Käytyäni kerran Kiilassa varsin surkealla brunssilla (pitkävihaisena muistelen siis vuotta 2013…) ja luettuani paikan epäonnisesta asiakaspalveluepisodista olin vannonut, että boikotoin paikkaa jatkossa(kin). Kuitenkin pitkäperjantaina Helsingin keskustassa oli kohtuullisen huonosti vaihtoehtoja kun etsimme ystävän kanssa brunssipaikkaa: Fazerille oli armoton jono ja kaikki muut olivat sitten kiinni. Kun on tarpeeksi nälkäinen ja epätoivoinen voi vähän joustaa periaatteistaan ja niinpä päädyimmä brunssille Kiilaan. Todettakoon heti yksi harvoista hyvistä puolista brunssissa: hinta 22,50 euroa ei ole Helsingin brunssivalikoimassa mitenkään korkeimmasta päästä. Ei sen puoleen, että tällä tarjonnalla olisi yhtään varaa sitä korottaakaan.

Leipävalikoima

Falefel…vai chorizopulla?

Koska kehuja ei riitä ihan niin paljoa, että saisin muotoiltua arvostelun hampurilaismalliin ja aloitettua ja lopetettua myönteisillä kommenteilla niin jaan kiitokset heti kättelyssä: Henkilökunta oli ystävällistä ja täytti ahkerasti tarjoiluastioita. Lämpimät karjalanpiirakat olivat hyviä munavoin kanssa. Jogurtti ja marjat olivat mukavan kirpeitä. Oli kivaa, kun oli tilaa ilman varaustakin.

Pääsiäisaskartelua

Menu

No sit sitä palautetta. Ihan ensiksikin on tavattoman urpoa, että ruokalista on vain yhdellä A4:n lapulla tarjoilujen alkupäässä. Kaikkia meitä ruokarajoitteisia ottaa päähän, kun tarjoiluja on neljällä eri pöydällä ja vain yhdestä paikasta löytyy lista tuotteista ja siitä, millaisiin ruokavalioihin ne sopivat. Ja sekin, kun on vaan se lista mutta kun näet ruoan on sen sisältöä mahdoton arvata. Esimerkiksi henkilökunta oli tarjoamassa mulle chorizopullia falafeleina kunnes tuli itse tarkistaneeksi asian. Noin yleensä kasvissyöjälle tarjonta oli todella onnetonta: lämpimissä ruoissa löytyi vain riisi (vau!) sekä ”lämmin bulgursalaatti”, joka näytti keitetyltä riisiltä johon oli sotkettu vähän kesäkurpitsaa ja porkkanaa. Sekasyöjille lämmintä tarjoilua oli kolme kertaa enemmän. Mielikuvituksetonta ja vanhanaikaista. Eniten silti ärsyttää tämä ruoan tietojen puuttuminen: en tarvitse tuoteselostetta croissantteihin tai mysliin, mutta nuudelisalaatin pääraaka-aineet olisi mukava tietää.

Leipäpöytä leikkeleineen ja juustoineen oli OK, lämpimät ruoat lämmittivät varmasti lihansyöjiä ja salaattipöydässä oli ihan siedettävä tarjonta, joskaan mitään makujen fanfaaria ei ollut luvassa. Tämän muistin siitä epäonnisesta käynnistä neljän vuoden takaa: brunssi muistutti keskinkertaista hotelliaamiaista. Jos mehua on tarjolla vain yhtä sorttia, soisi sen olevan vähän laadukkaampaa, mutta ei mulle jano jäänyt. Jälkiruokapöytä oli kattava: hedelmiä, rockyroadia (joka sittemmin paljastui suklaalla kuorrutetuiksi vaahtokarkeiksi), jotain pashan tapaista, mustikkapiirakkaa, brownieta. Nyt olisi taas suonut panostettavan laatuun määrän sijaan. Tuli vähän ikävä Deli Cafe Mayaa, jossa ensin niukka valikoima harmitti mutta se korvaantui huolella valmistetuilla, hyvistä raaka-aineista valmistetuilla herkuilla.

Mustikkapiirakkaa

”Rocky roads”

Onneksi sentään seura oli luotettavan laadukasta! Kyllähän tuollakin nälkä lähti (joskin parin tunnin päästä se palasi, eikä yhtään ruokaa tehnyt mieli santsata) ja puitteet ovat viihtyisät – buffetpöytiin ei syntynyt ruuhkaa, fiilis oli rauhallinen ja vessat siistejä sanan kaikissa merkityksissä. Mutta melko kunnianhimoton esitys silti, ja ehkä kannattaisi aikuisten askarteluleikkien sijaan panostaa ruokiin ja esillepanossa huomioida kaikki ruokarajoitteiset. Kulinaristiset pisteet eivät nousseet kovin korkealle, itse annan brunssille arvosanaksi 7 ja lihansyöjäseuralainen 7+. Ensi kerralla sitten jonotan sinne Fazerille, perkele.