Jos nyt, ennen kuin kaikki unohtuu, kerron vielä omat vinkkini Latvian pääkaupunkiin. Heinäkuun lopussa vietin siellä 9 päivää ja voin luvata, että siinä ajassa tuollainen reilu 600 000 asukkaan ”Baltian Pariisi” tulee aika tutuksi. En nyt tietenkään paukuttele mitään asiantuntijan henkseleitä, mutta jaan mielelläni viisauttani.

Ihan ensimmäiseksi sanon, että Riika on todella kiva ja sympaattinen kaupunki. Erityisesti pidin paikallisista ihmisistä: hymyileviä, avuliaita mutta eivät mitenkään iholla. Riika tuntui turvalliselta (mitä se tilastojen valossa taitaa olla myös todellisuudessakin) ja suurkaupungin hektisyys puuttui. Tietenkin koronan takia turisteja oli vähemmän eivätkä kaikki sikäläisetkään varmasti olleet liikkeellä, mutta yleisesti fiilistä voisi kuvata hyvin leppoisaksi.

Riian ravintoloita ja kahviloita olenkin jo ylistänyt. Omat suosikkini löytyvät pitkälti kaupungin ”uudelta puolelta”, joka mun mielestä oli muutenkin se mielenkiintoisempi osa Riikaa. Itse asiassa toisella puolella Väinäjokea (latviaksi Daugava) oli ilmeisesti nousussa olevaa hipsteraluetta ja kaupungin parasta pizzaa, eli jos nyt menisin takaisin Latviaan ylittäisin myös sillan ja kävisin katsomassa sitä vähemmän tunnettua aluetta.

Riian vanhakaupunki on toki pittoreski ja sopivan kompakti päivässä kierrettäväksi. Useimmat turistit poikkeavat ainakin keskeisimpien Riian nähtävyyksien äärellä, eli Pyhän Pietarin kirkolla, Mustapäiden talolla ja silittelemässä Bremenin soittoniekat-patsasta. Vanhastakaupungista löytyy runsaasti historiaa ja kiehtovaa arkkitehtuuria. Itse ihastelin eniten vanhankaupungin ulkopuolella sijaitsevia art nouveau-rakennuksia, joista tämä löytyy Elizabetes ielalta:

Näillä kulmilla, Centrs-alueella, oli lempiravintoloideni ja -rakennusten lisäksi myös mm. Latvian kansallinen taidemuseo, joka kuuden euron sisäänpääsymaksulla on ehdottomasti rahanarvoinen käyntikohde. Viehättävä, hieman Ateneumiamme muistuttava rakennus esittää latvialaista taidetta useammassa kerroksessa. Oli modernia, yhteiskuntakriittistä taidetta, vahvojen neuvostovaikutteiden maalauksia sadan vuoden takaa sekä Latvian klassikkoja – en minä tietenkään niitä tunnistanut, mutta taidehan ei tunne kielimuureja.

Museon pohjakerroksessa on esillä jonkin verran Latvian historiaa ja kulttuuria, sekä mahdollisuus kurkistaa lasiseinien läpi siihen, miten taidetta säilötään silloin, kun se ei ole esillä. Suosittelen samalla visiitillä syömään erittäin maukkaan ja kohtuuhintaisen lounaan museon ravintolassa.

Museosta on lyhyt matka yhteen Riian vaikuttavimmista kirkoista, Kristuksen syntymän katedraaliin, joka on kaupungin suurin ortodoksikirkko. Mikäli haluatte mennä ihailemaan kultakupolista sipulikirkkoa sisältä päin, ottakaa huivit mukaan, sillä naisvieraiden tulee peittää päänsä. Me kävimme vain kääntymässä (koska heinäkuun helle, ei hattuja eikä muuta peittävää mukana) mutta vierailimme sisällä St. Gertruden vanhassa kirkossa.

Olen varmasti ainoita Riiassa viikon verran notkuneita vierailijoita, jotka eivät menneet ihailemaan maisemia Pyhän Pietarin kirkon torniin. Käsittääkseni pääsy näköalatasanteelle tuolla vanhankaupungin kätevimmässä kirkontornissa on noin yhdeksän euron luokkaa. Itselleni sopi paremmin näköalojen ihailu Radisson Blu Skyline-hotellin kattobaarissa – arvio paikan pokebowlista löytyy ravintolapostauksesta. Sen lisäksi yläilmoihin Riiassa voi päästä myös Panorama Riga-rakennuksessa, eli tiedeakatemian komeassa rakennuksessa. Sisäänpääsy on kuusi euroa aikuiselta, ja kokemuksesta voin kertoa että se tulee halvemmaksi kuin hotellin baarissa juodut drinkit. Lintuperspektiivin lisäksi siellä on tarjolla melko stalinista arkkitehtuuria. Itselleni tuli heti flashback Varsovan matkasta!

Riiassa voi totta kai syömisen ja talojen tuijottelun lisäksi shoppailla. Me ei kyllä sitä suuremmin harrastettu: vanhastakaupungista löytyy jonkin verran bulkkivaateketjujen liikkeitä sekä Gallerija Centrs-ostoskeskus vanhankaupungin ytimessä sekä Gallerija Riga lähellä juuri sitä korkeaa Radisson Blu-hotellia. Noilla alueilla on useampia ostoskatuja, joilta löytyy mm. Baltian UFF:n eli Humanan Vintage-liikkeitä ja latvialaisia käsitöitä. Oma suosikkini oli Robert’s Books: Muutamaa drinkkiä ja kahvia tarjoilevan sisäpihakuppilan ja englanninkielisen antikvariaatin yhdistelmä, jossa tietenkin oli pienimuotoista taidekauppaa ohessa. Suosittelen aivan kaikille, etenkin kirjallisuuden ystäville.

Mutta vaikkei olisi liikkeellä ostohousut jalassa, ei voi jättää väliin Riian keskustoria ja kauppahallia, joka on vanhoista zeppeliinien huoltorakennuksista koostettu kokonaisuus (johon uudistettiin modernia ravintolamaailmaa heinäkuussa, eli seuraavalla kerralla pitänee syödä sielläkin!).

Ilmalaivat ovat lähteneet, mutta tilalla on lähes kaikkea muuta myytävää mitä kuvitella saattaa. Tyyliltään myynnissä olevat vaatteet tarjoavat aikamatkan 30 vuoden taakse, mutta ihmeteltävää ja ihailtavaa riittää. Kauppahallit ovat jaoteltu kasviksille, kalalle, lihalle ja erinäisille herkuille, ja täällä todella tuntuu siltä että ei olla enää Kansasissa.

Kaiken tämän lisäksi Riiasta löytyy runsaasti hyvin hoidettuja puistoalueita ja patsaita. Niitä paikalliset tuntuivat rakastavan. Tai en siis osaa analysoida täkäläisten suhdetta näihin muistomerkkeihin, mutta patsaita oli runsaasti. Monet turistit lähtevät lyhyelle kanaaliristeilylle tai katsomaan auringonlaskua pitkin Väinäjokea, itselleni riitti kävely ympäriinsä. Mutta jos on kiire ottaa kaupunki haltuun, myös Riiassa Hop On Hop Off-bussit ajelevat ympäriinsä.

Jos olisin päiväristeilyllä Riiassa eikä aikaa olisi tuhlattavaksi asti kuten tänä kesänä, käyttäisin ehkä tunnin vanhankaupungin vilkaisuun ja nauttisin sitten niistä Riian erityisistä ominaisuuksista: Zeppelin-halleista, kaupungin kattojen yli avautuvista näkymistä jossain monista näköalapaikoista, taiteen ystävänä sijoittaisin pari tuntia latvialaiseen luovuuteen tutustumiseen ja sitten söisin paljon.