KUOLEMA

Onkohan tämä nyt taas joku surullisenkuuluisa vaihe, kun 6-vuotias puhuu vain kuolemasta.

Tai no puhuu se muustakin – Star Warsista, spagetista, vesiliukumäistä, synttäreistä ja siitä miten kaikki muut saavat pelata tabletilla paitsi hän – mutta kuolema, kyllä se on otettu mukaan joka leikkiin.

” Hänen pitää valita, joko menee tuonne tähdelle tai KUOLEE!”

” Nyt tää kuolee. Senkin pitää kuolla. Taisivat kaikki kuolla!”

” Aika hassusti kuoli tänään tää”

Joo. Nyt kun on taas pari päivää nökötetty sisätiloissa (kurkunpäätulehdus triplana, kiitos) niin tuntuu että meillä ei muusta ole puhuttukaan kuin kuolemasta. Kuuntelen sivukorvalla lasten leikkejä, samalla kun yritän kerrata sanastoa virkamiesruotsin kirjalliseen kokeeseen, ja olen ilmeisesti ylivirittynyt nyt esikoisen kuolema-taajuudelle, kun tasaisin väliajoin havahdun ”nyt se sitten taitaa kuolla, ei auta”-mutinoihin.

Onneksi leikkiseurana on 4-vuotias, jonka suhtautuminen kuolemaan on vielä enemmän business as usual kuin isoveljellään. 2-vuotias ei tietysti tajua mistään mitään ja on muutenkin sellaisessa maailmanomistajavaiheessa, että uskoo muutenkin olevansa kuolemaa suurempi voima. Tuntuu, että tilanne vaatii jonkinlaista filosofista keskustelua kuoleman syvimmästä olemuksesta, mutta pelkään että sitten herättäisin lapsissa jonkun primitiivisen kuolemanpelon tai pitäisi alkaa keksiä selityksiä sille, mitä tarkalleen ottaen tapahtuu kuoleman jälkeen. Kun en oikein tiedä itsekään.

En tiedä, mistä tämä aihe on nyt lasten leikkeihin tullut.

En muista, koska meillä olisi viimeksi ollut hautajaisia. Tai kuolema olisi muutenkaan koskettanut kovin läheltä. Televisiosta katsotaan lähinnä Pikku Kakkosta, jossa ei kai ole mitään Kuolema-teemaviikkoa lähiaikoina ollut. Kuolemasta on puhuttu lähinnä arkipäiväisissä yhteyksissä, tyyliin kuoleeko jos juoksee auton alle tai saa sähköiskun.

No, leikkikööt kuolemaa. Oikeastaan lasten asenne on varsin lohdullinen, koska leikki jatkuu huolettomasti vaikka se lempilegoukko menisi ja kuolisikin. Tulee varmasti iloisempienkin vaiheiden aika.