TERVEISIÄ ESPANJASTA, PIRKKO!

Olen fiilistellyt tätä ennenkin: vapautta olla oma itsensä. Tai noh, luonnollisesti Suomessakin saa toteuttaa itseään, mutta sitten voi käydä niin että joku kirjoittaa blogiinsa kuinka olet pukeutunut epäviehättävästi ruokakauppaan tai ruokkinut lapset väärin ravintolassa. Entä Espanjassa? A nadie le importa! Tällä välinpitämättömyydellä on totta kai kääntöpuolensa, kuten että lasten tai koirien läpsimiseen eivät ulkopuoliset puutu, roskat heitetään hälläväliä-asenteella maahan jne., mutta yksilötasolla tämä ilmiö on ihana. Kaikkia kunnioitetaan sellaisina kuin he ovat ja erilaisuuteen suhtaudutaan varsin lempeästi.

Espanjalainen bikinikunto on täällä päin hyvin suhteellinen käsite. Riittää kun on ne bikinit, eikä niitäkään näköjään aina vaadita. Eräs nykynuorten muodista närkästynyt vanhempi rouvashenkilö luultavasti sokeutuisi, jos tulisi joskus meidän lasten koulun portille kello kaksi näkemään muutama sata mutsia leggingseissä. Ja voin kertoa, että vaikkei ruumiinrakenne ole suomalais-ugrilainen niin salaiset solat, kummut, muhkut ja kaikki muu näkyy läpi – ja ketään ei haittaa! Ja kun sanon että ”ketään ei haittaa”, se ei tarkoita pelkästään sitä, ettei kukaan kirjoita siitä kolumnia kuinka väärin olet pukeutunut vaan myös sitä, että kenellekään ei kommentoida sitä miten rumat vaatteet on valittu (gordita, ”pulluka”, on kyllä jonkinlainen lempinimi, mutta ei selvästi pilkkanimi). Eikä täällä tuijoteta, eikä silmiä pyöritellä selän takana eikä ”hienovaraisesti” kommentoida ohikulkiessa.

Täällä kaupungin sosio-ekonominen jakautuma näkyy tietenkin siinä, että ne klassisen naisellisesti pukeutuvat, korkokengissä kipittävät espanjattaret ovat vähemmistössä, vaikka heitäkin kyllä näkyy. He kuuluvat katukuvaan samalla tavalla kuin hieman pyylevät perheet (totean tämän lähinnä kertoakseni, että alueella lievä ylipaino tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, en erikseen kritisoidakseni sitä että perheet ovat pyyleviä), joiden vaatteet on ostettu Carrefourista. Näitä stereotyyppisiä upeita oman elämänsä penelopecruzeja näkyi kyllä enemmän Madridissa ja Sevillassa, mutta sielläkään ei iskenyt alemmuuskompleksi. Kukaan ei mulkoillut, tuhahdellut, arvostellut. Miten mukavaa vaihtelua sille, että Suomessa yhteen aikaan sai kassajonossa tasaisin väliajoin vääntää mummojen kanssa kättä siitä, onko ihan kauhean korrektia huudella omia homeisia rasistisia mielipiteitään julki.

En usko, että aika tiskillä olevat tissit tai muutenkaan paljastavat vaatteet tällä jotenkin häiritsevät sitä heilimöintiä. Päin vastoin, arkeen kuuluu Espanjassa paljon enemmän flirttiä kuin Suomessa. Enkä tarkoita mitään limaisia iskurepliikkejä vaan kehuja, silmäniskuja ja kosketustakin – tervetullutta sellaista, ei mitään #metoo-kamaa. Totta kai sukupuoliroolit ovat välillä ummehtuneita ja ulkonäkökysymykset ohittavat tärkeämmät (ja esimerkiksi täällä plastiikkakirurgia tuntuu olevan välttämätön osa naisen elämää jossain vaiheessa). Mutta se ilo, mikä tulee siitä että erilaiset tyylit ja erilaisuus hyväksytään hyvin mutkattomasti. Mennään lenkille vaikka lyllyisi, eikä kukaan huutele perästä päin että läskiperse (on tapahtunut Suomessa). Laitetaan shortsit vaikka olisi selluliittia, ollaan hihattomassa topissa vaikka olisi millaiset allit. En tosiaan kaipaa mitään keskustelua siitä, mitä terveysongelmia mihinkin painoindeksiin liittyy, mutta mielestäni jokainen ansaitsee tulla kunnioitetuksi riippumatta koostaan. Täällä se tuntuu toteutuvan hyvin.

Joten viihdyn hyvin verkkareissani ja hapsuisten latvojeni kanssa. Vaikka toki ympäristö välillä houkuttelee panostamaan ulkonäköön, varsinkin jos suuntamme kaupungille, en koe että saisin huonompaa palvelua jos olenkin lipokkaissa tai kukaan kuiskisi kun kävelemme ohi. Päin vastoin, kun käyn kuolemanväsyneenä hakemassa churroja ja aamukahvin, kutsuu churrerian tarjoilija iloisesti guapaksi ja taas on aamu pelastettu!

TRIPADVISOR-KOSTAJA

Olette saattaneet huomata, että olen ihminen joka tykkää analysoida. Voin keskustella loputtomasti ravintola-annokseni syvimmästä olemuksesta, suhtaudun ulkona syömiseen usein kuin sosiologiseen kokeeseen johon kuuluu oleellisena osana muiden ruokailijoiden ruotiminen (onko kyseessä ujot ensitreffit vai mököttävän avioparin 19. hääpäivän illallinen?) ja usein ruokani ehtii jäähtyä kun ensin se pitää valokuvata, arvioida annoksen asettelu, sitten maistella läpi kaikki ruoka-aineet ja tietenkin raportoida joka havainto seuralaisilleni. Joidenkin mielestä olen siis aivan fantastista, toisten mielestä taas aivan sietämätöntä seuraa ulkona syömiseen.

Nyt olen löytänyt täydellisen palvelun meille ylianalysoijille. Tripadvisor! Sen lisäksi, että saan mehustella ravintolaelämyksellä paikan päällä, pääsen vielä uudestaan kirjaamaan ylös kaikki yksityiskohdat ja antamaan vieläpä tähtiä kokemuksestani. Esimerkiksi ihanan pääasiassa syömiseen ja hieman myös juomiseen keskittyneen tammikuisen Sevillan-matkan jälkeen oli oikea jälkihekuma päästä kotona arvioimaan kaikki ne upeat ravintolat, joissa söimme viikonlopun aikana. Onhan näitä palveluita muitakin, siinä missä muut selaavat AirBnB:tä ehkä enemmän sisustusinspiraation perässä, minä tykkään lukea majoittajien saamia arviointeja. Tietenkin siinä on se ikävä puoli, että AirBnB:ssä arvioidaan myös asiakas – ei sen puoleen, mehän käyttäydymme aina esimerkillisesti.

Parasta tietenkin Tripadvisorissa on se, että siellä maksava asiakas saa todella äänensä kuuluviin. Kun mut suorastaan ryöstettiin espanjalaisessa kahvilassa, jossa kylmä kahvi (joka ei siis ollut mikään jääkahvi) ja rasvassa lilluvat taikinakikkareet maksoivat viisi euroa eikä mun valitusta tiskillä otettu kuuleviin korviin, sain suurta tyydytystä kun saatoin kymmenen minuutin päästä avautua Tripadvisoriin. Saivat yhden tähden, yllättäen. Jos ravintolassa joutuu oikeusmurhan uhriksi, saa kokemuksen jakamisesta koko maailmalle hieman lohtua. Tahdon luonnollisesti antaa reiluja ja rehellisiä arvioita, ja periaatteen naisena yritän ottaa huomioon aina olosuhteet sekä inhimillisten virheiden mahdollisuudet. Yleensä ravintolassa huonoa ruokaa voi kompensoida hyvällä palvelulla, tai toisin päin, mutta jos koko homma niin sanotusti kusee niin silloin jo maksuvaiheessa luonnostelen päässäni myrkyllistä Tripadvisor-arviotani.

Eräs todella viisas ihminen kuvaili itseään fraasilla ”mielipide joka asiaan, ei asiaa joka mielipiteeseen”. Saatan tunnistaa tästä itsenikin. Millaista olisikaan, jos ei tahtoisi pohtia puhkia jokaista ateriaa alkuruokasta jälkkäriin, vaan keskittyisi vaan tankkaamiseen. No varmaan tosi tylsää. Oikeastihan Tripadvisorista on ollut myös apua; joskus yksittäinen arvio paljastaa juuri sellaisen epäkohdan, joka itseäni ärsyttäisi varmasti, toisinaan kokonaiskuva kertoo jo paljon paikan tasosta. Salaa kyllä välillä ikävöin matkustelua 15 vuoden takaa, jolloin Lonely Planet matkaopas oli kuin Raamattu, josta selattiin vinkit ja varoitukset, ja jos joskus eksyi off the beaten track, siis sellaiselle polulle jota tuossa rohkeille kokeilijoille suunnatussa Lonely Planetin sektorissa ei oltu edes suositeltu, tunsi itsensä todelliseksi pioneeriksi. Nyt netin kautta on helppo löytää pienet ja paikalliset paikat, toisaalta samalla tavalla monet hyvin varjellut salaisuudet tulevat ilmi suurelle yleisölle. Koska nyt on aikomus taas aktivoitua reissaamisessa, saa tänne paljastaa omat suosikkisovellukset ja ne sivut, joita itse selaa ennen lomaa!

 

10 + 1 KYSYMYSTÄ ULKOSUOMALAISELLE

Olin haaveillut, että tässä vaiheessa voisin jo huokailla saavuttaneeni kaksi kuukautta kadoksissa olleen leposykkeen ja löytäneeni mielenrauhan mutta lasku uuteen asuinmaahan ei ole ollut ihan pehmeimmästä päästä. Päällimmäisenä on ollut meidän ”kontin” viivästyminen päivällä, joka lähinnä harmitti, ja sitten ongelmat poikien kouluilmoittautumisen ja paperien kanssa. Avaudun niistä lisää myöhemmin, nyt vielä stressaa liikaa se, että emme ehdi saada kaikkia vaadittavia todistuksia, lippulappuja ja lupia ennen perjantain deadlinea. Nyt on siis hyvä hetki vastata Anun haasteeseen, johon en vielä Suomessa viitsinyt vastailla. Tässä siis vastaukset 10 + 1 kysymykseen.

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuimaassasi?

Heh heh, pakko kai vastata ainakin ilmasto. Auringon lisäksi edullinen hintataso, rento suhtautuminen elämään, monipuolisuus – käden ulottuvilla on kaikkea Afrikasta Aurinkorannikkoon ja meri.

2. Entä ikävintä?

Yleinen välinpitämättömyys ympäristöstä ja eläimistä, julkisen liikenteen heikkous (olen ollut hemmoteltu helsinkiläinen tähän asti). Itse olen sen verran huono nukkuja että öinen melutaso vähän häiritsee.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkustaisit. 

En aio olla tylsä ja sanoa Meksiko, vaikka sinne mieli halajaakin. Latinalaiseen Amerikkaan se matka kuitenkin kohdistuisi, ehkäpä Argentinaan tai Chileen?

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudelleen?

No tietysti Meksikoon, ja näihin muihin lempipaikkoihin.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Kolmessa päivässä ei ole ehtinyt vielä tulla mikään mieletön ikävä, mutta veikkaan että tulevaisuudessa listan kärkipäässä ovat ainakin luonnonmarjat (oi mustikka!), Oivariini, nokkosleipä ja Runebergin torttu.

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen.

Nyt tulee kyllä tosi savolainen vastaus, mutta voipi olla että muutamme, voipi olla että ei. Luulen, että nämä seuraavat pari vuotta ratkaisevat aika pitkälti jäädäänkö ikuisiksi nomadeiksi vai palataanko lempilähiöön.

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Mä odotan erityisen innolla ensi kuussa alkavaa feriaa, joka on absurdi yhdistelmä karnevaaleja, tivolia ja markkinoita. Myös loppiaisen cabalgata on hauska. Vielä on kokematta ainakin pääsiäinen ja pyhäinpäivä uudessa kulttuurissa.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Muahahahaa… koska olen tätä käsitellyt niin huolellisesti blogissa viimeisen kuukauden, tyydyn vaan toteamaan että yhdestä hyvästä elämästä luopuminen.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muualla kuin Suomessa tai nykyisessä asuinmaassasi?

Voi kyllä. Vaihtoehtoja pyöritellään tasaisin väliajoin ja oma ajatus on ollut, että mitä kauemmas sen parempi. Tosin niistä muutamista ”mahdottomista” paikoistakin olen kirjoittanut.

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

Nyt täytyy sanoa, että luultavasti se kun iskin leuan S-Marketin lattiaan ja aloin sylkeä hampaita ulos. Iski pieni paniikki. Parhaat hetket ovat luultavasti matkoilta, niitä oli kyllä monta.

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

Nyt kun on matkustettu tänne ei ehkä paljoa enää matkustellakaan. Mutta lokakuussa on puolimaraton Madridissa, vähän haaveilen ottavani halvat lennot ja käyväni Lontoossa, jos eräs vierailu toteutuu niin suuntaamme varmaan taas Marokkoon.

Näyttökuva 2017-06-28 kello 18.41.42

Haasteen säännöthän olivat seuraavat:

Säännöt Liebster Awardin vastaanottamiseen:

  • Kirjoita postaus palkinnon saamisesta ja julkaise se blogissasi
  • Kiitä henkilöä, joka nimitti blogisi ja linkkaa hänen bloginsa postauksessasi
  • Lisää blogiisi Liebster Awardin logo osoitukseksi palkinnosta
  • Lisää postaukseen myös palkinnon säännöt
  • Vastaa palkinnon antajan esittämiin kysymyksiin
  • Nimitä 5-11 uutta blogia
  • Keksi kysymykset bloggaajille, jotka nimität
  • Ilmoita nimityksestä valitsemillesi bloggaajille ja linkkaa oma postauksesi heille
  • Linkkaa Liebster Award -postauksesi myös sinut nimittäneen blogin postaukseen

Nyt on kuitenkin niin, että olen niin myöhässä vastauksineni että kaikki ovat tainneet jo vastailla näihin, mutta jos joku ulkosuomalainen bloggaaja näihin tarttuu niin hip hei huraa, kerro se mun kommenttikentässä! Että kiitos Anu ja anteeksi, että olen tällainen rusinat pullasta poimija, joka vain höpöttää itsestään.

MUINA MYYJINÄ

Kun on 30 vuotta hamstrannut tavaraa, siitä ei pääse ihan sekunnissa eroon. Melkoinen katumusharjoitus tämä kevät on ollutkin, tällaiselle ”jos nyt kuitenkin tarvitsen tätä paritonta kahden euron helmikorvakorua joskus”-säästäjälle. Meillä tosiaan mukaan lähtee maksimissaan viisi kuutiota kamaa, ja siitä ison osan vie lasten legot, kirjat ja vaatteet, ja Suomesta vuokraamme 1,5 neliön varaston. Kirjoitin jo aiemmin siitä henkisestä luopumistyöstä: tavaroille pitää arvioida tunne- ja käyttöarvo ja sitten laskea, onko niiden kuljettaminen Euroopan läpi tai varastoiminen varsin korkeaan neliöhintaan sen arvoista.

Lopputuloksena tietenkin on ollut todella monesta asiasta luopuminen. Monella tapaa se on ollut hilpeää: hei me voidaan myydä kaikki toppavaatteet, koska niitä ei ainakaan ensi talvena toivottavasti tarvita! Tosin niiden toppavaatteiden kauppaaminen kesällä ei ole ollut kauhean helppoa. Astioita, petivaatteita ja huonekasveja olemme delegoineet kavereille ja tällä viikolla meiltä haettiin päivän varoitusajalla pyykki- ja astianpesukoneet uuteen kotiin. Emme saaneet niistä rahaa mutta varmasti roppakaupalla hyvää karmaa, sillä ne menivät kotiin jossa pesukone oli juuri aiemmin hajonnut. Onneksi on Facebook, jossa on helppo huudella.

On tietenkin selvää, että emme ole päässeet omillemme kun olemme myyneet omaisuutta pois. Sehän on tietenkin ihan selvää, ettei käytetyllä tavaralla voi tehdä voittoa. Paitsi muumiastioilla! Tämä on naurattanut meitä keväällä paljon, myös matkalla pankkiin (emme nyt puhu mistään uskomattomista summista, mutta yllättävistä rahoista, joilla on sitten käyty nepalilaisessa syömässä tai ostettu pojille potkulaudat). Mulle ei ole lapsena ostettu osakkeita, mutta myös harvinaisten Muumimukien arvo on noussut mukavasti. Varmaan itse asiassa paremmin kuin joidenkin osakkeiden.

Eniten olemme käyneet kauppaa paikallisissa Facebook-ryhmissä, Torissa sekä sitten Hietsun kirppiksellä, josta voittoa jäi 118 euroa – ja siellä myytiin sellaisella osta yksi ja saat seitsemän kaupan päälle-mentaliteetilla. Tori.fi:n kautta myyminen on ollut ihan oma taiteenlajinsa ja sitä kautta on tullut tavattua melkoisia persoonia: suosikkini oli isoisäni pilkkivälineet ostanut keski-ikäinen kalamies, joka osasi vieheiden perusteella antaa aika tarkan luonneanalyysin pilkkitarvikkeiden edellisestä omistajasta. Sitten on tietty se ”toinen ääripää”, jossa pyydetään mikroskoopilla otettuja kuvia kahden euron kamasta ja säädetään noudon kanssa niin kauan, että lopulta päädyn viemään tavaran roskiin. Olemme varanneet vielä yhden kerran kirppispöydän, eli tervetuloa Hakaniemeen ensi sunnuntaina shoppailemaan, ja sen jälkeen tavarat jaetaan tutuille ilmaiseksi. Vähän kyllä surettaa: meillä oli komea kirjahylly, mutta sen sisällön siirtely ympäriinsä ei vaan tunnu järkevältä.

Tämä on ollut vapauttavaa, mutta odotan innolla aikaa Espanjassa kun kotona ei koko ajan katsele ympärilleen sillä silmällä, että mitä tänään laittaisi myyntiin. Oma vaatekaappi on kokenut karsintaa kun olen todennut, että on turhaa rahdata mukana sellaisia vaatteita, jotka eivät edes mahdu päälle, ja jäljelle jäävät vain suosikit. Sitä ennen meillä on alle kolme viikkoa aikaa päästä eroon verhoista, tuikuista, kirjoista, toppahanskoista ja urheiluvälineistä.

P5213211.jpg