Rakastan luonnontieteellisiä museoita. Ehdoton suosikki on New Yorkin Natural History Museum, jonne voisin vaikka muuttaa asumaan, mutta yhtä lailla innostuin Dublinissa sijaitsevasta Natural History Museum of Irelandista, jossa lähinnä oli etikkaan säilöttyjä raatoja. Helsingissä Etu-Töölössä sijaitseva Luonnontieteellinen museo on ihan kärkikastia lajissaan mun vertailussani, ja se on yksi pääkaupunkiseudun parhaista käyntikohteista lapsiperheille.

Vaikka ehdin panikoida, että lahjaksi saadut vapaaliput ehtivät vanhentua, saatiin kuitenkin juuri ennen lähtöä koottua joukot ja lähdettyä ihmettelemään kolmeen kerrokseen levittäytyviä luonnonihmeitä. Ei sen puoleen, ei tätä ole muutenkaan hinnalla pilattu: Aikuiset ovat 13 euroa ja alle 7-vuotiaat ihan ilmaisia. Jos oikein haluaa heittäytyä säästölinjalle niin aina kuukauden ensimmäisenä torstaina on ilmainen sisäänpääsy kello 17-19. Varautukaa ruuhkaan.

Tällä hetkellä luonnontieteellisessä museossa ei ole vaihtuvaa näyttelyä, mutta pysyviä näyttelyitä on viisi: Suomen luonto, Maailman luonto, Elämän Historia, Muutosta ilmassa ja Luut kertovat. Kaikki ovat yhtä lailla huolella rakennettuja kokonaisuuksia, jossa on otettu sekä aikuiset että lapsivieraat huomioon. Itse pidän siitä, ettei lapsille ole liikaa interaktiivisia pisteitä – niitä toki on, mutta sopivasti – vaan enemmän omin käsin ja aistein tutkimista.

Meidän koeryhmämme koostui viisi- ja kolmekymppisistä aikuisista sekä vajaa 1,5-vuotiaasta, 3,5-vuotiaasta ja 5-vuotiaasta. Kaikki tykkäsivät. Aikuisille tarjolla on tietoa ja yksityiskohtia, suuripiirteinen kolmevuotias juoksi huoneesta toiseen hämmästellen tarjontaa, seurueen nuorin jaksoi tuijottaa karhuja, leijonia ja muita villieläimiä huomattavan pitkään ja täydellisessä iässä oleva 5-vuotias oli ihana yhdistelmä uteliaisuutta ja tiedonjanoa sekä dinosauruksista tohkeilevaa pikkupoikaa. Jokaiselle kerrokselle voisi aivan mainiosti omistaa koko päivän, joten vierailuun kannattaa varata suosiolla vähän enemmän aikaa.

En oikeastaan keksi mitään valitettavaa museosta. Viime vuosikymmenellä remontoitu rakennus on arvokas ja hieno miljöö ja etenkin lapset rakastavat upean graafista portaikkoa. Jos nyt jotain niin museokauppojen suurena fanina luonnontieteellisen yhteen huoneeseen piilotettu aika suppea valikoima vähän harmittaa, mutta onhan se toki taloudellisempaa näin. Kahvilaa emme ole kokeilleet, mutta siellä näytti olevan varsin kohtuullinen kattaus perus suolaista ja makeaa.

Että menkää sinne! Viekää koko perhe katselemaan luurankoja, miettimään mikrobeja, motivoitumaan maailmanpelastamiseen ja nauttimaan omasta suosikistani, savannin yötä demonstroivasta pimeästä huoneesta, jossa voi hetken nauttia tähtitaivaasta ja sirkkojen sirityksestä. Voi luomus, on sinua jo nyt ikävä!