AISTIT KOETUKSELLA

Täytyy tunnustaa, että en varsinaisesti nauti tästä asumisesta Espanjassa. En siis tarkoita Espanjassa olemista vaan tätä meidän Espanjan kotia ja siihen liittyviä käytännön juttuja, joiden takia oma viihtyvyys on vähän koetuksella. Naamasta nimittäin näkee, että kaksi viikkoa eteläeurooppalaista elämää on ottanut koville: Nenä punoittaa (eikä tosiaan auringon tai ahkeran viininjuonnin seurauksena), silmänaluset ovat entistäkin tummemmat (en tiennyt että se on edes mahdollista!) ja olen muutenkin vähän turvonnut. Aika usein aamuisin peilistä katsoo, ihan hiustyyliä myöten, sellainen Uuno Epsanjassa-tyyppinen hahmo. Paidassakin on reikiä, perkele.

On ne naapurit. Kuten jo mainitsin, juhannuksena jouduimme kuuntelemaan kiusallisen paljon yläkerran lemmenleikkejä. Aamuyöllä, ja se kesti tunteja. Useampana yönä. Seksihän on kauhean iloinen asia, mutta en mä silti oikein jaksa herätä keskellä yötä kuuntelemaan kuinka naapurit testaavat sänkynsä jousituksia pitkällä kaavalla. Ei edes ne vähän liioittelun puolelle menevät huokailut ja huudot, mutta se saatanan iskuvasaralta kuulostava hetekka… Aargh! Päivisin yläkerta ilmeisesti toipuu yöllisestä lemmenmaratonistaan, mutta muut naapurit sitten laulavat aarioita, riitelevät, huutavat huvikseen tai remontoivat senkin edestä. Tällaistahan se kerrostaloelämä yleensä on, mutta kaipaisin kipeästi hiljaisia hetkiä, etenkin silloin kun saan omat lapset lepäämään. Nämä suljetut sisäpihat, minne osa meidänkin ikkunoista aukeaa, ovat oikeita kaikukoppia ja varmaan sen ansiosta naapurit ovat oppineet muutaman fraasin suomeakin.

Sitten on vähän vakavampi ongelma. Olen kärsinyt tosi pahoista allergiaoireista siitä asti, kun saavuttiin tänne. Epäilin jo talvella, että jotain kosteusongelmaa on, kun olin flunssassa melkein koko loman ajan ja myös mun äitini sai oireita. Olen aina kuvitellut, että astma- ja allergiataustasta huolimatta olen melko immuuni huonolle sisäilmalle, mutta ilmeisesti tarpeeksi altistuttuaan alkaa ennen pitkää jokainen oireilla – tosin Käytännön Miestä ei ole nuha, kutisevat silmät tai atooppinen iho täällä vaivannut. Mun osalta kaikki sai varmaan alkunsa jo yli 10 vuotta sitten, kun muutin ensimmäiseen omaan kotiini eli kimppakämppään, jossa huoneessani oli ennen asunut eräs nimeltämainitsematon suomiräppääjä. Tämä kyseinen tyyppi oli ollut innokas ”puutarhuri” ja kasvattanut kasveja myös huoneessaan, jossa sitten kasteluvedet olivat mädättäneet lattian ja aika varmaan siellä lautojen alla muhi jonkinlainen yllätys.

Meidän viimekesäinen Skotlannin-matka meni yhtä lailla aivastellen, mutta siellä osasin varautua siihen. Kokolattiamatot, kostea ilmasto ja brittiläinen arkkitehtuuri olivat jo tiedossa enkä siellä yllättynyt siitä, että niiskutin koko kaksi viikkoa. Nyt kuitenkin oireet paitsi ärsyttävät myös ahdistavat: Onko täällä oikeasti hometta, tai pelkkää pölyä, vai olenko vain vainoharhainen? Mitä tästä seuraa, kun olen nyt vielä neljä viikkoa näissä olosuhteissa, tekeekö lapsuusiän astma comebackin vai muistutanko kotimatkalla kilpikonnaa naamaltani? Ja entä lapset – tarkkailen nyt neuroottisesti jokaista yskäisyä ja näppyä. Itikkaongelma jatkuu yhä, joten siinä sitten arvailet ovatko näpyt hyttysenpistoja vai merkki jostain myrkkysienistä seinissä.

Joten vähän on ikävä Itä-Helsinkiin.