EMANSIPAATIOBLOGI

Täältä ilmoittautuu kanssa yksi kaipaava! Sun blogi on ilahduttanut ihan superisti. Tykkään tästä rosoisesta, mutta laadukkaasta otteesta. Jotain samaa oivaltavuuden tasoa kuin vaikkapa Project Mamassa, ennen kuin siitä tuli kaupallisempi (ymmärrän täysin hyvin sen valinnan ja kannustan varsinkin naisia tienaamaan kyvyillään, mutta ihan sisällöllisesti pidin siitä enemmän aiemmin).

Mutta älä vaan koe näitä tekstejä painostavana, vaan anna fanipostin hivellä egoasi. 🙂 Ihania syyspäiviä teidän koko perheelle!

Kiitos tälle anonyymille imartelijalle, joka kävi kommentoimassa Y Tu Mamá También-blogiin. Olen nyt takaisin, ja toivottavasti kolmas kerta sanoo toden eikä tule enää sellaista fiilistä, että pakko muuttaa, muuttua tai saada aikaan jotain muutosta. Ainakaan blogissa, todellisuudessa olen sellainen elämäntapaintiaani että nyt kuuden Itä-Helsingissä vietetyn kotiäitivuoden jälkeen on seikkailunkaipuu yltynyt taas sietämättömäksi. Tällä kertaa oman rinkan lisäksi pakataan kolme pientä reppua näille kolmannen polven beduiineille. Pojat vilahtelevat blogissa tuttuun tapaan, mutta tällä kertaa tarkoitus olisi kakkajuttujen sijaan keskittyä tähän omaan kolmenkympinkriisiin, johon kuuluu klassisesti hurahdus kaikkeen henkiseen höpöhöpöön, alanvaihtoa, levottomia jalkoja ja pinkiksi värjättyjä hiuksia. Toisaalta olen ollut kolmekymmentä vasta kuukauden, joten voi olla että niitä kakkajuttuja kuuluu vielä tähänkin elämänvaiheeseen.

Koska itselläni ei ole lainkaan kärsivällisyyttä, pyydän sitä teiltä. Blogi on vielä täysin työn alla ja ihan raakile ja vaihdan tätä ulkoasua jatkossa varmaan joka päivä, koska olen viime aikoina kärsinyt vaikeuksista tehdä päätöksiä. Halusin olla tosi pro ja hankin oman domainin sekä vaihdoin WordPressiin, koska se on kuulemma ainoa oikea alusta katu-uskottavalle bloggaajalle. Itselleni ominaiseen tyyliin aloitin tämän projektin silloin kuin olisi jo pitänyt olla nukkumassa, joten lainaan isoisäni elämänviisautta: Hosuen ei tule kuin nopeammin valmista.

Vaikka en odota saavani joka päivä tuollaisia itsetuntoa kohottavia kauniita kommentteja, toivon, että vanhat tutut löytävät tänne. Bloggaaminen yksin on tylsää, ja lupaan itsekin ryhdistäytyä tässä blogiskenessä: Olen kuullut huhuja että työttömänä voi vaan maata sohvalla, ja kuukauden päästä minä sitten vain makaan sohvalla ja roikun somessa. Toivottavasti tällä pohjalla kommentointi toimii ja lähetän virtuaalisia lentopusuja kaikille niille, jotka jaksavat taas sadannen kerran päivittää linkityksiinsä blogin uuden osoitteen. Yhtä lailla avosylin toivotetaan tervetulleeksi kaikki uudet ihmiset, tulette ehkä huomaamaan että tämä on tällainen matalan kynnyksen blogi, toivottavasti ei vain juttujen laatuvaatimusten vaan myös kommentoinnin osalta…

22 kommenttia artikkeliin ”EMANSIPAATIOBLOGI

  1. No hei mahtavaa! 🙂

    Mä tunnistan paljon samoja fiilareita itsestäni parilta viime kuukaudelta. Blogin suhteen oon ollut tosi tohkeissani, joskus oon kanssa miettinyt kokonaan uusia polkuja mutta sittenhän mä menettäisin kaikki mun huikeat jutut 😛
    Mutta alanvaihdot ja muut (eritoten hiukset, mulla tosi laventelinsininen on se the thing) osui ihan nappiin.
    Mulla tulee mittariin ensi viikolla 35 ja mulle iski se kolmenkympin kriisi vasta nyt. Se on tehnyt tuloaan kyllä jo varmaan ainakin vuoden mutta kunnolla se iski vasta tänä syksynä. Jotenkin tosi pysäyttävää joutua huomaamaan että tietyt tahot elämässä ei ookkaan niinkuin haluaisi. Että ei ookkaan onnellinen eikä se ookkaan sitä mitä haluaa. Ja ei, ei mitään ihmissuhdehommia vaan duunista puhun. Mä luulen että mun kriisiä vitkutti se että niin viimeiseen asti yritin olla sitä mieltä että kyllä vaan olen onnellinen ja teen sitä mitä haluan. Mut ei, kriisi otti tiukan niskalenkin sittenkin. Tuli melkein paha mieli siitä, että oli pakko myöntää juttuja vaikka ei millään olisi halunnut. Mä haluan tylsää ja tasaista, ihan oikeasti. Mutta vähän toisilla laduilla.
    Mut joo, tästä tuli nyt heti tämmönen oman olon oksennus, koska nää jutut on ollu vielä itselle senverran arkoja että en ole isommin halunnut omalla tontilla tuoda asiaa esiin. Ni näppärästi sitten kato täällä. Yksi vanha tuttu löytyi tänne nyt siis ainakin 🙂

    Tykkää

    1. Mun kriisi on monella tapaa ihan positiivinen: Olen niin perusonnellinen tyyppi, että en kauheasti ehdi tai jaksa tai edes viitsi masentua yksittäisistä osa-alueista, mutta tämän syksyn raskas luonne perhetilanteen, töiden, opiskelun ja vielä ihan hirveän ankean hallituksen takia ovat vauhdittaneet sellaista ”pakko tulla muutos”-fiilistä. Että ei tämä odottelemalla parane, palkkapäivänä tietty aina hetken naurattaa mutta siitäkin ilosta yleensä seuraa itku. 😀 Toivottavasti tätä sun prosessointia pääsee jollain tavalla seuraamaan, luen mielenkiinnolla mihin suuntaan ne muutosten virrat vie. Kolmekymmentäviisihän on ihan juniori!

      Tykkää

      1. Kyllä mä luulen että oksennan tästä aiheesta tuolla omallakin tontilla, jahka vähän hahmottelen mitä haluan. Tai no aika selvillä vesillä alan olemaan sen suhteen että mitä haluaisin mutta kai se lopputulokseen päätyminen vaatii muutakin kuin tarmokasta jalan polkemista maahan 😛

        Liked by 1 henkilö

  2. Jee mä niin oon kaivannut lisää matalan kynnyksen blogeja! Koska niihin kirjotetaan useemmin ja niissä on aidompaa pohdintaa! Jee! Ja bonus: mahtavaa, että pääteemana on kriiseily! Koska todellinen syy, miksi alle kolmekymppinen lapseton tyttö (nainen) lukee mammablogeja, on niiden taustalta kuultava pohdinta ja kuulumiset, oli se sitten kriiseilyä tai jotain myönteisempää. Lapsesi ovat kivoja, vaikken heitä tunnekaan, tämä kommentti siis ei ollut mitenkään tarkoitettu lapsista kirjoittamista vastaan….

    Tykkää

    1. Ha haa, mä en lupaa kyllä kovin tiivistä kirjoitustahtia ennen kuin syksyn kurssit on kunnialla hoidettu pois alta ja viimeinenkin työvuoro taiteltu, mutta mitään hirveitä laatustandardeja en noudata!
      Ja kriisit täällä ovat toistaiseksi olleet enemmän sellaista luokkaa ”luova tuho”, että ei ole edes tehnyt mieli kuunnella melankolista musiikkia vaan päin vastoin, olo on sellaisen kestoinspiraation vallassa. Toivottavasti saan sitä jotenkin välitettyä tännekin, kiva kun olet löytänyt mukaan bileisiin!

      Tykkää

  3. Nyt on kyllä pro meininki (terveisin yks epäuskottava katubloggaaja eikä kun..).

    Mä uskon, että tästä tulee hyvä, koska ei ne edellisetkään huonoja olleet.

    Rehellinen pohdinta on aina hyvästä ja sitä on mielenkiintoisempaa lukea, kuin kaunisteltua ja siloiteltua hattarahöttöä. Tarkoitan siis sitä, että mä luotan sun comebackiin ja siihen, että sä riität.

    Pus.
    Ja p.s. laita nyt ihmeessä pikapikaa kuva niistä hiuksista.

    Tykkää

    1. Itse asiassa hiukset on nyt jo ihan normaalit, se pahin kiljupunkkarivaihe jäi ikuistamatta koska just silloin lähdettiin reissuun, välimuodoista löytyy Instagramin puolella pari otosta. Pinkkiä sävytettä jäi kyllä vielä kylpyhuoneen hyllylle, ehkä taas kun tulee se vaihe kuukaudesta että pitää pakkomielteisesti tehdä jotain tukalle, pääsevät nekin värit taas käyttöön…
      Ja mä ajattelin noudattaa samaa laissez-faire meininkiä täällä kuin ihan normielämässäkin. Mahtavaa kun olet mukana! 🙂

      Tykkää

    1. Noh, oma kommentointiaktiivisuus on ollut monestakin syystä (eniten ehkä reissujen aikana surkeiden yhteyksien takia) onnetonta, mutta tällaistahan tosielämässäkin hyvä ystävyys on – voi olla pitkiäkin taukoja yhteydenpidossa, mutta se toinen on siellä jossain ja kun palaa yhteen niin on kuin olisi eilen viimeksi nähty! (Ehkä vähän romantisoitu näkemys blogeista, mutta sinne päin.)

      Tykkää

    1. Koskaan ei ole liian myöhäistä kolmenkympinkriisille. Tosin tää on ollut tällainen emansipoiva voimautuskriisi, joka toivottavasti tuottaa sitä positiivista luovaa tuhoa mun elämään. Että en valita. Nähdäänkö me pian?

      Tykkää

  4. Elise

    Welcome back 😎 Ihana päästä lukemaan sun taiturimaista kirjoittelua. Jos uusia uria mieit, niin kirjailija olisi yksi erittäin varteenotettava ammatti. Joten tervetuloa takaisin. T. Fani

    Tykkää

    1. Köh köh, kiitos kiitos, täällä punastellaan.
      Kyllä mä aina välillä pyörittelen niitä isompiakin kirjoitusprojekteja mielessä, mutta en kyllä ole kuullut vielä kolmen lapsen kotiäidistä joka ehtisi mitään kirjoittaa… paitsi noh, korkeintaan blogia. Ja tästä on hyvä aloittaa! 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s