P

P, niin kuin vaikka papayapirtelö.

papaya

Rakkaus tähän juomaan syntyi vaihto-oppilasvuonna Dominikaanisessa tasavallassa, aikana, jolloin smoothieita ei oltu vielä keksitty. Papayapirtelö ei ole varsinaisesti mikään terveysjuoma, vaikka siinä onkin melkein puoli kiloa hedelmälihaa. Siitä puuttuvat herajauheet, pinaatit ja lehtikaalit ja siihen lisätään, oman maun mukaan, sokeria. Sokerin ja papayan lisäksi mukaan jäitä ja maitoa ja blenderissä sekaisin. Tosin meillä ei ole jäitä, eikä sen puoleen blenderiäkään, joten pelkistetty versio soseuttajalla on papayaa, ripaus sokeria ja kylmää maitoa. Maistuu silti ihan yhtä hyvältä kuin melkein 15 vuotta (!!!) sitten Karibialla.

GetAttachment-1

Näitä ihan vaan lechosaksi eli papayaksi kutsuttuja juomia saa Väli-Amerikasta ja Karibialta myös ravintoloista. Itse jouduin aikoinaan rattijuopon yliajamaksi, kun eräänä kuumankosteana iltana Santo Domingossa papayapirtelönhimo kävi ylivoimaiseksi ja lähdin etsimään ravintolaa, josta sitä yömyöhällä saisi. Juuri kun olin sellaisen paikan löysin ja olin ylittämässä tietä niin joku tuurijuoppo jymäytti minut ja mukaan lähteneen turistikaverin katuun ajaessaan ylinopeutta päin punaisia. En saanut papayapirtelöä, sain uudet polvilumpiot. No, se siitä. Hyvä juoma, kannattaa kokeilla vaikkei siitä saakkaan mitään erityisiä supervoimia.

Ja jos tulit etsimään hyvänmielen maanantailukemista niin heippa! Nyt alkaa se toisen P:n eli paskan osuus. En nyt edes pahoittele kiroilua, koska en usko että blogilla on kovin montaa alaikäistä lukijaa. Jos mummin lähdön jälkeinen, ensimmäinen yksinäinen viikko oli ankea niin eilen päättynyt viikko oli, pardon my French, ihan paska.

Meillä vaihtui tämän matkan aikana siellä kylmässä kotimaassa sekä vuokranantaja että huoltoyhtiö, ja sen kunniaksi Suomen kodissa on tapahtunut pienimuotoinen vesivahinko. Se ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan ketään, paitsi pian ehkä alakerran naapuria. Olen yrittänyt Espanjasta käsin estää kotimme uppoamasta viemäriveteen, yleensä varsin vihamielisten sähköpostien välityksellä.

Mikä muu alkaa P:llä kuin paska? No posti! Kaksi meille lähetettyä pakettia on kadonnut matkalla. Siellä on ollut pojille tarroja ja xylitolpastilleja, mulle naistenlehtiä ja irtokarkkia ja sitten muutamia tärkeitä papereita, joista ei tietenkään ole kopioita. Ja MAM:n tutteja kuopukselle: Mitkään muut eivät kelpaa, ja kotoa tuoduista viidestä tutista on neljä heitetty jonnekin espanjalaisille oraville. Nyt toki olisi hyvä hetki hoitaa tuttivieroitus, mutta yritän epätoivoisesti pitää tämän viimeisen tutin tallessa yöllistä kotiinpaluulentoa varten.

Enkä halua kokeilla millainen demoni kuopuksesta kuoriutuu, jos siltä riistetään tutti. Se uusi tabletti sai kyytiä jo kuukausi sitten ja nyt sillä ei voi pelata, jollei tahdo lasinsiruja sormeensa. Viime viikolla sitten kuopus päätti heittää mulle elintärkeän läppärin alas ruokapöydältä ja vapaapainityyliin vielä hypätä päälle, niin ettei näytöstä varmasti jäänyt jäljelle kuin musta reikä. Tämä temppu ei varsinaisesti helpota arkea, opiskelua, bloggaamista tai esimerkiksi vesivahingon selvittelyä täältä käsin. Ja kuten huomaatte, kuvankäsittely ilman omaa konetta ylittää teknisen osaamiseni.

Kävin eilen Málagassa, koska oli viimeinen tilaisuus paeta hetkeksi trio töykeitä ja kodin kaaosta. Yöllä ennen lähtöä Käytännön Miehelle nousi kuume, ja matkustettuani kolme tuntia minilomalle tuli kotoa viesti, että laatta lentää. Ei muuta kuin takaisin bussiin ja kolmen tunnin köröttely kotiin – apteekin kautta, sain viideltä espanjalaiselta farmaseutilta syyllistävän luennon kun yritin ostaa ibuprofeiinia potentiaaliselle vatsatautipotilaalle. Ehdin onneksi käydä Picasso-museossa ja juoda rauhassa kahvin ennen kuin irtiotto loppui, mutta kyllä tässä oli taas kaikki klassikon ainekset koossa.

Ja sitten vielä pieni pakokauhu.

Tasan viikon päästä Käytännön Mies on jo matkalla muille maille, tai ainakin Madridiin. Ja mulla alkaa viikon bootcamp yksin semivieraassa ympäristössä lasten kanssa. Olen aloittanut lahjomisen hyvissä ajoin ja luvannut pizzaa ja retkiä lempipuistoihin ja että ostetaan pojille oikeat, elävät Ryhmä Hau-pennut. Itselleni olen luvannut niin paljon suklaata kuin mielenterveys vaatii.

Ja tasan kahden viikon päästä olen jo Suomessa. Että sinne meni kolme kuukautta, neljännesvuosi, talvi Espanjassa.