käydä läpi. Mutta tässä on lista suosikeistani! Todettakoon, että kahvittelimme vanhan kaupungin puolella vain kerran, sillä oma kämppämme sijaitsi Riian ”uudella puolella” (kartoissa alue on merkitty nimellä ”Centrs”, ja heikolla latviantaidoillani arvailen että kyse voisi olla virallisesta keskustasta). Tällä alueella on vähemmän turisteja, koska monet päätyvät pyörimään akselilla vanha kaupunki – Zeppelin hallit – Stocka, mutta itse ihastuin juuri tähän paikallisten arkielämän keskukseen. Nämä kulmat ovat myös kätevästi kävelyreitillä jos tulet paikalle risteilyaluksella. En ihan hirveästi hehkuta hintatasoa (about 2/3 Helsingin kahviloiden hinnoista, lähes poikkeuksetta cappuccino oli 2,5-3 euroa, mehut pari euroa ja avokadoleivät 6-7 euroa) enkä hyvää palvelua, sillä molemmat olivat enemmän sääntö kuin poikkeus – minkä takia Riikan matkalla kannattaa ehdottomasti nauttia kahvilakulttuurista!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

BIG BAD BAGELS

Aloitetaan parhaasta. Osoitteessa Baznicas street 8 sijaitseva Big Bad Bagels oli Riian tietäjä-ystäväni vinkki ja tämä nimensä mukaisesti bageltarjoiluun keskittyvä pieni kahvila oli mun paratiisi. Vaihtoehtoja on niin vegaaneille kuin pekoninhimoisille sekasyöjille, koko matkan paras kahvi (ja niitä tuli juotua monta!) tarjoiltiin täällä, tuo ihanan pehmeä cappuccino, ja hintataso on kohtuullinen, hinta-laatusuhde on niin hyvä että vähän hävettää. Paikka on auki joka päivä 9-17 ja täyttävä bagel passaa aivan hyvin myös pääruoaksi. Itse söin perinteisen tuorejuustolla täytetyn bagelin sekä Vegan in East-bagelin ja olin onnellisessa ähkyssä koko päivän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MIIT

Aivan kulman takana taivaallisesta bagelpaikasta on erittäin suosittu Miit, joka on kuuluisa vegaanitarjonnastaan (ja itse antaisin erityismaininnan Macin koneiden esiintymistiheydelle). Miit sijaitsee osoitteessa Lāčplēša iela 10 ja se on hyvä vaihtoehto jos Big Bad Bagelsiin ei mahdu, sillä Miitissä on asiakaspaikkoja ja viihtyisä sisäpiha pöytineen. Kasvis- ja vegaanivaihtoehtoja oli runsaasti, itse valitsin avokadoleivän (joka selvästi elää Riiassa uutta nousuaan, avokadoleipiä oli JOKA PAIKASSA!) uppomunalla ja aijjai, kuuden euron hinnalla sai hyvän mielen ja vatsan täyteen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miit on varmasti hyvä paikka tehdä läppärityötä (jos se perus loungejynkytys ei häiritse keskittymistä) ja syödä pieniä herkkuja väliin; ensi kerralla aion testata paikan vohvelit!

STREET FRIES KITCHEN

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Street Fries Kitchen oli ainoa paikka vanhan kaupungin puolella missä tuli kahviteltua. Se on oikeastaan enemmänkin ravintola, mutta meidät paikalle houkutteli koko päivän jatkuva pannukakkutarjoilu: vohveleita ja pannukakkuja (siis amerikkalaisia, tietenkin) oli Riiassa tarjolla runsaasti ja olihan niitä pakko ainakin kerran syödä. Ja kyllä kannatti: amerikkalaiset pannukakut poikkeuksellisen hyvällä vaniljajäätelöllä, marjoilla ja banaaneilla ja totta kai vaahterasiirapilla olivat yksi parhaita makeita herkkuja koko matkalla. Myös ruoka-annokset, joita naapuripöytiin kannettiin, näyttivät runsailta ja huolella tehdyillä. Kiireellä täällä ei kyllä kannata kahvitella, sillä kun kaikki valmistetaan nimensä mukaisesti käsin niin ruokia saattaa ruuhka-aikaan joutua odottelemaan. Ja osoite oli Riharda Vāgnera iela 18.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ROCKET BEAN ROASTERY

Rocket Bean Roastery jos joku on kulttimaineessa – niin paljon, että syväkurkkuni ravintolavinkkien osalta ei ollut itse edes päässyt tätä kokemaan, niin pitkä jono siellä oli ollut! Heillä on kaksi kahvilaa Riiassa, me mentiin osoitteeseen Miera iela 29. Omaa erikoispaahtimoaan pyörittävä paikka on varmasti jonkinlainen mekka kahvihifistelijöille, mutta valitettavasti mä en oikein osannut arvostaa kaikkia suodatinkahvien taikaominaisuuksia joita oli tarjolla ja junttina halusin vaan sen cappuccinon – joka ei ollut mitenkään ihmeellinen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paikka oli mulla vähän liian cool ja hengetön. Plussaa kyllä että mehun kanssa oli metallipilli, ja aamupalan avokadoleipä oli hyvänmakuinen. Lista oli vain latviaksi ja se oli ehkä vähän omituinen ratkaisu, kun asiakaskunnasta iso osa oli ulkomaalaisia kun käytiin ja henkilökunnalla meni aika paljon aikaa siihen, että menua käännettiin englanniksi asiakkaille. Joten ehkä tällä mestalla on enemmän annettavaa niille, ketkä ymmärtää kahvipavuista vähän enemmän, mutta muuten pitäisin Rocket Bean Roasterya aavistuksen yliarvostettuna.

ZVAIGZNE CAFE

Ihan meidän AirBnB:n vieressä oli tosi mukava ja rauhallinen Zvaigzne Cafe, jossa kävin – mutta ilman muistikorttia! Palvelu oli, kuten useimmiten, aivan huippua ja mulle tehtiin ihan oma mehu pyynnöstä ja paikka oli täydellinen siihen kun katselin sateista säätä ja tein töitä. Vieressä on muuten mahtava kirjakauppa, jossa on latviankielisen kirjallisuuden lisäksi ihana valikoima kortteja, vihkoja ja taiteilutarvikkeita. Osoite on Krišjāņa Valdemāra iela 6.

MīKLA

Piipahdimme myös (jälleen ilman muistikorttia) Mīkla-nimisessä paikassa, joka pitää matalaa profiilia olemassaolostaan. Sen verran sen pihalla parveili väkeä, että paikalliset kyllä tuntevat tämän hipsterkahviloiden ruumiillistuman (meille muille tiedoksi: Dzirnavu iela 42). Paikassa toimii myös leipomo, joten tarjolla oli monenlaista herkkua. Mutta voi ei, kaikki tuotetiedot, nimet ja ruokalistat oli taas vain latviaksi…

Itse erehdyin valitsemaan ”kahvismoothien” (tämän verran tulkitsin heikolla kielitaidollani) ja se maistui aivan viemäristä kaivettavalta mönjältä, mutta paikallisten suosiosta päätellen kyse oli vain kulttuurieroista ja huonosta tuurista. Jos siis haluaa nähdä Riian Dean & DeLucan (tämä on mun yksi lempipaikkoja New Yorkissa), tsekkaa tämä paikka.