ELÄN SYÖDÄKSENI, ETENKIN ESPANJASSA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sunnuntaisin katsotaan Sinkkuillallista. Kyseinen ohjelma on tosi-television aatelia, ja yleensä sitä katsoessa tulee nälkä. Ja kun sunnuntaisin tulee monta jaksoa putkeen, on Sinkkuillallinen-maratonin jälkeen ihan välttämätöntä syödä. Tänään tilannetta on hoidettu pähkinäisellä nuudelisalaatilla, jäätelöllä ja karjalanpiirakoilla. Jos viikolla syöminen jää kaiken kiireen ja säädön takia vähän vähemmälle, niin kalorivaje on kyllä korjattu viimeistään sunnuntai-iltaan mennessä.

Ja Espanja, kohta pääsee sinne SYÖMÄÄN!

Mulle on vieläkin vähän mysteeri, mitä ”tavalliset espanjalaisperheet” syövät kotonaan. Ruokakauppojen valikoiman perusteella tietenkin ihan hitokseen ilmakuivattua kinkkua, juustoja, leipää, grillattua kanaa ja kuivattua turskaa eli bacalaoa. Bacalao on mulle ollut aina melkoinen mysteeri, koska se on erittäin suosittua myös esimerkiksi Karibialla ja Portugalissa – maissa, joilla riittää rantaviivaa ja tuoretta kalaa meret pullollaan. Empiirisen tutkimukseni perusteella espanjalaisessa kotikeittiössä myös uppopaistetaan paljon asioita, sillä kerrostalomme kierrätyspisteellä on erikseen oma laatikko ruokaöljylle.

Eikä meidänkään arkiset ateriat niin kauheasti eroa asuimme sitten Espanjassa tai Suomessa. Poikien lempiruoka on askeettisesti riisi ja kana, minä yritän epätoivoisesti tuputtaa niille kasvispihvejä tai sosekeittoa ja joskus saan lapset hetkeksi kasvissyöjiksi tekemällä pinaattilettuja, muuten he syövät usein pastaa ja pizzaakin, jos mummi on sitä paistamassa. Sekä minä että Käytännön Mies ollaan aika kunnianhimottomia kokkeja, ja olinkin Espanjassa ilahtunut kun pakastehyllystä löytyi samat kalapuikot ja pakastepizzat huonon päivän varalle. Kun valikoiman poikkeavuuteen tottui ja lakkasi haikailemasta kermoja ja oppi iloitsemaan jumalattomasti papuvalikoimasta, maiden välinen ero näkyi lähinnä kuitissa. Kolmen erinomaisella ruokahalulla varustetun lapsen äiti kannattaa olla Espanjassa.

Mutta sitten ne ravintolat. Niitäkin on toki montaa tasoa ja La Línean kuppiloista suurin osa tarjoaa aika tylsiä tapaksia, joissa pääosassa on lähinnä majoneesi. Mutta kesäksi rannalle aukeavat ravintolat paistavat kalaa avotulella, a la plancha, ja muutama vakiopaikka kotikaupungissa tarjoaa tajunnanräjäyttäviä tapaksia. Sen lisäksi on tietenkin euron churrot ja kotimme vieressä olevassa kopissa myytävät neljän euron hintaiset uuniperunat, jotka painavat oikeasti täytteineen noin 16 kiloa. Ja koska ravintolassa syöminen on halpaa, on piipahtaminen lasilliselle ja paahdetulle parsa-annokselle vaivatonta – silloin ei aina edes ärsytä se, jos ruoka ei varsinaisesti tee vaikutusta. Suomessa olen lähes tulkoon lopettanut lempiharrastukseni ravintolassa syömisen, koska pettymykset olivat niin kalliita, että ulkona syöminen alkoi enemmän ärsyttää kuin ilahduttaa.

Vuoden aikana olen oppinut syömään vuohenjuustoa. Olen urhoollisesti yrittänyt siedättyä myös sienille, mutta siihen en ole vielä pystynyt. Toisaalta Espanjassa ei haittaa olla nirso, koska lempiraaka-aineitani löytyy lähes tulkoon aina: Tuoretta tonnikalaa, munakoisoa, parsaa, kukkakaalia ja avokadoja. Sen lisäksi leipä- ja leivoskulttuuri on lähellä sydäntäni. Mitenkään maailman helpointa ei ole olla kasvissyöjä, edes tällainen puolivillainen vegetaristi, Espanjassa, jossa munakoisogratiiniin on ihan periaatteen vuoksi pakko tunkea kanaa, mutta Espanjassa jotenkin syömisen nautinnollisuus korostuu. Siihen voi liittyä tietenkin vieraalla maaperällä oleminen, arjen stressittömämpi olemus sekä ravintoloiden huokea hinta, mutta en malta odottaa kun pääsen taas ruokalomalle etelään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

8 kommenttia artikkeliin ”ELÄN SYÖDÄKSENI, ETENKIN ESPANJASSA

  1. Mulle taas ihan täysin kasvissyöjänä just La Lineassa asuminen vei ilon ulkona syömisestä – yleensä ei voinut saada oikein muuta kuin pimientos fritos ja juuri ja juuri salaattia, jos jaksoi tarpeeksi monta kertaa selventää, ettei siihen salaattiin sitten laiteta tonnikalaa por favor! Paljon mieluummin laittelin ruokaa kotona 🙂

    Tykkää

    1. No, mulla toki helpottaa se, että syön tonnikalaa – vaikka se purkkitonnikala on tuolla tosi pahaa, mikä on melkoinen paradoksi ottaen huomioon miten paljon sitä syödään. Kävittekö Bodebarissa? Se on aivan ihana ja siellä on suht hyvin tarjolla kasvisvaihtoehtoja, varsinkin jos syö maitotuotteita (ELI JUUSTOA 😀 ).
      Aika usein meidän ”ulkona syöminen” tarkoittaa että kotimatkalla otetaan mukaan pizza Domino’sista Gibin puolelta, eh eh.

      Tykkää

  2. Päivitysilmoitus: SHOULD I STAY OR SHOULD I GO – Periaatteen Nainen

  3. Päivitysilmoitus: SYÖ JA NUKU SEVILLASSA – Periaatteen Nainen

  4. Päivitysilmoitus: VIINISTÄ JA VIINASTA – Periaatteen Nainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s