ONNEA 2-VUOTIAAN ÄIDILLE!

Meillä ei enää asu yhtään alle 2-vuotiasta. Vau.

Se ei tietenkään ole korkean elintason Suomessa 2010-luvulla suurikaan saavutus, että saa jälkeläisensä pidettyä hengissä kaikista itsetuhoisimman taaperovaiheen yli. Haluaisin kuitenkin nostaa itselleni maljan.

Olen ollut alle 2-vuotiaan äiti yhteensä 2192 päivää. Teknisesti ottaen luku ei pidä ihan paikkansa, sillä vuonna 2012 meillä oli noin 2,5 kuukauden ajan kaksi alle 2-vuotiasta, mutta koska yksikin päivä kahden alle 2-vuotiaan kanssa vastaa noin kolmea viikkoa ilman alle 2-vuotiaita joten en nyt lähde muuttamaan numeroita. Mukaan on huomioitu kaksi karkauspäivää alle 2-vuotiaiden kanssa.

Olen vaihtanut vaippoja niin paljon, että Libero-kerho on sulkenut kerran tilini epäiltyään bonusten väärinkäyttöä. Olen oppinut, että ei muuten kannata väsyneenä pestä kertakäyttövaippaa pesukoneessa. Vielä taloutemme ei ole täysin vaipaton, mutta näen jo valoa Libero-tunnelin päässä.

Olen nukkunut hyvin vähän. Täydet, katkeamattomat, yhtäjaksoiset kahdeksan tunnin yöunet viimeisen kuuden vuoden ajalta ovat liioittelematta laskettavissa yhden käden sormilla. Viimeiset kaksi viikkoa myös kuopus on osoittanut lupaavaa kehitystä mitä tulee öihin ilman herätyksiä, mutta sen enempää en uskalla ääneen puhua tästä edistyksestä etten vain jinxaa sitä.

Olen lentänyt 14 kertaa alle 2-vuotiaan kanssa. Tuntuu varsin vapauttavalta, että seuraavan kerran lentokoneessa kenenkään lipussa paikaksi ei ole merkitty minun syliäni.

Olen imettänyt yhteensä 1166 päivää. Se tarkoittaa yhteensä noin 15 kiloksi pikkupoikaa muuttunutta määrää maitoa, kahta kautta OITNB:ia Netflixistä, 72 litraa jääteetä ja sellaista määrää suklaata, jolle ei ole inhimillisiä määreitä.

Olen itkenyt noin kahdeksan litraa keskisuolaisia kyyneleitä. Milloin mistäkin syystä: Hormoneista, riittämättömyyden tunteesta, kiukusta, huolesta, niin suuresta rakkaudentunteesta etten osaa sitä oikein itsekään käsitellä, ilosta ja joskus kivustakin, kun alle 2-vuotias on purrut rinnasta, hypännyt suoraan vatsan päälle tai heittänyt jollain huonekalulla päähän.

Olen työntänyt rattaita noin 7000 kilometriä alle 2-vuotias kyydissä. Vieläkin pidempi matka on matkustettu bussilla ja metrolla. Tämä on vaatinut kahdet ja puolet rattaat ja ainakin kuusi renkaidenvaihtoa. Sekä tosi monta pit-stoppia S-Marketissa.

Olen tuntenut itseni lähes korvaamattomaksi alle 2-vuotiaiden äitinä. Nyt kuopuskin on itsenäistyvä, omatoiminen ja sitäkin itsepäisempi oma erillinen yksilönsä, joka ei anna äitinsä edes valita vaatteitaan.

Olen joka päivä, viimeistään silloin kuin alle 2-vuotias on nukahtanut, ollut niin kiitollinen, ylpeä ja onnellinen tästä porukasta ja siitä uhmakkaasta hurjapäästäkin, etten olisi voinut edes kuvitella ennen kuin sain elämääni alle 2-vuotiaan. Uskon, että tämä tunne kestää myös yli 2-vuotiaiden kanssa.

13838442_10154373033822498_1572525078_o
Tältä se oikeasti näyttää