KANNATTAAKO MUSEOKORTTI?

Museokortti oli vuosi sitten tammikuussa ensimmäisiä hankintojani, joka ei liittynyt huonekaluihin tai toppapukuihin. Se oli 69 euron sijoitus omaan hyvinvointiin: olen ollut ahkera museokävijä koko elämäni, ja arvelin että rajattomalla museoluottokortilla saisin kasvatettua sitä kulttuuripääomaa vielä entistä innokkaammin. Mun mielestä melkein 300 eri museossa sisäänpääsyyn oikeuttava Museokortti on hinta-laatusuhteeltaan ihan loistokas keksintö, mutta halusin myös varmistaa että jään siitä voitolle, joten pidin koko ensimmäisen Museokortti-vuoteni excel-taulukkoa museovisiiteistä ja siitä, paljonko käynnit olisivat maksaneet yksittäisinä, erikseen ostettuina vierailuina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lopputulos?

Kävin museossa 12 kertaa (Lelumuseossa käyntiä en laskenut mukaan, koska pääsin tarharyhmän mukana ilmaiseksi muutenkin) – se on itse asiassa vähemmän kuin olisin kuvitellut. Suuria museosuunnitelmia sotki hieman sairastelut, ja muutama must see-näyttely jäi näkemättä, esimerkiksi suursuosion saavuttanut Helene Schjerfbeck Ateneumissa. Kuitenkin normaalihintaisina käynteinä nämä olisivat olleet 162 euroa, ja jo kolmessa kuukaudessa Museokortti oli maksanut itsensä takaisin. Opiskelijakortillakaan en olisi jäänyt voitolle, sillä alennuksellakin sisäänpääsyt olisivat olleet yli sata euroa. Totuus tietenkin on, että en olisi rampannut museossa näinkään usein jos joka kerta olisi pitänyt maksaa se ns. omasta pussista eikä vain vilauttaa keltaista korttiani. Nyt kynnys oli matala käydä nopeastikin katsomassa jokin näyttely, ja tänään piipahdin Kiasmassa vain vajaan tunnin verran katsomassa toistamiseen viidennessä kerroksessa esillä olevan yhdeksänkanavaisen Ragnas Kjartanssonin digiteoksen The Visitors, joka on yksi viimevuosien suosikkiteoksistani – sen ehtii nähdä vielä sunnuntaihin asti ja ryysiksestä huolimatta suosittelen uhraamaan sille tunnin verran.

Nopeiden täsmäiskujen lisäksi totesin Museokortin erittäin käteväksi kahdessa muussakin tapauksessa.

Kun vajaa vuosi sitten liityin Tinderiin, koitti taas aika käydä treffeillä. Vuosikymmenessä tämä taito oli vähän päässyt ruostumaan, ja museotreffit olivatkin hyvä tapa tutustua uusiin tyyppeihin sopivan sivistyneessä ympäristössä. Ja tietenkin, jos museo ei sopinut kohtaamispaikaksi niin ei tarvinnut nähdä edes tapaamisen vaivaa kun saattoi jo svaipata vasemmalle: kovin monia ehdottomia vaatimuksia ei potentiaalisille poikakavereille ole, mutta kun valikoimassa on museoita laidasta laitaan niin jos ei edes Luonnontieteellisen luurangot kiinnosta niin parempi jättää väliin. Terveisiä erityisesti sille treffikumppanille, jonka kanssa Valokuvamuseon mm. keskiaikaisia seksileluja esitellyt näyttely meni lievän hepulin puolelle. Ja julkisina paikkoina museot ovat siitä mukavia, että siellä on henkilökuntaa valvomassa ettei mua ensitreffeillä kirvesmurhata.

Museokortti oli ykkösjuttu myös nuorempien miesseuralaisteni kanssa. Lapset pääsevät ilmaiseksi sisään suurimpaan osaan museoista (poikkeuksena esim. Teatterimuseo ja se Luonnontieteellinen), joten Museokortin kanssa olin motivoituneempi toteuttamaan museovisiittejä heidän ehdoillaan: ei haitannut jos itseltä meni hieman ohi taidepuolen tarjonta, kun tiesi että saman näyttelyn voi tulla myöhemmin katsomaan omassa rauhassa. Lapsiraukat: heti kun he täyttävät 18 niin eivät multa muita lahjoja saakkaan kuin joka vuosi uuden Museokortin ja rajattomasti äitinsä seuraa näyttelyihin.

Uusin Museokorttini 64 eurolla ja tunnen taas laittaneeni rahaa johonkin henkiseen pankkiin. Viime vuoden museokäynnit sijoittuvat pääkaupunkiseudulle, joten tavoitteena on tänä vuonna testata maakuntien museoita ja ehkä mennä vähän sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle – Loimaan Patsaspuisto ja Jäänmurtaja Tarmo Kotkassa kuulostavat sellaisilta, joihin ei ilman Museokorttia tulisi eksyttyä. Toisaalta yritän ehkä tietoisesti vähentää niitä vartin läpivilkaisuja: Museokortti kannustaa museoita nostamaan hintoja ja toivon, että museot säilyttävät myös ne vähemmän asialle omistautuneet kävijänsä. Itselleni muutaman näyttelyn kohdalla tuli fiilis, että kävihän sen Museokortilla katsomassa, mutta normaali sisäänpääsymaksu olisi tuntunut riistolta. Mutta kun nyt olen tällainen harrastaja, niin missään nimessä en kortistani luovu, se on ehdottomasti lempikorttini lompakossani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

20 kommenttia artikkeliin ”KANNATTAAKO MUSEOKORTTI?

  1. Harmi tosiaan tuo, että museot joutuvat nostamaan hintoja kortin takia, mutta muussa tapauksessa on museokortti ihan mahtava keksintö. Mietin itsekin josko ostaisin kortin, mutta opiskelijalle usein myös kertamaksu on suhteellisen edullinen, joten jää ehkä vielä tänä vuonna edullisemmaksi ilman korttia. Olisipa vain aikaa enemmän museokäynneille 🙂 Useampikin kaverini suosii ensitreffejä museossa, mielestäni erinomainen tapa tutustua uuteen tyyppiin ja välttää potentiaalinen kirvesmurha! 😀

    Tykkää

    1. Joo, onhan se selvää että tällaisessa on varmasti jotain huonoakin; muutenhan se olisi liian hyvä ollakseen totta! 😀

      Tinderissä huomaa, että monet myös erikseen mainitsevat olevansa Museokortin omistajia 😀 Selvästi kriteeri muillakin.

      Tykkää

  2. Lilli K.

    Joo, tulkaa kesällä Kotkaan! Merikeskus Vellamo on se ”pääjuttu” ja siinä laiturissa sitten on Tarmo. Meidän ipanoita jäänmurtaja ei jostain syystä kiinnostanut, mutta Vellamossa käydään vähintään kerran kuussa. Yleensä käydään keskiviikkoiltaisin, kun pääsee ilmaseksi, mutta nyt ostettiin Museokortit, niin voi käydä viikonloppuisinkin 🙂 Siellä on nyt hieno Merimonsterit-näyttely.

    Me lähdetään mielellämme seuraksi 🙂 Kotkassa on muutakin kivaa, esim. keisarillinen kalastusmaja, johon pääsee myös museokortilla. Se museo ei oo kaksinen, mutta Langinkoski alueena on upea. Ja myös Katariinan meripuisto.

    Tykkää

        1. Heidi

          Terkut Mansesta! Ei täällä museot ihan heti kesken lopu 😁.

          Jo mainittujen Vapriikin ja Sara Hildenin taidemuseon lisäksi täältä löytyy mm. aivan mahtava Muumimuseo sekä ihana Amurin Työläismuseokortteli. Ja tietysti perinteinen Tampereen taidemuseo, muutamia mainitakseni. Eli Museokortille löytyy kyllä täällä käyttöä.

          Alle 18-vuotiaille saa ostettua 25 euron hintaan Juniorivuosikortin, jolla pääsee ilmaiseksi kaupungin omiin museoihin. Kaupanpäälliseksi saa kaksi ranneketta toukokuussa järjestettävään Museoiden tapahtumaan. Kyä meidän kelpaa!

          Tykkää

  3. Elina

    Tää on kiinnostava juttu. Kun asun tällaisessa melko suuressa kaupungissa, mutta en kuitenkaan pääkaupunkiseudulla, Turussa tai Tampereella, tuntuu että nähtävää ei ole riittävästi kortin hintaan nähden. Satunnaisesti lomilla tulee kyllä käytyä muuallakin museoissa ja silloin pääsylippu tuntuu aina vähän hintavalle erikseen maksettuna. Vajaa 30 euroa kahdelta aikuiselta Vapriikkiin yllätti juuri meidät, vaikka nähtävää onkin paljon. Kuten sanottua, vaikka siellä Tampereella voisin kortin ostaakin.

    Tykkää

    1. Jep, tämä on nyt erityisesti pääkaupunkiseutulaisten riemu, ja ehkä juuri suurimpien kaupunkien, vaikka on se Tamperekin melko nopeasti koluttu (unohdin, että kävin kyllä kerran viime vuonna Tampereella – matkustin oikein varta vasten Sara Hildéniin!). Vapriikki on kyllä mahtava kokonaisuus!

      Tykkää

  4. Mulla oli vuoden museokortti, ja sitä tuli käytettyä mukavasti. Ehkä parasta oli se, että sen kautta tuli vierailtua pienissä museoissa ja vain pikaisilla piipahduksilla. En kuitenkaan aio ottaa nyt toista vuotta, sillä käyntejä tuskin tulisi enää niin paljon. Ehdin katsoa kaikki kotikaupunkini Tampereen museot läpi. Moneen ei tulisi mentyä heti uudestaan.

    Tykkää

    1. Jep, uskon että jo Tampereen kokoisessa kaupungissa alkaa museot loppua kesken – Helsingissä on näyttelyjen vaihtuvuus jo niin tiivis että parissakin museossa saa kortista kaikki tehot irti, mullakin on vuoden ajalta useampi käynti esim. Kiasmaan ja Amos Rexiin. 🙂

      Tykkää

  5. Kun muutin Englantiin ”silloin joskus”, museoihin oli vielä pääsymaksut. Niinpä kiersin sitten joitain melkein hampaat irvessä koko rahan edessä, vaikka keskittymiskyky ja kiinnostus olivat hiipuneet jo ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Nyt kun sisäänpääsystä ei veloiteta erikoisnäyttelyitä lukuunottamatta, voi hyvin piipahtaa sisällä sen aikaa kuin haluaa ja mennä uudemman kerran taas pikkupyrähdykselle, kun siltä tuntuu. Vaikka siis pidän museoista, en vain jaksa keskittyä tarjontaan pitkäksi aikaa kerrallaan, olipa näytillä mitä kivaa tahansa.

    Tykkää

    1. Joo, nimenomaan! Se ähky iskee helposti, ja esimerkiksi kesällä Madridissa isoissa komplekseissa kuten Prado ja Reina Sofia sen huomaa parhaiten; tarvitsisi välipäivän ja ainakin kaksi, kolme museopäivää joissa paloitella, nauttia, sulatella kokemaansa. Suomessa on harvoja niin isoja museoita, ehkä Ateneum ansaitsee tulla koetuksi erissä, mutta lyhyillä visiiteilläkin on arvonsa.

      Tykkää

  6. Mukava kirjoitus museokortista! Varmasti itsellänikin kävisi niin, että tulisi käytyä enemmän museoissa jos hankkisin tuon kortin ja olen sitä harkinnutkin. Olen monesti miettinyt, että pitäisi käydä enemmän Suomen museoissa, sillä ulkomailla menen lähes joka reissulla käymään ainakin yhdessä museossa! Varmasti kannattava hankinta jos asuu kaupungissa, jonka läheisyydestä löytyy paljon museoita (pk-seutu) mutta näin Kuopiolaisena en tiedä, tulisiko tarpeeksi käyttöä vaikka silloin tällöin matkustankin Suomenkin sisällä.

    Tykkää

    1. Tää on aina jännä, koska olen vasta nyt aikuisena tajunnut että mulla on kavereita, jotka ei ikinä lomilla käy museoissa 😀 Mulla museot kuuluu aina olennaisena osana matkoihin (paitsi nyt jos jollekin autiosaarelle eksyy), niin kuulostaa hassulta että ystävät käy suurkaupungeissa eikä edes vilkaise museoihin 😀 Toisaalta Suomessa en mäkään helposti saa itselleni samaa ”museomentaliteettia” päälle.

      Tykkää

  7. Kiitos tästä laskelmasta ja Museokortin hyötyjen pohdinnasta! Itse olen jo jonkin aikaa pohtinut kortin hankintaa ja voisin hyvin ajatella tekeväni reissuja toisiin kaupunkeihin ihan vaan museovierailujen perässä. Ja jos olisin itse vapailla markkinoilla, olisivat museotreffit ehdottomasti mun valintani!

    Tykkää

    1. Mutta hei, voihan museotreffejä järjestää nykyisenkin kumppanin kanssa! 😉 Jos haluaa ottaa jännitysmomentin niin sopii työpäivän päätteeksi tärskyt pääovelle ja sitten esittää, että on tavattu just Tinderissä.
      Se ei kyllä oikeasti ole aivan niin hauskaa ja huoletonta kuin miltä kuulostaa…

      Tykkää

  8. Asuisinpa Helsingissä! Varmasti hankkisin museokortin ja kartuttaisin henkistä pääomaa ja kävisin rentoutumassa ja tuulettamassa päätä taiteen parissa. Tokihan museoita löytyy kehä kolmosen ulkopuoleltakin, mutta oman kylän museot on jo kouluaikoina retkillä koluttu moneen kertaan, niin uskon, että rahalle ei tulisi vastinetta. Tai ehkä mun pitää vielä tarkistaa mitä kaikkea omalta alueelta löytyy, ennen kuin sanon ehdottoman ein.

    Tykkää

    1. Ah, voin vaan kuvitella että jos museovalikoima on rajallinen niin kouluaikana ehtii jo nähdä perusnäyttelyt pari kertaa!
      Kyllä, Helsingissä on tavallaan hemmottelua kun valikoimaa on näin runsaasti; pitäisi saada vertailuun joku kyyjärveläisen kokemus Museokortista ettei mene niin hehkuttamiseksi.

      Tykkää

  9. Päivitysilmoitus: AMOS REX JA TULEVAISUUDEN TOIVOT – Periaatteen Nainen

  10. Päivitysilmoitus: AMURIN TYÖLÄISMUSEOKORTTELI – Periaatteen Nainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s