Sosiaalisen median perusteella tänään on se päivä, kun pitää tehdä julkinen tilinpäätös kuluneesta vuodesta. No, eihän tämä kummoinen vuosi ollut. Kun selasin postaukseen valittavia valokuvia, vuosi kyllä näytti oikein hyvältä – sehän on se illuusio, että kuvatuksi ja varsinkin näytetyksi tulevat ne hyvät hetket, kun taas omassa muistissa on päällimmäisenä pitkät illat kun kandityö ei edisty enkä sitä lopulta saanut tänä vuonna palautettua, mikä pettymys. Itseeni siis. Olen saanut viettää vuodesta neljä kuukautta Espanjassa ja etenkin kesä täällä lämpimässä – siis silloin oli lämmintä, nyt vähän vähemmän – oli onnellinen ja seesteinen. Tästä kaikesta olen kiitollinen.

Ja olen tietenkin onnessani, että kaikista vaikeuksista huolimatta alkoi keskimmäinen yhtäkkiä puhua, tehden vitseillään tästä vuodesta paljon hauskemman. Kuopus on kasvanut isoksi pojaksi, joka aloitti kerhon ja kiipeilee nyt niihin telineisiin, joihin vuosi sitten vain tuijotti surkeana veljien valloittaessa puistot. Esikoisen eskarivuosi on sujunut upeasti, 6-vuotias osaa olla välillä sairaan rasittava mutta samalla on saa äitinsä ylpeäksi ja haikeaksi kun lähtee itse pyytämään naapurinpoikaa leikkimään ja katoaa jo välillä omaa kotipihaa kauemmaksi. Siinä missä lapset ovat kasvaneet ja kehittyneet, oma kasvu on ollut lähinnä fyysistä. Huolimatta ahkerasta itsetutkistelusta ja kaikenlaisesta kornien mietilauseiden hokemisesta, en ole ollut yhtään parempi ihminen vuonna 2016 kuin ennenkään.

Tänä vuonna on masentanut yhteiskunnallinen ilmapiiri, huonosti äänestetyt poliittiset päätökset, Suomen surkea hallitus ja maailman tila. Jotain lohtua siitä, että autoin neljä koiraa uuden elämän alkuun ja tälläkin hetkellä meillä on kotona viikon ajan hoidossa löytökoira Simo. Ensi vuodelle vaatelakon lisäksi tuntuisi tärkeältä siirtyä yhä enemmän vegaaniseen ruokavalioon, vähentää sokeria ja jotenkin aivopestä lapset pitämään mun papumössöistä. Vuosi 2016 on ollut jonkinlainen välitila, jolloin en saanut asioita päätökseen. Ehkä ensi vuosi on sitten se suurten muutosten ja mullistusten vuosi, tai sitten ihan samanlainen kuin tämä, who knows. Vuosi vaihtuu perheen ja lainakoiran kesken, lapset ovat luvanneet valvoa keskiyöhön asti nähdäkseen raketit Gibraltarilla ja Algecirasissa, ja minä toivotan kaikille lukijoille próspero Año Nuevo. Tässä vielä tiivistelmä viime vuodesta, nähdään ensi vuonna.

Tammikuu

Tässä on yksi vuoden ensimmäisiä kuvia, uudenvuodenpäivänä valloitettu Gibraltarin vuori ja yksi onnellinen kiipeilijä. Tammikuu 2016 näyttää kalenterin perusteella todella pitkälti samalta kuin suunnitelmat vuoden 2017 tammikuulle: Retket Rondaan ja Sevillaan, La Líneasta nauttimista, Skype-puheterapioita ja koulutöitä.

Helmikuu

Helmikuu vietettiin Espanjassa ja musta tuli melkoinen mökkihöperö. Yhdestä kaverista huolimatta sateinen ja kylmä kuukausi kaukana kaikesta tutusta otti aika koville, ja iltaisin pakenin usein kantakuppilaan juomaan lasin viiniä ja syömään kakkua. Pampula täytti neljä ja kuun lopussa alkoi vihdoin aurinko paistaa ja kevät kukkia.

Maaliskuu

Maaliskuussa palasimme Suomeen. Ei ehkä mikään paras aika palata pohjolaan, mutta onneksi päästiin heti uudestaan reissuun kun ystävä vei meidät Skidit-risteilylle. Huhkin koulutöitä ja pääsin rasismia käsittelevällä postauksella ensimmäistä kertaa MV-lehden sivuille. Saavutus sekin.

Huhtikuu

Öö, eipä ole juuri muistikuvia tästä  huhtikuusta – eikä silloin tullut paljon mitään ajankohtaista blogattuakaan, mitä nyt kävin esimerkiksi gaalassa.

Toukokuu

Toukokuu oli aika kiva, olin ihan keväthullu kun Helsinki näytti kauneimmalta ikinä ja tämäkin kuva on esimerkiksi meidän mahtavalta visiitiltä Porvooseen. Toukokuussa oli yksi vuoden parhaista viikonlopuista, ja nautin täysin siemauksin Suomesta, olihan lähtö etelään taas edessä.

Kesäkuu

Juoksin puolimaratonin. Ja sitten matkustettiin Espanjaan. Siellä sen ihan järkyttävän lennon jälkeen vastassa oli suorastaan trooppisen lämmin tuulahdus, eloon herännyt kotikaupunki ja puolentoista kuukauden aika täydellinen kesäloma.

Heinäkuu

Kun heinäkuussa La Líneaan saapui feria, sain koko vuoden annostuksen kauneutta ja taianomaisuutta kerralla. Uimme joka päivä, lapset opettelivat surffaamaan ja snorklaamaan, herkuttelimme jäätelöllä. Ihana heinäkuu, joka päättyi Suomeen paluuseen sekä kuopuksen 2-vuotissynttäreihin.

Elokuu

Kävimme kiipeilemässä Korkeessa ja Lasten Liikennekaupungissa. Olin töissä Flow’ssa, esikoinen aloitti eskarin eikä Suomi lunastanut lupaustaan intiaanikesästä vaan syksy alkoi sikamaisesti etuajassa.

Syyskuu

Pääsin karkaamaan viikonlopuksi mökille kaveriporukan kesken, aloitin suhaamisen Jyväskylässä yliopistolla ja suureksi hämmästyksekseni pääsin läpi virkamiesruotsista, joka oli kummitellut koko seitsemän vuoden akateemisen uran ajan takaraivossa. Täytin jossain vaiheessa 31.

Lokakuu

Kävin poikien kanssa Tampereella, harrastimme ahkerasti uimakoulua ja tanssia ja noh, lähinnä istuin bussissa jossain Joutsan kohdalla. Vietin kyllä hulvattoman hauskan illan ystävien kanssa, vaikka se päättyi siihen että oksensin koko matkan taksissa Myyrmäestä Itä-Helsinkiin.

Marraskuu

Aloitimme joulunvieton etuajassa (tai joidenkin mielestä ihan normaalissa aikataulussa), koska valmistauduimme taas Espanjaan lähtöön joulukuussa. Kävimme Talvisirkuksessa ja Joulun Aikamatkalla, mutta pääasiassa istuin yömyöhään keittiön pöydän ääressä ja scrollasin ees taas sitä yhtä tekstitiedostoa…

Joulukuu

Syksyn Jyväskylässä pendelöiminen sai ei-niin-tyylikkään päätöksen, kun kandiseminaarin ensimmäisen päivän jälkeen kaaduin sillä seurauksella, että nytkin jännitetään putoaako pari hammasta pois matkan aikana. Kandi jäi kesken ja ärsyttää vielä ensi vuonnakin, mutta onneksi Tuomaan markkinoiden, pikkujoulujen ja sairastelujen jälkeen pakattiin laukut ja palattiin Espanjaan.