EPÄEKOLOGISTA ELÄMÄÄ ESPANJASSA?

PA089934.jpg

Tuli vastaan tutkimus viime vuodelta, jossa Suomi julistettiin maailman vihreimmäksi maaksi. Kyseessä oli siis Environmental Performance Index, jossa yhdeksän eri kategorian perusteella lasketaan kuinka hyvin valtio suojelee asukkaidensa terveyttä sekä ekosysteemiä. En tiedä, kuinka paljon haittaa hallituksen toimet ovat Suomen upealle ykkössijalle tehneet, mutta ymmärrän kyllä hyvin miten tuolle pallille on päästy. Olkootkin, että suomalaisten hiilijalanjälki on kylmässä maassa elävinä länsimaalaisina kohtuuttoman korkea, on nyt tullut vertailtua kovasti Pohjoismaista meininkiä Etelä-Eurooppalaiseen ja erot etenkin ympäristökysymyksissä ja sääntelyssä ovat hyvin selviä näin tavallisille kansalaisillekin.

PA089939.jpg

Olin oikeastaan aika yllättynyt siitä, että Espanja oli sijoittunut samalla listalla niinkin korkealle kuin kuudenneksi. Täällä paikan päällä tuntuu, että ympäristöarvot ovat kaikessa toiminnassa aivan pohjalla. Elämme tietenkin maan saastuneimmassa kaupungissa, joten kontrasti kliiniseen Helsinkiin on sitäkin suurempi. Tuntuu, ettei säätelyä juuri ole mitä tulee saastuttamiseen, roskaamiseen ja suuryritysten toimintaan. Meillä on kyllä kadulla keräysastiat erikseen ruokaöljylle, pahville ja paperille, lasille, pulloille ja tölkille ja sitten kaikelle muulle, mutta katujen varsilla sijaitsevat roskikset ovat täynnä muovipulloja ja muuta kierrätyskelpoista jätettä. Eikä vain roskikset vaan katujen varret muutenkin, ja moottoritien varret ja merenrannat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka kolmelapsisen perheen tuottama jäte tuotti ahdistusta Suomessakin, tuntuu, että täällä meidän eläminen tuottaa ainakin tuplasti roskia. Erityisesti ahdistaa muovijäte, jota syntyy vesipulloista; niitä kuluu kotona (koska juomavetemme on periaatteessa juotavaa, mutta maistuu kloorilta ja aiheuttaa ripulia – Brita-suodatinkannu on ostoslistalla), kaupungilla ja koulussa. Ruoka sinällään pakataan melko samalla lailla kuin Suomessa, mutta lämpimässä monet ruoat pilaantuvat helpommin ja tuntuu, että juuri ruokajätettä syntyy huomattavasti enemmän kuin Suomessa – ja sitä ei voi kierrättää täällä. Sen lisäksi kulutamme luultavasti enemmän sähköä kuin Suomessa, erityisesti talvisin jolloin asunnon lämmittäminen vaatii monta irtopatteria. Ja nyt perheeseen tuli auto, YKSITYISAUTO, jolla on ajeltu ensimmäisellä viikolla 600 kilometriä ihan vain ajamisen ilosta. Aika synkeä lukema ihmiselle, joka on tyytyväisenä kuljettanut kolmea lasta julkisilla seitsemän vuoden ajan. Täällä taas ilman omaa autoa voi varautua hengailemaan lähinnä omassa kotikaupungissa.

Kun on muutenkin tällainen maailmantuskaan taipuvainen, ei täällä tosiaan ole ainakaan helpottanut. Paitsi että tuntuu olevan vaikeampi tehdä ekologisia valintoja (esimerkiksi kasvissyöjänä Suomen kaupoissa valikoima oli laajempi; toisaalta täällä tuotteet ovat paikallisempia ja niitä saa ympäri vuoden pienemmillä kuljetuskilometreillä) niin täällä myös ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät selvemmin; joenuomat ovat kuivuneita, kesällä oli ennätyshelteet jne. Itseäni tämä nykyisen elämäntavan epäekologisuus häiritsee aika paljon, vaikka elämmekin varsin ahtaasti kerrostaloasunnossa, olemme tiedostavia ja teemme parhaamme minimoidaksemme jätteemme ja järkeistääksemme kulutustamme.

PA089929.jpg