KROG ROBAN BRUNSSI ALITTI ODOTUKSET

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Loppiaisviikonloppuna Helsinki ei varsinaisesti pullistellut brunssitarjonnasta, joten oli ikään kuin tartuttava siihen mitä on tarjolla. Tällä kertaa se oli Krog Roban sunnuntaibrunssi (kattaus 12.30-15.00), jonne meidät houkutteli erityisesti myyntipalvelun nopea ja ystävällinen toiminta kun selvitimme vaihtoehtoja seurueellemme. Itse olen tottunut siihen, että kun syö kaikkea muuta paitsi mitään millä on jalat, brunsseilla on hyvin tarjontaa, mutta koska porukassa oli nyt mukana yksi vegaani, varmistettiin brunssin sopivuus myös hänelle etukäteen. Tarvittaessa ruokaa luvattiin tuoda suoraan keittiöstä.

Niinpä olikin ikävä aloitus brunssille, kun mahdollisten vegaanioptioiden perään kyselleelle ystävälleni oli todettu: ”me olemme ensisijaisesti kyllä sekasyöjille tarkoitettu brunssi”. Okei, missään nimessä ei ole pakko heittäytyä ituhipiksi, mutta brunssi on yleensä sellainen sosiaalinen tapahtuma, ei mikään hätäinen työmaalounas. Näinä päivinä alkaa olla yhä todennäköisempää, että joukkoon mahtuu monenlaisia ruokavalioita, eikä silloin ole mielestäni varsinaisesti varaa ylenkatsoa mitään erityisruokavalioita. Vaikka näiden toiveiden toteuttaminen vaatisikin vähän vaivaa, oli tällainen reaktio asiakaspalvelun puolelta tympeä aloitus brunssille. Seuraavissa kuvissa vegaanille järjestynyt ruoka; salaattia ja leipää brunssibuffetin puolelta, keittiöstä tuotu erikoisannos sekä jälkiruoaksi pala raakakakkua. Sarjassamme ”vegaanihyvää”, eli ihan okei, mutta panostukseksi riitti näemmä se, että jätetään eläinproteiinit pois.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Brunssin hinta, 29 euroa, järkytti meitä jo valmiiksi mutta päätimme satsata. Kyseessä on kallein brunssi (ilman alkoholia) jonka olen Helsingissä syönyt vuosiin, joten odotukset olivat aika korkealla. Selvästikään Kaartinkaupungissa, entisen poliisiaseman tiloissa sijaitsevan Lilla Roberts-hotellin yhteydessä oleva Krog Roba ei ole ylihinnoitellut itseään ulos, sillä paikka oli tupaten täynnä ja suosittelenkin ehdottomasti varausta jos haluatte nauttimaan brunssia tähän erittäin kauniiseen miljööseen. Myös asiakaskunta oli niin tyylikästä, että itähelsinkiläiselle iski alemmuuskompleksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

29 euroon ei sisältynyt mitään perustarjonnan ulkopuolelta. Ikävä yllätys oli, kun seurueessa yksi toivoi kofeiinitonta kahvia, oli sitä saatavilla vain lisämaksusta. Erikoiskahvit, kuten tämä decaf-latte, olivat muutaman euron lisää, mutta esimerkiksi 9 euroa mimosasta brunssin päälle tuntui jo aivan ryöstöltä. Niinpä nautimme brunssin omaa juomatarjontaa, mistä kiitosta erityisesti appelsiini- ja omenamehun lisäksi tarjotulle kuplavedelle. Sen lisäksi kahvit oli tuotu näteissä termoskannuissa valmiiksi pöytiin, mikä lisäsi luksuksen tunnetta: sai santsata edes nousematta pöydästä. Mutta näin vannoutuneena iKaffen ystävänä en jaksanut alkaa kysellä kauramaidon perään, kun meille oli jätetty mitä ilmeisemmin pelkkää lehmänmaitoa…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Krog Roban filosofiaan kuuluu selvästi laatu ennen määrää. Brunssin buffetpöytä ei todellakaan notkunut, vaan tarjolla oli vihersalaattia sekä vuohenjuusto-punajuurisalaattia paahdetuilla pähkinöillä, lohipiirakkaa, skagenia, muutamia maustettuja pikkulisukkeita. Lämpimänä meille tarjoiltiin kasvismunakasta sekä pekonia että tomaattilinssiragua – jälkimmäinen jäi näistä kokeilematta, koska se oli saman lämpökannen alla lihan kanssa ja ottimet olivat yhdessä kasassa. Tässä vaiheessa ei tullut mieleen pyytää erikseen neitseellisiä aterimia. Ruoat oli nimetty ja merkitty sen mukaan, sisälsivätkö ne laktoosia tai gluteiinia, mutta tarkemmin raaka-aineet eivät lapuista selvinneet. Noin yleensä mukava henkilökunta oli melko kiireistä, ja brunssin aikana astiat saattoivat loppua pisteiltä. Myös jonoa muodostui jonkin verran.

Leipäpöydässä valikoima oli pieni, mutta ihan okei. Ja noin ylipäänsä: kaikki ruoat olivat laadukkaita ja herkullisia. Valikoima oli vain tavattoman niukka, joka jätti mahdollisuudet valikoinnille hyvin vähäiseksi. Sen lisäksi kun pöydän pääaterian ollessa ruokaisa vuohenjuustosalaatti joutui aika usein kärkkymään, että sai rääpittyä itselleen muutakin kuin pelkkiä salaatinlehtiä – yllättäen vuohenjuusto ja punajuuri katosivat aika vauhdikkaasti parempiin suihin. Itselleni suurin pettymys oli kuitenkin onneton jälkiruokatarjonta, onhan brunssin päättäminen makeaövereihin lähes pyhä asia itselleni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tarjolla oli suklaasalmiakkikakkua (joka jäi itselläni väliin, koska vihaan salmiakkia) sekä pieniä suklaaleivospalasia. Tämän lisäksi oli kuudesta eri lajikkeesta koostuva ”irtokarkkibuffet”, neljää erilaista keksiä (mm. Jaffakeksejä ja Dominoita, eli ei mitään hifistelyä), kahta eri juustoa pähkinöiden ja karviaishillon kera sekä suppea valikoima hedelmiä. Taso, niin laadun kuin määränkään suhteen, ei millään muotoa vastannut hintaa.

Noh, aina ei voi onnistua. Puitteet olivat upeat; Krog Roba on tyylikkäästi toteutettu (säästän teidät siltä, että alan muistella omia kokemuksia ajoilta, jolloin paikalla oli juuri se poliisiasema….), tuli hetkeksi tunne että oli siirtynyt Etelä-Helsingin sijaan johonkin suurkaupunkiin. Meidät piti lopulta suunnilleen heittää ulos, kun viihdyimme mukavilla sohvilla niin hyvin. Ikävä kyllä itse pääasia eli ruoka ei yltänyt lähes 30 euron väärtiksi – tuli mieleen pettymys El Fantissa, joka euron edullisempana oli myös Helsingin brunssien kalleinta kastia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jollain tapaa on kuitenkin lohdullista, että on näin suosittuja paikkoja, joilla on varaa vielä valikoida asiakaskuntaa. Krog Roba on selvästi vakiinnuttanut asemansa, eikä silloin ehkä tarvitse kumarrella vegaanien tai muidenkaan erityispalvelua vaativien ruokailijoiden suuntaan, ja se on ihan okei. Me tiedämme silloin, että suuntaamme seuraavalla kerralla juoruilemaan ja syöpöttelemään paikkaan, jossa koko jengi tuntee itsensä tervetulleeksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

YLIARVOSTETTU EL FANT

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Voi ei. Olisin niin halunnut pitää El Fantin brunssista. Sitä on kehuttu kovasti, ja henkilökunta oli erittäin sympaattista (ja puhuivat pelkkää englantia, mutta se harvemmin on Helsingissä ongelma). Kaiken hypetyksen jälkeen odotukset olivat korkealla, oli luvattu että tämä olisi hifistelyä ja laatu todella korvaisi määrän. Mutta ei, tämänpäiväinen brunssi tuntui erityisen kitkerältä kun vertasi sitä viimeviikkoiseen kokemukseen Kaartissa. Blaah.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aloitetaan nyt kuitenkin kivoista asioista: Kahvi oli hyvää ja tarjolla oli iKaffea – tämä on nykyään tärkeää. Henkilökunta oli yhtä lailla oikein kivaa, ja kun yksi brunssin ruokalajeista oli mulle sopimaton (koska lihaa), kävivät useaan otteeseen selvittämässä mikä olisi sopiva korvike, ja sainkin sitten lämminsavustettua lohta tilalle. Arvostan sitä, että erikoisruokavalioisille etsittiin vaihtoehtoja ja palvelu oli henkilökohtaista. Myös lopuksi kysyttiin maistuiko, ja brunssiseuruumme antoi sitten suoraa palautetta.

Mutta sitten se kaikki kakka. Ensimmäiseksi täytyy sanoa hinta. Brunssi ilman skumppaa tai erikoiskahvia maksaa 28 euroa, joka on jo todella kipurajalla Helsingissäkin. Sillä rahalla odottaa jo spektaakkelia. Mutta rahalle ei valitettavasti saa vastinetta, mikä on sääli. Vaikka en vaadi brunssilta mitään mättöä, jonka jälkeen ei tarvitse syödä viikkoon, olettaisin että maha täyttyisi paremmin. Nyt kuuden hengen seurue sai ruoka-astiat jaettavakseen, ja lisää luvattiin kyllä tuoda jos olisi tarve mutta lopulta kävi niin, että jotkut ruoat jäivät lähes kokonaan syömättä, toiset loppuivat kesken. Miinusta myös pienistä lautasista.

Tällaiset pienet annokset toimisivat, jos luvassa olisi kihelmöiviä makuelämyksiä. Friteerattuja artisokansydämiä lukuunottammatta kaikki ruoat olivat valitettavasti aika tylsiä, osa suorastaan mauttomia: Sienet eivät maistuneet kellekään seurueesta, salaatti oli tavallinen vihersalaatti muutamalla marinoidulla kesäkurpitsalla ja paahdetut tomaatit (tuo punainen annos, johon kuulemma kuului myös punajuurta ricottan lisäksi) oli kertakaikkisen mitäänsanomaton. Harmitti, koska odotimme brunssilta laadukkaita, harkittuja makuyhdistelmiä ja saimme ylihintaisia hedelmiä ja kasviksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joskus onnistunut jälkiruoka voi korvata suolaisen tarjonnan tuottaman karvaan pettymyksen, mutta nyt kuiva, pieni pala omenastruudelia (jossa oli rusinoita, voi apua) ilman kastikkeita sekä pala juustoa (siis todella yksi pala per syöjä ja lusikallinen hilloa) lähinnä naurattivat. Meni melkein kuittailun puolelle kruunata brunssi kuivahtaneella lehtitaikinalla ja juustonsiivulla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Katariinankadulla aivan Senaatintorin kupeessa sijaitseva El Fant on paikkana sympaattinen, ja sitä tekisi mieli tukea. Tämä brunssi oli kuitenkin ryöstö. Ehkä meille sattui jotenkin poikkeuksellisen huono tuuri menun kanssa, mutta en usko että annan tätä kattausta koskaan anteeksi. El Fantin brunssi oli valtava pettymys – teki mieli marssia suoraan Kaartiin ihan vaan saamaan maha täyteen kunnon ruoalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

SUNNUNTAIBRUNSSI: CAFÉ LASIPALATSI

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En ole kovin usein tällä Suomi-lomalla huokaillut että no tää on just niin tyypillistä suomalaista, mutta myönnän sanoneeni sen tänään sunnuntaina kello 11 kun Kampin keskuksen yläkerran ravintolamaailma oli täysin autio. Tarjolla oli vain dumplingeja, mutta keho vaati kahvia ja aamiaisruokaa. Niinpä jätimme esimerkiksi Torrefazionen, joka ilmeisesti periaatteessa oli auki mutta ei kuitenkaan, väliin ja suuntasimme Narikkatorin toiselle puolelle klassiseen Café Lasipalatsiin, jonka sisäpihan ikkunoista oli kiva katsella kun ihmiset valloittivat kuun lopussa avattavan Amos Andersonin taidemuseon halkeilevia tiilivuoria.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päädyimme siis testaamaan Café Lasipalatsin brunssin hieman vahingossa. Mikä iloinen sattumus, että paikassa oli tarjota brunssia (sen lisäksi vitriinistä löytyi herkullisia, hieman tuoreemman ja innostavamman näköisiä aamiaisannoksia ostettavaksi) ja paikan päällä oli vieläpä tilaa. Mikään itsestäänselvyys ei ole Helsingissä kävellä suoraan sisään brunssille ilman varausta. Hintapolitiikka oli ihan okei: omat mässäilyni maksoivat 19,50 euroa ja lapsiseuralaisesta sai maksaa euron per ikävuosi. En tiedä kuinka pitkälle lapsihinnoittelua sovelletaan; tuskin aina sinne 19 ja puoleen ikävuoteen asti. Kehuttakoon tässä välissä myös erinomaista kahvia, joka pehmeää ja herkullista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sitten alkaakin tämänkertainen tylytys. Olen nyt oppinut, ettei Helsingissä lähes millään brunssilla kannata haaveilla tuorepuristetusta mehusta joten laadukas tölkkimehu oli ihan okei. Mutta sitten nämä ruoat. Ne hämmensivät. En tosiaankaan ole yleensä less is more-nainen mitä tulee brunssitarjoiluun, mutta nyt kattaus oli suoraan sanoen omituinen, eikä kovin aamiaishenkinen. Aloin miettiä, söimmekö kuluneen viikon lounastarjoilujen jämiä: chevre-tomaattiravioleja kylmänä, kukkakaalicurrya saksanpähkinöillä (ennen puoltapäivää!) ja öhm, nachoja ja cheddarkastiketta?? Mitään punaista lankaa ei ruokavalikoimalla tuntunut olevan. Valikoimassa kasvis- ja liharuokien suhde oli OK (näin lakto-ovo-näkökulmasta, vegaaneille ikävämpi juttu) ja ruoat maistuivat ihan hyvältä, mutta olisin kaivannut painotusta aamupalapuolelle: esimerkiksi jogurttia tomaattikeiton sijaan, kananmunaa muuallakin kuin shaksukassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jottei nyt mene ihan valittamiseksi niin todettakoon, että tahnat (hummus, tonnikalatahna ja muutama muu) olivat kiva lisä ja leipävalikoima oli maukas. Jälkiruokavaihtoehdot olivat oudot; brietä ja kuivakkaa brownieta sekä jäätelöä kastikkeineen – sitä emme päässeet kokeilemaan, sillä muilla ruokailijoilla kesti noin 20 minuuttia hakata puolidesiä umpijäistä jäätelöä lautaselleen ja minä en ala urheilemaan brunssilla. Ruokien esillepanossa olisi parantamisen varaa: nyt hedelmät (joista olisi ihan näön vuoksi voinut vaikka irrottaa tarrat) olivat tomaattikeiton kaverina (loogisempaa olisi ollut tarjota niiden kanssa vaikka sitä jogurttia), leivän päälle laitettavat tahnat ihan muualla kuin missä leivät olivat ja leipäpöydän luona taas orpoja krutonkeja ja siemeniä, jotka varmaan olivat tarkoitettu salaattien kaveriksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Café Lasipalatsin brunssi ei nyt ole mitenkään kaupungin huonoin, jos ei kyllä missään nimessä paraskaan. Omituisen kunnianhimoton ja sekava ollakseen moisen ravintolainstituution osa, mikä on sääli. Seuraavalla kerralla brunssin sijaan valitsen tiskistä smoothien ja tuorepuuroa tai täytettyä leipää, sillä nyt kattaus muistutti enemmän lounasbuffaa johon oli eksynyt pari croisanttia mukaan. Onneksi seura oli hyvää ja brunssin jälkeen pääsi itsekin Lasipalatsin pihalle laskemaan peppumäkeä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ABSURDI AIR BnB KOKEMUS

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Okei, nyt muutama viikko tämän reissun jälkeen on aika kullannut muistot eikä kesäkuun alussa tehty vähän omituinen AirBnB-visiitti tunnu enää niin ihmeelliseltä, ja tuo silloin mielessä pyörinyt otsikkokin tuntuu vähän liioittelulta… mutta kerrotaan nyt kuitenkin. Meitä oli siis kymmenhenkinen seurue, ja halusimme vuokrata talon ystäviemme ollessa käymässä Suomesta. Meillä oli muutama edellytys: uima-allas, piha, riittävästi makuuhuoneita kuudelle lapselle ja kahdelle pariskunnalle sekä läheisyys Málagan lentokentästä, jotta ystäväperhe ehtisi mukavasti aamulennolleen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen nyt oppinut, että näitä villa- ja talovuokrauksia Espanjassa kannattaa katsoa enemmin Booking.comin kuin lempisivustoni AirBnB:n kautta, mutta emme tienneet tätä vielä keväällä ja etsimmekin majapaikkaa juuri AirBnB:stä. Löysimme sitten sellaisen oikein lupaavan, jota mainostettiin ”ideaali isoille perheille”. Ja tartuimme siihen, vaikka näin jälkikäteen todettuna paikka olikin hieman ylihintainen, yli 200 euroa yöltä.

Talo itsessään oli hieno. Siellä oli kattoterassi ja iso piha. Se oli todella siisti, ja siellä oli jopa oma joogasali – talossa järjestetäänkin ilmeisesti usein pienen porukan joogakursseja. Ja ilmeisesti myös tantraa, reikihoitoja ja muuta sellaista, mikä menee vähän yli jopa oman höpsismifiilistelyni. Talo oli hyvin varusteltu ja alue rauhallinen – mitä nyt joku naapuri soitteli rumpuja yömyöhään katolla, mutta ei siitä sen enempää. Mutta ei se aivan sopinut lapsiperheille kuten luvattiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Talon vuokrannut ystävämme laitettiin heti kättelyssä allekirjoittamaan paperi, jossa vannottiin hiljaisuutta esimerkiksi kello 15-17 kun on ”siesta”. Emännällämme oli kuulemma hieman vaikeuksia naapurien kanssa, ja hän oli vannottanut että olemme niin hiljaa kuin mahdollista. Kuulostaa tosi rentouttavalta kuuden 2-8-vuotiaan lapsen kanssa… Uima-altaalle annettiin pitkä ohjeistus, joskin olimme viimeiseen päivään asti ainoat altaan käyttäjät ja viimeisenä päivänä sinne pelmahti 20 espanjalaislasta yhden olutta juovan ”valvojan” kanssa juhlimaan synttäreitä ja totesin, että olimme turhaan stressanneet altaan käytöstä. Meitä myös kiellettiin katsomasta takapihalla olevan aidan yli. Aita oli vyötärön korkeudelle aikuista, siinä oli penkki ja sen takana oli parkkipaikka, mikä sai kiellon tuntumaan entistä koomisemmalta. Sen lisäksi varoitettiin liikkumasta ”turhaan” asuinalueen yleisillä paikoilla kuten, öhm, pihatiellä ja välttämään ovista kulkemista…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suosikkimme oli takapihalla ollut kulkukissalle tehty ”vessa”. Mitään varoituksia ei missään lukenut etukäteen huoneiden suitsukkeista ja vahvoista hajuista eikä siitä, että takapihalla asusti villikissa, jolle oli rakennettu oma ”hiekkalaatikko”. Olikin ratkiriemukasta yrittää jatkuvasti estää seurueen nuorimpia menemästä kylpemään kulkukissan toilettiin. Ja ymmärrän toki oikein hyvin AirBnB:n konseptin ja kunnioitamme mielellämme muita alueen asukkaita ja naapurisopua, mutta lomafiilikselle ei tee terää se, että käytännössä katsoen kaikki ilonpito kielletään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itse emäntä, jota en koskaan tavannut, oli kyllä sympaattinen ja ymmärrän, että kiukkuisten naapurien kanssa ei varmaan ole aina helppo luovia. Etenkin Espanjassa lasten äänekkäät leikit omalla pihalla kieltävät säännöt tuntuvat erityiseltä nipotukselta. Ensi viikolle olemme vuokranneet taas talon uima-altaalla, koska vietämme koko perheen yhteisen lomaviikon ilman internetiä, velvollisuuksia tai muuta ikävää, ja tällä kertaa valitsimme paikan vuorilta, ylhäisestä yksinäisyydestä. Saammepahan rauhassa remuta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA