Puolivälin Päivi heitti ilmoille haasteen, johon itseasiassa olen jo syksyllä kerran vastannutkin täällä. Ei se haittaa, tähtipölyä ja yksisarvisia ei ole koskaan elämässä liikaa, eikä myöskään arkista onnea. Se usein jää myös blogissa paitsioon kun tekee mieli purnata yhteiskunnallisista asioista, brunssipettymyksestä tai lähitulevaisuudessa luultavasti rukoilen eutanasiaa esseiden ja tenttien uuvuttamana. Mutta nyt niihin erityisiin ilon …
Periaatteen Nainen 