IHOLLA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niinhän se on, että kun jotain laitat nettiin niin se myös jää sinne. Kuten tilitykseni ihovaivoista! Vähän päälle kaksi vuotta sitten mulle puhkesi atopia, joka oli melkoisen ärhäkkä tuossa naamapuolella ja menikin yli vuosi niin, että silmät vuotivat kirjaimellisesti verta kun räpsyttelin ja olo oli aika tukala. Paitsi että sain blogin lukijoilta kullanarvoisia vinkkejä, joista osa on yhä käytössä, päädytään blogiin yhä säännöllisin väliajoin hakemalla tietoa atooppisesta ihosta. Oikeastihan tämä on siihen ihan hyödytön paikka, sori.

Mutta kuitenkin, mitä naamalle kuuluu nykyään? Periaatteessa parempaa. Muutto lämpimään ilmanalaan teki ihmeitä silmänympäryksille, kuivan ihon sijaan jäljellä on vain ne perinteiset silmäpussit ja naururypyt, jotka kuuluvat asiaan. En tiedä mikä oli se ratkaisevin muutos, mutta epäilemättä lämpö ja kosteus ovat auttaneet. Edes vaihtuvat koirat tai tämä vanha, homekämpäksi pelkäämäni koti eivät ole pahentaneet tilannetta. Käytän kyllä yhä tosi rasvaisia mömmöjä ihonhoidossa silmien ympärysalueella, koska en kaipaa sitä aikaa että näytin ihan aavikkoliskolta. Kuivuus kyllä jatkuu pahemman kerran jaloissa – varmaan pitäisi muistaa myös sisäinen kosteutus, joka tuppaa kyllä unohtumaan (en taida juoda edes tarpeeksi viiniä).

Sen sijaan sain sitten päälle kolmekymppisenä elämäni ensimmäisen kunnon näppyongelman, ja se onkin sitten jatkunut siitä asti kun atopiasta pääsin eroon. Että ilmeisesti kaikkea ei voi saada, ainakaan T-alueella. Kun kroppa yhtäkkiä 15 vuoden jälkeen olikin vapaa ylimääräisistä hormoneista, ei lääkityksiä, raskauksia tai imetystä, se päätti pistää pystyn pienen aknen. Kuten kuvista näkyy, leuka on tosi huonossa kunnossa. Okei, se olisi paremmassa kunnossa jos pitäisin näppini erossa tuskaisista leukafinneistä, mutta ei jotenkin sovi luonteelleni vaan odottaa, että ne katoaisivat (ja tulisivat taas takaisin parin viikon päästä). Mitä tämä on olevinaan?! Ihme huijausta, että ensin saa olla muutaman vuosikymmenen niin, että iho ei aiheuta ongelmia ja nyt olen kuin Spaceballs elokuvan Pizzanaama (jos et ole nähnyt kyseistä elokuvaa niin nyt on korkea aika, se kuuluu yleissivistykseen!). Että atopian tilalle tuli tällainen vaiva. Oikeasti olen toki iloinen, että nämä omat vaivat ovat lähinnä kosmeettisia, mutta toki luopuisin niistä riemulla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

VÄLIAIKATIETOJA NAAMASTA

Niin kuin kaikki vakavasti otettavat bloggaajat, seurailen sitä, millä hakusanoilla on blogiin Googlesta päädytty. Noh, olen pahoillani sinä joka etsit vastausta siihen ”kuinka selvitä virkamiesruotsista”, siihen ei taida oikein olla muita tapoja kuin ahkera opiskelu ja… noh, kyllä se läpii menee. Joskus, jos ei ensiyrittämällä. Ja hei sinä ”lapsi ärsyttää tahallaan”: juuri sitä ne tekee!  Eikä siihenkään ole täällä mitään vinkkejä, mutta pick your battles, ihan jokaiseen apinointiin ei kannata reagoida vaan säästele ne aggressiot iltaan ja sitten jollain rakentavalla tavalla pura turhautuminen. Ristipistoja, voodoo-nuken pistoja, kyllä sä jotain keksit. Nimittäin huhut kertovat, että lapset ärsyttävät vanhempiaan tahallaan vielä 30-vuotiainakin. Ja sinä, joka etsit ”ihania sanoja rakkaalle”, jos et vieläkään ole keksinyt mitään romanttista sanottavaa niin tule uudestaan, annan vinkkejä vähän kaunopuheisimmista blogeista! Old school-runokirjoissa löytyy myös.

Sitten, lokakuisen ”mun naama on kuin gekolla”-avautumisen jälkeen, tänne on tultu usein myös hakusanoilla ”locobase silmänympärykset”, ”kuivat silmänympärykset” ja tällaisia muita ihoaiheisia juttuja. Heti postauksen jälkeen ystäväni suunnilleen pakottivat mut lääkäriin, ja olihan se ihan ymmärrettävää etteivät halunneet kauheasti liikkua julkisesti ihmisen kanssa, jonka silmäluomet vuotavat verta aina kun räpsyttää… Lukijoiden kommentit olivat myös kultaa, ja erityisesti Lipolanista vinkannut ”vinkkaaja from hell” saa palkinnon paitsi nimimerkistään myös neuvostaan: Lipolan auttoi ensialkuun.

kuva-otettu-20-1-2017-klo-17-26kuva-otettu-20-1-2017-klo-17-27kuva-otettu-20-1-2017-klo-17-27-2

Noh, aloitin lääkärikierroksen yleislääkäriltä. Sain kuurin Ultracortenolia. Ensimmäinen, viikon kestänyt kuuri auttoi heti, mutta parin viikon päästä alkoi taas naama kuivua kokoon. Matkalle sain uuden kierroksen samaa mömmöä ja tällä kertaa iloa kesti aina kotiinpaluuseen asti: viime kerralla allergia laukesi Espanjan kodissa, nyt taas voin kokonaisuudessaan siellä paremmin. Ihokin. En tiedä, olisiko vuodenajoilla jotain tekemistä tämän kanssa, vai vain sattumalla.

Nyt taas kotiinpaluun jälkeen vanhat, tai nämä kohta vuoden täyttävät, vaivat ovat palanneet ja seuraavaksi tapaankin ihotautilääkärin. Helpottavaa oli sentään se, että hoitokoira-Simo ei aiheuttanut pahempia allergiaoireita, koska pelkäsin tämän yhtäkkisen atopian vaikuttavan muuhunkin vastustuskykyyn. Toivon, että löytyisi joku ratkaisu, joka kestäisi vähän pidempään kuin kuukauden – vaikka viimeksi kyllä varoiteltiin, että tämä jatkuu loppuelämän. Ja niin valitteli lääkärikin, että vaikka atopia iski yhtäkkiä, ei kannattaisi odottaa yhtä yllättävää ihmeparantumista. Mutta näillä mennään, taas vähän kilpikonnana mutta täynnä katteetonta optimismia kuten yleensäkin.

EPÄVARMUUKSIA

img_9033img_9042

Olen viihtynyt aina aika hyvin au naturel. Olen aina ollut se hauska tai se fiksu tyttö, en mikään porukan prinsessa tai kuumis – enkä tarkoita, että upea ulkonäkö sulkisi pois hyvän huumorintajun tai säkenöivän älyn, mutta jos nyt omia vahvuuksiaan pitää luetella, niin ulkoiset seikat tulevat itselläni siellä listan loppupäässä. Ei mitään angstia tai itseinhoa vaan ihan sitä, että olen ihan liian laiska panostamaan siihen, miltä näytän. Tämän tietävät kaikki, jotka törmäävät muhun normaalina arkipäivänä: Se on ne verkkarit, sotkuponnari ja yleensä aurinkolasit. Niitä ei vielä voi varmaan kutsua kauneusrutiineiksi?

Tämä syksy ei kuitenkaan ole ollut peiliin katsomisen (sellaisen konkreettisen, nyt en puhu mistään itsetutkiskelusta) kannalta kovin auvoisaa aikaa. Se Espanjassa kesällä puhjennut mystinen allergiareaktio ei tosiaan ollut mitään psykosomaattista, tai sitten olen alitajuisesti onnistunut kehittämään itselleni melko tuskaisen olotilan. Iho-ongelmat eivät helpottaneet kotiinpaluuseen, vaan atopia on päin vastoin pahentunut. Tiedän, olisi jo aika varata aika erikoislääkärille… En ole vain ehtinyt. Olen kyllä ehtinyt juosta apteekista joka viikko hakemassa erilaisia rasvoja ja voiteita, joilla saisin kuivat ja punaiset silmänympärykset paranemaan.

Ja jos nyt tämä silmänympärysten turvotus riittänyt, niin kuivuus on levinnyt koko naamaan. Argh. Huulet vaan halkeilevat, vaikka kokeilen kaikki temput. Päänahkakin kutiaa, perkele – eikä ole muuten täitä. Sen lisäksi jos ulkona sattuu yhtään tuulemaan, niin silmät alkavat vuotaa ja punoittaa, ja kun kävin suihkauttamassa uutta lempihajuvettä testimielessä kaupassa, siitä seurasi entistä pahempi allergiareaktio. Nyt huolettaa, että olen ikuisiksi ajoiksi herkistynyt tai mennyt pilalle. Miksei tämä lopu, vaikka ympäristö on vaihtunut? Seuraavaksi pitäisi varmaan alkaa raakata ruokavaliota, koska rehellisyyden nimissä syksyllä on hektistä elämänrytmiä tullut kompensoitua aika paljon sokerilla, hiilareilla, rasvalla ja suolalla. Pitäähän kotiäidillä jotain paheita olla.

Oman ulkonäön ruotiminen tuntuu jotenkin tyhmältä, ja pinnalliselta (jos nyt ei muuten niin koska kaikki se paska, mitä maailmalla tapahtuu ja millä on oikeasti väliä), mutta olen vähän kujalla, koska ensimmäistä kertaa kärsin tällaisista ongelmista. Viimeisen kuukauden aikana useampikin puolituttu on ystävällisesti, mutta vähän liiankin rehellisesti todenneet mun näyttävän aika karsealta, ja olen kyllä samaa mieltä. Nyt jos koskaan tekisi mieli meikata, mutta kuiva, yliherkkä iho ei sitä salli. Tai jos meikkaan niin puolessa tunnissa kaikki naamaan laitettu on valunut ryppyihin ja näytän entistä karseammalta. Kaikki vinkit otetaan vastaan, vaikka olenkin omasta mielestäni jo kokeillut melkein kaikkea. Vertaistuki myös. Aikuisiän akne, atopia ja kaikki muu iski kerralla, kun olin melkein 30 vuotta saanut olla melkoinen siloposki. Kunnes löydän ratkaisun niin välttelen kameraa ja hankin isommat aurinkolasit.

img_9034img_9040

GAALAMUIJAN MUISTIINPANOT

P4247838.jpg
Niin on glamööriä bloggaajan elämä. Vaikka ois kuinka kreisibailannut puoli yhteentoista niin lapset herää kuitenkin kello 6.15. Sitten niille annetaan tabletti, että voivat katsoa Youtubesta videoita joissa avataan pääsiäismunia, ja haetaan itse toisenlainen tabletti.

Jouduin lauantaina hieman oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Nyt en viittaa observatoriolla järjestettyyn avaruuslegonäyttelyyn sekä legotyöpajaan, missä keskittyneet pienet legoinsinöörit kieli poskella rakensivat raketteja pierunhajussa, koska sehän on nykyään ihan mun mukavuusalueeni keskipiste.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No missä se pieruverkkareissa pyörivän perhebloggaajan epämukavuusalue sitten sijaitsee? No tällä kertaa se oli Suvilahden Kattilahallissa, jossa oli gaala. Siis gaala. Alkoi tuntua jo vähän paheelliselta, kun ensin keskiviikkona oli lasten päiväkodilla pillimehudisko, ja nyt sitten kävi kutsu gaalaan. Tietenkään en tullut kutsutuksi sinne omilla meriiteilläni vaan pääsin Leluteekin Emilian aveciksi – tosin teknisesti ottaen Emiliankin kutsu oli oikeasti Oi Mutsi Mutsi-Elsan kutsu. Tämän takia myös kaikissa kahdessa illan aikana postatussa Instagram-kuvassa on hashtag #kiitoselsa2016, lupasimmehan ikuista kiitollisuudenvelkaa ja loputtomasti ilmaista mainosta Elsalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tässä nautitaan onneksi jo toista alkoholiannosta, kuten luonnollisesta hymystä voi päätellä.

No, ihan vakavasti puhuen, ennen lauantaita olin vielä ihan blogigaalaneitsyt. Olin toki tietoinen, että parikin eri tahoa järjestää muutaman kerran vuodessa tällaisen tilaisuuden verkostoitua, korruptoitua ja taputella toisia bloggaajia selkään, mutta noin yleisesti en tiennyt yhtään mitä odottaa. No, jos joskus uudestaan pääsen aveciksi jonkun kolmannelta osapuolelta lainatun kutsun kautta, niin muutama muistiinpano itselleni: Lakkaa kynnet. Koska sitä ei ehdi kuitenkaan tehdä normaaliarjessa niin jatkossa laitan keskellä yötä herätyskellon soimaan edellisenä iltana. Ja kun ei sitten ole mikään seurapiirirakko, niin ensi kerralla joku vähän käytännöllisempi asu kuin hame, jonka saa pois vain yläkautta + body, jossa ei ole haaraneppareita + sukkahousut. Et halua tulla vessajonossa muistetuksi sinä bloggaajana, jolla kesti 25 minuuttia käydä pissalla. Ja mitä meikkiin tulee, niin jätä ne ensikokeilut mineraalimeikeillä mielellään johonkin toiseen hetken kun siihen, että olet viiden minuutin päässä lähdössä juhliin. Tosin pakko kehua, että vaikka kippaa päällensä koko purkin aurinkopuuteria, niin mineraalimeikit saa kätevästi hiustenkuivaajalla pois vaatteilta, eikä jää jälkiä! Ylipäänsä kannattaa vaihtaa edustusvaatteisiin vasta kun olet rappukäytävässä ettei vaan kukaan perheenjäsen ehdi pyyhkimään eritteitään tai iltapuurojaan iltapukuusi. Ja vaikka kuinka yrität ylläpitää urheilullista imagoa niin ei tartte huudella jokaiselle vastaantulijalle että lähden ihan just että ehdin aamulla astangajoogatunnille, koska hyvin maltillisesta alkoholinkäytöstä huolimatta et seuraavana aamuna ensimmäisenä ajattele käsilläseisontaa…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Bloggaajia ruokittiin pienillä ja lihapitoisilla annoksilla.

No se itse gaala ei sitten ollut yhtään niin kamala kuin ensimmäisen puolen tunnin perusteella pelkäsin – suunnilleen niin kauan meni kumota piccolopullo cavaa ja löytää ekat tutut, joissa roikkua epätoivoisesti. Emme ottaneet asukuvia Sörnäisten rujossa kaupunkilaismiljöössä enkä tunnistanut kuin pari bloggaajaa oman genreni ulkopuolelta, tosin kiitos vaan vauva.fi:n av-palstan osasin antaa muutamista muotibloggaajista erittäin asiantuntevia kuvauksia muille äitibloggaajille/bloggaajaäideille, jotka ihmettelivät missä olivat Reiman ja Piltin edustajat… Ai niin, anteeksi kun räin päällesi Valeäiti (vaikka tiedän että olet siihen tottunut) kertoessani jotain ainakin omasta mielestäni tosi hauskaa vitsiä.

P4247842.jpg
Goodiebagissa oli pelkkää alkoholia, joka vielä epäeettisesti näyttää vauvojen hedelmäsosepussilta.

Ilta oli oikeasti hulvattoman hauska. Avec oli ihana ja esitteli mua kiltisti uusille ihmisille (ja katui varmaan sitä aika nopeasti kun aloitin kymmenennen kerran selittää siitä aamujoogasta), paikalla oli tuttuja ja puolituttuja mukavassa nousuhumalassa ja nestepainotteinen tarjoilu oli kiitettävän monipuolista aina tuosta jäähilesiideristä kahvishotteihin. Itse gaalaosuus oli kyllä hieman antiklimaattinen, mutta luultavasti olisinkin räjähtänyt fanityttömäisesti jos suosikkini, Vuoden blogitekona palkittu Saku Timonen olisi saapunut paikalle. Mutta tämä oli niin hauskaa, että voin ehkä joskus toistekin poistua mukavuusalueeltani.

P4237835.jpg
Esittelen tässä ”puuma”-poseeraustani. Ihan oikeasti.