Vuosi vaihtui myös Espanjassa. En oikein enää osaa tehdä tilinpäätöksiä tai vuosikatsauksia, jos jotain lupaisin niin nukkua enemmän mutta sekään ei ole mun käsissäni, joten mitäpä sitä lupailemaan. Mutta vuosi oli hyvä, täynnä seikkailuja, oli se välillä ihan kamalakin, mutta mitäpä sitä muistelemaan. Mutta kerronpa teille meidän vuodenvaihteen juhlinnasta!

Kävipä niin, että jos joulua juhlittiin kuten uutta vuotta Suomessa – ihmiset kaduilla koko yön, ravintolat auki, rakettien paukuttelua pari vuorokautta putkeen – niin uutta vuotta on sitten juhlittu hartaasti kuten joulua Suomessa. Uudenvuodenaattona, eli nocheviejana, vanhana iltana, oli vielä iltapäivällä kadut täynnä perheitä ja ystäväporukoita skoolaamassa. Me söimme ja pelasimme pari erää Afrikan Tähteä ja lopulta kello yhdeksän päätimme jossain masokismin vimmassa, että on aika suunnata mukaan ilonpitoon. Puimme vähän parempaa päälle, laitoin huulipunaa, pojille suorat housut ja jopa sokerihumalaiset lapset olivat valmiina valloittamaan kadut.

Ja kun pääsimme ulos, ei missään ollut ketään. Muutama bilevermeisiin pukeutunut seurue huitomassa taksia, ilmeisesti jonnekin salaiseen paikkaan jossa espanjalaiset juhlivat vuoden vaihtumista. Koko kaupunki oli kuollut. Kaikki kahvilat ja kuppilat sulkivat oviaan ja me katsottiin ihmisten katoavan koteihinsa tai vähintäänkin taksilla jonnekin salaseuran salakapakkaan. Tässä on yksi asia, jota ei ensimmäistä uutta vuottaan Espanjassa viettävä turisti voi tietää: Miten täällä juhlitaan. Ihan samalla tavalla olen ihmetellyt, miten espanjalaisvanhemmat saavat lapsensa jaksamaan pitkälle puolille öin asti valvomista jopa arkisin. Nukkuvatko ne kuuden tunnin siestan keskellä päivää, vai onko se vain se sokeri, jolle paikalliset ovat kovin persoja? Tällaiset asiat selviävät minulle ehkä sitten kun olemme asuneet täällä tarpeeksi kauan, että uskallan alkaa kysellä paikallisilta heidän salaisuuksiaan.

Kun itsetuhoiset lapset olivat tarpeeksi kolhineet ja kaatuilleet ulkona, mentiin kotiin nukuttamaan jälkikasvu ja naureskelemaan espanjalaisten tv-ohjelmille, jossa vuotta 2015 hyvästeltiin alusvaatteisillaan kornien musiikkiesitysten parissa. Juuri ennen vuoden vaihtumista nappasimme mummin kanssa piccolopullot kuohuvaa ja juoksimme rantaan, jossa oli yhä kuoleman hiljaista. Kunnes vuosi vaihtui.

Harmi ettei kuviin koskaan välity se upea näky, kun koko Gibraltar räjähti muutaman minuutin yli puolenyön 40 minuuttia kestävään valosateeseen. Niemi savusi, ja Gibraltarin lahdella lipuvat rahtilaivat huudattivat torviaan vuoron perään. Myös Espanjan puolella osattiin ammuskella, ja ongelmaksi muodostui se, mihin suuntaan olisi katsonut. Henkeä salpaava valoshow, kun ilotulitteita ammuttiin vielä lahden toisella puolella Algecirasissakin. Kolmen vartin jälkeen meiltä loppui skumppa ja paikallisilta paukut, mutta olihan elämys.

Kaikkea hyvää vuodelle 2016, tyypit!