Jouduin lauantaina hieman oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Nyt en viittaa observatoriolla järjestettyyn avaruuslegonäyttelyyn sekä legotyöpajaan, missä keskittyneet pienet legoinsinöörit kieli poskella rakensivat raketteja pierunhajussa, koska sehän on nykyään ihan mun mukavuusalueeni keskipiste.

No missä se pieruverkkareissa pyörivän perhebloggaajan epämukavuusalue sitten sijaitsee? No tällä kertaa se oli Suvilahden Kattilahallissa, jossa oli gaala. Siis gaala. Alkoi tuntua jo vähän paheelliselta, kun ensin keskiviikkona oli lasten päiväkodilla pillimehudisko, ja nyt sitten kävi kutsu gaalaan. Tietenkään en tullut kutsutuksi sinne omilla meriiteilläni vaan pääsin Leluteekin Emilian aveciksi – tosin teknisesti ottaen Emiliankin kutsu oli oikeasti Oi Mutsi Mutsi-Elsan kutsu. Tämän takia myös kaikissa kahdessa illan aikana postatussa Instagram-kuvassa on hashtag #kiitoselsa2016, lupasimmehan ikuista kiitollisuudenvelkaa ja loputtomasti ilmaista mainosta Elsalle.

No, ihan vakavasti puhuen, ennen lauantaita olin vielä ihan blogigaalaneitsyt. Olin toki tietoinen, että parikin eri tahoa järjestää muutaman kerran vuodessa tällaisen tilaisuuden verkostoitua, korruptoitua ja taputella toisia bloggaajia selkään, mutta noin yleisesti en tiennyt yhtään mitä odottaa. No, jos joskus uudestaan pääsen aveciksi jonkun kolmannelta osapuolelta lainatun kutsun kautta, niin muutama muistiinpano itselleni: Lakkaa kynnet. Koska sitä ei ehdi kuitenkaan tehdä normaaliarjessa niin jatkossa laitan keskellä yötä herätyskellon soimaan edellisenä iltana. Ja kun ei sitten ole mikään seurapiirirakko, niin ensi kerralla joku vähän käytännöllisempi asu kuin hame, jonka saa pois vain yläkautta + body, jossa ei ole haaraneppareita + sukkahousut. Et halua tulla vessajonossa muistetuksi sinä bloggaajana, jolla kesti 25 minuuttia käydä pissalla. Ja mitä meikkiin tulee, niin jätä ne ensikokeilut mineraalimeikeillä mielellään johonkin toiseen hetken kun siihen, että olet viiden minuutin päässä lähdössä juhliin. Tosin pakko kehua, että vaikka kippaa päällensä koko purkin aurinkopuuteria, niin mineraalimeikit saa kätevästi hiustenkuivaajalla pois vaatteilta, eikä jää jälkiä! Ylipäänsä kannattaa vaihtaa edustusvaatteisiin vasta kun olet rappukäytävässä ettei vaan kukaan perheenjäsen ehdi pyyhkimään eritteitään tai iltapuurojaan iltapukuusi. Ja vaikka kuinka yrität ylläpitää urheilullista imagoa niin ei tartte huudella jokaiselle vastaantulijalle että lähden ihan just että ehdin aamulla astangajoogatunnille, koska hyvin maltillisesta alkoholinkäytöstä huolimatta et seuraavana aamuna ensimmäisenä ajattele käsilläseisontaa…

No se itse gaala ei sitten ollut yhtään niin kamala kuin ensimmäisen puolen tunnin perusteella pelkäsin – suunnilleen niin kauan meni kumota piccolopullo cavaa ja löytää ekat tutut, joissa roikkua epätoivoisesti. Emme ottaneet asukuvia Sörnäisten rujossa kaupunkilaismiljöössä enkä tunnistanut kuin pari bloggaajaa oman genreni ulkopuolelta, tosin kiitos vaan vauva.fi:n av-palstan osasin antaa muutamista muotibloggaajista erittäin asiantuntevia kuvauksia muille äitibloggaajille/bloggaajaäideille, jotka ihmettelivät missä olivat Reiman ja Piltin edustajat… Ai niin, anteeksi kun räin päällesi Valeäiti (vaikka tiedän että olet siihen tottunut) kertoessani jotain ainakin omasta mielestäni tosi hauskaa vitsiä.

Ilta oli oikeasti hulvattoman hauska. Avec oli ihana ja esitteli mua kiltisti uusille ihmisille (ja katui varmaan sitä aika nopeasti kun aloitin kymmenennen kerran selittää siitä aamujoogasta), paikalla oli tuttuja ja puolituttuja mukavassa nousuhumalassa ja nestepainotteinen tarjoilu oli kiitettävän monipuolista aina tuosta jäähilesiideristä kahvishotteihin. Itse gaalaosuus oli kyllä hieman antiklimaattinen, mutta luultavasti olisinkin räjähtänyt fanityttömäisesti jos suosikkini, Vuoden blogitekona palkittu Saku Timonen olisi saapunut paikalle. Mutta tämä oli niin hauskaa, että voin ehkä joskus toistekin poistua mukavuusalueeltani.