MORRISONS

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yhdellä osalla ylipitkäksi venynyt ruokakauppatrilogiani on tullut päätökseen. On aika esitellä Morrisons, tuo brittituotteiden keidas Gibraltarin puolella. Tämä ”musta hevonen” löytyi kunnolla vasta nyt keväällä, sitä ennen yhden epäonnisen jouluaatonaaton ostoskierroksen takia pidin paikkaa ihan surkeana. Mutta sittemmin olen rakastunut tähän kalliiseen mutta ah-niin-ihanaan kauppaan, joka saa erityisesti laiskan kokin sydämen sykkimään. Kaikkea mahtavaa – ja valmiina!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Morrisonin valmisruokavalikoima on ilahduttava. Löytyy runsaasti valmiita annoksia intialaista ruokaa ja peribrittiläisiä aterioita, mahtavia paistovalmiita pizzoja – erityisesti 90 pennyn arvoiset ”pikkupizzat” ovat yksi lasten lempivälipaloista. Kasvissyöjälle löytyy ainakin kuutta erilaista hummusta, vegaanista Wiener schnitzeliä ja ihania intialaisia kasvisherkkuja. Ja jos haluaa leikkiä itse ruoanlaittoa, löytyy supermaukkaita valmiita kastikkeita ja marinadeja ja sellaisia ”lisää vain vesi”-vaihtoehtoja. Koska en voi tarpeeksi korostaa miten vähän motivaatiota mulla on ruoanlaittoon (paitsi tietenkin pitää perhe hengissä), niin yhtä paljon rakastan Morrisonin valikoimaa näissä aika monipuolisissa valmisaterioissa. Ei todellakaan mitään mikroruokia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Morrisonilta löytyy usein myös hyviä marjoja (ironista kyllä, Espanjasta ei tunnu saavan ikinä hyviä mansikoita!) ja yrttejä. Morrisons kuitenkin kärsii eniten eristäytyneestä maantieteellisestä sijainnistaan, sillä tavarat tuntuvat loppuvan heti. Hyllyt ovatkin usein tyhjiä useammasta tuoteryhmästä, jonka takia arkiostokset tehdään usein esim. Carrefourissa sen sijaan, että mentäisiin kokeilemaan onnea Morrisonille – se kun tarkoittaa usein uutta kauppareissua esimerkiksi toiseen Gibraltarin vakiokaupoistamme, Eroskille. Todettakoon, että Gibraltarin ruokakaupat ovat aika pitkälti näissä kahdessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Morrisonilta haenkin ns. guilty pleasure-herkkuja. Kuten Rice Crispie Treatseja, noita vaahtokarkin ja riisimurojen ällömakeita yhdistelmiä. Ja Crumpetseja, paksuja paahdettavia leipäsiä jotka vaativat kaverikseen aitoa voita, näihin ihastuimme talvella Lontoossa. Smirnoff Iceä; tiedän, tiedän, ihan teinien juttu nämä limuviinat mutta minkäs teet. Ja Finders Keepers-valkosuklaakeksejä, joihin niin ikään rakastuimme Englannin-matkalla. Näitä ei tietenkään kuvauspäivänä ollut. Sen lisäksi kosmetiikan kuten shampoiden ja hoitoaineiden suhteen Morrisonilta löytyy harvinaisempia herkkuja, ja kaupassa on myös pieni, kätevä apteekki.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lihansyöjälapsille Morrisonin pihvit ovat lempiruokaa, ja lihatiskin kinkku on kuulemma vertaansa vaille. Itse olen koukussa Morrisonin suolattuihin cashewpähkinöihin ja lohelle tarkoitetulle teriyaki-kastikkeelle. Mutta usein kun menemme Morrisonille, kaikki on loppu. Sitten harmittaa. Mutta Morrisonille onkin kiva usein mennä vain ihmettelemään ja tekemään kalliita heräteostoksia. Kaupan yhteydessä on myös harvinainen pieni kukkapiste, lastenvaatekauppa, apteekki sekä kahvila, jossa tarjoillaan epäterveellisiä annoksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt olen tehnyt osuuteni esitellessäni kaikki oleellisimmat ruokakaupat 10 kilometrin säteellä La Líneasta. Toki meillä on myös Lidl, Día ja muutama muu halpaketju,  kauppahalli ja…äh, ehkä sitä pitää vielä kirjoittaa lisää!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

JÄÄTELÖTEHTAALLA

elgulus-voittajat-jaatelolla.png
Kuva: El Gulus

Muistatte ehkä, kun pyysin auttamaan minua ja esikoista erään valokuvakilpailun voittoon Instagramissa: paikallinen jäätelöbaarimme on päättänyt kesän ajan palkita jokaisen eniten tykkäyksiä saaneen #yocomogulus-julkaisun retkellä jäätelötehtaalle. No, kiitos teidän ja muiden ahkerien tykkääjien, esikoisen toive toteutui ja pääsimme toukokuun alussa käymään ”jäätelötehtaalla”. Jäätelötehdas kuulostaa itsessään aika mahtipontiselta, sillä kyse on oikeastaan aika pienestä jäätelöbaarista, joka valmistaa kaikki jäätelöt alusta loppuun itse paikan päällä. Aina, eli lähes päivittäin, kun käymme El Guluksessa, näemme lasin takaa jomman kumman heladerían italialaisista perustajista valmistamassa jäätelöitä. Ei siis mikään Jali ja Suklaatehdas-kokemus varsinaisesti, mutta kurkkaus lasin toiselle puolelle ja jotain, mitä kilpailuviettinen 8-vuotias oli kovasti odottanut.

Jäätelöbaari on ollut meille kantapaikka jo ensimmäisestä Espanjan kesästä alkaen. Kun 2016 aloimme siellä käydä – El Gulus sijaitsee samalla kadulla missä asumme, ja se on täydellisesti puolimatkassa uimarannalle kun lähdemme kotoa…tai rannalta – oli paikassa töissä myös suomalainen nainen, sekä hänen suomea puhuva miehensä, joka taas sattuu olemaan toisen perustajan serkku. Nykyään hän muuten työskentelee jäätelöbaarissa Turussa! Vaikka olisimme palanneet El Gulukseen aina uudestaan jo pelkkien jäätelöiden takia, myös hauska henkilökunta on merkinnyt meille paljon. Churrerian pojan tapaan El Guluksen väki on sellaista, jonka kanssa vaihdetaan iloisesti kuulumisia myös silloin, kun kohtaamme kadulla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja sitten se jäätelö: aivan sairaan hyvää! Miksi ylipäänsä kirjoitan tästä hyvin paikallisesta heladeriasta (toinen samanmoinen löytyy myös lahden toiselta puolelta Algecirasista) on se, että jos satutte käymään Gibraltarilla autolla, kannattaa paluumatkalla ehdottomasti napata mukaan jäätelö tai jäähilejuoma (granizado – oma suosikkini on ihanan kirpeä limon). Jäätelöbaari sijaitsee nimittäin aivan täydellisesti, eli pääsette ajamaan siihen suoraan jos ylitätte rajan autolla. Eikä se ole paha kävelymatka muutenkaan. Kaikki maut valmistetaan tuoreista raaka-aineista, ja niin paikallisia materiaaleja suosien kuin mahdollista. Huelvan mansikoita, andalusialaisia pähkinöitä sekä esimerkiksi banaaneja kanariansaarilta. Nam nam. Suosittelen kokeilemaan ainakin mascarponea ja pinjansiemeniä yhdistävää crocia, kookosta ja valkosuklaata ja keksiä sekoittavaa raffaelloa tai Pipsa Possua, jossa maistuu mansikkasuklaa.

kartta-gibraltar-el-gulus.png

Itse jäätelötehdasvisiitti oli hauska kokemus. Siellä oli myös kolme muuta voittajaa, parikymppisiä ja ujompia nuorisolaisia, sekä perustajat kertomassa pitkällä kaavalla siitä, miten he ne Espanjan parhaat jäätelönsä tekevät. Esikoinen jaksoi upeasti kuunnella hetkittäin melko luennoivan esittelykierroksen kokonaan läpi, vaikka minäkään en ymmärtänyt aivan kaikkea suht teknistä jäätelönvalmistuksesta. Näimme kuinka valmistettiin tavallista kermajäätelöä, sitten banaanijäätelöä ja lopulta banaanijäätelön pohjalta banoffee-jäätelöä. Pääsimme tietenkin myös maistelemaan paisti raaka-aineita kuten erilaisia suklaita, myös itse jäätelömakuja. Tämä oli tietenkin lapselle kaikista odotetuin hetki, joskin vieraskoreana hän taisi maistaa vain neljää makua. Ei sen puoleen, olemme niitä kyllä ihan asiakkaina kokeilleet jo suurinta osaa.

Nyt jäätelöbaari on taas päivittäin auki, iltapäivästä keskiyöhön asti, hyvin espanjalaiseen tapaan. He olivat kiinni lokakuun lopusta maaliskuun alkuun, ja El Guluksen odotettu avautuminen talvitauon jälkeen on ollut varma merkki keväästä ja kesästä, vaikka Espanjan surkeat säät eivät ole muuten rantakelejä luvanneet. Suosittelen ehdottomasti pysähtymään maistiaiselle jos ja kun käytte Gibraltarilla, koska sieltä ei ainakaan saa näin herkullista jäätelöä. Ja kiitos kaikille, jotka Instagramissa antoivat äänestä ja joiden ansiosta pääsimme syömään itsemme jätskiähkyyn!

EROSKILLA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pitkästä aikaa rakastetun supermarkettisarjan jatkoa! Viimeksi käytiin Mercadonassa, joka on samalla tavalla ”lähikauppa” meille kuin Eroskikin. Oikeastaan Eroskiin on 400 metriä pidempi matka kuin Mercadonaan ja sinne pitää jopa mennä kahden passintarkastuksen läpi, mutta silti se on ”henkisesti” hieman lähempänä. En tiedä, miksi brittiläinen valikoima puolivalmisteineen puhuttelee minua enemmän kuin espanjalaisten paikalliset herkut. Onhan siinä muutenkin oma eksotiikkansa, että pitää kävellä toiseen valtioon ostoksille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eroski on hieman kalliimpi kuin Espanjan puolen kaupat. Nyt, kun punnan kurssi on laskenut laskemistaan (mikä on huono asia meille kaikkialla muualla paitsi Gibraltarin puolella olevissa kaupoissa), ei shoppailu kirpaise enää ihan samalla tavalla mutta välillä kurssi on aiheuttanut ikäviä yllätyksiä kassalla. Nykyään Eroskista harvoin tulee tehtyä päivittäisostoksia, vaan sinne mennä hakemaan ”täsmätuotteita”. Esimerkiksi leipää en juuri Eroskista osta, sillä siellä ei ole omaa paistopistettä vaan ”tuoreita leipiä”, jotka ovat olleet ennätyksellisen usein homeessa…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eroskilla myydään Waitrosen tuotteita, ja Waitrosen purkkitonnikala onkin toistaiseksi ainoa (monista kokeilemistamme merkeistä) joka on syömäkelpoista. Eroskilta saa pakkasesta parasta luomupinaattia pinaattilettuihin. Eroskilta ostetaan myös levite eli spreadable, joka on lähimpänä ikävöityä Oivariiniä mitä täältä päin Eurooppaa löytyy. Eroskilla on myös mahtavia intialaisia eineksiä sekä loistavaa jauhelihaa. Myös Muttin pizzakastike ja soijanakit ja näkkileivät ovat asioita, joita haetaan aina Eroskilta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eroski onkin vähän hassu ”jokaiselle jotakin”-paikka. Valikoima tuotemerkkien osalta ei ole kovin hyvä, mutta siellä on huomioitu erikoisruokavaliot ja etenkin kasvissyöjät ja vegaanit todella hyvin, toisaalta esimerkiksi Gibraltarilla elävää ortodoksijuutalaisten yhteisöä on muistettu laajalla valikoimalla Kosher-tuotteita. Harvassa paikassa on näin hyvin saatavilla erilaisia luomutuotteita, ja pakasteissa on valmisruokaa juuri vegetaristeja varten monta hyllyä. Ottaen huomioon, että kauppa itsessään ei ole kauhean iso, on monipuolisuus ilahduttavaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka mä fiilistelen vegevalikoimaa, lienee Eroskin todellinen myyntivaltti kuitenkin viina. Olen pari kertaa suorastaan harmitellut, että kun en oikeasti juo kauheasti alkoholia (puhun paljon enemmän viinistä kuin sitä oikeasti kulutan!) enkä polta tupakkaa, jää tästä Gibraltarin verottomuudesta saatava hyöty kokonaan käyttämättä. Täällä on viina ja rööki halpaa. Eroskilla ei myydä savukkeita vaan ne pitää ostaa kulmalla sijaitsevasta kaupasta tai kioskista (vertailun vuoksi kartonki Marlboroa on n.29 puntaa eli about 32 euroa) mutta viinaa, viina siellä on! Noin kaupan kokonaispinta-alaan suhteutettuna niin nesteet on varsin hyvin edustettuina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kasvikset ja hedelmät eivät ole Eroskilla kauhean hyvin edustettuina. Se on vähän sekatavarakauppamainen, sillä siellä on pieni ja omituinen leluosasto, pieni osasto kaikelle epämääräiselle kuten mikroille, astioille ja kynille, ja sitten muutama hylly vaihtuville sesonkituotteille. Tällä hetkellä pääsiäiskoristeiden tilalle on tuotu uimakamat, joita varmaan pidetään esillä aina syksyyn asti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAEroskin oli tarkoitus olla viimeinen osa tätä huikean suosion saavuttanutta postaussarjaa, mutta luultavasti esittelen meidän uuden suosikkikauppamme, joka sekin sijaitsee Gibraltarilla. Valikoiman erot ovat kyllä melkoiset, vaikka konkreettinen etäisyys Espanjaan onkin lähes olematon. Espanjalaisten perussuosikit kuten tortillat ja äyriäiset löytyvät kyllä Eroskiltakin, mutta verrattuna espanjalaisiin kauppoihin on valikoimassa paljon enemmän puolivalmisteita ja erilaisia einesaterioita. Sen sijaan suomalaisia karkkihyllyjä olen kaipaillut joka kaupassa, sillä täällä karkkien suhteen valikoima tuntuu paljon tylsemmältä. Onneksi on erikseen karkkikaupat – pitäisikö nekin käydä vielä läpi?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

KREISI GRANADA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuolla nimellä kulki meidän Facebook-event, joka lähti hieman puolivitsinä liikkeelle. Mietittiin ensin Marokkoa ja Madridia, mutta lopulta päädyttiin Granadaan, minä ja kolme ystävääni Suomesta. Viiden päivän loma oli pisin aika ikinä mulle ilman lapsia ja tulipa se tarpeeseen! Vaikka joku viisaampi olisi ottanut ilon irti ja esimerkiksi levännyt eikä juonut skumppaa ja avautunut aamuyölle asti (no ei ihan aamuyölle, mutta reippaasti yli keskiyön kuitenkin). Oli kuitenkin ihan mahtavaa, että ystävät reissasivat tuhat kilometriä katsomaan mua (tai oikeastaan, kuten he ystävällisesti ilmaisivat, ”katsomaan kun istut koneella”) ja toivat soijarouhettakin! Sata sydäntä sinne Suomeen!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ylläoleva kuva, jossa näkyy komeasti Granadan katedraali, jonne mä en jaksanut lopulta jonottaa (muu seurue kävi siellä ja kuvaili sanalla ”ihan kiva kirkko”, eli makuasioita. Ehkä joskus voin antaa kirkkohullun arvion siitä). Kuva on otettu meidän kattoterassilta; valittiin siis neljän hengen seurueena majoittumaan AirBnB:ssä. Neljältä yöltä majoitus maksoi noin 450 euroa, mikä oli mun mielestä oikein kohtuullinen hinta tilavasta, kauniista ja rauhallisesta asunnosta. Valtava kattoterassi, jolla olisi ollut ihana syödä aamupalaa ja katsoa heräilevän kaupungin vilinää, oli keskeinen valintaperuste, mutta koska koko meidän matkan satoi alusta loppuun, jäi kattoterassikokemus hieman vajavaiseksi.

Sijainti oli meille oikein sopiva; ei aivan suosituimmalla turistialueella, mutta mukavan, noin 10 minuutin kävelymatkan päässä katedraalilta ja kasbahista, ja kuten todettu, noin 40 minuutin kävelyn päässä Alhambrasta. Meillä oli hieman kommunikointiongelmia ja sen takia viivästystä sisäänkirjautumisessa AirBnB-emännän kanssa, mutta kun tapasin vuokraajan (tai oikeastaan hänen vanhempansa, jotka olivat äärimmäisen sympaattinen 50-luvulla syntynyt espanjalaispariskunta) unohdin kuinka olin uhonnut antavani yhden tähden arvioita… Mutta siis: Granadassa vaikuttaa oleva erittäin toimiva julkinen liikenne ja sen lisäksi me – taksikeskuksessa toisemme tavanneina – suosittiin paljon taksia, joka oli kohtuullisen edullista ympäri kaupunkia ajeluun. Majoituksen siis uskaltanee ottaa muualtakin kuin aivan ytimestä Puerta Realin kulmilta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka Granadaa googlatessa tulee vastaan kehuja kuinka se on Andalusian kaunein kaupunki ja kuinka ravintolaelämä on todella eläväistä, en voi aivan allekirjoittaa näitä väitteitä. Alhambra on maan suosituin turistikohde ja etenkin Granada oli täynnä paikallisia matkailijoita. Meille se ei tietenkään jo säiden takia näyttäytynyt aivan kauneimmillaan, mutta verrattuna muihin Andalusian matkakohteisiini Granada oli melko rähjäinen, katukuvassa oli enemmän kodittomia ja köyhyyttä ja toisaalta sellaista juuri turisteille suunnattua kaupallisuutta. Tämä ei tietenkään tarkoita, että Granadassa sinällään olisi mitään vikaa, mutta jos vieraita ei erikseen kiinnosta Alhambra, veisin heidät mieluummin esimerkiksi Sevillaan. Shoppailun kannalta Granadan keskusta ei ole kovin ihmeellinen– jos siis kiinnostaa muukin kuin turistikrääsä, jossa kyllä oli valikoimaa niin espanjalaisista flamencoasuista marokkolaisiin bumerangeihin (!) – mutta neljän kilometrin päässä, bussiyhteyksien varrella, sijaitsee ostoskeskus Nevada Shopping Centre.

Ravintoloiden suhteen lähdimme liikkeelle luottaen siihen, että espanjalainen keittiö kohtelee meitä hyvin. Ensimmäisenä iltana söimme arabialaisessa kaupunginosassa, Restaurante Sultan-nimisessä paikassa joka oli yksi monista alueen arabialaista tai Lähi-Idän keittiötä edustavista ruokapaikoista. Keskinkertaisten hummusten, ylihinnoitellun leivän ja surullisen taginen kruunasi St.Elmoa muistuttava talon valkoviini, joka oli riistohinnoiteltu (näin espanjalaisesta näkökulmasta) 12 euroa pullo! Seuraavana päivänä Alhambra-retken jälkeen kohtasimme klassisen ongelman, kun aukiolevia ruokapaikkoja oli heikosti tarjolla kello 15:n ja 20:n välillä (jolloin meillä juuri sattui olemaan nälkä). Monen eksymisen jälkeen päädyimme paikallisten suosimaan tapaspaikkaan nimeltä Bar Trinidad, joka olikin rempseän tarjoilun, suurten annosten ja kohtuullisten hintojen kanssa mahtavaa vastapainoa ensimmäisen illan pettymykselle.

Seuraavana päivänä ystäväni olivat päätyneet myöhäiselle lounaalle keskustan hipsterpaikkaan eli La Reinaan, jonka yhteydessä oli myös äärimmäisen trendikäs Wild Food-vegaaniravintola. Koska vegaaniruoka näytti (ja mielestäni myös maistui) varsin epäilyttävältä, päädyin juomaan skumppaa ja tilaamaan herkullisen creme bruleen listalta. Erityiskiitosta loistavasta tarjoilusta. Viimeisenä päivänä söimme jättimäisen aterian La Suculenta-ravintolassa, jonka keittiö oli melkoinen fuusiokokemus eikä ehkä mikään mieletön makuelämys, mutta paikkana kiva, kohtuuhintainen ja valikoima laaja. Olisimme halunneet kokea kaikkien suositteleman El Mercaderin, mutta pirulainen, olivat lomalla juuri meidän matkamme ajan. Eli seuraavalla kerralla Granadassa pitää kokea sekä El Mercader että katedraali. Kaikki muu onkin jo nähty.

Granada oli täynnä mukavia pikku kujia, joille eksyä. Kävelykilometrejä kertyi sateesta huolimatta runsaasti ja viimeisenä päivänä lähdin seikkailulle Kasbahissa ja huomasin kiivenneeni Mirador San Nicolas-näköalapaikalle, josta oli upea näkymä suoraan Alhambraan. Suosittelenkin nousemaan mäen päälle katselamaan Granadaa yläilmoista ja varsinkin aiemman Alhambran vierailun jälkeen oli palatsien näkeminen hieman kauempaa todella hauskaa. Sai ehdottomasti paremman käsityksen kokonaisuuden valtavista mittasuhteista. Kuten jo ehkä muutaman kerran mainitsin, meillä oli kylmää ja märkää, jonka vastapainoksi olimme jo etukäteen buukanneet visiitin hammamiin. Hammam Al Ándalus on ”luksushammam”-ketju, jolla on näitä arabialaisia kylpylöitä niin Madridissa kuin Malagassakin. Ihan halvin elämys tämä ei ole, 1,5 tuntia pelkkää eri lämpöisestä altaasta toiseen lillumista sekä minttuteen juomista on 35 euroa, oma visiittini maksoi 69 euroa ja se sisälsi 15 minuutin rentouttavan hieronnan sekä 15 minuutin Kessa-hieronnan. Ihan viittä tähteä ei hammamille voi antaa erinäisen sähläyksen ja ahtaiden pukuhuoneiden takia, mutta rentouttava, koko rahan arvoinen elämys se kaiken kaikkiaan oli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joten ihan suurimmaksi suosikiksi ei Granada nyt singahtanut lempipaikkojeni listalla, mutta se saa vielä uuden tilaisuuden joskus. Se oli kaunis ja kasbah marokkolaisine myyjineen hyvä korvike silloin, jos ei pääse ostamaan keramiikkaa ja nahkatossuja suoraan Tangerista. Kriittisestä otteesta huolimatta loma itsessään oli aivan loistava: saimme kulkea omaan tahtiin, hyvässä seurassa jossa kaikki osasivat itse käydä vessassa ja pukea vaatteensa, sain rötvätä ja syödä lakua, kukaan ei hermostunut siitä että piti pysähtyä valokuvaamaan jotain yksityiskohtaa, kaikki tykkäsivät viinistä. Muuten vältän kaikkea sellaista ”odotahan kun sinulla on lapsia”-tyyppistä besserwisseröintiä, mutta tällaisia aikatauluttomia, lapsivapaita lomia ei tosiaan osannut ennen arvostaa. Nyt ne ovat kuin viiden vuorokauden hemmotteluhoito sielulle, joten kiitos siitä, matkakumppanit. Ja Granada, et sinäkään hullumpi ollut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA