Ajattelin, etten enää suuremmin kirjoittele tällaisista lapsiperhe-elämän materiaalisista puolista, kuten vertaile välikausihaalareita tai hifistele kantoliinoja, mutta ajattelin nyt kuitenkin kertoa käyttökokemuksemme meidän matkarattaista, koska niiden perään huutelin itsekin vajaa vuosi sitten ja joku oli päätynyt blogiin samaa googlaamalla. Koen siis, että on melkein kansalaisvelvollisuuteni sanoa pari sanaa noista Britax B-Agile 3-kärryistä.

No, vuosi sitten luovuttiin kaikista järeämmistä rattaista eli traktorimallisista Teutonioista sekä melkein viiden vuoden ajan uskollisesti palvelleista Phil & Tedsin tuplista, jotka olivat hinta-laatusuhteeltaan varmaan yksi elämäni parhaista hankinnoista. Tilalle tulivat lähinnä edullisen hintansa (eipähän harmita jos menee rikki esimerkiksi lentokoneessa) perusteella Britaxin B-Agile 3:t, kolmipyöräisenä ja mustana mallina. Mulle rattaissa on yleensä ollut tärkeää hyvä työnnettävyys, että yhdelläkin kädellä pystyy ohjailemaan, kompaktius koska kuljetaan paljon julkisilla ja Espanjassa taas kadut ovat kapeita ja kuoppaisia sekä se, että saan nopeasti kasaan. Muuten en ole ollut kovin perehtynyt eri rattaiden teknisiin ominaisuuksiin vaan teen valintani lähinnä googlettamalla muiden kokemuksia.

No, matkikset ovat olleet nyt erittäin ahkerassa käytössä melkein vuoden ajan ja niillä on kuljettu varmasti satoja kilometriä. Kuten kuvissakin näkyy, vaikka matkikset ovat ensisijaisesti 2-vuotiaan kulkuneuvo, myös pidemmillä kaupunkikierroksilla ja vaelluksilla saattaa myös 4-vuotias vuorollaan levätä rattaissa. Ulkomailla, jossa päivän mittaan kävelykilometrejä tulee helposti yli kymmenen toimivan julkisen liikenteen puuttuessa, on toimiva kombo yleensä Manduca (toinen hinta-laatusuhteeltaan loista ostos vuodelta 2010!) ja matkarattaat, joissa sitten tarpeen vaatiessa voidaan vaihdella kahden nuorimman paikkoja.

Britaxien yksi parhaita puolia on helppo kokoaminen ja kasaaminen. Ne saa näppärästi yhdellä kädelläkin kasaan, mikä on erinomainen ominaisuus esimerkiksi kun lentokentällä yrittää toisella kädellä estää kolmikkoa katoamasta jonnekin turvatarkastuksen taakse. Ne menevät pieneen tilaan ja vastaavasti ne saa käyttövalmiiksi muutamissa sekunneissa. Ne tuskin ovat huomattavasti pienemmät kuin muut matkarattaat, mutta lapsen matkustusmukavuus ja toisaalta mahtuminen busseihin tai Espanjan hieman haastaville jalkakäytäville ovat melko optimaaliset. Tykkään myös suhteellisen isosta tavarakorista, koska meillä kauppareissut tehdään useimmiten jalan ja rattailla.

Kolmipyöräiset rattaat ovat olleet tähän asti tosi ketterät, mutta nyt etupyörä on alkanut jumittamaan ja alkanut viedä vaunuja ihan muualle kuin minne yritän niitä työntää. Tämä ongelma toivottavasti ratkeaa pienellä huollolla, koska muuten voin unohtaa yhdellä kädellä ohjailun – nyt vaatii aika paljon voimaa pitää rattaat radallaan. Jo ennen tätä jumitusongelmaa haasteena oli tietyt lattiapinnat, joilla etupyörä (jota en oikeastaan koskaan pidä lukittuna) lähti elämään omaa elämäänsä. Opin tosin jo välttelemään tiettyjä kauppoja rattaiden kanssa, kun tiesin että siellä oli mahdoton kantaa ostoskoria ja työntää samalla toisella kädellä matkiksia.

Emme ole kokeilleet yhdistää turvakaukaloa näihin Britaxeihin, mutta sekin kai lienee teoriassa mahdollista. Meillä ei myöskään ole käytössä turvakaarta – sille ei liiemmin ole tarvetta, ja toisaalta sen asentaminen oli tälle blondille jotenkin aivan liian monimutkaista ja jäi sitten tekemättä. Kuomu on muuten tosi hyvä, on suojannut erinomaisesti kyytiläistä auringolta! Selkänoja on hyvin säädettävissä, mutta systeemi ei ole mikään helpoin käyttää esimerkiksi yksikätisenä. Plussaa siis siitä, että säädettävyys on vapaa eli ei vain tiettyihin kulmiin menevä, miinusta siitä, että systeemi ei toimi aina.

Tilasin matkikset aikoinaan Ozbabysta. Olen päätynyt Ozbabyn asiakkaaksi useaan otteeseen ja ollut tähän saakka supertyytyväinen asiakaspalveluun, jossa on kärsivällisesti neuvottu joskus perjantai-iltanakin mistä napista painamalla tapahtuu mitäkin. Pieni pettymys kuitenkin koettiin, kun rattaiden työntöaisan pehmuste mystisesti siirtyi työntöaisan toiselle puolelle. Tämä siis oli oikeasti täysi mysteeri, sillä pehmuste oli niin jämäkästi paikoillaan että sitä ei edes kahden aikuisen voimin pystynyt liikuttamaan, mutta eräänä aamuna se oli valahtanut pois sijoiltaan. Olin useaan otteeseen yhteydessä Ozbabyyn aiheen tiimoilta, koska vinksahtanut pehmuste vaikuttaa jossain määrin käyttömukavuuteen, mutta apua ei herunut. Konsultoitiin maahantuojaa, joka vetosi siihen että pehmusteen siirtyminen on mahdotonta (no niin se meistäkin oli!) ja sen jälkeen kukaan ei enää vastannut yhteydenottoihin tai ottanut kantaa asiaan. Joten asian selvittely jäi ilmaan ja nyt pitää vaan itse kehitellä jokin ratkaisu ongelmaan.

Mutta tässä nyt näitä kokemuksia. Kyllä me on näillä matkiksilla kierretty maailmaa sen 170 euron edestä ja oltu periaatteessa oikein tyytyväisiä, eli omassa hintaluokassaan varmasti hyvä vaihtoehto (en tosin tiedä, onko tätä mallia edes enää saatavilla…). Mutta tunnustan, että odotan innolla aikoja kun pärjätään jo kokonaan ilman matkarattaita.