Ensimmäisen osa Sevillan sekoiluja luettavissa täällä. 

Minä ja matkaseuralais-mummi lähdettiin Sevillaan ilman suurempia suunnitelmia tai odotuksia. Tämä taktiikka on yleensä toiminut, mutta nyt meillä saattoi jäädä vuorokauden visiitillä aika moni oleellinen turistinähtävyys näkemättä. Molemmat olivat kuitenkin ehtineet bongata yhdet asiat, jotka tahdottiin tarkistaa: Äidilläni se oli La Giralda-torni ja minulla Plaza de España-aukio. Nämä me näimmekin, mutta paikan päällä kävi ilmi että Sevillaan on palattava. Andalusian suurimpaan kaupunkiin jäivät odottamaan Real Alcazarin linna, monta museota, kirkkoa ja palatsia, Barrio de Santa Cruzin juutalaiskortteli, härkätaisteluareena (jos ratkaisen moraalisen dilemmani asian suhteen) ja monta muuta silmiä ja sielua hivelevää kohdetta.

Vaikka olen vannoutunut ateisti niin fanitan suuresti kirkkoja. Käyn mielelläni sytyttämässä kynttilöitä edesmenneiden muistoksi, ihailen entisaikojen ihmisten kunnianhimoisia rakennusprojekteja ja rauhoitun kirkoissa. Meillä keräillään uskonnollista ”krääsää” kuten rukousnauhoja ja ikoneita ja joulupostauksestakin ehkä huomasitte, että olemme kierrelleet katsomassa seimiä kotikaupungissa. Sevillan katedraali onkin tilavuudeltaan maailman suurin katolinen kirkko, joten siellä on kahden mainion lahjatavarakaupan lisäksi aika paljon muutakin ihmeteltävää. Kultaa, kappeleita, Kolumbuksen hauta (tosin koska olen asunut Dominikaanisessa tasavallassa, jonne Kolumbuksen väitetään myös olevan haudattu… En ota kantaa tähän debattiin!). Alttaritauluja, taidetta, uskomattomia yksityiskohtia.

Tammikuu ei ollut hullumpi hetki käydä Sevillassa, sillä vältimme pahimman turistiryysiksen. Katedraaliin saavuimme pari tuntia ennen sulkemisaikaa ja pääsimme sisään jonottamatta. Sisäänpääsymaksu oli 9 euroa, ja samalla rahalla pääsee katedraalin yhteydessä olevaan La Giraldan kellotorniin, maurilaistyyliseen minareettiin, jonka huipulta on huikeat näkymät koko kaupungin yli. Torniin johtavat pitkät rampit, rattaiden kanssa sinne ei kannata lähteä mutta ylämäkikävely on ehdottomasti sen arvoista. Jo matkalla voi ikkunoista kurkkia tuomiokirkon appelsiinipuiden täyttämälle pihalle sekä kirkon katolle.

Tämä UNESCON maailmanperintökohde ansaitsee paljon aikaa ja jos mahdollista, kannattaa ennen kirkkoon tutustumista lukea sen historiaa. Tai napata kyytiin elektroninen opas, tai lyöttäytyä turistiryhmän kierrokselle, sillä tämän moskeijan tilalle rakennetun goottilaisen kirkon 80 kappeliin mahtuu monta tarinaa.

Kävelymatkan päässä katedraalilta, Guadalquivir-joen rannalta, löytyy kultainen torni eli Torre del Oro. Tämä entinen vartiotorni on nykyään laivastomuseo. Koska olimme juuri kiivenneet yli satametriseen Giraldan torniin, emme menneet tutkimaan tarkemmin tätä hieman vaatimattomampaa, reilun 20 metrin korkeuteen kohoavaa maamerkkiä.

Ja sitten vielä se Plaza de España. Tämä vuoden 1929 maailmannäyttelyä varten rakennettu kompleksi Maria Luisan puistossa olisi toiminut täydellisesti lastenkin kanssa, vaikka nyt vain aikuisten kesken sai keskittyä yksityiskohtien kuvaamiseen eikä tarvinnut pelätä, että jälkikasvu juoksee hevosvaunujen alle tai putoaa vallihautaan.

Vaikka suihkulähde, ympäröivä puisto ja kultakalojen asuttama venereitti aukion ympäri olivat kaikki ihastuttavia, oma suosikkini olivat rakennuksen seinämillä esitellyt Espanjan provinssit. Yksityiskohtia, yksityiskohtia, yksityiskohtia. Näitä kuvailin niin paljon, että jos esittelisin jokaisen provinssin erikseen loppuisi WordPressistä tallennustila (ja multa lukijat, eh eh). Mutta jos ja kun olette Sevillassa, niin tapaksien, sangrian ja shoppailun ohella käykää ihailemassa ainakin nämä paikat!