35 UNELMAA

Täytin tänään 35. Ja olen hyvin, hyvin tyytyväinen tähän ikään.

Olen miettinyt paljon sitä, että olen saanut jo toteuttaa kaikki isoimmat unelmani – saanut lapsia juuri niin paljon kuin toivoin, mikä onni! Ja olen muutamaa tekohammasta ja kestokremppaa lukuunottamatta terve! Töitä on, ja nyt uusien opintojen ansiosta tulevaisuudessa on vielä mielenkiintoisempiakin töitä tiedossa. Ja olen saanut asua ulkomailla, nähdä muutaman mantereen. Se bucket listin ämpäri on aika tyhjä.

Niinpä ajattelin, että pitää varmaan unelmoida 35 uutta unelmaa, koska haaveita pitää olla. Monella tapaa toivoisin status quon säilyvän. Että pysyisimme koko perhe terveinä ja työtilanne säilyisi hyvänä ja läheisetkin olisivat kunnossa. Tuntuu, että aina on annettu isolla kauhalla ja siksi tuntuu ahneelta toivoa jotain lisää. Mutta nyt en toivo, heittelen haaveita ilmaan, ja kaikki mikä toteutuu on pelkkää bonusta!

1. Haluaisin viettää yhden lokakuun New Yorkissa. Yksin. Katsoa New Yorkin syksyä – lokakuussa alkaa olla jo syksyn värit mutta yhä leppoisan lämmin. Istua niin kauan museoissa, kahviloissa ja metron kyydissä kuin jaksan. Käydä keikoilla ja treffeillä, syödä jokaisessa lempiravintolassa ja löytää monta uutta.

2. Olisi mahtavaa, jos olisi joskus aikaa, rohkeutta ja rahaa ajaa se ajokortti.

3. Toivoisin, että esikoinen säilyttäisi tänä vuonna syttyneen intohimon purjehdukseen ja voisi lähteä seilaamaan vaikka maailman ympäri isänsä kanssa ja lähettäisi jokaisesta satamasta postikortin.

4. Haaveilen, että valmistun kolmessa vuodessa ja pääsen pian kiinni oman alan töihin.

5.-10. Jaa mitä ne oman alan työt sitten on? Noh… Journalistin (medianomi) koulutuksella haaveilen, että ensin voisin olla vaikka kriitikko. Arvostelen mielelläni mitään vaan. Ravintoloita, kirjoja, valtion budjettia. Haluaisin lähteä kirjeenvaihtajaksi Väli-Amerikkaan ja raportoida kriisialueilta. Olisi ihanaa tonkia kaikkea epämääräistä ja kirjoittaa syväluotaavia raportteja, ja vielä parempaa jos joku lukisi niitä. Haluaisin eläköityä kustannustoimittajana, joka saa lukea kirjoja kuolemaansa saakka, punakynän kanssa.

11. Kun kuolen, toivon että lapset ovat jo aikuisia ja niillä on omiakin lapsia (enkä aion tässä ajatella sitä todennäköistä vaihtoehtoa, että elämme Mad Max-tyyppisessä dystopiassa koska edeltävät sukupolvet eivät ole osanneet, viitsineet tai halunneet tehdä oikeita valintoja), ja että se tapahtuisi joko nukkuen tai niin yllättäen, etten ehtisi kokea luopumisentuskaa tästä mahtavasta elämästä. Kunhan en sairastaisi pitkään ja kivuliaasti.

12. Olisi hienoa, jos pääsisimme toteuttamaan ensi kesän alkuun suunnitellun matkan Legolandiin – pelkään koko ajan, että yhtäkkiä jonain aamuna herään ja lapsia kiinnostaa vaan Fortnite (jota kukaan ei vielä saa pelata) eikä ollenkaan vanhan äidin seura.

13. Toivon, että jonain päivänä voin ostaa oman asunnon Andalusiasta. Ja ehkä aasin.

14. Unelmoin siitä, että saan nähdä keskimmäisen kukoistavan kaikista haasteista huolimatta. Että hän löytää oman juttunsa ja säilyttää säkenöivän luonteensa.

15. Olisipa kiva joskus nukkua vaikka yhdeksään aamulla.

16. Pääsisinpä jatkossakin joka vuosi edes kerran kesässä ystävien kanssa mökille. Siinä onkin aina vuosittainen mökkikiintiö kerralla täytetty!

17. Tulisipa elämään vielä lapsia. En haaveile niinkään enää omista biologisista lapsista (vaikka vauvojen tekeminen oli alusta loppuun asti hauskaa hommaa. Kyllä, tykkäsin jopa synnyttää!) mutta ehkä sijaislapsi, tai sitten niitä lapsenlapsia joskus.

18. En todellakaan haluaisi ihan heti muuttaa, mutta joskus olisi mukava muuttaa yhden metroaseman verran länteen, vähän pienempään kotiin (nämä yli 80 neliötä ahdistavat! Liikaa siivottavaa, heti alkaa kertyä rojua!)

19. Toivon, että saan myös seuraavat 35 vuotta nauttia äitini seurasta.

20. Maailmanrauha.

21. Tahtoisin lähteä lasten kanssa kuukaudeksi Japaniin, once in a lifetime-fiiliksellä ja kokea sen kaiken. Erityisesti kiinnostaa kaikki hassut myyntiautomaatit.

22. Haluan syödä läpi Helsingin jokaisen brunssin.

23. Voisinpa harrastaa ilmajoogaa, keramiikkaa ja balettia. Tällä hetkellä täytyy tyytyä siihen, mitä salilla on tarjolla mutta joskus mulla ei muuta olekaan kuin rahaa ja aikaa, olen kuullut että toimittajat on tosi rikkaita.

24. Haluaisin löytää jonkun kivan pojan, jolla on buutsit ja ajokortti ja ajaa sen kanssa läpi Yhdysvaltojen eteläpuolta, Nashvillestä New Orleansin kautta Austiniin, provosoida punaniskoja ja käydä kuuntelemassa countrya. Kivaa poikaa ei tarvita jos unelma #2 toteutuu ensin.

25. Mutta tahtoisin kyllä vielä kerran rakastua! Mielellään siis Eat Pray Love-tyyliin Balilla, mielellään johonkin Javier Bardiem-tyyppiseen tapaukseen. Sen ei tarvitse olla ikuista mutta sen pitäisi olla tulista.

26. Hartaasti toivon, että kuopuksen luja luonne jalostuu johonkin hyvään tarkoitukseen (tai ainakaan ettei se menisi pahojen puolelle, koska tyypin potentiaali on valtava).

27. Ehtisipä joskus lukea edes muutaman venäläisen klassikon. En ole lukenut yhtään. Tämä lienee kyllä priorisointikysymys: vähemmän autofiktiota.

28. Viikko Istanbulissa olisi ihana.

29. Voi kun voisin toteuttaa keväällä peruuntuneen Lontoon-matkan esikoisen kanssa, ja nähdä Book of Mormon-musikaalin.

30. Tulisipa vegaanijuusto joka on edes puoliksi niin hyvää kuin oikea juusto.

31. Olisipa kerran nuorempi rakastaja!

32. Pystyisinpä pitämään huonekasvini hengissä.

33. Hidastuisipa aika välillä. Muulloinkin kuin kassajonossa ja lentokoneessa.

34. Toivon, että saan jatkossakin elää oman näköistä elämää. Se alkoi aueta vasta joitain vuosia sitten, sellainen kevyen hilpeä vapautuminen ulkopuolisten odotuksista ja fiilis, että nämä valinnat ovat mun omia ja voin kaikesta vain syyttää ja kiittää itseäni. Olen itse vastuussa siitä, millaiseksi tämän elämän teen – etenkin, kun terveyden, elämäntilanteen ja yhteiskunnallisen aseman puolesta mulla on lähes kaikki mahdollisuudet vaikuttaa itse siihen, millaista elämä on.

35. Säilyisipä tämä onni.