Takana on elämäni kolmas joulu ulkomailla. Tällä kertaa en ollut host-perheen järjestämissä juhlissa ja yrittänyt parhaani mukaan piilotella satakiloista olemustani kuunnellen samalla kysymyksiä siitä, söinkö sen hoikan blondin joka saapui perheeseen vain pari kuukautta aiemmin. Enkä ollut kolmen rakkaan ystävän kanssa Tyynen valtameren aalloissa surffaamassa, juomassa olutta ja tanssimassa aamuun asti omituisten saksalaisten kanssa vältellen koko ajatusta joulusta (okei, kirjoitan tätä päivitystä juuri siellä tutussa kantaravintolassa ja alan epäillä että olen juonut enemmän kuin kaksi hörppyä valkoviiniä, sillä ohitseni marssi juuri Dora Seikkailija, Mikki Hiiri ja Pipsa Possu… hmm… jouluparaatit jatkuvat siis tapaninpäivänä).

Tänä vuonna siis yriteltiin rakentaa jonkinlainen joulu Espanjaan, vuokrakotiin jossa on jonkun toisen huonekalut ja koriste-esineet (jotka ansaitsevat ihan oman postauksensa). Mummi saapui sopivasti aatonaattona, toi naistenlehtiä, vihreitä kuulia ja paketin, josta eilen paljastui Afrikan Tähti – kuinka mahtavaa onkaan, että isoimmat pojat ovat jo niin isoja että niiden kanssa voi pelata lautapelejä! Kohta opetan pikkujätkät pelaamaan pokeria ja mennään tyhjentämään Gibraltarin kasino!

Koska Käytännön Miehellä oli vielä aattona töitä, me mentiin ostoksille paikalliseen Carrefouriin, josta sai viisi kassillista jouluruokaa murto-osalla siitä, mitä Suomessa pyhien muonat maksavat. Me emme ole koskaan harrastaneet perinteisiä jouluruokia, korkeintaan konvehteja ja savulohta, mutta mitään kriisiä ei kinkun tai rosollin puuttuminen aiheuttanut. Tänäkin vuonna syötiin mm. tonnikalapihviä ja meksikolaista.

Sen verran on pidetty kiinni joulutraditioista, että suurin osa porukasta oli kipeänä. Aattoiltana lähdettiin kuitenkin mummin ja Nipanderin kanssa ihmettelemään La Línean joulujuhlintaa, ja koko kaupunki olikin liikkeellä. Ihmiset olivat joukoin ilakoimassa perheidensä, työkavereidensa ja ystäväporukoiden kesken, pientä hiprakkaa, naurua, lapsia juoksemassa ympäriinsä sokerihumalassa, eikä merkkiäkään siitä että Suomen Turussa oli seitsemän tuntia aiemmin julistettu joulurauha.

Me piipahdettiin kirkossa ja leipomossa hakemassa vielä vähän lisää herkkuja jouluyön paketointisessioon: Oli päätetty noudattaa brittiläistä tyyliä ja antaa lahjat vasta joulupäivän aamuna, ja suurin osa oli aattoiltana yhä paketoimatta. Kun lapset olivat nukkumassa, aikuiset joivat viiniä, söivät kermavaahtovuorella kuorrutettuja kakkuja ja paketoivat valtavat Lego-paketit.

Espanjalaiseen jouluun selvästi kuuluvat ilotulitteet, papatit ja pommit kaikissa muodoissa. Räjäyttely alkoi aattoaamuna ja jatkuu yhä, etenkin meidän kotitalomme takana olevassa puistossa. Äänimaailma muistuttaa sisällissotaa ja lapset juoksevat innoissaan ikkunaan katsomaan onko pamahtelu kunnon ilotulitusta vai pelkkiä savupommeja. Suhtaudun itse tähän yllättävän rennosti, koska Suomessa olen ihan raivopää jos joku aloittaa uudenvuodenpaukuttelut pari tuntia ennen iltakuutta aattona. Täällä en ole hermostunut jouluyönä summeria soittelevista humalaisista naapureista, koirankakasta tai huonosti käyttäytyvistä lapsista leikkipuistossa, vaan suhtaudun kaikkeen espanjalaisella olankohautuksella.

Paketteja oli jokaiselle pojalle vain neljä, ja niissä oli myös hyödyllistä tavaraa kuten pyjamia, pipo ja noh, rasia suklaarusinoita pienimmälle. Tämä määrä riitti loistavasti, ja toisaalta meillä aika herkästi ostetaan leluja ja legoja arkenakin. Aikuisia ei lahjottu ollenkaan, mitä nyt Suomesta tuli tuliaisina keltainen Kastehelmi-tuikku.

Joulupäivänä pienimmän päiväuniaikaan lähdin esittelemään Gibraltaria kunniavieraalle, käytiin paikallisessa kirkossa, käveltiin itärannikkoa niin pitkälle kuin päästiin ja syötiin lounas paikallisessa kahvilassa suomiräpin soidessa radiossa. Kotona rakennettiin legoista poliisi- ja paloasemat, ja menetettiin hermot kun kuopus ei arvostanut näitä saavutuksia vaan parhaansa mukaan söi osia tai vähintäänkin rikkoi rakennuksia.

Tänään on katseltu alennusmyynneissä juoksevia espanjalaisia, pelattu, käyty Gibraltarilla kaupassa ja nyt karkasin ottamaan omaa aikaa taas tähän paikalliseen kahvilaan. Nyt se Seikkailija-Dora soittaa tuossa edessä rumpuja ja mietin vaan, että enpä olisi vuosi sitten arvannut viettäväni tällaista joulua.

Tosin ehkäpä jotkut todella pitkämuistiset Instagram-seuraajat muistavat, että juhannuksena en enää kestänut Suomen surkeaa kesää ja varasimme jouluksi talon Malagan läheltä. Jouduimme perumaan suunnitelmat espanjalaisesta joulusta jo seuraavalla viikolla, kun Käytännön Mies saikin yllättäen työpaikan Skotlannista ja näytti siltä, että jouluksi ei välttämättä heru lomaa. Lopulta kuitenkin löysimme itsemme Espanjasta jouluna, joten eihän tässä hullummin käynytkään.