RUOKAMATKA RIIKAAN

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän ja edellisen postauksen perusteella saatatte ehkä kuvitella, että lähdin Latvian pääkaupunkiin syömään… ja olette ihan oikeassa! Olen vuoden verran fiilistellyt Tallinnan ravintolatarjontaa ja hintatasoa ja palvelua, ja samaa ilosanomaa voin jakaa myös Riiasta. Koska söin paljon ja huolella, en jaarittele sen enempää vaan jaan omat vinkkini: heti kärkeen kolme lempiravintolaa, sitten joukko oikein hyviä rafloja ja loppuun muutama varoitus. Sen voin luvata, että tyhjin vatsoin ei tarvitse Riiassa seikkailla!

TOP 3 (eivät missään varsinaisessa järjestyksessä):

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vanhassakaupungissa sijaitseva Resturant 3 ei ollut meillä varsinaisesti etukäteen kuratoidulla ruokailulistalla, mutta matkaseura kyllä tiesi paikan ja osasi töniä siihen suuntaan kun ensimmäisenä iltana, 8 tunnin matkustuksen jälkeen, olin nälkäinen ja vähän järkyttynyt siltä miten rähjäiseltä sateinen Riika alkuun näytti (toivuin shokistani nopeasti, eikä vähiten tämän paikan ansiosta!).

Kolmen kaverin perustama ravintola valmistaa herkullisia aterioita paikallisista raaka-aineista, ja tässä on kohtuuhintaista fine diningiä tarjolla kokeilunhaluisillekin. Palvelu oli henkilökohtaista ja intohimoista, ruoista puhuttiin kuin lapsista (paitsi rakkaudella eikä valitettu uhmakohtauksista) ja käsityö näkyi ja maistui alusta loppuun, muhun esimerkiksi teki vaikutuksen itseleivotun leivän ja oliiviöljyn kanssa tarjoiltu koivubalsamico.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruokaseura rakasti keittiön tervehdyksenä tarjoiltua amuse-bouchea, joka oli ilmeisesti taskurapua pienenä friteerattuna pallona ja päällä wasabijauhetta, ja mun oma ruoka-annokseni, pinaatti-parsarisotto, oli täydellisen hapokas, runsas ja lohdullinen annos sateisiin kesäiltaan. Äitini kalassakaan ei ollut valittamista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten kuvista näkyy, annokset olivat myös ilo silmälle ja harvoin ravintolasta poistuu yhtä onnellisena kuin tällä kertaa. Mitä suurin suositus!

Yhtä lailla Vanhassakaupungissa sijaitsevaan Muusuun me varattiin pöytä etukäteen, joskin nyt koronakesänä Riiassa oli suomalaisista turisteista huolimatta sen verran hiljaista että missään ei ollut erityisen täyttä.

Muusun sisustus on harkittu ja yksityiskohtainen (joskin taustamusiikkina joka paikassa nykivä vähän rasittava loungetemputus), ja palvelu erinomaista mutta sellaista old schoolia siinä mielessä, että mitään kaverillista jutustelua ei harrastettu vaan asiakkaille kummarreltiin, teititeltiin ja tarjoiltiin kuin Englannin hovissa. Ruoan puolesta fiilis oli hieman kahtiajakoinen: alkupalaksi nautittu burrata ei tehnyt kylmien tomaattien kanssa muhun vaikutusta mutta ruokaseura piti siitä (nykyään burrataa tuntuu olevan joka paikassa ja ruoassa, vai olenko vain vainoharhainen?), ja mun pääruokani, joka oli yhdistelmä side dishinä tarjoiltua ratatouillea sekä munakoisia vuohenjuustovaahdolla (myös vakio baltialaisessa keittiössä oman kokemukseni perusteella) oli oikein hyvä, mutta ei ihmeellinen. Mutta…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Äitini söi perunaa ja kanttarellia voikastikkeessa ja tämä annos kruunattiin koko matkan parhaaksi. Melkein suosittelisin matkustamaan Riikaan pelkästään sen takia, mutta siinä voisi käydä kuten edellisen kerran kun yksi ruoka-annos sai eeppiset mittasuhteet. Minä, joka olen koko elämäni vihannut sieniä, rakastin tätä ruokaa suuresti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jälkiruoaksi herkuttelin mansikoita eri muodossa kylmällä basilikasorbetilla ja valkosuklaaklöntillä, pehmeän kahvin ja lasillisen moscatoa ja olin ähkyssä, ja tietenkin onnellinen.

Majapaikkamme vieressä oli hotelli Grand Poet, joka vaikutti oikein varteenotettavalta vaihtoehdolta jos joskus haluan palata Riikaan lomailemaan. Hotellin ravintola, joille en yleensä anna suuresti arvoa, oli houkutellut meitä monta päivää puoleensa ja niinpä testasimme myös Snobin tarjonnan myöhäisellä lounaalla / aikaisella päivällisellä.

Snob oli mitä positiivisin yllätys. Palvelu oli, kuten ehdimme jo Riiassa tottua, ylettömän kohteliasta, olo oli elitistinen samettisohvilla viinilasillista nauttien. Äitini valitsi kasvispastan, jonka pääraaka-aineena oli sattumalta taas kanttarelli ja se oli jälleen hullun hyvää. Oma ruokani oli kastanja-linssikeitto, jossa lisukkeena oli halloumiranskalaiset ja kasvissamosa, ja hyvänen aika miten tämä sinällään aika eksoottiselta kuulostava annos maistuikaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En voi muuta kuin suositella: tasoon nähden ruoka oli edullista, se oli täyttävää, viimeisen päälle valmistettua ja koko kokemus sai hykertelemään tyytyväisenä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OIKEIN HYVÄT

Kaikki kolme lempiravintolaa lankeavat enemmän fine dining-kategoriaan ja niissä kaksi ihmistä söi avokätisine viinikaatoineen 50-80 eurolla mahansa täyteen. Riiassa kuitenkin riittää monen hintaluokan ravintoloita, ja yllämainituista on pakko sanoa että esimerkiksi vegaaneille niissä ei ollut runsaasti vaihtoehtoja. Mutta ei hätää, tässä muita suosikkeja!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omalla lempialueellani Riiassa, eli ”uudella puolella” art nouveau-alueella sijaitseva Holy Moly oli niin umpihipster että siitä oli pakko pitää! Todettuani, ettei TripAdvisorin arvioihin voinut oikein luottaa aloin selata Wolttia, josta tämänkin ”kalifornialaista lohturuokaa” tarjoavan paikan bongasin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paikan lista olisi ihana syödä läpi, sieltä löytyi kalaa ja poke bowleja, pizzaa ja pannukakkuja, ja paikka jäi mieleen erityisen lapsimyönteisenä ja rentona. Sanomattakin selvää, että palvelu oli sympaattista ja hyvää. Ruoka itsessään oli hintaansa nähden vallan OK: ei mitään tajuntaaräjäyttävää mutta siis maukasta ja tuoretta. Minä söin tonnikala poke bowlin ja seuralainen pizzaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Holy Moly on myös oikein hyvän kävelyetäisyyden päässä siitä satamasta, jonne Siljan risteilyt saapuvat, joten päivän voi aloittaa brunssityyppisesti hyvin täältä!

Ihan Holy Molyn lähistöllä sijaitsee Space Falafel-niminen Lähi-Idän herkkuihin erikoistunut trendikäs ravintola, josta kävin hakemassa yhtenä iltana AirBnB-asunnollemme eväät.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paikka oli hyvin suosittu ja palvelu hitaanpuoleista, mutta varsinkin falafelien ystävien on syytä testata nämä kikhernepallerot: ne olivat tuhteja, mehukkaita ja jos pinta olisi ollut pikkaisen rapeampi, olisin luultavasti leijunut taivaisiin. Paitsi en olisi voinut, koska yksi falafel painoi suunnilleen sisäfilepihvin verran. Myös tahnat kuten hummus ja babaganoush olivat oikein kelvollisia, eli pakko tätäkin paikkaa on peukuttaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Samoilla kulmilla sijaitsee myös Riian kansallismuseo, jonka ravintolassa oli niin hyvä wontonkeitto, että seuralainen tahtoi syödä sen kahdesti. Söimme museon tyylikkäässä ravintolassa ihanan lounaan lauantaipäivän taidekierroksen jälkeen, ja kokemus oli jälleen positiivinen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaksi pääruokaa, lasit viiniä, kuppi kahvia ja jälkiruokapannacotta maksoivat yhteensä 28 euroa, ja tällä setillä pärjäsi melkein seuraavaan aamuun (yöllä piti syödä vähän sipsejä, mutta muuten). Ehdottomasti kannattaa ruokkia siis itsensä niin henkisesti kuin fyysisesti tässä kauniissa rakennuksessa!

Museon takana sijaitsevan puiston toisella puolella on hotelli Radisson Blu, jonka 26. kerroksessa sijaitseva Skyline-baari tarjoilee myös aasialaishenkistä ruokaa. Paikka on erityisen tunnettu drinkeistään, joiden hintataso on kyllä samaa luokkaa ja paikoin jopa korkeampi kuin Suomessa, enkä pelkkien juomien perässä vaeltaisi sinne. Mutta maisemat ovat hintansa arvoiset!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minä söin jälleen kerran tonnikala pokebowlin, ja siinä oli maut ja materiaalit kohdallaan. Pelkän ruoan perässä en lähtisi näille kulmille, mutta jos haluaa rauhassa ihailla Riikaa niin kannattaa unohtaa korkeanpaikankammo ja mennä nauttimaan!

Yksi ihanimpia ruokakokemuksia oli sen surullisenkuuluisan Jurmalan reissun jälkeen ystävien suosituksesta testattu Trompete Taproom Vanhassakaupungissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Me nautimme kesäisestä sisäpihasta, mutta uskoisin että talvella tämän panimo-oluiden paratiisin tunnelmallinen sisätila pääsee oikeuksiinsa. Palvelu oli mutkatonta ja hauskaa, ja ruokalistalta löytyi lähinnä vegaanisia vaihtoehtoja. Ja minä söin elämäni parhaan hummuksen! Ainoa moite löytyy löyhästä valkosipulin käytöstä, onneksi olin liikkeellä äitini enkä kuuman treffikumppanin kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sen jogurtilla ja voilla viimeistellyn hummuksen lisäksi suosittelen maailman parasta, granaatinomenalla viimeisteltyä virgin mojitoa sekä jälkiruoaksi mehevää fondantia. Hintataso erittäin kohtuullinen, ja juomavalikoima pistää pään pyörälle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja pari pettymystä

Olisi ollut ihme, jos kaikki kokemukset olisivat olleet euforista. Nyt voin siis omalta osaltani suositella välttämään Vanhassakaupungissa sijaitsevaa Easywine-ravintolaa, vaikka konsepti, jossa kortilla saa testailtua eri viinejä hanoista, kuulostaakin sinällään oikein houkuttelevalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruokaisia tapaksia tarjoavassa paikassa oli kyllä ystävällinen palvelu ja todella vakuuttava viinivalikoima, mutta valitettavasti tapakset olivat tunkkaisia, hutiloiden tehtyjä ja vuohenjuustobruschettaa lukuunottamatta vallan mitäänsanomattomia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen kuullut paikasta myös hyviä kokemuksia, mutta itse en menisi uudestaan – nytkin ruoka olisi jäänyt kesken jollen olisi ollut törkeän nälkäinen. Harmi, koska itse paikan ideahan on kuninkaallinen.

Ja jos mielesi tekee kiinalaista, niin älä hyvä ihminen mene Old Hongkong-nimiseen paikkaan, joka nimensä mukaisesti tarjoilee varsin vanhan makuista kiinalaista bulkkiruokaa. Paitsi että ruoka oli melko pahaa, niin tämä oli ensimmäinen kerta kun mietin että saan varmasti kyytipojaksi koronan, sillä tiskin takana häärinyt henkilökunta yski menemään varsin vapaamielisesti. Ei, ei ja vielä kerran ei.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta kyllä Riikaan kannattaa lähteä syömään! Tässä mun ravintolakokemukset matkalta, olkaa hyvät!

RIIAN PARHAAT KAHVILAT

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka yours truly ehti yhdeksän päivän aikana nauttia monta kuppia cappuccinoa Latvian pääkaupungissa, ihan jokaista kahvilaa en ehtinyt käydä läpi. Mutta tässä on lista suosikeistani! Todettakoon, että kahvittelimme vanhan kaupungin puolella vain kerran, sillä oma kämppämme sijaitsi Riian ”uudella puolella” (kartoissa alue on merkitty nimellä ”Centrs”, ja heikolla latviantaidoillani arvailen että kyse voisi olla virallisesta keskustasta). Tällä alueella on vähemmän turisteja, koska monet päätyvät pyörimään akselilla vanha kaupunki – Zeppelin hallit – Stocka, mutta itse ihastuin juuri tähän paikallisten arkielämän keskukseen. Nämä kulmat ovat myös kätevästi kävelyreitillä jos tulet paikalle risteilyaluksella. En ihan hirveästi hehkuta hintatasoa (about 2/3 Helsingin kahviloiden hinnoista, lähes poikkeuksetta cappuccino oli 2,5-3 euroa, mehut pari euroa ja avokadoleivät 6-7 euroa) enkä hyvää palvelua, sillä molemmat olivat enemmän sääntö kuin poikkeus – minkä takia Riikan matkalla kannattaa ehdottomasti nauttia kahvilakulttuurista!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

BIG BAD BAGELS

Aloitetaan parhaasta. Osoitteessa Baznicas street 8 sijaitseva Big Bad Bagels oli Riian tietäjä-ystäväni vinkki ja tämä nimensä mukaisesti bageltarjoiluun keskittyvä pieni kahvila oli mun paratiisi. Vaihtoehtoja on niin vegaaneille kuin pekoninhimoisille sekasyöjille, koko matkan paras kahvi (ja niitä tuli juotua monta!) tarjoiltiin täällä, tuo ihanan pehmeä cappuccino, ja hintataso on kohtuullinen, hinta-laatusuhde on niin hyvä että vähän hävettää. Paikka on auki joka päivä 9-17 ja täyttävä bagel passaa aivan hyvin myös pääruoaksi. Itse söin perinteisen tuorejuustolla täytetyn bagelin sekä Vegan in East-bagelin ja olin onnellisessa ähkyssä koko päivän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MIIT

Aivan kulman takana taivaallisesta bagelpaikasta on erittäin suosittu Miit, joka on kuuluisa vegaanitarjonnastaan (ja itse antaisin erityismaininnan Macin koneiden esiintymistiheydelle). Miit sijaitsee osoitteessa Lāčplēša iela 10 ja se on hyvä vaihtoehto jos Big Bad Bagelsiin ei mahdu, sillä Miitissä on asiakaspaikkoja ja viihtyisä sisäpiha pöytineen. Kasvis- ja vegaanivaihtoehtoja oli runsaasti, itse valitsin avokadoleivän (joka selvästi elää Riiassa uutta nousuaan, avokadoleipiä oli JOKA PAIKASSA!) uppomunalla ja aijjai, kuuden euron hinnalla sai hyvän mielen ja vatsan täyteen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miit on varmasti hyvä paikka tehdä läppärityötä (jos se perus loungejynkytys ei häiritse keskittymistä) ja syödä pieniä herkkuja väliin; ensi kerralla aion testata paikan vohvelit!

STREET FRIES KITCHEN

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Street Fries Kitchen oli ainoa paikka vanhan kaupungin puolella missä tuli kahviteltua. Se on oikeastaan enemmänkin ravintola, mutta meidät paikalle houkutteli koko päivän jatkuva pannukakkutarjoilu: vohveleita ja pannukakkuja (siis amerikkalaisia, tietenkin) oli Riiassa tarjolla runsaasti ja olihan niitä pakko ainakin kerran syödä. Ja kyllä kannatti: amerikkalaiset pannukakut poikkeuksellisen hyvällä vaniljajäätelöllä, marjoilla ja banaaneilla ja totta kai vaahterasiirapilla olivat yksi parhaita makeita herkkuja koko matkalla. Myös ruoka-annokset, joita naapuripöytiin kannettiin, näyttivät runsailta ja huolella tehdyillä. Kiireellä täällä ei kyllä kannata kahvitella, sillä kun kaikki valmistetaan nimensä mukaisesti käsin niin ruokia saattaa ruuhka-aikaan joutua odottelemaan. Ja osoite oli Riharda Vāgnera iela 18.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ROCKET BEAN ROASTERY

Rocket Bean Roastery jos joku on kulttimaineessa – niin paljon, että syväkurkkuni ravintolavinkkien osalta ei ollut itse edes päässyt tätä kokemaan, niin pitkä jono siellä oli ollut! Heillä on kaksi kahvilaa Riiassa, me mentiin osoitteeseen Miera iela 29. Omaa erikoispaahtimoaan pyörittävä paikka on varmasti jonkinlainen mekka kahvihifistelijöille, mutta valitettavasti mä en oikein osannut arvostaa kaikkia suodatinkahvien taikaominaisuuksia joita oli tarjolla ja junttina halusin vaan sen cappuccinon – joka ei ollut mitenkään ihmeellinen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paikka oli mulla vähän liian cool ja hengetön. Plussaa kyllä että mehun kanssa oli metallipilli, ja aamupalan avokadoleipä oli hyvänmakuinen. Lista oli vain latviaksi ja se oli ehkä vähän omituinen ratkaisu, kun asiakaskunnasta iso osa oli ulkomaalaisia kun käytiin ja henkilökunnalla meni aika paljon aikaa siihen, että menua käännettiin englanniksi asiakkaille. Joten ehkä tällä mestalla on enemmän annettavaa niille, ketkä ymmärtää kahvipavuista vähän enemmän, mutta muuten pitäisin Rocket Bean Roasterya aavistuksen yliarvostettuna.

ZVAIGZNE CAFE

Ihan meidän AirBnB:n vieressä oli tosi mukava ja rauhallinen Zvaigzne Cafe, jossa kävin – mutta ilman muistikorttia! Palvelu oli, kuten useimmiten, aivan huippua ja mulle tehtiin ihan oma mehu pyynnöstä ja paikka oli täydellinen siihen kun katselin sateista säätä ja tein töitä. Vieressä on muuten mahtava kirjakauppa, jossa on latviankielisen kirjallisuuden lisäksi ihana valikoima kortteja, vihkoja ja taiteilutarvikkeita. Osoite on Krišjāņa Valdemāra iela 6.

MīKLA

Piipahdimme myös (jälleen ilman muistikorttia) Mīkla-nimisessä paikassa, joka pitää matalaa profiilia olemassaolostaan. Sen verran sen pihalla parveili väkeä, että paikalliset kyllä tuntevat tämän hipsterkahviloiden ruumiillistuman (meille muille tiedoksi: Dzirnavu iela 42). Paikassa toimii myös leipomo, joten tarjolla oli monenlaista herkkua. Mutta voi ei, kaikki tuotetiedot, nimet ja ruokalistat oli taas vain latviaksi…

Itse erehdyin valitsemaan ”kahvismoothien” (tämän verran tulkitsin heikolla kielitaidollani) ja se maistui aivan viemäristä kaivettavalta mönjältä, mutta paikallisten suosiosta päätellen kyse oli vain kulttuurieroista ja huonosta tuurista. Jos siis haluaa nähdä Riian Dean & DeLucan (tämä on mun yksi lempipaikkoja New Yorkissa), tsekkaa tämä paikka.

MAHA TÄYTEEN MANSESSA

Todettakoon heti kättelyssä, että nyt en ole kirjoittamassa mitään ”Tampereen parhaat ravintolat”-postausta. Kyse on enemmänkin siitä kattauksesta, johon kesäkuisella Tampereen-visiitillä tutustuin eikä kovin vertailukelpoisesta otannasta. Esimerkiksi kun luin Meriharakan Tampereen herkutteluista, iski hurja annoskateus ja suoranainen pakko lähteä taas parin tunnin Onnibussi-matkan päähän nautiskelemaan entisen kotikaupunkini kukoistavasta ruokakulttuurista. Suurimman osan vinkeistä olin bongannut Emmi Nourgamin Instan puolelta ja sain vielä omaan Instagramiin runsaasti vinkkejä, etenkin kukkakaaliwingsien osalta (Hoaxin vegaanimättöjä ja vähemmän vegaanisia Siipiweikkoja suositeltiin). Tässä siis meidän aterioinnit:

PLEVNA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Finlaysonin teollisuusalueella iät ja ajat olemassa ollut Plevanahan on osa kulttuurihistoriaa (ja se näkyy myös sisustuksessa, ruokalistassa ja henkilökunnan vaatetuksessa – älkää antako lievän korniuden hämätä!). Plevna oli yksi mun ja isäni kantapaikoista, jossa etenkin talvisin käytiin lämmittämässä sielua ja ruumista ihanalla lohisopalla tai silakkapihveillä. Eläinperäisiin proteiineihin painottuva panimoravintola oli mun ja esikoisen ensimmäinen käyntikohde kun saavuttiin nälkäisinä Tampereelle. Lasten lista on kattava eikä edullisin, ja se koostuu pitkälti perinteisistä nakeista, lihapullista ja kananugeteista mutta hieman paranneltuina versioina. Lapsi otti lehtipihvin, josta piti erittäin paljon – itse en ollut oikein vakuuttunut lihasta joka oli näin leikkausavustajana toimineen näkökulmasta hieman sitkeää. 10-vuotias kuitenkin tykkäsi jopa maustevoista, joten todettakoon että lapsikävijöille Plevna on yhä erinomainen kokemus. Itse söin poikkeuksellisesti kasvisburgerin (eli liki 17 euron annos ”Eevan vegeburger”), ja se ei valitettavasti mennyt ihan maaliin. Ateria oli tuhti, ja oikeastaan voisin olla ruoasta täysin eri mieltä jos se olisi syöty joskus sydäntalvella eikä keskellä kesän toistaiseksi ainoita helteitä. Palvelu oli ihanan tamperelaista ja mutkatonta ja joustavaa, ja lapsi kiitteli erikseen valtavaa limsaa.

VOHVELIKAHVILA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tunnustan heti, että mulla on henkilökohtaisia kytköksiä Vohvelikahvilaan (siihen Ojakadun pieneen, aitoon, alkuperäiseen ja ainoaan oikeaan ”Vohveliin”) eli olen kovasti puolueellinen. Sen lisäksi söin kuvassakin esiintyvän vohvelin ilmaiseksi, joskaan en näkyvyyttä vastaan vaan kun olin hieman nostellut pakastinta kynnyksen yli, periaatteessa siis raskasta fyysistä työtä vastaan. Mutta asiaan: Vohvelikahvila on ihana. Se oli tuttu instituutio mulle lapsuudessa (kävin ala-astetta vieressä ennen sijainneessa Steiner-koulussa) ja lempipaikkoja jo ennen kuin kahvilan vetovastuuseen siirtyi rakas perhetuttu. Onhan meillä kotonakin vohvelirauta, mutta se ei koskaan maistu samalta kuin Vohvelikahvilassa. Kausivohvelit ovat yleensä varma valinta (sen perinteisen hillovohvelin lisäksi) ja nyt Tampereella ollessani lääkitsin kaameaa kankkustani makealla vuohenjuustovohvelilla, jossa vuohenjuuston, kermavaahdon ja viikunahillon hieman perverssi kolmiodraama vahvisti mut takaisin elävien kirjoihin kun olin ensin monta tuntia luullut kuolevani. Tämä on muuten mitä kätevin taukopaikka jos on liikkeellä lasten kanssa ja jumissa viereisessä Pikku Kakkosen puistossa. Vahva suositus!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MUUSA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olin nähnyt useammankin somevaikuttajan herkuttelevan Tampereen uudistettuun Olympia-kortteliin perustetun Muusan Bang Bang kukkakaaliwingseillä, ja nämä olivat mun ”pakko saada”-listan ykkösenä. Annos oli saavuttanut mun makunystyröillä jo lähes eeppiset mittasuhteet, eikä tuottanut pettymystä! Herkuttelin lähes koko alkupalalistan läpi kaverini kanssa, joskin tällä kertaa ruokailu oli siirretty Muusan yläkerran ”kattoterassille” ravintola Puutarhaan, joka ei ehkä ole mikään paras optio jos tahtoo keskittyä vain syömiseen mutta on kyllä kiva yhdistelmä erinomaista ruokaa ja kesäistä bileidenvirittelyä. Kun mä olen viimeksi tuossa Satakunnankadulla sijaitsevassa kompleksissa vieraillut se oli vielä vähän nuhjuinen hotelli Pinja, joten ravintolan, kattoterassin ja keikkapaikan luoma kasvojenkohotus teki vaikutuksen. Palvelussa olisi petrattavaa: ymmärrän suosion ja kiireen, mutta etukäteen oli varoiteltu hitaasta ja vähän poissaolevasta palvelusta, ja valitettavasti se piti samalla tavalla paikkansa kuin ruoan erinomaisuus. Mutta siitä ruoasta: tilasimme pöytään mausteisten kukkakaalifrittereiden lisäksi pistaaseilla ja mansikoilla ryyditettyä burratajuustoa, friteerattuja timjami-risottopalloja, nuudelilla ja tofulla täytettyjä kesärullia sekä spelttileipää ja muhammaraa sekä halloum-melonivartaat. Parasta kaikessa oli ihanat soossit, joiden seuraksi olisi suonut tarjoiltavan talon puolesta vähän lisäleipää – nyt nolotti kaapia lautasia lusikalla. Hinta-laatusuhde oli mun mielestä kohdallaan, vaikkei tämä missään nimessä mikään halpa keikka ollutkaan. Kesärullat olivat vähän aneeminen esitys mutta burrata-annos, kukkakaalit ja ne Primavera Arancini-pallot olivat kaikki niin helvetin hyviä että annan anteeksi yhden vähän heikomman (ja silti ihan maukkaan) annoksen. Ehdottomasti uusintakäynnin arvoinen kohde!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

VALKOINEN PUU

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Keskustorilla sijaistevassa Valkoinen Puu-kahvilassa piipahdin pikaisella aamupalalla kuultuani paikan suussasulavista, amerikkalaistyylisistä kakuista. Luojan kiitos en asu tämän kahvilan vaikutuspiirissä, sillä muuttuisin itsekin ihmisjuustokakuksi jos saisin joka päivä kuolata lasivitriinin herkkuja. Oli kamalan vaikea valita mitä ottaa, joten tylsänä ihmisenä otin sitten kaiken maailman snickerskakkujen ja kesäbritojen keskeltä ihan vaan porkkanakakkua. En haluaisi kutsua mitään ruokaa syntiseksi, koska syöminenhän on iloinen aihe eikä ansaitse tulla sheimatuksi, mutta nämä kakut. Oijjoi. Oli siellä jotain suolaista ja smoothiekin maistui ihan hyvältä mutta herranen aika ne kakut.

PIZZERIA LUCA

Viimeiseksi ateriaksi tällä reissulla jäi kiireessä valittu Pizzeria Luca keskustan Frenckellin aukiolla, joka on muuten saanut joskus arvonimen ”Pohjois-Euroopan paras pizza”. Kehtaan olle tästä kovasti eri mieltä, vaikka paikka itsessään oli sympaattinen, italialaisten pyörittämä ja erityisesti taikinallaan ylpeilevä ristorante. Ehkä meillä kävi vain huono tuuri, kun erityisesti mun Margherita oli sinällään kunnioitettavasti yhtä aikaa sekä palanut että raaka. Valitettavasti se legendaarinen taikina ei päässyt oikeuksiinsa löysänä ja venyvänä purkkana ja vastaavasti, vaikka hiilloksesta pidänkin, niin nyt oli pizzalla liian pahat palovammat. Kun pizzojen hinnat liikkuvat lähempänä kahtakymppiä kuin kymppiä, on odotukset aika korkealla ja nyt lähdettiin lapsen kanssa harmitellen kun ei tajuttu mennä parin korttelin päähän Sitkoon. No, aina ei voi voittaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

HELSINGIN HALVIN BRUNSSI?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mikonkadulla sijaitsevan kahvila Roasbergin brunssi pääsee ehdottomasti Stadin halvimpien brunssipöytien listalle. Sunnuntaisin kello kahdestatoista neljään aivan ydinkeskustassa tarjoiltava kattaus herätti paljon tunteita – mutta myös täytti vatsan! Aloitetaan vaikka sillä, että Roasbergin asiakaspalvelu on ollut aiemmin ja oli nytkin todella sydämellistä ja avuliasta. Tämän olen todennut aiemminkin käydessäni siellä kahvilla, ja eräs ystävä vannoo Roasbergin salaattilounaiden ja henkilökohtaisen palvelun nimiin. Siksi olikin iloinen yllätys tämä tällainen matalan kynnyksen brunssi, jonka moni kahvilavieraskin valitsi sen ollessa esillä, vaikkei se ilmeisesti alkuperäiseen suunnitelmaan kuulunut. Suosittelen kuitenkin pöytävarausta, varsinkin isommalle seurueelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Roasberg sijaitsee lähes suoraan Rautatieasemaa vastapäätä, mutta se ei ole keskeisestä sijainnistaan huolimatta levoton vaan oikeasti todella viihtyisä. Vaikka paikka oli melko täynnä, ei tullut ahtaanpaikankammoa enkä kuullut naapuripöydän juttuja – eivätkä he toivottavasti meidän. Lisäpisteitä hyvin valitusta taustamusiikista. Sen lisäksi ruoat oli katettu kauniissa tarjoiluastioissa ja esillepanoon panostettu, mitä aina arvostan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alle 20 euron hinta buffetista tuntui todelliselta lottovoitolta, varsinkin kun edellisen kerran maksoimme kympin enemmän ja petyimme tarjontaan. Hinta korreloi toki odotusten kanssa: nyt annoin anteeksi paljon sellaista, joka kalliimmalla brunssilla olisi herättänyt pyhää vihaa brunssiammattilaisessa. Esimerkiksi mehut: en tiedä kannattaako niitä tarjoilla ollenkaan jos kyse on tiivistemehusta, kuten tässä tapauksessa. Selviän vielä ilman tuorepuristettua mehua, mutta tiivistemehu vie liian voimakkaasti eskarin kesäretkille, en halua sitä makumuistoa sunnuntaiaamupäivääni. Toisaalta, lasi skumppaa maksoi alle 5 euroa, ja sehän vie jo ihan toisenlaisiin musiteloihin!

Brunssikattaukseen kuului yhden pöydän verran kylmiä ruokia, sekä muutama lämmin ruoka. Kylmästä pöydästä löytyi melko lailla perustarjontaa, joskin ilahduin siitä että painopiste oli vegeruoassa ja tarjolla oli paljon erilaisia kasvisproteiineja. Valikoima oli riittävän runsas salaatteineen, antipastoineen ja lisukkeineen, mutta mitään mieleenpainuvia makuelämyksiä ei jäänyt käteen. Hyvä hinta-laatusuhde näkyi siinä, että mitään alusta loppuun käsintehtyä, harkittua tai innovatiivista ei pöydästä löytynyt vaan luotettavia tasavarmoja ratkaisuja, kuten punajuurta vuohenjuustolla tai ravioleja, jotka olivat kyllä kylmänä melko limainen kokemus. Yritystä oli, ja kiitosta vielä siitä että ruoat oli selkeästi merkattu ja ne eivät missään vaiheessa loppuneet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lämpiminä ruokina oli vegaanille sopivaa sienijuttua (pahoittelen, en perehtynyt ruokaan tarkemmin koska en itse syö sieniä) ja lämmintä teriyakilohta, jota kävin häpeilemättä santsaamassa: buffetklassikko oli saanut ihanan kastikkeen, ja se maistui loistavalta. Leivät ja levitteet, eli hummus ja muutama muu tahna, olivat erinomaisia. Nälkä ei siis jäänyt, vaikka kylmät ruoat jättivätkin vähän nyyttärimäisen fiiliksen: joku oli tuonut oliiveja, joku chilillä maistettua Murua (joka rehellisesti sanoen oli kuivinta kasvisruokaa mitä olen aikoihin syönyt), toinen taas heittänyt purkin linssejä ja papuja yhteen ja vähän päälle persiljaa ja voilà, siinä meillä on salaatti! Lämpimät ruoat olivat sen verran ruokaisia ja näistä kaikista syntyi maukas kokonaisuus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos brunssi olisi ollut kalliimpi, olisin varmasti mutissut makeasta tarjonnasta: hedelmiä, kuten aina, ja mille feuille leivoksia (jotka eivät sopineet esimerkiksi vegaaneille tai laktoosi-intolerantikoille). Hyvin ahmitun suolaisen brunssin jälkeen pala leivosta, muutama hedelmä ja kuppi kahvia (johon sai mm. kauramaitoa) oli juuri sopiva päätös, mutta itse hifistelen mielelläni myös jälkiruokien kanssa (oih, nyt tuli ikävä Ruplan kakkupöytää!). Tästä ei siis jäänyt traumoja, ja jos jostain alottaisin brunssin kehittämisen niin ennemmin mehuista ja karsimalla kylmän pöydän antimia ja panostamalla vähän pidemmälle jalostettuihin annoksiin.

Kokonaisuudessaan brunssi kyllä jätti hyvän maun ja mukavan pömpötyksen vatsaan. Hinta oli todella kohdillaan, erikoisruokavaliot otettu pääsääntöisesti hyvin huomioon, paikan fiilis oli juuri täydellinen sateiseen iltapäivään ystävien kanssa, ja pöydästä löytyi muutamia erinomaisia ruokia ja useampia erittäin kelvollisia. Jos tarkoitus on oikein harrastaa brunssia niin siihen Roasbergin brunssi voi olla hieman rahvaanomainen, mutta en keksi ehkä parempaa paikkaa ex tempore-brunssille esimerkiksi Ateneum-vierailun  yhteydessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA